Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suomen pääomapiirit eivät ole koskaan halunneet itsenäistä Suomea

Keskiviikko 13.12.2023 klo 12.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen pääomia omistava eliitti liittolaisineen ei ole koskaan halunnut Suomen itsenäisyyttä.

Sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta äänesti ensimmäisen itsenäisyysjulistuksen - Valtalain- voimaan kesällä 1917. Äänestyksessä häviölle jäänyt oikeisto lähetti edustajansa Pietariin manipuloimaan Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamaan eduskunnan ja siten mitätöimään Valtalain.

Uusiin vaaleihin valmistumisessa työläiset uskoivat edellisen eduskunnan olevan se oikea eduskunta, joten huonon valmistautumisen seurauksena työväestö menetti enemmistönsä eduskunnassa.

Pääomapiirit olivat yhteisissä salaisissa neuvotteluissa Saksan keisarikunnan edustajien kanssa päätyneet tavoittelemaan Suomen irtautumista Venäjästä Saksassa koulutusta hankkivien jääkäreiden avulla voidakseen sen jälkeen liittyä osaksi Saksan keisarikuntaa.

Vastoin odotuksia Venäjä antoikin Suomelle itsenäisyyden pelkästä pyynnöstä- ei sotilasvoimalla- vuoden 1917 lopulla.

Suomen armeijan perustaminen oli ensimmäisiä itsenäisen Suomen päätöksiä.

Vuoden 1918 tammikuun alussa työväestön edustajat ehdottivat "kansanarmeijan perustamista". Kansan armeijan liikekannallepanosta ja muista tärkeistä päätöksistä sovittaisiin neuvottelukunnassa, jossa olisi yhtä paljon porvarillisten ja työväenpuolueiden edustajia. Eduskunnan porvarillinen enemmistö ei suostunut tähän, vaan perusti porvarillisen armeijan kansanarmeijan sijaan. Armeijan ylipäälliköksi valittiin pitkään Venäjällä työskennellyt tsaarin upseeri C.G.Mannerheim.

Porvarillinen armeija ryhtyi poistamaan venäläisiä sotilaita asevoimin maasta, siitä huolimatta että Venäjä oli ilmoittanut vetävänsä maassa olevat sotilaansa heti jäätilanteen parannuttua. Sen lisäksi Breast-Litovskin sopimuksessa sovittiin kansainvälisistä asioista yksityiskohtaisesti.

                                                       ***

Mannerheim aloitti venäläisten poistamisen maasta asein. Samoin hän toteutti pääomapiirien kanssa yhdessä Saksan armeijan kutsumisen Suomeen heti Saksassa koulutettujen jääkäreiden palattua Suomeen. Tarkoituksena oli tehdä tyhjäksi työväestön pyrkimykset demokratiaan ja tasaveroisiin ihmisoikeuksiin.

Saksan armeija miehitti Suomen ja Saksan kenraali Rüdiger von der Goltz toimi eräänlaisena maan päämiehenä. Hänen uransa Suomessa päättyi Saksan vallankumoukseen ja keisarivallan päättymiseen syksyllä 1918. Siihen mennessä Suomen porvarillinen eduskunta oli jo päättänyt, että Suomen hallitsijaksi tulisi saksalainen kuningas. Tämä päätös kumoutui Saksan tilanteen johdosta.

Suomi vaappui itsenäisenä monien ristiriitojen keskellä. Tsaarin upseeri Mannerheim halusi kostaa bolsevikeille lähettämällä suomalaisia vapaaehtoisjoukkoja Karjalaan valmistelemaan vallanvaihtoa Pietarissa. Hän pyrki suojeluskuntien puitteissa muodostamaan itselleen yksityisen armeijan. Presidentti Ståhlberg, Suomen perustuslain isä, esti kaikki Mannerheimin hankkeet tullen siten Mannerheimin pahimmaksi viholliseksi.

Ståhlbergin ja Mannerheimin henkilökuvien vertailu kuvaa hyvin sitä mikä ero on demokratiaan ja ihmisoikeuksiin perustuvalla hallinnolla ja pääomapiirejä myötäilevällä hallinnolla.

                                                    ***

Koko 1930-luku oli Suomessa ja koko maailmassa fasimin ja demokratian vastakkainasettelua. Yhdysvaltojen pääomapiirit aseistivat Hitlerin armeijaa. Suomen armeija ja ulkopolitiikka oli tiiviisti kytkeytyneenä Saksaan.

Mielikuvaa Saksasta Suomen itsenäisyyden antajana ruokittiin. Aseveljeyttä porvarillisen armeijamme ja Saksan armeijan välillä juhlittiin vuosittaisissa vierailuissa ja vastavierailuissa. Mannerheim läheisineen tiesi Saksan keskitysleireistä ja oli valmis perustamaan omia keskitysleirejä venäläisille siviileille kesällä 1941.

Suomen pääkatu Heikinkatu muutettiin Mannerheimintieksi samaan aikaan kun Itä-Karjalan keskitysleireillä kuoli 500 siviiliä kuukaudessa nälkään ja pahoinpitelyihin. Myös vauvoja kuoli koska nälkäisille äideille ei kehittynyt maitoa.

Suomen pääomapiirien rinnalla sivistyneistö oli vahvasti mukana natsihenkistä Suomea ylläpitämässä.

                                                     ***

Sotien jälkeen varsinkin presidentti Paasikiven ja presidentti Kekkosen aikana tilanne muuttui. Heti sodan jälkeen Suomessa pidettiin ensimmäisen demokraattiset vaalit, jossa kaikki kansalaiset, myös vankiloista vapautetut edistykselliset ihmiset saivat äänestää rauhansopimuksen vaatimusten mukaisesti.

Suomi on siis toiminut demokraattisesti vasta kansainvälisen rauhansopimuksen edellyttäessä sitä.

                                                    ***

Saksan natsit eivät joutuneet vastuuseen teoistaan. He jatkoivat tehtävissään opettajina, poliiseina, tuomareina ja virkamiehinä. Pieni osa todellisista sotarikollisista joutui tuomituksi. Monet pahimpiin sotarikoksiin syyllistyneet henkilöt pakenivat järjestettyjä reittejä pitkin usein Espanjan läpi Britanniaan, Kanadaan, Yhdysvaltoihin ja Etelä-Amerikkaan. Näissä maissa onkin vahva natsi-diaspora, joka on jatkanut ideologista työtään ja tilaisuuden tullen on ollut valmis siirtymään takaisin Eurooppaan.

Yhdysvaltojen ryhdyttyä ottamaan haltuunsa Jugoslavian sosialistista liittovaltiota 1990-luvulla Kanadan ja USA:n natsit palasivat Balkanille. He olivat muodostaneet 17 keskitysleiriä serbeille toisen maailmansodan aikana Balkanin ollessa fasistisen Kroatian, natsi-Saksan ja fasistisen Italian miehittämä. Nyt tilaisuuden tullen he saapuivat tukemaan ideologisia veljiään islamilaista kalifaattia rakentavaa Bosniaa ja fasismin paluuta innostuneena odottavaa Kroatiaa. Kroatian, EU:n tuella toteutetun laittoman itsenäistymisjulistuksen jälkeen Kroatian puolustusministeriksi tulikin Kanadan diasporasta saapunut natsi.

                                                     ***

Suomen pääomapiirit tukivat Suomen liittymistä EU:hun. Olihan EU:n ilmapiiri kehittymässä Suomelle tuttuun suuntaan palvelemaan Yhdysvaltojen aseteollisuutta.

Yhdysvallat oli tukenut Hitleriä 1930-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvallat, Kanadan tavoin alkoi tukea erityisesti Ukrainan natseja heti 1950-luvun alusta lähtien. Ukrainan pogromt työnnettiin taka-alalle ja natsi-liittolaisten kuten Stepan Banderan ihailua voimistettiin.

EU:ta ei perustettu rauhan ja demokratian tyyssijaksi kuten Vientionen vankilasaarella Italiassa vankeina pidetyt kommunistit mm Altiero Spinelli olivat vielä 1980-luvulla suunnitelleet ja saaneet Euroopan parlamentin päätöksellä ehdotuksensa läpi.

Sen sijaan EU perustettiin Euroopan Round Table of Industrialists'in suuntaviivojen mukaan pilkulleen. Round Table of Industrialistsin puheenjohtaja Per Gyllenhammar oli myös yhdysvaltalaisen Lockhead Martinin hallituksen jäsen.

Se mistä presidentti Eisenhower oli päätöspuheenvuorossaan varoittanut, nimittäin vallan antamisesta aseteollisuudelle, toteutui EU:ta perustettaessa.

                                                    ***

EU:n jäsenyyden jälkeen Suomi on toiminut omien ja kansainvälisten pääomapiirien ehdoilla, kuten itsenäisyyden alkuvuosinakin. EU-jäsen Suomen puolustusministeri Elisabeth Rehn toimi Hornet-havittäjien mannekiinina. Yhä suurempi osa Suomen tiedonvälityksestä kytkeytyy sotilaspolitiikkaan ja yhteisiin sotaharjoituksiin NATO-maiden kanssa.

Suomen ulkopoliittinen kapeutuminen on syöksykierteessä. Suomi osallistui Yhdysvaltojen laittomaan sotaan Afganistanissa ja nyt Ukrainassa, jossa Yhdysvallat käy aloittamaansa Venäjän-vastaista sotaa ukrainalaisilla sotilailla ja yhä lisääntyvästi suomalaisilla ammuksilla.

Itsenäisyydestä luopuminen on tapahtunut vaivihkaa. Päätöksistä ei ole käyty kansalaiskeskustelua. Suomen hallitus on julistanut kaikki suhteet itsenäisyyden meille antaneeseen naapurimaahamme Venäjään katkaistuiksi käymättä minkäänlaista keskustelua Venäjän kanssa asiasta. Siinä ohessa on rikottu valtiosopimuksia, rauhansopimksia, kaupallisia yhteistyösopimuksia ja hyviä tapoja.

Olemme luovuttaneet itsenäisyytemme ja alistuneet Yhdysvaltojen siirtomaaksi, maan, joka on maapallon enemmistön mielestä roistovaltio, joka avustaa  kansanmurhaa Palestiinassa lähettämällä yhä suurempia määriä pommeja. Maa, jolla ei ole yhtään ystävää. Maa, joka valehtelee, antaa yksipuolisia talouspakotteita, ei noudata kansainvälisiä lakeja vaan keksii itse "sopimusvaraisia toimia", joita muiden pitäisi noudattaa.Maa joka varastaa muiden luonnonvaroja käyttäen sotilaallista voimaa.

Presidentti Urho Kekkonen oli rauhan presidentti, viisas ja itsenäisyyttä arvostava henkilö. Hän ei arvostanut armeijaa eikä kirkkoa mutta arvosti rauhaa ja yhteistyötä. Hän oli sitä mieltä, että maailmaan ei saada rauhaa ennen kuin palestiinalaisten oikeudet toteutuvat.

Suomessa armeija ja kirkko tukevat itsenäisyyden tuhonneita pääomapiirejä. Helsingin tuomiokirkko ei antanut sähköä palestiinalaisia tukevan mielenosoituksen kovaäänisiin. 

Suomi on Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin komission rinnalla lipunut kohti uutta natsismia. Kuten Viktor Orban tänään totesi: Euroopan komissio ei edusta Euroopan kansoja. Komissio, NATO ja Yhdysvallat pelaavat yhdessä Euroopan kansojen pään yläpuolella palvellen Yhdysvaltojen aseteollisuutta kuten Yhdysvaltojen kongressin edustajat, jotka lähes kaikki ovat aseteollisuuden rahoittamia.

                                        

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valtalaki v. 1917, porvarillinen armeija v.1918, pyrkimys Saksan keisarikunnan osaksi, pyrkimys osaksi natsi-Saksaa, pyrkimys EUhun, osaksi natseja tukevaa USAta

Presidentti Niinistön tiedotustilaisuus eduskunnassa ja menneisyyden sotarumpujen kumu.

Torstai 3.2.2022 klo 12.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Presidentti Sauli Niinistön tiedotustilaisuus eduskunnan avajaisten jälkeen sai kylmät väreet juoksemaan selkäpiitä pitkin. "Venäjän tarkoitus on hämmentää"-lausunnon ilmapiiri kansainvälisten suhteiden viitekehyksessä ei ole alku rakentavalle pohdiskelulle Venäjän ulkoministeri Lavrovin aloitteesta  kansojen yhteisen turvallisuuden tarkastelulle.

Mieleeni nousi välittömästi kysymys. Kuka määrää Suomen ulko- ja puolustuspolitiikasta tällä hetkellä - pääomapiirit vai kansa.

Pääomapiirit olivat suunnitelleet Suomen itsenäistymisen tapahtuvan siirtymiseksi Venäjän autonomiasta osaksi Saksan keisarikuntaa. Itsenäistymisen ensiaskel, Valtalaki oli kesällä 1917 kaadettu pääomapiirien vallankaappauksella yhteistyössä Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa.

Suomen eduskunta oli itsenäistymisjulistuksen jälkeen perustamassa omaa armeijaa tammikuussa 1918. Vasemmisto ehdotti valtuuskunnan perustamista päättämään armeijan käytöstä, joka armeija olisi koko kansan armeija. Porvaristo ei suostunut tähän vaan päätti enemmistöllään perustaa suojeluskunnista Suomen armeijan ylipäällikkönään C.G.Mannerheim.

Tässä eduskunnan istunnossa edustaja Kullervo Manner lausui:"Kysymys on pohjaltaan siitä, onko valta oleva tässä maassa kansalla ja kansan eduskunnalla vaiko jollakin ryhmällä, esimerkiksi "hallituksella" ja sen kautta "hallituksen" takan olevalla omistavalla luokalla.

Saksan armeija oli jo kutsuttu tukemaan valkoista armeijaa sisällissodan syttyessä. Mannerheim kiirehti sen tuloa ja jo Tampereen valtauksessa saksalaisupseereilla oli merkittävä rooli.

Saksan vallankumous v. 1918 lopetti Saksan vallan Suomessa, mutta poliittiset tuomioistuimet olivat tuominneet punaiset keskitysleireihin samaan aikaan kun valkoiset armahdettiin.

Ståhlbergin valinta presidentiksi hidasti natsismin kehittymistä Suomessa hänen estäessään Mannerheimia saamasta suojeluskunnista omaa yksityistä armeijaansa hyökkäyksiin Neuvosto-Venäjälle. Svinhufvudin tultua presidentiksi hän kutsui Mannerheimin sotilaskomitean johtoon, jolloin tiivis yhteistyö natsi-Saksan kanssa solmiutui.

Neuvostoliitto pyrki Kansainliiton puitteissa rakentamaan sopimusta kollektiivisesta turvallisuusjärjestelmästä rauhan takeeksi. Se toivoi Englannin, Ranskan, Neuvostoliiton ja muiden Euroopan valtioiden yhdessä voivan panna sulun Hitlerin Saksan suunnittelemalle hyökkäyssodalle.

Vuonna 1937 Yhdysvallat syöksyi taloudelliseen kriisiin.  Vuonna 1939 Yhdysvaltojen pääomapiirit tekivät kaikkensa painostaakseen Hitlerin päästämään sodan voimat liikkeelle idässä. Franklin D. Roosevelt uskoi vain maailmansodan pelastavan Yhdysvaltojen kapitalismin.

Voimakas taloudellinen panos Natsi-Saksan tukemiseen oli eräs keskeinen syy sodan syttymiseen ja siten myös Suomen joutumiseen talvisotaan. Suomi oli Neuvostoliiton vihollisille Baltiaakin helpompi väylä tavoitella Leningradin (Pietari) tuhoamista.

Suomen historia, demokratia ja kaikkien kansojen kollektiivinen turvallisuus ei ole nykyisen presidenttimme ja ulkopoliittisen johtomme hahmotelmissa. Nykyinen presidenttimme on  kansan selän takana ilman parlamentaarista käsittelyä sitonut maamme sotilasliitto NATO:n, Yhdysvaltojen johtaman asevoiman isäntämaasopimukseen. Tuo sopimus antaa Yhdysvalloille ja NATO:lle luvan käyttää Suomen maaperää Venäjälle vihamielisiin sotaharjoituksiin ja mahdollisiin sotatoimiin.

Sisällissodan päättäneen Helsingin valtauksen 20-vuotisjuhlia vietettiin 40 hengen saksalaisvaltuuskunnan kanssa v. 1938 Rudiger von der Goltzin johdolla. Tilaisuus pidettiin kuukausi Itävallan Anschlussin jälkeen.

Mannerheimin salainen yhteistyö natsi-Saksan kanssa johti Suomen niin talvisotaan kuin jatkosotaankin. Talvisodan ei olisi pitänyt olla yllätys, mutta koska valmistelut oli tehty kansan selän takana, sota muodostui traumaattiseksi.

Vasta sotien jälkeen kaikki Suomen kansalaiset myös sisällissodassa työväestön puolella taistelleet ja keskitysleireistä vapautetut rauhanpuolustajat saivat oikeuden äänestää valtiollisissa vaaleissa vuonna 1945.

Tällä hetkellä Suomen tilanne ulko- ja rauhanpolitiikan suhteen muistuttaa 1930-lukua. Venäjä on esittänyt rauhan- ja turvallisuuden puitteisiin liittyvän aloitteen, johon se odottaa jokaiselta kansakunnalta itsenäistä vastausta. Tilanne on vakava.

Presidentti Niinistön alentuva ja vähättelevä asenne aloitetta kohtaan ei lupaa hyvää. Suomen kansalaisille ulkoministeri Lavrovin kirjeellä on suuri merkitys. Ensimmäistä kertaa nykyisen presidentin, mediapoolin, ulkopoliittisen instituutin ja NATO:n hybridikeskuksen sensuurin läpi pääsee raikas totuuden tuulahdus. Mikäli kansalle tiedotetaan aloitteesta ja luodaan mahdollisuus tiedostaa, että ulkopolitiikamme ei suinkaan ole kunnossa, vaan valheen verkko ympäröi meille tarjottavaa tiedonvälitystä.

Voidakseen pelata kansan selän takana presidentti Niinistö ja hänen sensuurikoneistonsa on pimittänyt sen, että se tietää Ukrainan kriisin olevan yhä enemmän natsi-Saksaa muistuttavan Yhdysvaltojen aikaansaama. 

Presidentti Obama ja varapresidentti Biden yhdessä EU-komission ja erityisesti muutaman EU-maan kanssa otti Ukrainan haltuunsa tarkka-ampujien ja natsien  avulla toteutetussa vallankaappauksessa. Radan, Ukrainan eduskunnan, puhemies Turchinov julisti "terrorismin vastaisen " sodan itä-ukrainalaisille,jotka eivät hyväksyneet vallankaappausta. Vallankaappaushallitus leimasi demokratiaa kannattavan osan kansaa "terroristeiksi".

Presidentti Obama julisti myös tekevänsä Venäjästä "pariah"-valtion ja Yhdysvaltojen kongressi antoi Obamalle luvan aloittaa sodan Venäjää vastaan tarvitsematta enää kääntyä kongressin puoleen.

Mikä oli Venäjän "synti" Ukrainan asiassa v. 2014? Venäjä ei sallinut laillista presidenttiä kannattaneiden jo kauan Venäjän yhteyteen halunneiden Krimin asukkaiden joutumista Kiovassa valtaa pitäneiden natsien käsiin, vaan salli autonomisen alueen itsenäistymisen turvaamalla alueen ja salliessa äänestyksen jälkeen itsenäistyneen Krimin liittymisen Venäjään.

Suomen presidentti ja hänet valtaan saattaneet kansainvälinen pääoma, mediapooli (johon kuuluvat lähes kaikki tiedotusvälineet ja kustannustalot),hänen itse maahan kutsumansa NATO:n hybridikeskus eivät ole osoittaneet tietävänsä totuutta USA:n siirtomaavallasta ja yhdysvaltalaisten palkkasoturien ja aseiden sijoittamisesta Ukrainaan. Verovaroilla kustannettu Yle sen enempää kuin sensuurijärjestelmään kuuluvat sanomalehdet eivät kerro kansalle totuutta.

Tämän johdosta on entistä tärkeämpää, että kansalaiset lukevat ulkoministeri Lavrovin kirjeen ja miettivät itse miten vastaisivat siihen.

Jokaisessa yhteisössä oli sitten kysymys perheestä, koulusta, työyhteisöstä, linja-autosta, lentokoneesta, merenkulusta on itsestään sevää, että turvallisuus on jakamaton. Yhden turvallisuuden takaaminen ei saa olla pois toisten turvallisuudesta.

Näin inhimillinen yhteisö toimii.  

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentti Niinistö , sensuuri Suomessa, pääoman valta, suojeluskunta-armeija, natsi-Saksa, Neuvostoliiton ehdotus kollektiiviseksi turvallisuusjärjestelmäksi, USA-uusi natsi-Saksa, USA Ukrainan siirtomaaherrana, Lavrovin kirje ETYJ:n jäsenille

Suomen kansaa petetään jälleen

Perjantai 18.1.2019 klo 15.36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoimme eilen NETFLIX:iltä tositapahtumiin perustuvan hollantilaisen elokuvan Vastarintaliikkeen pankkiiri. Se kuvaa natsi-Saksan miehityksen aikana pienen joukon suorittamaa taitavaa, monimutkaista  rahankeruuta vastarintaliikkeen hyväksi. Moni joukosta joutuu kidutetuksi ja tapetuksi.

Suomalaisesta elokuvatuotannosta ei juuri löydy natsi-Saksaa vastaan toimineista ja teloitetuista tehtyjä sankariteoksia. Sen sijaan natsi-Saksan liittolaisuus on nostettu sankaruudeksi.

Suomalaisille on aina valehdeltu siitä, mihin kansaamme ollaan viemässä.

Sisällissodan valkoiseen johtoon valittu Mannerheim lähti röyhkeästi riisumaan venäläisiä aseista Svinhufvudin päinvastaisesta sähkeestä huolimatta. Sen lisäksi venäläiset olivat ilmoittaneet ja sopineet kaikkien sotilaiden lähtevän Suomesta jäiden lähtiessä.

Mannerheim valehteli suomalaisten taistelevan venäläisiä vastaan, kun taas venäläisille hän julisti, että näin ei ole asianlaita. Mannerheimin tavoitteena oli suur-Suomi ja bolsevikkien vallan kaataminen. Presidentiksi tullut Ståhlberg esti hänen heimosoturi hankkeensa jatkumisen.

 Mannerheim oli saanut tiedon Hitlerin tuesta siihen, että ruotsalaiset voivat osallistua talvisotaan. Pohjoismaiden päämiehet taputtivat suomalaisia selkään todeten suomalaisten kyllä menestyvän sodassa Neuvostoliittoa vastaan. Suomen kansa ei tiennyt kuinka pitkään talvisotaa oli suunniteltu eikä sitä, että natsi- Saksa ja fasistinen Italia antoivat materiaalista tukea. Kansa kohtasi sodan yllätettynä.

Omapäinen Mannerheim, tuntien natsi-Saksan keskitysleirit ja toimintatavat, kutsui natsi-Saksan joukot Suomeen presidentin, pääministerin, eduskunnan ja kansan selän takana. Kansalaiset pääsivät perille saksalaisten tulosta kun Pohjois-Suomessa omin silmin nähtiin joukkojen marssivan kaduilla. Mannerheim oli suunnitellut omat rasistiset leirinsä hyvissä ajoin ennen jatkosodan alkua.

Tosiasioista tietämättömät suomalaiset antoivat jälleen henkensä olettaen, että se tapahtuu isänmaan puolesta.

Kaikkien Suomen sotien taustalla olleet laskelmoivat pääomapiirit aloittivat Mannerheimin sankarimyytin rakentamisen samaan aikaan kun Norjassa saksalaisten kanssa yhteistyössä toiminut pääministeri Quisling teloitettiin. Mannerheimin sankarimyytti vahvistui hänen itse ja omien avustajiensa kanssa kirjoittamien muistelmien ja massiivisen ratsastajapatsashankkeen myötä.

Hollannissa oli myös fasistien yhteistyökumppaneita, mutta he saivat rangaistuksensa ja elokuvan esittelemä saksalaisten teloittama vastarintajoukon johtaja on saanut muistomerkin.

Presidentti Kekkosella oli täysi työ pitää militarismia ja pääomanvaltaa kansanvallan sijaan ihailevat poliittiset voimat poissa vallasta.

Neuvostoliiton tultua hajotetuksi ja Suomen liityttyä kapitalismin tärkeimpään linnakkeeseen EU:hun, nuo salaisesti natsi-Saksaa ihailevat voimat ovat nousseet jälleen. Yhdysvallat ja EU ovat sotilaallista ja taloudellista valtaa hamutessaan turvautuneet juuri natseihin (Kroatia ja Ukraina esimerkkeinä) mutta myös kalifaattia rakentaviin jihdisteihin. (Bosnia, Syyria)

Suomessa on merkittävästi poliittisia toimijoita, jotka ovat valmiita petoksiin ja valheisiin osoittaakseen tukensa Yhdysvalloille ja entisille siirtomaaisännille Ranskalle, Iso-Britannialle ja Saksalle.

Suomalainen joukkotiedotus tukee tällaista tiedotusta, jota kuten edellisessä blogissani totesin, presidentti Koivisto kuvasi taitavaksi NATO-propagandaksi.

Suomen kansa ja eduskunta yllätettiin jälleen, kuten sisällissodan alkaessa, talvisodan alkaessa, kuten saksalaisten sotilaiden vyöryessä maahan, kun he syyskuussa 2014  saivat lukea lehdestä presidentti Niinistön liittäneen Suomen NATO:n isäntämaasopimkseen.

Sen mukaisesti Yhdysvaltojen johtamat NATO-joukot saavat tuoda aseitaan maahamme ja käyttää maankamaraa, ilmatilaa, vesistöjä, satamia ja lentokenttiä tarpeidensa mukaan. Ydinaseiden suhteen sopimuksessa ei ole mitään kieltoja.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhdessä tasavallan presidentti Niinistön kanssa johtaa 1%:n puoluekannatusta omaavat ulko- ja puolustusministeri sekä keskustalainen insinööri, joka ei ole käyttänyt pääministerinä yhtään merkittävää ulkopoliittista puheenvuoroa, liekö kiinnostunutkaan ulkopolitiikasta.

1%:n puolustusministeri on tehnyt kahdenkeskisiä puolustussopimuksia ilman sen kummempia  julkisia tai eduskunta-keskusteluja Yhdysvaltojen, Iso-Britannian ja Saksan kanssa.

Ilmeisesti näiden kahdenkeskisten sopimusten perusteella Yhdysvaltojen suurlähetystö on keväällä 2018 rakennuttanut Malmin lentokentän viereen Takojankatu 10:een massiivisen aidatun, vartioidun rakennuksen, jossa on 13 suurta oviaukkoa suuria kuljetuksia varten.

Wikileaksin tietojen mukaan Suomeen on lähetetty kontteja Yhdysvaltojen Irakin suurlähetystön jättimäisestä tukikohdasta Bagdadista.

Olettaako Yhdysvallat, että Suomi tulevien vaalien jälkeen on valmis liittymään NATO:on tai muulla tavoin vahvistamaan Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa Suomessa. Suomen eduskunnan on tiedettävä mitä Yhdysvallat tuo Bagdadista Suomeen.

Asetetaanko Suomen kansa, nyt toistamiseen presidentti Niinistön aloitteesta, tapahtuneiden tosiasioiden eteen kuten niin usein ennenkin.

Liittolaisuuden tiivistäminen NATO:n kanssa lisää Suomen ja Venäjän kansojen turvattomuutta.

Tulevat vaalit ovat NATO-vaalit. Seksuaalirikoskohun ei saa antaa peittää alleen tätä turvallisuuteen keskeisimmin liittyvää asiaa.

Suomen liittoutumattomuus tulee kirjata tulevaan hallitusohjelmaan. Vain siten suomalaisten turvallisuus voidaan taata.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: salaiset turvallisuuspoliittiset päätökset, natsi-Saksa, Mannerheim, Niinistö, USA/NATO

Natsi-Saksa ja Natsi-Suomi ovat jälleen täällä

Torstai 25.5.2017 klo 11.10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen aloitti uuden natsismia muistuttavan aikakauden. Saksa ei aikaillut alkaessaan hamuta taloudellista hyötyä Yhdysvaltojen vanavedessä.

Yhdysvallat oli jo presidentti Reaganin aikana alkanut järjestelmällisen suunnitelman Jugoslavian hajottamiseksi ja Balkanin sotilaalliseksi valloittamiseksi. Se tarvitsi suunnitelman toimeenpanoon ikiaikaisen liittolaisensa Saksan tukea.

Yhdysvaltojen oikeistolaiset pääomapiirit olivat jo 1930-luvulla tukeneet Hitlerin aseistamista tämän suunnitellessa hyökkäystään Neuvostoliittoa vastaan ja laajempaa maailmanvalloitusta. Pääomapiirit pitivät maailmansotaa välttämättömänä USA:n talouslaman ratkaisemiseksi aseteollisuuden avulla.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan paenneet natsit keräsivät albaani-diasporan rinnalla rahaa tukeakseen Jugoslavian hajotusta. Toisen maailmansodan aikaiset natsi-liittolaiset Kroatia ja Saksa löysivät jälleen toisensa. ItäSaksan entisistä asevarastoista kuljetettiin aseita väkivaltaisesti Jugoslaviasta itsenäistymään pyrkivään Kroatiaan.

Saksa vaati EUta hyväksymään Kroatian itsenäisyyden 1992 siitä huolimatta, että maa oli ensimmäisten monipuoluevaalien jälkeen säätänyt rasistisen perustuslain, jossa aikaisemmin tasa-arvoiset serbit muutettiin toisen luokan kansalaisiksi. Sen lisäksi mitkään muutkaan itsenäistymisen edellytykset eivät olleet voimassa. On hyvä muistaa, että toisen maailmansodan aikana Saksa oli tukenut fasistisen Kroatian muodostumista. Kroatia sääti tuolloin lain, joka teki mahdolliseksi serbien kansanmurhan. Niin saksalaiset kuin kroaatit tappoivat yhteensä yli miljoona serbiä vain siksi, että he olivat serbejä.

Väkivaltaisesti, USA:n ja EU:n tuella suoritettujen Slovenian, Kroatian ja Bosnian itsenäistymisjulistusten ja tunnustamisten jälkeen seurasi uusi serbien kansanmurha, jossa Saksan rooli oli ratkaiseva.

Yhdysvallat aseisti kroaatteja ja Bosnian muslimeja yhdessä Osama bin Ladenin kanssa. Saksa tuki kroaatti-armeijan hyökkäystä Bosnian puolelle nujertamaan serbien vastarintaa. Kun Britannia olisi halunnut asettaa talouspakotteet Kroatialle tämän tunkeutumisen johdosta, Saksa esti sen.

Saksan sosialidemokraattisessa puolueessa tapahtui merkittävä muutos, joka vaikutti koko Euroopan tilanteeseen. Suuri osa Euroopan sosialidemokraattisista puolueista omaksui opportunistisen Britannian labourin johtajan Tony Blairin kolmannen linjan. Blair liittoutui Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin kanssa Jugoslavian serbien lopullisessa murskaamisessa.

Tunnetun kaavan mukaan USA ja NATO-EU leimasivat propagandassaan serbien vaaleilla valitun johtajan Milosevicin Hitleriksi samoin kuin myöhemmin Saddam Husseinin, Gaddafin, Assadin jne. jotta sotilaallinen hyökkäys saataisiin oikeutetuksi.

Bosnian serbien ja Serbian serbien puolustaessa perustuslaillisia oikeuksiaan USA:n ja EU:n tukemia jihadisteja ja albaaniterroristeja vastaan heidät demonisoitiin. Muslimi-kalifaattia rakentavan Bosnian presidentti Izetbegovicin tukena Sarajevossa oli yhdysvaltalainen kenraali John Galvin. Kroaattien ajaessa 250.000 serbiasukasta Kroatian Krajinasta, kroatian joukkoja oli kymmenen kuukauden ajan valmentanut yhdysvaltalaisten kenraaleiden MPRI organisaatio.

Sosialidemokraattisten EU-johtajien peruste sotatoimilleen oli "humanitaarinen interventio". Bill Clintonin ja Tony Blairin johdolla NATO ryhtyi haltuunottosuunnitelmansa mukaan pommittamaan Jugoslavian hajotuksesta jäljelle jäänyttä osaa Serbian ja Montenegron muodostamaa Jugoslaviaa. Tavoitteena oli aikaisemmin toteutuneen Bosnian NATO-miehityksen lisäksi toteuttaa Kosovon miehitys ja myöhempi haltuunotto. Tämän saavuttamiseksi USA ja monet NATO-maat rahoittivat ja ohjasivat albaaniterroristien KLA-järjestöä, joka oli kunnostautunut elin- ja huumekaupassa ja joidenjohtaja oli Interpolin etsintäkuulutettujen listalla. KLA:n avulla lietsottiin sieppauksia ja murhia. Kun poliisi puuttui toimintaan syntyi "humanitaarinen ongelma".

Saksan sosialidemokraattien moraalinen kriisi kulminoitui tähän pommitukseen. Oscar Lafontaine, entinen puolueen puheenjohtaja ja ministeri, erosi hallituksesta vain pari päivää ennen pommitusten alkamista. Saksa osallistui perustuslakinsa vastaisesti pommituksiin. Huonoa omaatuntoa kuvaa se, että se keskeytti pommitukset vuorokauden ajaksi, joka oli toisen maailmansodan aikaisen Belgradin pommituksen vuosipäivä. Tuossa pommtuksessa kuoli yhden päivän aikana 20.000 belgradilaista.

Saksa hyötyi Jugoslavian hajottamisesta taloudellisesti. Se on ostanut halvalla erityisesti Kroatian, mutta myös Serbian infrastruktuurin. Kroatian pankit, vakuutuslitokset, hotellit jne ovat saksalaisomstuksessa. Myös serbit kuulevat uutisiaan saksalaisomisteisesta mediasta. Tony Blair toimii Serbian pääministerin neuvonantajana maan taivuttamiseksi ylikansallisen pääoman toimenpideohjelmaan.

Saksa on yhdistymisellään "ansainnut" natsirikosten unohduksen. Ei ole enää Neuvostoliittoa eikä DDRää muistuttamassa siitä kouriintuntuvasti.

Entä Suomi sitten. EUun liittymisen jälkeen Suomi on kokenut saman natsiajan unohduksen.  Heti 1990-luvun alussa puolustusministeri Elisabeth Rehn palautti asekätkijöiden kunnian mikäli se koskaan oli hävinnytkään. Natsimielisinä kielletyt suojeluskunnat ja lotat nousivat uuteen arvoon samaan aikaan kun sisällissodan hävinneen osapuolen kunnia edelleen odottaa palautustaan. Marsalkka Mannerheimin rooli rasististen suomalaisten Itä-Karjalan keskitysleirien suunnittelijana, pystyttäjänä ja hallinnoijana painetaan villaisella.

Saksan johtaman EU:n uusi rooli antaa myös Suomelle mahdollisuuden toteuttaa osuuttaan uuden militarismiin pohjautuvan maailmanvalloituksen rattaana. Kokoomuspuolue on ottanut ohjat niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Rauhaan ja yhteistyöhön uskonut presidentti Kekkonen piti kokoomusta vaarallisena Suomelle.

Suomen politiikassa tapahtui käänne Martti Ahtisaaren tultua valituksi presidentiksi. Hän edusti Yhdysvaltojen ja NATOn myötäilyyn perustuvaa "humanitaarista interventio"-politiikkaa. Hänen tuellaan sosialidemokraattinen puolueen moraali mureni. Mauno Koivisto oli selkeästi NATOa vastaan ja halusi hyvät suhteet Venäjään. Ahtisaari oli päinvastainen.

1930-luvulla sosialidemokraattinen puolue oli vastaavassa tilanteessa. Väinö Tannerin edustama osa tuki sotapropagandaa ja kehotti työväestöä liittymään suojeluskuntiin, järjestöön, joka vain pari vuosikymmentä aikaisemmin oli teloittanut työväestöä tuhatmäärin.

Natsi-Saksan juutalaiset on korvattu venäläisillä. Militarismin voimistamiseksi tarvitaan vihollinen ja se on muovattu venäläisten rooliksi. Natsi-Saksan suurin uhrauksin voittanut moraaliltaan ylivertainen kansa on leimattu halveksittavaksi joukoksi. Serbit olivat myös kansa, joka omalla taistelullaan voitti natsi-kroaatit ja saksalaiset toisen maailmansodan aikana.

Tämä uusi "juutalaisten" joukko, venäläiset ja serbit, on saatu aikaan voimakkaalla propagandalla. Suomessa propagandaa hoitavat Helsingin Sanomat, Yle, Otava ja WSOY.

Yle on oikeistohallitusten vallassa ja todistettavasti lobbaukselle alttiina. Helsingin Sanomien historia pohjautuu sotavankitoimiston johtajaan Eljas Erkkoon, joka ennen talvisotaa ulko/puolustusministerinä neuvotteli Saksan ja Ison-Britannian sotilasjohdon sekä Pohjolan päämiesten ja ulkoministerien kanssa siitä, että Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon ei Suomen toimesta estettäisi.

Otava kustansi Mannerheimia ihannoivat muistelmat, jotka kirjoitti Ranskan ja USA:n tiedustelupalvelussa työskennellyt päämajan tiedustelu-upseeri Aladar Paasonen.

WSOY:n historiaan liittyy Valtiollisen poliisin johdossa toiminut Eino Suolahti, jota jyrkkyytensä johdosta kutsuttiin Eino veriseksi. Hän oli IKL:n fasistisen isänmaallisen kansanliikkeen perustajia, Uuden Suomen johtokunnan jäsen ja sotien jälkeen hänen poikansa Eino E.Suolahti oli WSOY:n kirjallinen johtaja. Saksan keskitys- ja tuhoamisleirien organisoija Heinrich Himmler vietti kesäisiä päiviä heidän huvilallaan.

Suomen media ja kustannustoiminta on merkittäviltä osin muovautunut EU:n edellyttämän uuden rasistisen natsiajan edistäjäksi. Venäläiset, uudet juutalaiset, ovat ilman todisteita syylliset milloin mihinkin keksittyyn epäkohtaan. Siten Suomen mediasta ja kirjallisuudesta on turha etsiä totuudenmukaista kuvaa Balkanin tilanteesta, Ukrainan vallankaappauksesta tai Syyrian konfliktista.

Natsiaikaa muistuttava joukkopsykoosi on valmis. Näen mielessäni käsivarret kohoamassa USA:n ja Saksan pääomapiirien vallan edellyttämmään ojoon ylös oikealle.

Tämä valta edellyttää sotia ja niiden aiheuttamaa kansainvaellusta. Tämän vaelluksen uhrit otetaan vauraaseen Eurooppaan, mutta heille maksetaan mitätöntä palkkaa. Sotien aiheuttama jihadismi otetaan vastaan pääomien tarpeiden sivutuotteena. Terroritekojen perusteella poliisien ja armeijoiden miesvahvuutta kasvatetaan. Näillä miesvahvuuksilla saadaan myös reiluja työoloja vaativat kansalaiset kuriin. Kyynelkaasulla, pampuilla pomminvarmoilla miehistönkuljetusajoneuvoilla.

Saksan ja Ruotsin hallitukset vaativat kansalaisia sopeutumaan uuteen todellisuuteen. Uuteen Saksaan, uuteen Ruotsiin. Se ei ole ainoastaan monikulttuurisuutta vaan sotien ja väkivallan hyväksymistä, armeijoiden läsnäoloa kaduilla ja lentokentillä. Uusi uljas aikausi on edessämme. Unohtakaamme empatia ja moraali. Pääoman tarpeet ovat omiamme tärkeämmät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: natsi-Saksa, natsi-Suomi, Euroopan sosialidemokratia, Lafontaine, EU-jihadistit