Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Unto Hämäläinen, missä on pihvi?

Sunnuntai 7.1.2018 klo 11.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Unto Hämäläinen jatkaa viimeisessä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä tutuksi tullutta historian popularisointiaan. Hän kuvaa talvisodan jälkeistä aikaa ja sitä kuinka Neuvostoliitto vaikutti vahvasti siihen, kenet se halusi valittavan Suomen presidentiksi.

Unto Hämäläinen ei sanallakaan mainitse miksi tätä vaikuttamista harjoitettiin. Hämäläisen kuvauksessa Neuvostoliitolla oli vain musta lista, jolle osa suomalaisia poliitikkoja päätyi.

Hämäläinen aloittaa tarinansa 5.12.1940. Paasikivi, Suomen Moskovan lähettiläs herätettiin ennen keskiyötä, koska ulkoministeri Molotovilla oli asiaa. Molotov kertoi Paasikivelle kuulleensa, että presidentti Kallio on pyytänyt eroa sairauden vuoksi ja 300 valitsijamiestä kokoontuisi piakkoin Helsinkiin valitsemaan uuden presidentin. "Haluaako Suomi rauhaa Neuvostoliiton kanssa – sen tulemme päättelemään siitä, kuka valitaan presidentiksi", luetellen neljä sopimatonta nimeä, jotka olivat Tanner, Mannerheim, Svinhufvud ja Kivimäki.

" Elettiin välirauhan aikaa, ja Euroopassa riehui toinen maailmansota. Suomi oli maaliskuussa 1940 joutunut solmimaan ankarin ehdoin talvisodan rauhan. Stalin ja Hitler olivat liitossa keskenään. Kahden diktaattorin sopimuksella Suomi kuului Stalinille,"kirjoittaa Hämäläinen.

"Hitler tosin suunnitteli salassa hyökkäystä Neuvostoliittoon, ja hänen lähipiirissään kaavailtiin Suomen vetämistä Saksan puolelle."

Molotov antoi suosikkiensa nimilistan Paasikivelle, joka on "arvokas historiallinen dokumentti, sillä Paasikiven ja Molotovin tapaamisesta alkoi itsenäisen Suomen historiassa surullinen aika, jota me suomalaiset emme mielellämme muistele".

"Neljänkymmenen vuoden aikana Suomi ei saanut valita presidenttiä yhtä ainutta kertaa ilman Neuvostoliiton painostusta", jatkaa Hämäläinen.

Hämäläinen unohtaa ilmeisen tarkoituksellisesti miksi eroava presidentti Kallio oli sairastunut. Mannerheim oli nimittäin kutsunut natsi-Saksan armeijan Suomeen yli 3 kuukautta ennen Paasikiven saamaa yöllistä herätystä. Kutsuminen oli tapahtunut presidentin, ylipäällikön selän takana. Myöskään hallitusta, puhumattakaan eduskunnasta ei oltu informoitu. Presidentin kuullessa asiasta, hän järkyttyi ja sai halvauskohtauksen, josta ei koskaan enää toipunut terveeksi.

Tilanne muistuttaa presidentti Niinistön suorittamaa USA/NATO:n isäntämaasopimuksen allekirjoittamista hallituksen ja eduskunnan selän takana syyskuussa 2014. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomeksi, puhumattakaan, että sitä olisi käsitelty peustuslain mukaisesti eduskunnassa.

Hämäläinen unohtaa siis mainita, että Suomi oli kutsunut elokuussa 1940 Saksan armeijan Lappiin ja valmisteli tiestöä siellä saksankielisin tienviitoin, järjesti olosuhteet parhain päin. Suomen Lapin armeija oli Saksan armeijan alaisuudessa.Jopa tulevat Itä-Karjalan keskitysleiritkin suunniteltiin saksalaisten innoittamina hyvissä ajoi ennen yhteishyökkäystä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Demokratiaa ja rauhaa kannattavat toisinajattelijat olivat vankiloissa, myöhemmin jopa Koverin keskitysleirillä. Vaalikelpoisuus oli estetty suurelta määrältä suomalaisia.

Arveleeko Hämäläinen, että Neuvostoliitto ei olisi tiennyt Saksan armeijan ja Suomen armeijan suhteista. Suomen henkinen ilmapiiri oli natsimyönteinen ja saksalaisia ihailtiin. Kyse oli tietenkin suomalaisten luotettavuudesta. Voiko presidentin sanaan luottaa, vai onko konekivääri selän takana piilossa.

Sodan jälkeen liittoutuneet edellyttivät rauhansopimuksessa fasistisiksi luonnehdittujen järjestöjen kieltämistä.Näiden kannattajat eivät hävinneet mihinkään – ei myöskään poliitikkojen piiristä.

Käsittääkseni Neuvostoliitolla oli perusteltu syy suhtautua torjuvasti militaristisiin ja nyrkki taskussa toimiviin henkilöihin. Nämä joukot tuottivat myös presidentti Kekkoselle eniten huolta hänen pyrkiessään rakentamaan aitoa luottamusta Suomen ja Neuvostoliiton välille.

Hämäläinen kuvaa suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen toiminnan pelinä, ilman sisältöä. Siitä päästäänkin jutun huipennukseen. " Yrittääkö Venäjä jälleen vaikuttaa Suomen presidentin valintaan – mutta nyt uusin keinoin?"

Hämäläisen julkaisualusta HelsinginSanomat on tunnettu Erkon lehtenä - amerikkalaisvaikutteisena julkaisuna. Talvisotaa kutsuttiin puolustus/ulkoministeri Erkon sodaksi. Talvisodan alla Erkko kutsui Suomeen niin Ison-Britannian kuin Saksan armeijoiden komentajat kesällä 1939. Suursotaharjoituksia seurasivat myös kaikki muut Suomeen akkreditoidut sotilasasiamiehet paitsi Neuostoliiton edustaja. Sodan alla Hitler lupasi, että Saksa ei estä Ruotsia auttamasta Suomea tulevassa sodassa. Pohjoismaiden päämiehet kokouksessaan juuri talvisodan alla ilmottivat uskovansa Suomen pärjäävän tulevassa sodassa. Jo syyskuussa Akateeminen Karjalaseura uhosi – nyt on aika iskeä! Erkko kielsi Neuvostoliittoon sodan alla matkanneita neuvottelijoita suostumasta Neuvostoliiton sovitteluehdotuksiin, todistaa Tanner.

Kaikki merkittävät tiedotusvälineet ovat jo yli vuosikymmen ilmoitaneet tukevansa Suomen liittymistä NATOon. Ne luonnolisesti ovat tehneet väliajan intensiivistä työtä liittymisen eteen. Markkinoinnin tuotoksena on sopivasti odotetun roolinsa näyttelevä presidentti Niinistö. Emme ole kuulleet häneltä ainoatakaan analyyttistä esitystä globaalista maailmantilasta. Sen sijaan hän piiloutuu NATO/EUn kannanottojen taakse korvaten totuuden tarkoituksenmukaisuudella.

Hän on vaiennut NATO/EU:n toimista globaalien pääomapiirien vallan laajentumisen mahdollistajana. Kuinka mielivalta ja laittomuus ovat korvanneet valtioiden suvereniteetin ja kansainväliset lait. NATO/EU on liittoutunut jihadistien ja natsien kanssa (Kroatia, Bosnia, Kosovo, Syyria, Ukraina,Tsetsenia) polkien alleen omat ja muiden perustuslait silloin kun mielivalta on palvellut heidän tarkoitusperiään.

Eräät kustantajat ovat kertoneet totuutta arvostavien toimittajien siirtyneen järjestöjen pääsihteereiksi tai yritysten palvelukseen koska nykyisessä valheellisessa ilmapiirissä ei voi kirjoittaa, mikä on totta.

Nyt toimittajan, myös Hämäläisen, jopa eläkkeellä, julkaisualustastaan riippuen on julistettava Venäjän vaikutamisyritysten vaaraa, koska se on muotia Yhdysvaltojen äärimmäisen aggressiivisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Mitään vaikuttamista ei ole todistettu olleen, mutta Hämäläinen suhtautuu siihen tosiasiana. Yhdysvaltojen ja NATOn hybridikeskus Suomessa vaikuttaa ilmeisesti niin, että paitsi toimittajat myös tasavallan nykyinen presidentti haluavat mukautua sen toiveisiin. Suomen sisäministeriössä ei vielä ole kokonaista kerrosta varattu CIA:n virkailijoille kuten Ukrainassa Maidanin aikaan, mutta vaikutus on sama.

Myös suomalaiset rakastavat sitä kun USA:ta palvelleet virkamiehet saavat Nobelin palkintoja osallistuttuaan tuon globaalin vallankäyttäjän sotien ja vallan laajentamisen mahdollistamiseen. Sotaleikit ja sotaan valmistautuminen aiheuttavat monissa sellaista värinää, että tuntuu kuin olisi elossa. Neuvostoliitto halusi tylsää rauhaa ja hyvinvointia niin itselleen kuin meille suomalaisille. Se yritti suorastaan "pakottaa" meidät rauhanomaisiksi. Neuvostoliiton kadottua olemme päässeet taas tuttuun militaristiseen pöhinään Niinistön, kokoomuksen ja lopunkin aseveliakselin myötä.

Tähänkö Unto Hämäläinen haluat meitä jälleen totuttaa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Unto Hämäläinen, Helsingin Sanomat, Niinistö, Suomen presidentinvaalit, Neuvostoliiton suosikkipresidentit, Venäjän hybridivaikuttaminen vaaleihin

Kultaranta-keskustelut, presidentti Niinistön ja Yle:n vaalikampanjan avaus

Tiistai 21.6.2016 klo 3.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen juuri sulkenut TV:n karamellinkorean kuvan Kultarannan puutarhasta. Presidentti Niinistö on pannut pisteen säröttömälle maailman turvallisuuspolitiikan kuvaukselle, jossa Venäjä on vihollinen, jota vastaan Eurooppa suojautuu USA:n turvaan luottaen. Presidentti Niinistön ei tarvitse sanoa pahinta sanaa Venäjästä, Ruotsi sanoo sen. Presidentin kasvoille nousee tyytyväinen hymy Ruotsin pääministerin mainitessa äskeisen Pohjoismaiden johtajien vierailun presidentti Obaman luona. 

Suomalaisten odotetaan, hartaana kuin 1900-luvun alun kirkon penkissä istuvan lukutaidottoman maanmiehemme, uskovan tätä näin vakuuttavaa arvovaltaista sanomaa. Venäjä uhkaa, mutta Saksan/USA:n armeija pelastaa. Yle takaa sen, että suomalaisten mieleen ei nouse muita ajatuksia.

Avaan TV:n suljettuani juuri postista hakemani Noam Chomskyn kirjan "Who Rules the World". Sen takakannessa New York Times Book Review toteaa Chomskyn olevan "maailmankuulu ilmiö... Hän on luultavasti planeetan luetuin amerikkalainen ulkopolitiikan ääni", New Statesman toteaa vuorostaan: "Jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän maailmasta, jossa elämme... on vain yksi vastaus: lukea Noam Chomskya."

Luvun 17 otsikko on: Yhdysvallat on johtava terroristivaltio. Chomsky kuvaa kuinka minkään muun valtion kohdalla ei tulisi kuulonkaan, että maan tiedustelupalvelu selostaisi maan presidentille hallituksen suorittamia terrorioperaatioita eri puolilla maapalloa pyrkien arvioimaan niitä tekijöitä, jotka johtivat joko niiden onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Chomsky viittaa New York Times-lehden asiaa koskevaan kirjoitukseen jossa kuvataan presidentti Obaman selostaneen kuinka hän antoi CIA:lle tehtäväksi tutkia asiaa, jotta voitaisiin selvittää"mitkä tavat rahoittaa ja aseistaa kapinallisryhmiä tietyissä maissa toimivat hyvin. Ja eivät löytäneet paljoakaan."

Chomsky toteaa, että tieto asiasta ei hätkähdyttänyt ketään. Hänen mukaansa "Läntisessä poliittisessa kulttuurissa on luonnollista ja hyväksyttävää, että Vapaan maailman johtomaa on terroristinen roistovaltio ja avoimesti julistaa kunnostautuvansa vastaavissa rikoksissa. Ja että on vain luonnollista ja hyväksyttävää, että Nobelin rauhanpalkinnon saaja, koulutukseltaan perustuslakijuristi, joka pitää vallan ohjaksia käsissään on vain huolissaan siitä kuinka näitä rikoksia tehtäisiin entistä tehokkaammin.

Suomi liittoutui Venäjää vastaan taistelevan Saksan keisarin kanssa, jonka tehtäväksi tuli murskata suomalaisten työläisten toive oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Suomi liittoutui myös Hitlerin Saksan kanssa. Hitlerin valtakunta ei ollut yhtä laaja kuin se mitä USA nykyisin hallitsee.

Ruotsi on liittoutunut vallan kanssa pysyen sivussa sodista 200 vuoden ajan, mutta ei ulkopuolella.Ruotsalaiset auttoivat saksalaisten rinnalla murskaamaan suomalaiset työläiset. Hitler pystyi sotimaan Ruotsin malmivarojen avulla.Oikeudenmukaisempaa Ruotsia rakentaneet kommunistit kortistoitiin CIA:n avulla 1960-70 luvuilla.Samaan aikaan Indonesian kommunistit, 1,5 miljoonaa, tapettiin CIA:n luetteloiden avulla mutta omien naapureiden toimesta. Ruotsissa vain kortistoitiin. 1980-luvun Suomen eduskunnassa tiedettiin, että Ruotsin suurlähettilään kanssa puhuminen oli sama kuin olisi puhunut Yhdysvaltojen kanssa.

Muistamme kuinka CIA auttoi Mandelan vangitsemisessa. Kuinka Yhdysvallat tuki Etelä-Afrikan rotusortoa, jonka murtumisessa Kuuban tuki Angolassa oli avainasemassa. Kuuba ja Neuvostoliitto/Venäjä ovat johdonmukaisesti tukeneet kansojen itsemääräysoikeutta ja vapautta. Chomsky käy läpi maailmanpolitiikan vaiheita itsenäisyys, solidaarisuus ja tasa-arvo johtotähtenään.

Kultarantakeskusteluista, niinkuin Yle ne välitti jäi loppupäätelmäksi kammottava näytelmä, jossa Suomen ulkopoliittinen johtoeliitti on muuttunut saumattomaksi osaksi Yhdysvaltojen maailmanvaltaa. Tuon eliitin oikeustaju on peruuttamattomasti vaurioitunut. Lännen, niin USA:n, EU:n kuin NATO:n rikokset eivät ole rikoksia ollenkaan. Chomsky tuo esimerkkinä esiin Belgradin pommituksissa 1999 tahallaan tuhotun TV-aseman. "Kaikki murskautui. Ei päässyt ulos. Savua kaikkialla. Ihmiset huusivat. Oli kuin painajaisessa." New York Timesin Erlanger raportoi. NATO:n ohjus tuhosi Serbian valtiollisen TV-kanavan rakennuksen tappaen 16 toimittajaa. Chomsky ironisoi: ei ollut maailmanlaajuisia surunvalitteluja "olemme Charlie" tapaan, kuten terroristien tapettua ranskalaisen lehden toimittajia. Päinvastoin. Yhdysvaltalainen diplomaatti Richard Holbrooke julisti: onnistunut isku TV-asemaan oli" äärimmäisen tärkeätä ja uskoakseni positiivista kehitystä". Haagin Jugoslavia tribunaali ei pitänyt rikosta rikoksena lainkaan ja vaikka uhreja oli "valitettavan paljon, niiden määrä ei ollut suhteeton".

Tällaiseen "Lännen rikollisjengiin" olemme nyt siis virallisesti ja hymyssä suin uineet sisään kuin kalat veteen. Minusta tuntuu kuitenkin niljakkaalta enkä suostu siihen. Toivon, että moni muukaan ei suostu. Historiamme jäljet peloittavat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Obaman terrorismi, Noam Chomsky, Kultaranta-keskustelut, presidentinvaalit, USA Euroopan turvana, Venäjä

Lisää NATON kannattajia presidentinvaaleihin

Torstai 11.8.2011 klo 18.34 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mitä enemmän NATO:on liittymisen kannattajia ilmoittautuu presidentinvaalikilpaan sitä tyytyväisempänä kaupallinen media hykertelee. Suuri osa merkittävien lehtien päätoimittajista on jo aikoja sitten julkisesti ilmoittautunut NATO:n kannattajaksi. Lasse Lehtinen ja Paavo Lipponen ovat olleet Niinistön ohella median lempiehdokkaita. Mikä heitä presidentteinä erottaisikaan toisistaan.

Demarit hylkäsivät (tosin puolueen ulkopuolisten avulla) aikanaan Kalevi Sorsan ja valitsivat NATOa ja Yhdysvaltojen ja NATO:n laittomia sotia kannattavan Ahtisaaren hänen sijaansa. Spekulointi porvarillisilla äänillä ohitti pidempiaikaisen kannatuksen takaavan aatteellisuuden ja työväen moraalin.

Painettaisiinko nyt jarrua - juuri kun demarit ovat pystyneet toimimaan aatteensa pohjalta linjakkaasti niin eduskuntavaaleissa kuin hallitusta muodostettaessa ja ministereitä valittaessa ja sen vuoksi kyenneet palauttamaan uskottavuutensa kansalaisten silmissä?

Heitettäisiinkö puoluekokouspäätökset ja kansan mielipide NATO:n suhteen romukoppaan? Heitettäisiinkö samalla menemään myös Tarja Halosen hienot presidenttikauden saavutukset?

Jos demarit valitsevat presidenttiehdokkaakseen NATO:a ja laittomiin sotiin lähtemistä kannattavan ehdokkaan, minkä valinnan eteen kansalainen joutuu? Tähänastisista mahdollisista ehdokkaista vain Timo Soini on suhtautunut NATO:on kuten suomalaisten enemmistö, kielteisesti. Vihreiden Pekka Haavisto on ilmaissut kielteisen kantansa pehmeämmin, mutta se on kielteinen.

Tarja Halonen uskalsi todeta Irakin sodan laittomaksi YK:n yleiskokouksen puheessaan. Hetken tuntui hyvältä olla suomalainen. 

Kun nyt katsoo asetelmaa, huoli pyrkii puseroon. Eipä ihme, että eräässä lounaskeskustelussa jo ehdotettiin leikkisästi poikkeuslakia Tarja Halosen valitsemiseksi kolmannelle kaudelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentinvaalit, NATO, media, Tarja Halosen kolmas kausi

Obama Tea Partyn panttivankina

Sunnuntai 7.8.2011 klo 12.37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen kongressin kyvyttömyys ratkaista taloudellisia ongelmia kärjistyy Tea Party'n toimintaan. Tea Partyn poliitikot edustavat kirkkaimmin piittaamattomuutta ja narsistista kyvyttömyyttä eläytyä kanssaihmisten asemaan. Yhdysvalloissa demokratian alasajo on tapahtumassa oleva tosiasia.

Keskiluokka maksoi pankkikriisin, rikkaiden katsoessa vierestä. Jonkinlainen kohtuus olisi edellyttänyt, kestävän ratkaisun pohjaksi, rikkaiden verorasituksen nostamista lainakaton nostamisen sijaan.Republikaanien joukossa Tea Party pystyi kiristämään paitsi omaa  puoluettaan myös vaaleihin valmistautuvaa Obamaa.Se vaaransi paitsi USA:n luottoluokituksen, myös maailman talouden.Narsistinen piittaamattomuus on huikea.

Rikkaiden vastuun lisäämisen sijaan republikaanit saivat aikaan menoleikkauksia. Jo entuudestaan surkeassa tilassa oleva sosiaalihuolto ja koulujärjestelmä kurjistuvat entisestään.

Presidentti Obaman puheiden ja tekojen välillä oleva ristiriita kasvaa. Myös hän on presidentinvaalien alla riippuvainen rahoituksen saamisesta kampanjalleen.

Kun öljyteollisuus ja aseteollisuus ovat olleet perinteisesti republikaanien tukijoita, Obaman on turvauduttava Wall Streetiin.

Tiheästi toistuvat vaalit ja rahoituksen haaliminen kampanjan toteuttamiseen estävät demokratian ja moraalisesti vastuullisen politiikan toteuttamisen.Obaman kirjoitukset ja kirjat ovat kuin toisesta todellisuudesta verrattuna hänen tekoihinsa presidenttikauden aikana.

Äärioikeiston ideologinen ALEC-järjestö(American Legislative Exchange Council),yksityisyritysten ja oikeistolaisten kongressin jäsenten järjestö, on tehokkaasti ajamassa alas kaikki yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuuta edustavat rakenteet Yhdysvalloissa, korvaten ne yksityiseen voitontavoitteluun perustuvilla rakenteilla.

ALEC:in tavoitteissa on kylmäävällä tavalla yhtäläisyyksiä Suomen edellisen porvarihallituksen jo toteutuneisiinkin tavoitteisiin.

Suomalainen media vaikenee Yhdysvaltojen äärioikeiston ideologiasta ja sen käytännön "saavutuksista".Miksiköhän?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Obama, Tea party, USA:n presidentinvaalit, ALEC