Kari Huhta katsoo tämän päivän HeSan artikkelissaan YK:n jäsenmaiden äänestyskäyttäytymisen muutosten liittyvän taloudellisen vallan muutoksiin maailman suurvaltojen välillä: Aikaisemmin maailman maat seurasivat EU:n esimerkkiä mm. ihmisoikeuskysymyksissä mutta viime vuosina samat maat seuraavatkin useammin Venäjän ja Kiinan aloitteita.

Olisikohan sittenkin kysymys myös siitä, että EU on menettänyt uskottavuuttaan ihmisoikeuskysymyksissä. Eurooppalaisten on vaikea myöntää omaa demokratian vähittäistä alasajoa. Valtaosa maailman maista ei tue Irakin sotaa, johon moni Euroopan hallitus Yhdysvaltojen taloudellisten vastapalvelusten odotuksessa tukee. Kaikki maailman maat eivät ummista silmiään siltä, että Euroopan Unionissa on kaksoisstandardit ihmisoikeuksissa omassa piirissään.Baltian maiden apartheid-politiikkaa muistuttava kielivähemmistöjen sorto on saanut jatkua ilman, että siihen on puututtu. Kielisorron  jatkuminen halutaan näissä maissa varmistaa sotilaallista varustautumista lisäämällä sen sijaan, että lisättäisiin demokratiaa ja tasa-arvoa.

Kaikilta ei ole jäänyt huomaamatta " hajoita ja hallitse" politiikka Jugoslavian jäämistömaissa tai Kaukasiassa tai Afganistanissa. Lyhyen tähtäyksen sotilaallisilla keinoilla ratkaistaan prosesseja, jotka eivät taivu sotilaallisiin ratkaisuihin. Jos Yhdysvallat ja EU koettaisiin pelastajina Afganistanissa, eikö rauha jo vallitsisi. Sisällissota ei ratkea kärjistämisillä tai ulkopuolisella sotakalustolla.

Kari Huhta ja EU eivät ehkä myönnä, että Neuvostoliiton hajoamisesta odotettiin syntyvän ainutlaatuiset läntisen taloudellisen vallan laajat uudet markkinat, jossa rikkaat voisivat edeleen rikastua. EU:n ytimen vanhat siirtomaavallat eivät jätä yksityistä pääomaansa tuuliajolle vaan puolustaa ja edistää sitä myös väkivalloin kansalaisten toimiessa nostoväki rälssinä. Sodista hyötyy sotateollisuus eivät kansat.YK on edelleen se elin, jonka arvostamiseen EU maidenkin tulisi oppiakseen palata.