Juhannuspäivän pohdiskelua

Lauantai 26.6.2010 klo 14.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Etsin värikuvakasviosta pihallamme kasvavan keltaisen kasvin nimeä. Lapsuudessa totuin siihen, että isäni tiesi useamman tuhannen (oliko 2000) kasvin nimet myös latinaksi. Nyt vuorostani houkuttelen lapsenlapsia kiinnostumaan edes tavallisimpien kasvien nimistä. Kun muistaa nimet tuntuu kuin vaeltelesi ystävien keskellä. Silti itsekin olen unohtanut joitakin, mutta hämmästyttävällä tavalla nimet ponnahtavat ikäänkuin selkäytimestä paitsi nyt juuri tänään.

Vierailulla oleva poikani kysyi mitä olen viimeksi lukenut.Huomaan, että The Nation ja New York review of books vievät niin paljon aikaa, että Malalai Joyan kirja Afganistanista on viimeisin lukemani kirja. The Nationin kesäkuun 21 päivän numerossa oli mielenkiintoinen artikkeli kirja-arvioiden kohtalosta sanomalehdistössä. Kirjallisuusliitteiden kutistuminen, häviäminen ja merkityksen lasku sai syvällisen analyysin. Suomalainen Sanoma Oy:n Eikensin aikaansaama keskustelu sopii The Nationin viitekehykseen täysin.

Sanomalehtien kirja-arviosivut nostattavat itsessään usein vihamielisyyttä lukemista kohtaan. Älyllisyyden ja analyyttisyyden vastaisuus, pinnallisuuden hyväksi on ajan ilmiö.Monet selaavat kirjoja, mutta eivät syvenny lukemaan. Joskus ajattelen, että syvälukemiseen saattaa ehkä liittyä vaara, että jokin itsessä liikahtaisi. Liikahduksesta lähtee liikkeelle prosessi, joka aiheuttaa rauhattomuutta, epämukavuutta ja jopa pakottaa muuttumaan.

Psykoanalyytikko Martti Siirala totesi kerran, että ihmisen suurin pelko on ansaitsemattoman rakkauden pelko. Suurin osa ihmisistä on kasvatettu siihen, että rakkaus kuten muukin hyvä on ansaittava. Mieluummin jopa konkreettisesti tavaroiden avulla. Jotakin tekemällä. Kuitenkin lukemisen aiheuttamat liikahdukset syvällä sisimmässä saattavat olla lahjoja. Epämukavuuden tunnetta saattaa seurata oivalluksia, jotka syventävät tunnemaailmaa ja lähestyvät aitoutta ja todellista läsnäoloa.

Tänään minun oikeastaan piti vastata kommentoijalle, joka kysyi pidänkö Turkin pääministeri Erdoganin toimia kurdien suhteen yhtä ihailtavina kuin hänen toimiaan palestiinalaisten suhteen. Halusin vastata, että en tietenkään. Kurdien oikeuksia on puolustettava ja Israelin tiedustelupalvelun pidättämä, turkkilaisessa vankilassa viruva  PKK:n puheenjohtaja on vapautettava.