George Soros, Helsingin Sanomien ja UPI:n sankari

Keskiviikko 23.1.2019 klo 16.31 - Pirkko Turpeinen-Saari

Liikutuksen kyyneleet silmissä luin Anni Lassilan kirjoittamaa George Sorosin ylistystä 23.1.2019 Helsingin Sanomista otsikolla "Salaliittoteorioiden pääpiru".

Soros kuvataan sankarina, jota äärioikeisto ja salaliittoteoreetikot vainoavat.

UPI:n Mika Aaltola kuvaa George Sorosia seuraavasti: "Hän loi omaisuutensa johtamalla perustamaansa Quantum Fund -sijoitusrahastoa menestyksekkäästi. Sorosin tunnetuin operaatio on vuodelta 1992, jolloin hän pakotti valuuttakeinottelulla Englannin keskuspankin polvilleen ja Britannian irti Euroopan valuuttajärjestelmästä."

Aaltola kuvaa Sorosin toimintaa Itä-Euroopassa kaikin puolin myönteisesti:

"Poutasään aikaan Sorosin toiminta oli kaikkien mielestä hyveellistä ja Itä-Eurooppaa integroivaa. Sen jälkeen liberalismi on muuttunut näissä maissa paheelliseksi ja epäilyttäväksi aatteeksi, joka tukahduttaa kansallista omaleimaisuutta."

Tutkin kansanedustaja-aikanani vuosina 1983 - 87 yhteisöllisen omistajuuden murskaamista ja ylikansallisen pääoman vallan rajoittamatonta kasvua. Keskeinen tuolloin havaitsemani toimija oli monimiljardööri George Soros. Hän rikastui muun muassa valuuttakeinottelulla.

Laskin tuolloin, että Ison-Britannian keskuspankin joutuessa puolustamaan punnan arvoa, jokainen britti joutui maksamaan verorahoistaan 16 000 markkaa. Soros varasti jokaiselta britiltä tuon summan. Olisiko rahalla ollut parempaa käyttöä Britanniassa kuin Sorosin rahapussissa.

Toki Soros on harrastanut hyväntekeväisyyttä. Olenhan minäkin vieraillut hänen Open Society järjestön toimistossaan New Yorkissa etsiessäni sopivaa asiantuntijaa huumeiden väärinkäyttäjien metadonihoito-asioissa. Sain hyvän suosituksen.

Valuuttakeinottelu on vain pieni osa-alue Soroksen  "demokratia"-työtä. Hän osallistui kaikkien sosialististen maiden ryöstöön yhdessä Yhdysvaltojen presidentti George H.W. Bushin ja Harvardin ekonomisti Jeffrey Sachsin kanssa.

Puolan, Neuvostoliiton ja Jugoslavian vallankaappauksissa sekä myöhemmin Lähi-Idän maiden  "arabikeväissä" ja viimeiseksi Ukrainan natsi-vallankaappauksessa – kaikissa Sorosilla on ollut ahkerat ja ahneet sormensa pelissä.

Soros kehuu itseään surutta kirjoissaan ja katsoo valloitettujen maiden ihmisten elintason laskun kehitysmaiden tasolle hänen ja hänen kumppaneidensa toimesta olleen vain osa onnistunutta projektia.

Yhteisölliseen omistukseen perustuneen kansallisvarallisuuden ryöstö ja muun muassa Venäjän valtion ja kommunistisen puolueen kullan ja varallisuuden salainen kuljetus länteen, muunmuassa Sveitsiin on vain sulka kumppaneiden Bush, Soros ja Sachs hatuissa.

Presidentti Bushin suorittaman ryöstön aikana Soros huolehti ruplan destabilisaatiosta ja arvon rajusta alenemisesta, koska ryöstön vuoksi Venäjällä ei ollut varoja puolustaa ruplaa. Venäjän keskuspankin Gosbankin johtaja Victor Gerashenko joutui ilmoittamaan duumalle, että noin 2000 -3000 tonnia kultaa oli kadonnut keskuspankista ja että hän ei tiennyt minne. F.William Engdahl kirjassaan Manifest Destiny; Democracy as Cognitive Dissonance toteaa, että se, että hän ei tiennyt, oli tietenkin vale.

USA:n korruptoima presidentti Jeltsin keskitti kaiken vallan itselleen. Anatoly Chubais ja Jegor Gaidar toimivat hänen korruptoituneina apureinaan.

George Soros, joka  oli rahoittanut Jeffrey Sachsin toiminnan, ui itse Venäjän yksityistämisprojekteihin yhteistyössä korruptoituneiden venäläisten oligarkkien kanssa, jotka olivat suostuneet kavaltamaan isänmaansa yhteistyössä presidentti Bushin kanssa.

Soros rahoitti kansanäänestyksen yksityistämisprosessin jatkamisesta. Jeltsinin uudelleenvalinnan takasi Yhdysvaltojen veronmaksajat yhdessä Sorosin kanssa. Chubais ja Soros huolehtivat Jeltsinin uudelleenvalintakampanjan 1996.

USA:n presidentiksi oli vaihtunut Clinton, joka seurasi oppi-isänsä Bushin jälkiä. Chubais oli Jeltsinin kampanjapäällikkö. Seitsemän oligarkkia omisti 2 TV-asemaa ja Jeltsin hallitsi valtion TV-kanavaa. Kilpakumppanin Zuganovia estettiin ostamasta TV-aikaa.

The Guardian kirjoitti 1994 kuinka "Sorosin erinomainen rooli, ei vain maailman menestyneimpänä sijoittajana mutta nyt luultavasti loistavana, yksittäisenä kaikkein vaikutusvaltaisimpana ulkopuolisena vaikuttajana koko entisessä Neuvostoliiton valtakunnassa, herättää enemmänkin epäilyksiä kuin uteliaisuutta."

Soros on koonnut voimansa oligarkkien, muun muassa Horodkovskin kanssa kaataakseen presidentti Putinin hallinnon. Heidän Open Society rahastonsa ovat tätä varten.

Siten ei ole ihme, että 30 vuoden ajan NATO-propagandaan vihkiytynyt Helsingin Sanomat ja koko olemassaolonsa ajan tiukkaa Putin-kritiikkiä harrastanut Eduskunnan Ulkopoliittinen Instituutti ovat yhdessä nousseet puolustamaan George Sorosin mainetta.

George Soros ja Yhdysvallat ovat vaikuttaneet kaikkien hajotettujen ja osin pommitettujen maiden vaaleihin. Seurasin huvittuneena Hollannin vaalien aikaan Sorosin rahoittaman Avaaz -järjestön oransseja vaalibusseja. CIA ja monet niin kutsutut "demokratia"-järjestöt kanavoivat rahaa haluamilleen puolueille ja ryhmille.

Tavoitteena ei ole demokratia vaan ylikansallisen pääoman kasvulle tuottoisan ilmapiirin rakentaminen kaikkialle maailmaan. 

Samaan aikaan kun sosialistiset maat, joissa yritykset olivat sosiaalisesti omistettuja, kansalaisilla oli ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja täystyöllisyys hajotettiin, Eurooppaan pystytettiin EU, jonka säädöksissä estetään yhteisöllisyyden asema valtiossa. 1990-luvulla perustettu Euroopan Unioni, takaa sopimuksella sen, että pääomien, työvoiman, tavaroiden ja palveluiden vapaalla liikkumisella EU-alueella on perustuslain takaama oikeus. Taloudellisia periaatteita ei määritetä EU:ssa demokraattisesti vaan oikeusistuin tulkitsee ovatko periaatteet sopusoinnussa perussopimuksen kanssa. Pääoman vapaus voittaa aina yhteisöllisyyden ja ihmisten välisen yhteisvastuun.

Helsingin Sanomien ja UPI:n viesti on se, että Soros ryöstelyn ja pääoman vallan symbolina on sankari. Voiko siihen mitään lisätä? 

Yle:n ja Helsingin Sanomien sotapropaganda

Sunnuntai 12.4.2015 klo 9.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viimeisten puolentoista vuoden aikana olemme kokeneet tiedotusvälineiden, Yle:n, Helsingin Sanomien ja iltapäivälehtien kiihtyvän sotapropagandan. Sen ilmeisenä tarkoituksena on ollut pelotella kansalaisia siirtymään NATO:n kannattajiksi kuten lähes kaikkien päivälehtien päätoimittajat olivat jo vuonna 2007.

Sotapropaganda tarvitsee vihollisen. Siihen Suomen oikeistolaiselle eliitille on jo 100 vuoden ajan tarjoutunut Venäjä. Propagandan tehoa lisää Suomen kielellinen eristyneisyys.Muuta kuin suomenkieltä taitamattomille propaganda jää ainoaksi tietolähteeksi.

Iltapäivälehtien brutaali tyyli ja idiotiaa lähentelevät lööpit herättävät vähänkin itsenäisesti ajattelevassa kansalaisessa huvittuneisuutta. Suureen osaan kansasta Helsingistä Lappiin iltapäivälehtien vaikutus kuitenkin lisää epävarmuutta; mikä mahtaa asian laita olla? Tietojen täydellinen historiattomuus ja globaalien valtasuhteiden kuvan puuttuminen estävät ihmisiä tiedostamasta mistä on kysymys.

Helsingin Sanomien ja Yle:n propaganda on vaarallisempaa ja ovelampaa. Helsingin Sanomien propaganda sisältyy hienosyisesti kaikkeen mitä HeSa kirjoittaa; kulttuurista talouteen ja ulkomaan uutisiin. Olen seurannut mielenkiinnolla musiikkiarvostelija Vesa Siréniä, joka arvosteli Georgian aloittaman Ossetian sodan päättymisen kunniaksi pidetyn Valeri Gergievin johtaman konsertin Tsinvalissa. Näin konsertin itse televisiosta ja saatoin havaita, että Sirén ei ollut nähnyt koko koserttia. Hän kuitenkin arvosteli kielteisesti Gergieviä. Osoittautui, että hän oli lukenut konsertista jostakin brittilehdestä. Nyt hän arvosteli jälleen Novosibirskin ooperan johtajaan Venäjällä kohdistunutta kritiikkiä. Hän ei kuitenkaan propagandasyistä kertonut millä tavalla loukkaava esitys oli.Krusifiksi oli sijoitettu naisen reisien väliin.

Pääkirjoitussivulla HeSa antaa tilaa eräälle maailman röyhkeimmällä tavalla veronmaksajia kiristämällä rikastuneelle George Sorokselle ja hänen tulkinnalleen Ukrainan tilanteesta. Helsingin Sanomien välittämäksi viestiksi tulee: Venäjä haluaa vahingoittaa Ukrainaa. Soroksen kauhutarina kuvaa Venäjän aiheuttavan pakolaisvirran Ukrainasta muihin länsimaihin. Pakotteiden lopettaminen olisi kaiken loppu.

Soroshan ei voi muistaa kuinka hänen hengeheimolaisensa presidentti Clintonin ja tämän vaimon johdolla suunnittelivat Jaltalla 2013 syyskuussa kuinka Ukraina jaetaan. Nyt jo myrkylliseksi todettu liuskekaasun tuotanto voidaan tietenkin hyödyntää Ukrainan kaltaisessa "kehitysmaassa" yhdysvaltalaisen ylikansallisen pääoman hyväksi. Maatalous tuli ottaa Monsanton geenimuunnellun viljan viljelyalaksi, tietenkin hyödyttämään ylikansallista pääomaa. Sitä voidaan tällaisessa maassa harjoittaa siitä huolimatta, että WHO on todennut Monsanton viljan käytölle välttämättömän Roundup rikkakasvimyrkyn aihettavan syöpää. Ei haittaa! Tällaisessa kehitysmaassa säänöt eivät ole niin tarkkoja! Soros itse lupasi miljardin maatalouteen! Mutta Venäjän syytä kaikki alleviivaa Helsingin Sanomat Soroksen suulla.

Venäjä esti suunnitelmaan kuuluneen Krimin Sevastopolin sotilastukikohdan siirtymisen Venäjältä yhdysvaltalaisille. Jugoslavian pilkkominen sen sijaan antoi yhdysvaltalaisille valtavan sotilastukikohta Bondsteelin Serbian alueelle, mikä maapohja oli kuitenkin "itsenäistettävä"Kosovoksi. Venäjä ei kuitenkaan ole Jugoslavia vaikka Saksa ja USA näyttävät niin luulevan.

Saksa ja USA eivät halunneet Minskin sopimuksen tuovan rauhaa. Mikäli olisivat, sopimus olisi edellyttänyt Poroshenkon aloittavan suorat neuvottelut Donbassin kanssa. Sen sijaan USA ja Saksa ( tosin USA vain kulisseissa) antavat USA:n Ison-Britannian, Kanadan, Liettuan, Puolan etc voimistaa varustelua sodan jatkamista varten. Kroatiassa v. 1995 varustelu amerikkalaisten kenraalien MPRI järjestön johdolla jatkui 8-10 kk, jonka jälkeen nationalistiset kroaatit suorittivat 250.000 Kroatian serbin etnisen puhdistuksen. Nyt amerikkalaiset kenraalit ovat Ukrainassa toimineet yhtä kauan kuin Kroatiassakin. Osa venäjänkielisistä ukrainalaisista on jo puhdistettu Venäjälle. Vaikka Ukrainan hallitus tukijoineen ei toimi rauhan puolesta syyttävä sormi osoittaa Venäjää!

Tänään sunnuntaina Saska Saarikoski kertoo uudesta vallitsevasta todellisuudesta. Totuudella ei ole väliä kunhan asiat toimivat. Koko jutun clou on se, että tämä hänen mielestään pätee erityisesti Venäjällä!

Yle:n propagandan vaarallisuus liittyy siihen, että kansa luulee Yle:n uutisten ja ajankohtaisohjelmien olevan jotenkin totta. Uutisista puuttuu kuitenkin objektiivisuus. Vaalien alla sotapropaganda on ollut huipussaan. Suggestiivinen musiikki saattelee hävittäjien lentoa. Vaaliohjelmissa tasapuolisesti Venäjään suhtautuvia keskustalaisia kutsutaan milloin milläkin negatiivisella ryhmänimellä. En ole havainnut vaalikeskusteluissa kysyttävän mitään Yhdysvaltojen osuudesta maailmarauhaan. Yhdysvaltojen vakoilukoneiden läsnäoloa Venäjän ilmatilan reunalla ei ihmetellä ei myöskään sitä, että Yhdysvallat katsoo Kiinan uhkaavan USA:n turvallisuutta kun Kiinan omat sotalaivat valvovat Kiinan omaa rannikkoa.

Yle ei kyseenalaista USA:n itse julkituomaa tavoitetta maailmanvallasta. 34% yhdysvaltojen kansasta äänestää ja rikkaat asteollisuuden tukijat päättävät kenet vaaleilla valitaan. Kaiken kattavat talouspakotteet ovat USA:n muiden sotatoimien kammottavia jatkeita. (Irak,Kuuba,Venezuela, Iran)

Aljazeera teki ennen viimeisiä Venäjän presidentin vaaleja laajan haastattelusarjan Venäjän Kauko-Idästä Pietariin. Moniosaisesta ohjelmasta kävi 100% selväksi, että venäläiset kannattivat Putinia. Kun vaaleissakin näin tapahtui, Suomen media arvosteli Venäjän demokratiaa.

Suomen eduskuntaan tulisi valita henkisesti kypsiä, tosiasioihin kantansa perustavia kansalaisia, joilla on realistinen käsitys maailman valtasuhteista niin Aasiassa kuin Lähi-Idässä. Jo presidentti Kekkonen totesi eduskuntaan valittavien olevan usein selvillä maakunnan asioista mutta ei kansainvälisestä politiikasta. Yle on valitettavasti edelleen kansainvälisissä suhteissa maakuntatasolla, ilmeisen tahallisesti yksipuolinen ja siten vaarallinen.