Saska Saarikoski vai Kekkonen ankerias

Tiistai 7.9.2010 klo 16.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

HeSan kulttuuritoimituksen päällikkö Saska Saarikoski yhtyy päätoimittaja Pentikäisen arvioon todennäköisestä Kekkosen Nato-myönteisyydestä. Hän perustelee sitä kolumnissaan 7.9.2010 tuulenhaistajuudella, tosiasioiden tunnustamisella ja selkärangan taipuisuudella. Saarikoski vertaa Kekkosta merivirtojen mukana luikertelevaan ankeriaseen. Hän on suorastaan kiihtynyt siitä, että Kekkostutkija Juhani Suomi vertaa Kekkosta vastavirtaan uivaan loheen.

Olen eri mieltä Saarikosken kanssa Urho Kekkosesta. Helsingin Sanomat on systemaattisesti kieltäytynyt näkemästä puhumattakaan arvostamasta sellaisia tutkimuksia, joissa Kekkosen syvällisyys ja itsenäisyys tulee esiin.

Saarikosken analyysi Kekkosen vaiheista Suomen historian kulussa on  erilainen kuin omani.

Kirjoittaessani kirjan Suuri yksinäinen;Urho Kekkonen ja tunteet perehdyin hänen elämäänsä, kirjoituksiinsa ja ihmissuhteisiinsa. Kekkonen oli rakastettu lapsi, joka omaksui vallitsevan arvomaailman. Hän oli aito ja säilytti tunteensa elävinä loppuun saakka päinvastoin kuin monet muut, jotka sopeutuivat ympäröivään todellisuuteen koskaan itsenäistymättä.

Kekkonen ei päinvastoin kuin Saarikoski väittää ollut äärioikeiston imussa eikä sen loputtua muuttanut kantaansa.Päinvastoin Kekkonen erosi AKS:stä varhain. Hän valmisteli fasistisen IKL-puolueen lakkauttamisen ministerinä, hallitus ja eduskunta hyväksyivät sen ennen sotia. Lehdistö nosti lakkauttamisesta metelin ja raastuvanoikeus päättikin kumota eduskunnan päätöksen äänin 2-1. Lehdistö, suuri osa oikeuslaitosta ja yliopistomaailmaa näytti olevan oikeiston imussa. Talvisotaa kutsuttiinkin kansan keskuudessa Erkon sodaksi.Kekkonen itsenäistyi sodan aikana, minkä jälkeen hänen luova prosessinsa kehittyi ja jatkui niissä ihmissuhteissa ja yhteiskunnallisissa haasteissa, joissa hän eli.

Kekkonen saattoi sotasyylliset oikeuteen koska se ministerinä oli hänen tehtävänsä. Vielä 70-luvulla hän halusi opettaa Suomen kansalle kuinka Eurooppalaiseen tilanteeseen suhteuttaen suomalaisten kohtelu oli lievää. Samoin hän kertoi suomalaisille kuinka vähän hän tiesi neuvostoliittolaisten aloitteista neuvotella, jotta sotaan ei jouduttaisi, niin ministeri kuin olikin. Asioita hoidettiin pienessä piirissä.Hän halusi myös siten kertoa kuinka väärässä hän oli ollut.

Ei Neuvostoliitto ollut ainoa tekijä Kekkosen kasvuprosessissa. Suomen sisäpolitiikka muuttui merkittävästi sodan jälkeen ensimmäisissä vapaissa vaaleissa sitten 30-luvun alun.Suomen kommunistien ja kansandemokraattien eduskuntaryhmä muodostui eduskunnan suurimmaksi ryhmäksi. Vasta silloin eliitti saattoi havaita minkälainen tulppa demokratian suulla oli ollut. Suuri osa eliittiä halusi jatkaa 30-luvun tapaan. Kekkonen ei. Kekkosesta tuli vuosikymmeniksi julkisuuden vihatuin mies.

Kekkosen toteamus tosiasioiden tunnustamisen tärkeydestä on vain alku hänen maailmankuvassaan, joka kokonaisuudessaan käsittää sen, että Suomen hyvinvointi riippuu muiden maiden hyvinvoinnista.Hän oli ehdoton rauhan kannattaja, mikä rauha ja turvallisuus Suomen kohdalla perustui puolueettomuuteen sekä sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. 

Kekkonen oli lämmin, aito,tunteva ihminen, joka luovuutensa ansiosta tunnisti millaisia ihmiset ovat, joiden kanssa hän on tekemisissä. Falskeihin ihmisiin hän ei yleensä luottanut ja yritti myös pitää heidät kaukana omista yhteistyökuvioistaan.

Juhani Suomessa on mielestäni sama aitous kuin kirjoitustensa kohteessa Kekkosessa. Hänen teksteihinsä voin luottaa juuri siksi. Tämänpäiväisen näytteen perusteella Saska Saarikosken perässä on kysymysmerkki.