Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Mikä auttaa kouluväkivaltaan?

Keskiviikko 16.12.2009 klo 18.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mikäli päiväkoti ja koulu halutaan rakentaa yhteiskunnallisesta todellisuudesta poikkeaviksi onnellisuuden saarekkeiksi, vaatii se systemaattista työtä.

Aidon ihmisyyden tavoittaa vain tunnevuorovaikutuksen kautta. Vuorovaikutus edellyttää aikuisilta empaattisuutta ja kykyä asettua lapsen asemaan. Aikuinen voi olla empaattinen vain jos itse saa tukea siihen muilta aikuisilta.

Aikuisten empaattisuuden kehittämisen lähtökohtana päiväkodissa ja koulussa tulisi olla opettajien tietoinen säännöllinen ryhmätyöskentely, jossa voi käsitellä työhön liittyviä tunteita. Monet opettajat ovat sanoneet hyötyneensä myös ajoittaisesta psykoterapeutin antamasta työnohjauksesta.

Vain harmoninen lämmin opettajien keskinäinen ilmapiiri takaa hyvän kouluilmapiirin kehittämisen.

Jokaisen lapsen tulisi voida kokea olevansa hyväksytty. Hänen tulee voida tuntea, että hänen mielipiteensä erilaisista asioista on kuulemisen arvoinen. Siksi koulun tunneilmapiirin kehittämiseksi lukujärjestyksessä tulisi olla viikottainen "tunnetunti". Kymmenen oppilaan ryhmä aikuisen johdolla keskustelemassa menneen viikon asioista ja odotuksista tulevasta, tunnetasolla kunkin kokemuksia kuunnellen.

Luokattomassa oppilaitoksessa, jossa opetus jakautuu vaihtelevia kokoonpanoja käsittäviin ryhmiin, "tunnetunteja" varten koulun oppilaat voidaan lukukauden alussa jakaa 10 oppilaan ryhmiin, joihin sovitaan joku koulun opettajista tai muista työntekijöistä vakituiseksi ryhmän vetäjäksi. Ryhmä kokoontuisi viikoittain.

Oppilaiden tutustuessa vähitellen toisiinsa ja aikuiseen tunnetasolla päästään aitoon kanssakäymiseen, jossa voidaan pohtia miltä jokin asia todella tuntuu. Kun opitaan puhumaan ja tuntemaan aidosti, ystävyys ja kunnioitus syvenee. Myös opittavia aineita voidaan opiskella paremmin ulkoaoppimisen sijasta eläytyen ja itsenäisesti ajatellen. Itse keksitty ja itse ajateltu lopputulos on ulkoaopittua kestävämpää.

Kun oppilas oman ryhmänsä jäsenenä tuntee olevansa yksilönä arvostettu, tunne kantaa myös välitunneilla ja koulun ulkopuolella. Hyvän omanarvontunteen vallassa lapsi ja nuori kykenee eläytymään myös toisten asemaan eikä hyväksy kanssaihmisen kaltoin kohtelua.

Kokeilimme " tunnetuntia" erään helsinkiläisen koulun yläasteella. Kokemukset olivat myönteisiä. Opettajista lapset alkoivat tuntua viisailta. Olivathan he olleet viisaita aikaisemminkin, mutta sitä ei ollut rakenteellisista puutteista johtuen ollut kyetty houkuttelemaan esiin.

Onnellisuuden saarekkeen rakentamisen ydin koulumaailmassa on se, antaako järjestelmä opettajille ajan, tilan ja energian kehittää yhdessä lasten kanssa tiedostettuihin tunteisiin pohjautuva yhteisö. Opettajilla on joka tapauksessa työmaanaan lasten yhteisö, joka voi toimia kaoottisena väärin käyttöön otettujen tunteiden tuhoisana kierteenä tai hallittuna myönteisenä kasvuspiraalina, jossa jokaisen yksilön henkinen kasvu kasvattaa ja rakentaa myös yhteisöä. Päättäjät valitsevat näiden mahdollisuuksien väliltä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: yhteisö, ryhmätyö, opettajien työnohjaus

Suomalaisen koulun ongelmista

Lauantai 5.7.2008 klo 13.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tukholmalaiset kouluaiset eivät lehtitietojen mukaan haluaisi käydä koulua Suomessa siksi, että heidän mielestään siellä on autoritaarista. Heidän mielestään ruotsalaisissa kouluissa keskustellaan.

Tämän päivän HeSan yliössä Päivi Nykyri ja Kristina Salonen päättävät koululaisten mielenterveyttä käsittelevän kirjoituksensa:" Yksilönä sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen on kouluyhteisön jokaisen jäsenen mielenterveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää."

Ansiokas teksti ei hyvien periaatteiden lisäksi anna viitteitä siitä kuinka tämä hyväksytyksi tuleminen tapahtuu.

Koulukiusaamisesta on myös puhuttu lähes loputtomiin, mutta ratkaisuja etsitään säännöistä ja ongelmasta keskustelusta sen sijaan että paneuduttaisiin kouluilmapiirin kiusaamista edistävien seikkojen ennaltaehkäisyyn.

Koulua ei voida irroittaa itsekkäästä,valehtelevasta omaa etua tavoittelevasta herkkiä ja tuntevia ihmisiä polkevasta aikuisten yhteiskunnasta. Tästä johtuen myös koulu viestittää kilpailun ja menestymisen arvoja.Toistaiseksi koulu antaa myös mahdollisuuden palkita oppilaita, jotka ovat avuliaita toisia kohtaan niin stipendien jaossa kuin luokkayhteisössä, opettajien luonteenlaadusta riippuen.

Eläytymistä ja toisen asemaan asettumista ei voi opettaa oppiaineena vaan sen voi omaksua vain elämällä. Suomalaisissa kouluissa koulujärjestelmänä ei ole vielä aloitettu sitä työtä, mikä loisi edellytykset hyvälle kouluilmapiirille.Ainoa keino on auttaa lapsia ja nuoria keskustelemaan aikuisen johdolla kokemuksistaan ja tunteistaan.Koululla on kaikki mahdollisuudet kehittää järjestelmä, jossa lapset jaetaan n 10 lapsen tai nuoren säännöllisesti viikottain kokoontuviin ryhmiin, jotka aikuisen johdolla saavat mahdollisuuden käsitellä tiedon ja tunteen tasolla vapaasti ajatuksistaan ja mielipiteistään. Tällainen ryhmätoiminta lievittää luokattomuuden aiheuttaman irrallisuuden tunteen mahdollista kehittymistä.Jokainen voi vähitellen tuntea olevansa arvostettu ja paine kahinoihin ja kiusaamisiin vähenee.Keskinäinen auttaminen tulee mahdolliseksi pelkän kilpailun sijasta.

Opettajien ammattijärjestö teki vuosikymmeniä sitten karhunpalveluksen kaikille Suomen lapsille julistamalla että " Opettaja opettaa ja koti kasvattaa" Opettajien palkkaus hienosäädettiin entistä enemmän eräänlaiseksi opetussuoriteautomaatiksi kokonaisvaltaisen lasten kasvatus ja opetustapahtuman sijasta.

Osa opettajista saattaa tuntea, että enhän minä ole mikään psykologi enkä siksi voi vetää jotakin lasten ryhmäprosessia.Siihen voi vain todeta, että äidiksi ja isäksi joutuu täysin ilman koulutusta ja oman perheryhmän kanssa on pärjättävä ilman mitään ulkopuolista apua.Sitäpaitsi opettajan johtamassa LUOKASSA ON JO MENEILLÄÄN HALLITSEMATON PROSESSI joka on joskus kaoottinen.

Jotta luokassa joka tapauksessa kehkeytyvä prosessi olisi positiivinen ja miellyttävä sen on saatava välineet tuohon toteuttamiseen. Luokkien tuntiohjelmaan on varattava oma paikkansa keskusteluihin.Keskustelevan opetustyylin paremmuus on selvä. Jokainen oppilaan tekemä oma oivallus jättää pysyvän jäljen hänen tietoisuuteensa.

Opettajien työnohjauksen tulisi olla itsestään selvä osa koulutyötä.Ryhmäprosessien hallinta antaa opettajalle voimia ja lisää kiinnostusta omaan työhön entistä syvemmällä tavalla.

Kokeilimme Helsingin nuorisopsykiatran,Nuorisotoimen,Lastensuojelun ja Etu-Töölön yläasteen kanssa ryhmäjakoa, tutustumisjaksoa lukukauden alussa ja edellämainitun tapaista keskustelevuuden lisäämistä 1990 luvun lopulla. Uuden toiminnan tuomasta annista innostunut opettaja kehaisi " Voi kuinka nuo lapset ovat viisaita".

Annetaan mahdollisuus lasten viisauden tulla esiin avuksemme.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ryhmätyö, yhteisöllisyys, tunnevuorovaikutus