Onko Suomen eduskunta ja valtiojohto täysin metsässä?

Keskiviikko 20.4.2022 klo 16.53 - Pirkko Turpeinen-Saari

On mielenkiintoista havaita kuinka metsässä  Ukrainan suhteen Suomen eduskunta ja valtiojohto ovat median saattelemana.

Media ja valtiojohto vaikenevat Yhdysvaltojen johtamasta väkivaltaisesta vuoden 2014, vallankaappauksesta, jossa vaaleilla laillisesti valittu presidentti oli menettää henkensä.

Vallankaappauksen jälkeen Ukrainan demokratia ajettiin alas - hallitsijaksi tuli Obaman varapresidentti Biden avustajakuntineen. USA valitsi hallituksen ja alkoi rakentaa sillanpääasemaa itselleen ja johtamalleen NATO:lle Ukrainaan, sotaan Venäjää vastaan.

Äidinkielenään venäjää puhuvia on yli 30% väestöstä ja valtaosa kansasta tukee sitä, että venäjänkieli on maan virallinen kieli, kuten se oli ennen vallankaappausta. Vuonna 2014 venäjänkielen virallinen asema lopetettiin. Venäjänkielen puhuminen julkisella paikalla kiellettiin, venäjänkieliset TV-asemat lakkautettiin samoin sanomalehdet.

Vallankaappaushallitus aloitti sodan Itä-Ukrainaa vastaan, jonka asukkaat eivät hyväksyneet laitonta vallankaappausta.

Yhdysvaltalainen, nyt jo edesmennyt professori Stephen Cohen, varsinainen Venäjäntuntija totesi presidentti Zelenskyn tultua valituksi peresidentiksi vuonna 2019, että Zelensky ei pysty neuvottelemaan rauhasta maansa sisällissodassa, ellei hänellä ole Yhdysvaltojen tukea.

Samaa sanoi myös presidentti Putin. Ei ole hyötyä neuvotella mistään, ellei Yhdysvallat ole pöydässä.

Stephen Cohen totesi Ukrainan fasistien asettaneen esteen Zelenskyn mahdollisuuksille neuvotella rauhasta jo kuukausi hänen virkaanastujaistensa jälkeen. Fasistit olivat uhanneet tappavansa Zelenskyn jos hän jatkaa neuvotteluja presidentti Putinin kanssa. Zelensky uhattiin hirttää puunoksaan.

Zelenskyn rooli tänään ei ole kadehdittava. Mariupolin terästehtaaseen piiritetyt sotilaat pyysivät häneltä lupaa antautua. Luvan sijaan Zelensky määräsi Azovin natsit ampumaan jokaisen, joka aikoo antautua.

Yhdysvaltojen kongressi piti ja pitää natseja liittolaisinaan kuten Kroatian natseja Jugoslavian hajottamissodissa. Ukrainan sota on Yhdysvaltojen etä-sotaa Venäjää vastaan ja Ukrainan kansa on vain tykinruokaa.

Yhdysvaltojen tavoitteena on Venäjän tuhoaminen - muuttaminen hylkiövaltioksi, kuten presidentti Obama esitti. Ukraina on vain välikappale. Sekä Ukrainan että Venäjän kansallisvarallisuus halutaan ottaa haltuun ja konfiskoida.

Yhdysvallat jatkaa samalla ryöstö ja tuhoamislinjalla kuin Jugoslaviassa, Libyassa, Irakissa, Syyriassa, Afganistanissa. Serbiomaisuuden konfiskointi Kosovosta tapahtui presidentti Ahtisaaren johdolla. Nyt ovat Ukraina ja Venäjä vuorossa.

Sopimusvaraisella "demokraattisten" maiden yhteisöllä ei ole mitään tekemistä kansainvälisten lakien ja sopimusten kanssa. Sovitaan, että pommitetaan, sovitaan että konfiskoidaan sallaisten maiden omaisuus, jotka eivät alistu ryöstettäviksi. Sovitaan, että asetetaan talouspakotteet, perutaan laillisesti sovitut kaupat, yhteistyö - sovitaan että ollaan rosvojoukko - mutta meillä on asellinen ylivalta.

Tämä sopimusvarainen yhteisö, jonka johtovalta Yhdysvallat on tottunut olemaan, ei enää tule kestämään. Moninapainen maailma, jossa kaikki maat ovat tasaveroisia noudattaen kansainvälisiä lakeja ja sopimuksia tulee olemaan tulevaisuuden maailma.

Venäjä on ottanut tehtäväkseen natsivallan ja mielivallan kitkemisen Ukrainasta siinä määrin kuin se koskee Donbassia ja sen asukkaita. Sisällissodan lopettaminen, sorron lopettaminen ja natsismin hävittäminen ovat välttämättömiä Ukrainan auttamisessa palaamaan vallankaappausta edeltävälle uralle.

Olemmeko keskitysleirinvartijakansa?

Tiistai 6.10.2020 klo 11.12 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime yönä heräsin kysymään olemmeko keskitysleirin vartijakansa.

Viime lauantaina Helsingin Sanomat toisti jo 30 vuotta kestänyttä serbivastaista tiedotustaan referoimalla Ruotsin Nobel-komiteasta eronneen jäsenen argumentteja, jotka koskivat hänen kritiikkiään Peter Handken saamaa kirjalisuuden Nobel-palkintoa kohtan. Hänen mielestään taidetta ei voi erottaa väärästä ideologiasta. Siis Handken eettisyys ei ollut hänelle eikä Helsingin Sanomille mieleistä.

Toinen mieleeni palautunut muisto koski Yle:n uutisten naistoimittajan halveksivaa ja voitonriemuista ilmettä kun hän kertoi Suomen miljoonille katsojalle, kuinka Handke sentään oli hänen käsityksensä mukaan sijoitettu huonompaan istumapaikkaan palkintojenjaon juhlapöydässä kuin vuoden 2018 Nobelisti, jonka palkinto jaettiin samana päivänä.

Mieleeni palautui Bernhard Schlinkin romaani "Lukija". Siinä teinipoika oppii itseään vanhemman viehättävän naisen, raitiovaunun rahastajan, kanssa huoneessaan ensimmäisiä rakastelun saloja.

Tapaamisten aikana nainen pyytää poikaa lukemaan hänelle ääneen. Poika lukee venäläisiä klassikoita, tunnelma on harras ja kiintymys on molemminpuolista, kunnes nainen katoaa.

Poika ryhtyy lukemaan oikeustieteitä ja hänen opettajansa vie oppilaat kuuntelemaan natsiajan vanginvartijoiden oikeudenkäyntejä. 

Poika huomaa yhden syytetyistä olevan tuo hänen teiniajan rakastettunsa.

Oikeudenkäynnin aikana selviää, että naiset ovat lukinneet leirin vangit taloon, joka poltetaan. Rakastettu, joka tulkitaan ryhmän johtajaksi, saa elinkautisen tuomion vaikka muut pääsevät suhteellisen lyhyillä tuomioilla.

Käy selville, että nainen oli päätynyt leirin vartijaksi luovuttuaan edellisestä työpaikastaan. Hän ei ollut halunnut ottaa vastaan tarjottua ylennystä urallaan vaan lähti pois voidakseen olla paljastamatta että hän ei osaa lukea. Keskitysleirin vartijan työ jäi lukutaidottomalle niissä oloissa ainoaksi vaihtoehdoksi.

Suomen Finlandia-palkinto vuodelle 2019 päätettiin antaa Handkelle päinvastaista ideologiaa edustavalle Pajtim Statovcille. Hänen serbivastainen todellisuutensa niin teoksessa "Kissani Jugoslavia" kuin Finlandia-palkinnon saaneessa "Bollassa" on ilmeinen.

Palkittavan teoksen valitsi Yle:n toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila ja teos on Otavan kustantama.

Serbivastaisen tiedonvälityksen sitkeys Suomessa ei ole ihmeellistä. Sillä peitetään se, että suomalaiset eivät päästäneet holokaustin uhreja serbejä palavasta talosta vuonna 1999. Suomi valtiona loi edellytykset NATO-maiden pommituksille, joissa tuhottiin synnytyssairaaloita, televisoasemia, ihmisiä busseissa ja junissa. Uraanipommeilla aiheutettiin paitsi ekokatastrofi ja tuhottiin teollisuus, myös aiheutettiin syöpätautien lisääntyminen niin siviileissä kuin eri maista tuoduissa NATO-sotilaissa.

Serbit olivat natsien ja fasistien keskitysleireistä selvittyään rakentaneet Jugoslavian yhdessä keskitysleirien pystyttäjien kanssa. Jugoslaviassa perustuslait takasivat tasa-arvon kaikille etnisille ryhmille niin kroaateille kuin albaaneille, jotka olivat julistaneet serbien kansanmurhan laillisuutta 1940-luvulla. Uskonnot ja kielen kirjoitustavat olivat Jugoslavian liittovaltiossa tasa-arvoisessa asemassa.

Samaan aikaan myös holokaustin uhrit juutalaiset perustivat siirtolaisina palestiinalaisten maille oman valtion, jossa alkuasukkaat palestiinalaiset joutuivat toisen luokan kansalaisiksi.

Mitä yöllä mietin?

Suomen sotilaallista ja pääoman valtaa edustavat piirit perustivat keskitysleirejä demokratiaa ja tasa-arvoa vaativille työläisille vuodesta 1918 lähtien liitossa keisarillisen Saksan kanssa. Toisen maailmansodan aikana nyt natsi-Saksan liittolaisena teloitettiin ja vangittiin rauhaa ja Neuvostoliiton kanssa ystävällisiä suhteita kannattavia kansalaisia, myös kansanedustajia.Samoin keskitysleirejä rakennettiin venäjää puhuville siviileille miehitetyssä Itä-Karjalassa.

EU on ylikansallista pääomaa ja aseteollisuutta palveleva yhteenliittymä. Suomen jäsenyyden aikana se on osallistunut moniin sotiin ja ryöstöretkiin palvellakseen hallitsijoitaan. Suomi on jälleen mukana polttamassa taloja ja tappamassa viattomia siviilejä.

Kuitenkaan ei ole odotettavissa Nürnbergin oikeutta tuomitsemaan USA:n ja EU:n ja NATO:n talonpolttajia.

Nyt ei ole kysymys siitä ettemmekö osaa lukea. Osaamme kyllä lukea, mutta se, mitä Yle Helsingin Sanomat ja kansainvälinen pääomaa ja aseteollisuutta palveleva tiedonvälityksen valtamedia meille tarjoaa, estää meitä tietämästä ja tiedostamasta sitä, mitä meidän pitäisi tietää voidaksemme olla ajautumatta keskitysleirin talonopolttajiksi.