Unto Hämäläinen, missä on pihvi?

Sunnuntai 7.1.2018 klo 11.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Unto Hämäläinen jatkaa viimeisessä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä tutuksi tullutta historian popularisointiaan. Hän kuvaa talvisodan jälkeistä aikaa ja sitä kuinka Neuvostoliitto vaikutti vahvasti siihen, kenet se halusi valittavan Suomen presidentiksi.

Unto Hämäläinen ei sanallakaan mainitse miksi tätä vaikuttamista harjoitettiin. Hämäläisen kuvauksessa Neuvostoliitolla oli vain musta lista, jolle osa suomalaisia poliitikkoja päätyi.

Hämäläinen aloittaa tarinansa 5.12.1940. Paasikivi, Suomen Moskovan lähettiläs herätettiin ennen keskiyötä, koska ulkoministeri Molotovilla oli asiaa. Molotov kertoi Paasikivelle kuulleensa, että presidentti Kallio on pyytänyt eroa sairauden vuoksi ja 300 valitsijamiestä kokoontuisi piakkoin Helsinkiin valitsemaan uuden presidentin. "Haluaako Suomi rauhaa Neuvostoliiton kanssa – sen tulemme päättelemään siitä, kuka valitaan presidentiksi", luetellen neljä sopimatonta nimeä, jotka olivat Tanner, Mannerheim, Svinhufvud ja Kivimäki.

" Elettiin välirauhan aikaa, ja Euroopassa riehui toinen maailmansota. Suomi oli maaliskuussa 1940 joutunut solmimaan ankarin ehdoin talvisodan rauhan. Stalin ja Hitler olivat liitossa keskenään. Kahden diktaattorin sopimuksella Suomi kuului Stalinille,"kirjoittaa Hämäläinen.

"Hitler tosin suunnitteli salassa hyökkäystä Neuvostoliittoon, ja hänen lähipiirissään kaavailtiin Suomen vetämistä Saksan puolelle."

Molotov antoi suosikkiensa nimilistan Paasikivelle, joka on "arvokas historiallinen dokumentti, sillä Paasikiven ja Molotovin tapaamisesta alkoi itsenäisen Suomen historiassa surullinen aika, jota me suomalaiset emme mielellämme muistele".

"Neljänkymmenen vuoden aikana Suomi ei saanut valita presidenttiä yhtä ainutta kertaa ilman Neuvostoliiton painostusta", jatkaa Hämäläinen.

Hämäläinen unohtaa ilmeisen tarkoituksellisesti miksi eroava presidentti Kallio oli sairastunut. Mannerheim oli nimittäin kutsunut natsi-Saksan armeijan Suomeen yli 3 kuukautta ennen Paasikiven saamaa yöllistä herätystä. Kutsuminen oli tapahtunut presidentin, ylipäällikön selän takana. Myöskään hallitusta, puhumattakaan eduskunnasta ei oltu informoitu. Presidentin kuullessa asiasta, hän järkyttyi ja sai halvauskohtauksen, josta ei koskaan enää toipunut terveeksi.

Tilanne muistuttaa presidentti Niinistön suorittamaa USA/NATO:n isäntämaasopimuksen allekirjoittamista hallituksen ja eduskunnan selän takana syyskuussa 2014. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomeksi, puhumattakaan, että sitä olisi käsitelty peustuslain mukaisesti eduskunnassa.

Hämäläinen unohtaa siis mainita, että Suomi oli kutsunut elokuussa 1940 Saksan armeijan Lappiin ja valmisteli tiestöä siellä saksankielisin tienviitoin, järjesti olosuhteet parhain päin. Suomen Lapin armeija oli Saksan armeijan alaisuudessa.Jopa tulevat Itä-Karjalan keskitysleiritkin suunniteltiin saksalaisten innoittamina hyvissä ajoi ennen yhteishyökkäystä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Demokratiaa ja rauhaa kannattavat toisinajattelijat olivat vankiloissa, myöhemmin jopa Koverin keskitysleirillä. Vaalikelpoisuus oli estetty suurelta määrältä suomalaisia.

Arveleeko Hämäläinen, että Neuvostoliitto ei olisi tiennyt Saksan armeijan ja Suomen armeijan suhteista. Suomen henkinen ilmapiiri oli natsimyönteinen ja saksalaisia ihailtiin. Kyse oli tietenkin suomalaisten luotettavuudesta. Voiko presidentin sanaan luottaa, vai onko konekivääri selän takana piilossa.

Sodan jälkeen liittoutuneet edellyttivät rauhansopimuksessa fasistisiksi luonnehdittujen järjestöjen kieltämistä.Näiden kannattajat eivät hävinneet mihinkään – ei myöskään poliitikkojen piiristä.

Käsittääkseni Neuvostoliitolla oli perusteltu syy suhtautua torjuvasti militaristisiin ja nyrkki taskussa toimiviin henkilöihin. Nämä joukot tuottivat myös presidentti Kekkoselle eniten huolta hänen pyrkiessään rakentamaan aitoa luottamusta Suomen ja Neuvostoliiton välille.

Hämäläinen kuvaa suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen toiminnan pelinä, ilman sisältöä. Siitä päästäänkin jutun huipennukseen. " Yrittääkö Venäjä jälleen vaikuttaa Suomen presidentin valintaan – mutta nyt uusin keinoin?"

Hämäläisen julkaisualusta HelsinginSanomat on tunnettu Erkon lehtenä - amerikkalaisvaikutteisena julkaisuna. Talvisotaa kutsuttiin puolustus/ulkoministeri Erkon sodaksi. Talvisodan alla Erkko kutsui Suomeen niin Ison-Britannian kuin Saksan armeijoiden komentajat kesällä 1939. Suursotaharjoituksia seurasivat myös kaikki muut Suomeen akkreditoidut sotilasasiamiehet paitsi Neuostoliiton edustaja. Sodan alla Hitler lupasi, että Saksa ei estä Ruotsia auttamasta Suomea tulevassa sodassa. Pohjoismaiden päämiehet kokouksessaan juuri talvisodan alla ilmottivat uskovansa Suomen pärjäävän tulevassa sodassa. Jo syyskuussa Akateeminen Karjalaseura uhosi – nyt on aika iskeä! Erkko kielsi Neuvostoliittoon sodan alla matkanneita neuvottelijoita suostumasta Neuvostoliiton sovitteluehdotuksiin, todistaa Tanner.

Kaikki merkittävät tiedotusvälineet ovat jo yli vuosikymmen ilmoitaneet tukevansa Suomen liittymistä NATOon. Ne luonnolisesti ovat tehneet väliajan intensiivistä työtä liittymisen eteen. Markkinoinnin tuotoksena on sopivasti odotetun roolinsa näyttelevä presidentti Niinistö. Emme ole kuulleet häneltä ainoatakaan analyyttistä esitystä globaalista maailmantilasta. Sen sijaan hän piiloutuu NATO/EUn kannanottojen taakse korvaten totuuden tarkoituksenmukaisuudella.

Hän on vaiennut NATO/EU:n toimista globaalien pääomapiirien vallan laajentumisen mahdollistajana. Kuinka mielivalta ja laittomuus ovat korvanneet valtioiden suvereniteetin ja kansainväliset lait. NATO/EU on liittoutunut jihadistien ja natsien kanssa (Kroatia, Bosnia, Kosovo, Syyria, Ukraina,Tsetsenia) polkien alleen omat ja muiden perustuslait silloin kun mielivalta on palvellut heidän tarkoitusperiään.

Eräät kustantajat ovat kertoneet totuutta arvostavien toimittajien siirtyneen järjestöjen pääsihteereiksi tai yritysten palvelukseen koska nykyisessä valheellisessa ilmapiirissä ei voi kirjoittaa, mikä on totta.

Nyt toimittajan, myös Hämäläisen, jopa eläkkeellä, julkaisualustastaan riippuen on julistettava Venäjän vaikutamisyritysten vaaraa, koska se on muotia Yhdysvaltojen äärimmäisen aggressiivisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Mitään vaikuttamista ei ole todistettu olleen, mutta Hämäläinen suhtautuu siihen tosiasiana. Yhdysvaltojen ja NATOn hybridikeskus Suomessa vaikuttaa ilmeisesti niin, että paitsi toimittajat myös tasavallan nykyinen presidentti haluavat mukautua sen toiveisiin. Suomen sisäministeriössä ei vielä ole kokonaista kerrosta varattu CIA:n virkailijoille kuten Ukrainassa Maidanin aikaan, mutta vaikutus on sama.

Myös suomalaiset rakastavat sitä kun USA:ta palvelleet virkamiehet saavat Nobelin palkintoja osallistuttuaan tuon globaalin vallankäyttäjän sotien ja vallan laajentamisen mahdollistamiseen. Sotaleikit ja sotaan valmistautuminen aiheuttavat monissa sellaista värinää, että tuntuu kuin olisi elossa. Neuvostoliitto halusi tylsää rauhaa ja hyvinvointia niin itselleen kuin meille suomalaisille. Se yritti suorastaan "pakottaa" meidät rauhanomaisiksi. Neuvostoliiton kadottua olemme päässeet taas tuttuun militaristiseen pöhinään Niinistön, kokoomuksen ja lopunkin aseveliakselin myötä.

Tähänkö Unto Hämäläinen haluat meitä jälleen totuttaa?

Mikä neuvoksi kun valtamedia valehtelee?

Sunnuntai 6.3.2016 klo 9.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Valtamedian päätoimittajat ovat ilmoittautuneet totuutta puolustaviksi ritareiksi.Miksi sitten päivittäin heidän julkaisemansa uutiset sisältävät paniikin lietsontaa, valheita tai puolitotuuksia, joissa vaihtoehtona ovat vain sävyt? Saat karkeita valheita, peiteltyjä valheita, puolitotuuksia tai hienostuneita valheita tai sitten osasta kokonaisuuteen oleellisesti vaikuttavista tekijöistä vaietaan.

Eilinen 5.3.2016 Helsingin Sanomat tarjoaa oivan esimerkin. Pääkirjoituksessa "Päätös valmiudesta kuuluu poliitikoille" kerrotaan nopeiden sotilaallisten valmiuksien olevan tärkeitä, koska Venäjä toistuvasti yllättää lännen voimankäytöllä. HeSa:n mukaan yllätysten sarja alkoi Venäjän sotaretkestä Georgiaan.

Kyseessä ei ollut Venäjän sotaretki Georgiaan vaan Georgian hyökkäys Etelä-Ossetian Tshinvaliin ja alkupaloiksi venäläisten rauhanturvaajien tappaminen. Georgian hyökkäys oli huolella valmisteltu Yhdysvaltojen suojatti presidentti Shaakashvilin toimesta nykyinen USA:n varapresidentti Biden tukenaan. Jo ensimmäisen hyökkäyspäivän jälkeen Tbilisin kaduilla hyvin organisoidut rauhanketjut ilmapalloineen belgialaisen mainostoimiston ohjailemana.

Suomen ulkoministeri Alexander Stubb valehteli tarkoituksellisesti siitä, kuka oli hyökkääjä. Hän on kertonut olleensa tuolloin päivittäin puhelinyhteydessä Condoleezza Rice:en, jonka sääriä hän kertomansa mukaan juostessaan ajatteli.Ei ole salaisuus, että Stubb ajaa Yhdysvaltojen agendaa ja on jopa George W. Bushin aikana ilmoittautunut etelä-valtiolaiseksi miellyttääkseen sieltä kotoisin olevaa "ylipäällikköään".

Pääkirjoitus jatkaa: Kaksi vuotta sitten alkanut Ukrainan horjuttaminen Krimin valtauksella ja sotatoimilla Itä-Ukrainassa vei pohjan luottamukselta (Venäjän ja länen välillä). Helsingin Sanomat ilmeisesti ajattelee että kun valheen toistaa riittävän monta kertaa, että se muuttuu totuudeksi.

Vuoden 2013 syksyllä presidentti Janukovich näki, Eurooppa-myönteisyydestään huolimatta, että EU:n lähentymissopimus on Ukrainalle liian kallis eikä ainakaan heti toteutettavissa. Hän hankki lainaa ja sai Venäjältä 13 miljardin laina-lupauksen ja Kiinalta 8 miljardia. USA oli sijoittanut Ukrainan horjuttamiseen apulaisulkoministeri Nulandin mukaan jo 5 miljardia ja odotti, että oligarkkien ja lännen Jaltan sopimuksen mukaisesti länsi ottaisi Ukrainan haltuunsa. Kommandot oli harjoitettu ja aluksi spontaanit mielenosoitukset helmikuussa haltuunotettu. Muutoksen kannattajat eivät kaihtaneet kymmenien ihmisten tappamista. Tämän väkivallan avulla muodostettiin laiton hallitus, mitä Venäjä ei hyväksynyt. Se ei myöskään hyväksynyt väkivaltaisten joukkojen aietta siirtyä Itä-Ukrainaan ja Krimille suorittamaan niiden alueiden asukkaiden  alistamista.

Helsingin Sanomat taikoo totuuden katoamaan ja jatkaa tarinointiaan. Se ottaa käyttöön, itse keksimänsä epävakauden johdosta, tarpeen liikekannallepanoon ja ikäänkuin kainostellen toteaa, että päätöstä ei ehkä kuitenkaan voisi antaa yhden ministeriön vastuulle!

Toisin sanoen Venäjä-uhalla saadaan nostatettua militarismia,mielellään paniikkia, lisättyä voimatoimia Itämerellä yhteistyössä USA:n ja sen johtaman NATO:n kanssa.

Aina hillitty Unto Hämäläinen muuntaa totuutta hienovaraisemmin. Hän tarinoi pitkästi presidentti Niinistöstä kietoen artikkelin Suomen lähihistoriaan. Hämäläinen toteaa Ukrainan sisäisestä vallankumouksesta että "Venäjäkin oli siihen osallisena, nyt häviäjien puolella. Venäjän tukema presidentti Janukovits ajettiin maanpakoon (ikäänkuin sadussa) ja sai turvapaikan Putinin hoivista."

Käsittääkseni Janukovits ei ollut sen enempää Venäjän tukema kuin ei-tukemakaan. Venäjä tuki vaaleilla valittua laillista presidenttiä ja laillista parlamenttia.

Sitten Hämäläinen siirtyy kertomaan kuinka Venäjä ei hyväksynyt Ukrainan uutta länsimielistä hallitusta vaan aloitti kovaotteisen painostuksen. Unto Hämäläinen unohtaa ehkä tarkoituksella kuinka verinen tuon "hallituksen" vallankaappaus oli ollut. Länsi tai ainakaan osa länttä ei tunnustane gangsterihallitusta omakseen. Sen kannattajat levittivät fasistisia lippuja parlamentin seinien koristeeksi, heittivät polttopulloja ei-toivottujen poliittisten johtajien koteihin, polttivat elävältä ammattiyhdistysten taloon kymmeniä sinne paenneita ihmisiä Odessassa.

Hämäläinen kuvaa kuinka Putinin otteet hirvittivät Niinistöä. Siis Putinin, ei vallankaappaushallituksen tai oligarkkien yksityisten armeijoiden valta.

Kaaosta hyväkseen käyttäen USA, jonka osuutta vielä kahden vuoden jälkeenkään Suomen valtamedia ei ole paljastanut, alkoi infrastruktuurin haltuunoton. Varapresidentti Bidenin poika Hunter nimitettiin Puolan entisen presidentin kanssa Ukrainan suurimman yksityisen energiayhdistyksen hallitukseen.

Soroksella on omat suunnitelmansa GMO-viljelyn suhteen Ukrainassa.Yhdysvallat ajaa GMO-n hyväksymistä TTIP:n yhteydessä.Yhdysvaltojen hallitus rahoittaa ja kouluttaa pahamaineista neofasistista Azovin pataljoonaa.

Hämäläinen kuvaa ETYJ:juhlakokouksenabsurdeja tapahtumia kuin ne olisivat asialliset ja diplomatian ja kansainvälisten säädösten mukaiset. Niinistö kieltäytyi ottamasta vastaan Venäjän duuman puhemiestä Naryshkinia.Hämäläinen jättää mainitsematta, että Niinistö sen sijaan otti vastaan USA:n kongressin puhemiehen Boehnerin, USA:n laivasto oli ankkuroituna Etelä-satamaan ja tuon laivaston soittokunta soitti Suomenlinnan kirkossa.

Hämäläinen kuvaa kuinka presidentti Niinistö ei olisi hyväksynyt Venäjän duuman vierailun kieltävää ratkaisua. Ei vaikuta uskottavalta. Hän antoi liiittää Suomen NATO:n isäntämaasopimukseen kansan ja parlamentin selän takana. Niinistöllä on selkeä linja, jota Helsingin Sanomat valkopesee. 

Valtamedia vaatii, että sitä kunnioitetaan ja siihen luotetaan. Aikaisemmin pidin tärkeänä suosittaa koululaisille sanomalehtien lukua. Nykyisin toivon, että he hakisivat mahdollisimman monipuolista tietoa netistä ja seuraisivat Yle:ä ja HeSa:a mitä suurimmalla epäluulolla.

Helsingin Sanomat kouristelee

Lauantai 10.5.2014 klo 10.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien 10.5.2014 numero on syventänyt propagandaansa niin, että se kattaa paitsi ulkomaan uutiset myös pää-uutissivun, pääkirjoitussivun sekä Unto Hämäläisen Ken Follet-kirja-arvion. Metodina on historialliset puolitotuudet ja todellisuuden supistaminen.

"NATO:lla on taas syy olla olemassa" "merkintöjä" seuraa Vieraskynä energia-aseesta.Toimittaja Heikki Aittokoski kuvaa Sarajevon tapahtumia, "serbifanaatikon" kautta päätyen Sarajevon ja Ukrainan tapahtumien samankaltaisuuteen. Unto Hämäläinen "Palasimme väkivallan vuosisadalle" kertoo Venäjän "tempuista",kylmän sodan rauhan ajasta ja Jugolavian sisällissodan "taltuttamisesta" ja sen seurauksena EU:n mahdollisuudesta laajentua itään. Pekka Hakala sekoittaa fasistit, juutalaiset ja ortodoksit aivan kuin hän ei koskaan olisi lukenut historiankirjoja. Hän luottaa puolitotuuksiin ja siihen, että suuri osa lukijoista on nuoria ikäluokkia.

Kommunistit, serbit ja juutalaiset olivat niitä, joita saksalaiset, kroaatit ja mm ukrainalaiset fasistit sulkivat toisen maailmansodan aikana keskitysleireihin tai tappoivat suoraan. Suomalaiset sijoittivat venäläiset siviilit Itä-Karjalan keskitysleireihin. Maidanin verilöylyn yhteydessä talvella 2014 kommunistien puoluetoimisto tuhottiin ja kommunistipuolueen puheenjohtajan koti poltettiin. Juutalaiset suunnittelivat pakoa kaupungista aivan kuten Odessassakin. 

Helsingin Sanomien paletissa on vain yhtä väriä. Venäjä on kaiken pahan alku ja juuri. Miksi Helsingin sanomien tekstit tuntuvat sitten  niin kouristuksenomaisilta? Eivätkö asiat sitten ole ihan selvät? Miksi HeSa:n täytyy rynnistää kaikilla rintamilla päivästä toiseen?

Psykiatrille asia näyttää selvältä. Todellisuuden kieltäminen onnistuu tiettyyn mittaan, mutta vaarana on mielen hajoaminen. Kouristuksen omainen nopea kieltäminen johtaa oksennukseen.

Euroopan turvallisuusympäristön muuttuminen ei johdu Venäjästä vaan Yhdysvaltojen tunkeutumisesta Eurooppaan. Eikä vain Eurooppaan vaan koko maailmaan. Eräs tietokoneasiantuntija antoi internetille uuden nimen: Internet on Yhdysvaltojen siirtomaa.

Yhdysvaltojen kaiken kattava vakoilu on tehnyt meistä kaikista sielujamme myöten Yhdysvaltojen alamaisia halusimme sitä tai emme. Tämä vankila estää meitä olemasta vapaita. Internetin lisäksi suurin osa tietotoimistoja, "ihmisoikeusjärjestöjä" ja lehdistöä ovat yhdysvaltalaisia tai kaupallisesti yhdysvaltalaisesta pääomasta riippuvaisia. Saamme päivittäin yhdysvaltalaisen tulkinnan maailman tilasta. Kun Yhdysvaltojen presidentin tavoitteena on Venäjän eristäminen taloudellisesti ja poliittisesti sekä sen muuttaminen hylkiövaltioksi, läntinen tiedonvälitys tukee tätä tavoitetta.Tilanne heijastuu yhteiskuntaelämän kaikille alueille Euroviisu-kilpailuista urheiluun ja ulkopolitiikkaan.

Eurooppalaiset sotilastukikohdat eivät riittäneet USA:lle. Balkanin alue oli saatava kontrolliin ja inhottava sosialismi tuhottua. Jugoslavian sisällissota oli USA:n ja EY:n huolellisesti aikaansaama eikä Euroopan unioni voi ottaa itselleen ansiota "sisällissodan taltuttamisesta". Tässä sodassa Helsingin Sanomien nyt harrastama propaganda oli siihen astisessa huipussaan.  USA:n ja Saksan sijasta serbit nimettiin ovelilla mediatempuilla sotaan syyllisiksi.

"Historiallisessa" katsauksessaan Heikki Aittokoski ei mainitse sitä, että Itävalta-Unkarin miehityksen aikana Bosniassa muslimeilla oli Ottomaanivallan ajalta periytyvä oma koululaitoksensa, roomalaiskatolisilla kirkot ja koulut saivat tukea ja rahaa katoliselta Itävallalta, kun taas serbi-kirjoja, - opettajia ja pappeja pidettiin Itävallan vastaisina ja ne kiellettiin. Pienviljelijöiden verot olivat kaksinkertaistuneet. Sarajevon laukausten ampuja, serbi Gavrilo Princip, oli yhdessä muiden opiskelijoiden, myös muslimien, kanssa tehnyt suunnitelman attentaatista vihattua harvainvaltaa vastaan. Princip oli Bosnian Eugen Schaumann.

Ensimmäisen maailmansodan raunioista nousevista maista HeSa ei mainitse Jugoslaviaa, josta muodostui kroaattien, serbien ja sloveenien kuningaskunta, jossa vallitsi tasa-arvo kansalaisuuden, kielen ja aakkosten suhteen sekä yksikamarinen parlamentaarinen demokratia. Toisin sanoen Gavrilo Principin tavoitteet toteutuivat.

USA on pyrkinyt manipuloimaan Ukrainan kansaa ja talouselämää yli 10v ajan sijoittaen toimintaan 5 miljardia dollaria. USA johti lähetystöstä käsin osaa Maidanin mielenosoittajia. EU:n hyväksyen seuraillessa Yhdysvallat tuki aseellista vallankaappausta, jossa valtaan saatettiin hallitus, jossa on äärioikeistolaisia edustajia. Parlamentti halvaannutettiin ja presidentti pakeni henkensä edestä maasta. Nyt USA johtaa aseisiin turvautuvan, laittoman pääministerin ja CIA:n työntekijöiden avustuksella taistelua demokratiaa ja omia täysivaltaisen kansalaisen oikeuksiaan puolustavia Itä-Ukrainalaisia vastaan.

Presidentti Putin ja Venäjä pelastivat Krimin väestön verilöylyltä. Kuinka erilainen itä-ukrainalaisten ja krimiläisten turvallisuudentunne onkaan.

Yhdysvallat lähettää Victoria Nulandin mukaan Ukrainaan 3300 lyhytaikaista "tarkkailijaa" ja satoja pitkäaikaisia tarkkailijoita verukkeenaan valvoa vaaleja. Tehtävänä on mm rinnakkainen tuloslaskenta. Se lähettää Syyriasta tuttua "non lethal" aseistusta ja taloudellista apua ikäänkuin aseet olisivat se tärkein asia mitä Ukrainalaiset nyt tarvitsevat.

Toivottavasti Helsingin Sanomat vetää nyt henkeä, sillä tähän mennessä menetetyt intellektuelleja- ja kulttuurielämää edustavat tilaajat saanevat jatkoksi muutkin totuuden ystävät. Vallitseva sotapropaganda johtaa umpikujaan, josta on vaikea päästä pois. Tämä jouduttiin toteamaan Suomen jatkosodan päättyessä. Suomalaiset oli saatu sotapropagandan valtaan niin, että vielä todellisuudentajuisten johtajien oli vaiketa ilmoittaa, että sota jouduttaisiinkin lopettamaan.Juhani Suomi kuvaa tätä erinomaisessa kirjassaan "Mannerheim viimeinen kortti".

English summary:

Helsingin Sanomat newspaper suffers convulsions.

The war propaganda of the leading Finnish newspaper, covers all parts of the 10.5. 2014 issue. It does not see that "The return to the century of violence" depends on the infiltration of the US into Europe, not because of Russia. Internet has been called the colony of the US. The colonization of the minds of every individual of the planet + the total power of the 1% capital over information, news agencies, "human rights" organizations is a totally ignored topic in Helsingin Sanomat.

President Putin and Russia have saved the inhabitants of the Crimea from the bloodshed of which the inhabitants demanding democracy in East Ukraine are suffering.The illegal government of Ukraine, supported by the US, CIA and EU is using the army, now under its control, against those who every day underline its illegality.

Helsingin Sanomien NATO-hysteria

Sunnuntai 25.12.2011 klo 15.45 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat oli ilmeisesti tarkoittanut järjestämänsä NATO-kyselyn tukemaan Niinistön presidentinvaalikampanjaa. Tulosta ei voinut jättää julkaisematta vaikka suomalaisten NATO-vastustus on entisestään lisääntynyt, päinvastoin kuin Helsingin Sanomat olisi toivonut. Helsingin Sanomien kuten muidenkin johtavien sanomalehtien päätoimittajat ovat jo kauan sitten ilmoittautuneet NATO:n kannattajiksi.

Niinpä Helsingin Sanomat paheksuu, riveillä ja rivien väleissä, pääkirjoituksessaan suomalaisten heikkoa asiantuntemusta ja siten "väärää" mielipidettä. Varmemmaksi vakuudeksi lehti julkaisee samassa numerossa "NATO:sta sanottua" -otsikolla kuusi pääasiassa NATO:a puoltavaa kirjoitusta.

Varmemmaksi vakuudeksi, toimittaja Unto Hämäläinen kaikkitietävän oloisesti julistaa kuinka vaalit on jo ratkaistu ja kyse on vain joidenkin ehdokkaiden panoksesta omien puolueittensa kannatuksen nostamiseksi.

Hän rinnastaa Niinistön ja Koiviston ja tekee kiemurtelusta ja epäselvistä vastauksista hyveen. Hän uskottelee, että ne, jotka eivät kannata Niinistöä, ovat tehneet NATO:sta mörön, jota käytetään poliittisena lyömäaseena.

Hämäläinen väittää, että Suomea ei liitettäisi NATO:oon vaikka Niinistö olisi presidenttinä. Miksi sitten Alexander Stubb, kokoomuslainen viime hallitusneuvotteluiden ulko- ja turvallisuuspoliittisen työryhmän vetäjä, on pitänyt NATO:oon liittymistä selviönä? Kokoomuslainen presidentti ja kokoomuslainen pääministeri muodostavat todennäköisimmän NATO:oon pyrkivän värisuoran.

Helsingin Sanomien NATO-propaganda on niin kouristuksenomaista, että Unto Hämäläinen alentuu logiikan lait alittaviin päätelmiin saadakseen ajettua lehden tavoitetta. Toimittaja ei ole elänyt sodan aikaa eikä tunnusta Suomen geopoliittista asemaa. Kylmän sodan ja "suomettumisen" asenteet vaivaavat hänen ikäluokkaansa. Niin nuorisoikäluokka kuin sotia ennen syntyneet ovat Hämäläisen kanssa eri mieltä NATO:sta. Hämäläinen tietää paremmin kuin kirjoittaa.