Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Hormonikorvaushoitotutkimusten tieteellisyys

Tiistai 30.3.2010 klo 11.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tänään 30.3.2010 Uutispäivä demarissa kerrottin lääket.lis.Pauliina Tuomikosken tutkimuksesta otsikolla "Hikoilu on sydämen kannalta hyvä ominaisuus". Jo vuosikymmenten ajan yleisön saatavilla on ollut ristiriitaisia tietoja hormonikorvaushoidon vaikutuksista vaihdevuosien jälkeen. Alkuvaiheen kaikin puolin myönteisiä vaikutuksia osoittaneiden tutkimusten jälkeen yhä enemmän on saatu uhkakuvia sisältäviä tutkimustuloksia.

Kriittistä lukijaa on hämmästyttänyt tutkimusjoukkojen erilaisuus. Joihinkin tutkimuksiin on sisällytetty tutkimuksen alkaessa jo 70v ylittäneitä koehenkilöitä. Sen lisäksi usein on oletettu, että tutkittavat naiset ovat muuten samanlaisia mutta toiset koehenkilöt ovat käyttäneet hormonikorvaushoitoa, toiset eivät.

Jokainen tietää, että syöpään sairastumisen todennäköisyys kasvaa iän myötä. Siten 70 vuotiaan todennäköisyys saada syöpä on suurempi kuin 45 vuotiaan juuri vaihdevuodet ylittäneen henkilön todennäköisyys. Siten syöpäriskin arvioinnissa aineiston näin laajat ikäerot ovat arveluttavia.

Naisetkaan eivät ole robotteja. Jo sukukypsässä iässä he ovat erilaisia hormonien määrän vaihdellessä kuukauden eri jaksoissa. Toisilla estrogeenimäärän vähetessä ja progesteronin lisääntyessä vaivoja on enemmän kuin toisilla.Kuukautisvaivat vaihtelevat suuresti.

Eräs tutkimuksia tulkitsevien henkilöiden pääväittämä syöpäriskin suhteen on ollut se, että mitä pidempään estrogeenia käyttää, sitä suurempi riski on. Kuitenkin pääosassa tutkimuksia jätetään kysymättä, mitä raskaudenehkäisymenetelmää nainen on elämänsä ajan käyttänyt. Varsinkin alkuvaiheessa 1960-luvulla ehkäisytablettien hormonimäärät olivat suuria. Siten nainen ollessaan 45-50-vuotias oli saattanut käyttää yli 30 vuotta hormonipillereitä. Missään en ole nähnyt tutkimusaineistoa, jossa hormonien kokonaiskäyttömäärä olisi otettu huomioon riskiä arvioitaessa.

Eräs gynekologian professori totesi korvaushoidon riskin pienuutta määrittäessään suhteessa varsinkin vanhoihin ehkäisypillereihin eron olevan sama kuin tarkkuuspistoolin ja hirvikiväärin välillä.

Hormonikorvaushoidon myönteisiä vaikutuksia vähätellään tässä ja nyt. Tärkeämpiä kuin mahdolliset pitkäaikaiset vaikutukset luukatoon tai sydän-ja verisuonitauteihin ovat sen vaikutukset mielialaan, unensaantiin ja yleiseen elinvoimaan arjessa. Psykiatrina pidän näitä elämänlaatuvaikutuksia kaikkein merkittävimpinä. Jokainen voi itse ratkaista tavoitteleeko 90v ikää ja mahdollista Altzheimerin tautia kieltäytyen hormonikorvaushoidosta vai haluaako elää ihmisarvoista naisen elämää tässä ja nyt useimmiten ilman uni- ja masennuslääkkeitä.

Sen, joka pitää tärkeänä mahdollisuutta hormonikorvaushoidon käyttöön kun sen aika tulee, on syytä turvautua kondomin tai pessaarin käyttöön yhdynnässä. Olenkin ihmetellyt suomalaisten naisten tietämättömyyttä pessaarin käytön hyödyistä. Jos kondomi ei miellytä miksi ei käyttäisi pessaaria?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: estrogeenirasitus, ehkäisymenetelmät, väärät johtopäätökset