Kun mikään ei riitä

Sunnuntai 26.5.2019 klo 14.15 - Pirkko Turpeinen-Saari

 Liikutuksen kyynel silmäkulmassa luin Otava –konserniin kuuluvan Suomen kuvalehden toimittajan Matti Simulan pakinaa omasta persoonastani. Valheiden ja puolitotuuksien lomaan hän oli sirotellut asiayhteydestään irrotettuja virkkeen osia blogeistani saadakseen kohteestaan haluamansa kauhukuvan. Ne puolitoista miljoonaa kansalaista, jotka jo ovat lukeneet blogejani eivät Simulan valheita niele. Luovuuden ja inhimillisen kasvun viesti ei sammu.

 

Otava –konserni on osa Suomen valtion mediasensuurikoneistoa. Sen arvot edustavat sotilaallisen ja taloudellisen väkivallan ylivaltaa kansojen välisissä suhteissa. Historiallisesti Otava konserni kunnostautui Mannerheimin nostamisessa jalustalleen ja viimeiseen saakka hänen keskitysleireistään vaikenemisessa aina tähän päivään saakka.

 

Otava –konserni on osa Suomen valtion turvallisuuskomitean ylläpitämää median kartellia nimeltä Mediapooli. Turvallisuuskomiteaan kuuluvat kaikki eri ministeriöiden kansliapäälliköt tasavallan presidentin kansliapäällikkö mukaan luettuna. Turvallisuuskomitean huoltovarmuuskeskus rahoittaa Mediapoolia, johon kuuluvat sanomalehtien lisäksi Yleisradio ja MTV.

 

Mediapoolin puheenjohtaja ja sen hallituksen puheenjohtaja tulevat Otava-konsernista. Heidän oman ilmoituksensa mukaan Mediapooli tekee tiivistä yhteistyötä USA:n ja NATO-EU:n ja NATO:n Suomeen kutsutun venäjä- vastaista hybridisotaa käyvän hybridikeskuksen kanssa. Eduskunnan ulkopoliittisen instituutin työntekijä Hanna Smith siirtyi NATO:n hybridikeskuksen johtajaksi. Keskus on Suomen lainsäädännön tavoittamattomissa.

 

Kuuntelin luottamuksellisessa kokouksessa Ulkopoliittisen instituutin edustajan puheenvuoroa Brexitistä. Hän tuntui pitävän Euroopan puolueettomia maita kielteisellä tavalla poikkeavina. Jos ulkopoliittisen instituutin näkemys puolueettomuudesta näyttäytyy negatiivisena poikkeavuutena, minkälaista tukea kansanedustajat saavatkaan rahoittamaltaan tutkimuslaitokselta.

 

Tänään 26.5.2019 toinen Mediapooli-kartellin osa, Helsingin Sanomat otsikoi: ”Supolla ei ole havaintoja vaalivaikuttamisesta”. Lehti kertoo kysyneensä vaalivaikuttamisesta myös kolmelta (nimettömältä) suomalaisviranomaiselta, kahdelta (nimettömältä) EU - rahoitteiselta organisaatiolta, sekä elinkeinoelämän ja viranomaisten yhteistyöjärjestöltä Mediapoolilta (siis itseltään).

 

Helsingin Sanomat puhuu vain Venäjän mahdollisesta vaalivaikuttamisesta. Asioita tarkasteleva kansalainen näkee päivittäin Yhdysvaltojen ja NATO-maiden vaalivaikuttamista. NATO :n vaikuttamisverkostoon kuuluva Yleisradion toimittaja saa laajasti myönteistä julkisuutta, kun taas hänen arvostelijansa haastetaan oikeuteen. NATO: n hybridikeskuksen tarkoituksena onkin vaikuttaa vaaleihin ja suomalaiseen yhteiskuntaan, jotta Suomen kansa muuttuisi myönteiseksi NATOa ja sitä tukevia puolueita kohtaan. Presidentti Trump myönsi joulukuussa tukun rahaa keskuksen toimintaan.

 

Jokainen puolue, joka julistaa kriittisyyttä Venäjää kohtaan ja myönteisyyttä NATOa kohtaan saa Mediapoolin tuen. Siten kokoomus, rkp ja perussuomalaisten puheenjohtaja Halla-aho esitetään propagandaan koulutettujen Mediapoolin toimittajien kannustamina myönteisessä valossa. USA:n ja NATO-maiden sodat, talouspakotteet ja kansainvälisten lakien rikkomukset unohdetaan. Objektiivisella totuudella ei ole merkitystä.

 

On huvittavaa, että Otava –konserni kokee itsensä heikoksi kaikesta tästä Yhdysvaltojen militarismista, ja taloudellisesta- ja propagandatuesta huolimatta. Sille ei riitä, että se sensuroi kirjatuotannon ja muun mediatuotantonsa NATO-hybridikeskuksen kanssa yhteensopivaksi.

 

Juuri ilmestyneen Marek Fieldsin teoksen ”Lännestä tuulee. Britannian ja Yhdysvaltojen propaganda kylmän sodan Suomessa” mukaan Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian tärkeimmät yhteistyökumppanit länsipropagandassa olivat Helsingin Sanomat ja sosialidemokraattinen Tannerilainen puolue.

 

Helsingin Sanomien rinnalle propagandan mahdissa on noussut verovaroilla kustannettu Yle. NATO-puolue kokoomuksen ja äärimmäisen uusliberaalin lähes epäinhimilliseksi muuttuneen keskustan puheenjohtajan toimesta läntinen propaganda on jalostettu totaaliseksi sensuuriksi, jonka todellisuutta on lähdetty paitsi Ylen, myös pääministerin toimiston toimesta levittämään kansalaisjärjestöihin.

 

Sosialidemokraattisen puolueen rooli tulee olemaan seuraavina vuosina keskeinen. Osa sen johtavista poliitikoista on tervehtinyt ilolla USA/EU/NATO-hybridikeskuksen tuloa Helsinkiin. Samoin osa on indoktrinoitu ylikansallisen pääoman etua palvelevan Bilderberg- ryhmän ideologiaan. Toisaalta puolueessa on myös liittoutumattomuuden kannattajia.

 

Suomen Kuvalehden kouristuksenomainen pakina näyttää tarkoitetun iskuksi Paavo Väyrystä, Suomen viimeistä todellista valtiomiestä vastaan. Paavo Väyrynen on aatteellinen Suomen itsenäisyyden, puolueettomuuden ja hyvien naapuruussuhteiden kannattaja aikana, jolloin muut puolueet luopuvat totuudesta ja purjehtivat ylikansallisen sotateollisuuden talouden näennäisessä  myötätuulessa.

 

 

 

 

 

 

 

Ihmisen pahuudelle rajat?

Sunnuntai 28.2.2010 klo 11.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

"Vanhuksille hoitolaki", "Isälle sakot pikkupoikansa haukkumisesta", "Henkisestä parisuhdeväkivallasta tulossa rikos Ranskassa", tässä otsikoita viime päivien sanomalehdistä.

Ongelmia lähestytään kaarrellen. On helppo säätää laki vanhusten hoidosta tietäen, että hoidon parempi toteuttaminen ei ole mahdollista nykyasenteilla. Ranska lähestyy kipeätä aihepiiriä osittain unohtaen, että parisuhdeväkivalta ei ole ainoa lähisuhdeväkivalta. Itä-Suomen hovioikeus päättää esimerkillisesti tuomita isän pikkupoikansa haukkumisesta kunnian loukkauksesta sakkoihin.

Alistetun, lähi-ihmisistä tavalla tai toisella riippuvaisen yksilön väkivaltainen kohtelu ei tyhjene kunnianloukkaus nimikkeeseen. Lähi-ihmissuhde väkivalta on julmempaa. Kun läheinen saa niskalenkin omaiseensa, ulkopuolisen on vaikea vaikka kuinka ilmiselvässä asiassa auttaa uhria.

Uhri pelkää ja häpeää. Uhri usein puolustaa kiduttajaansa koska tämä on läheinen. Vanhus pelkää poikaansa, lapsi isäänsä tai äitiänsä, puoliso lähimpäänsä. Erään psykoanalyytikon sanoin; "asiaan ei hoitava henkilö voi puuttua vaikka näkisi verta lattialla.Paikanpäällä toimenpiteisiin pyrittäessä uhri itse kieltää ongelman olemassaolon vaikka edellisellä viikolla olisi vastaanotolla itkenyt surkeaa asemaansa".

Lähisuhdeväkivalta on kuin liisteriä. Siihen osallisia ihmisiä on vaikea erotella yksilöiksi ja toimijoiksi. Uhri pelkää riippuvuutensa takia joutuvansa entistä huonompaan asemaan ellei näyttele pärjäävää. Lapsi pelkää tulevansa hyljätyksi, vanhus pelkää menettävänsä liikkumiseensa tai arjen toimiin tarvitsemansa avun ellei alistu.

Henkinen ja tunteellinen väkivalta on jopa julmempaa kuin fyysinen väkivalta. Lapseen kohdistuessaan se muovaa lapsen persoonallisuutta pysyvästi, vanhuksen kohdalla mieli hajoaa psykoosiin tai syvään masennukseen ja toivottomuuteen. Sama pätee parisuhdeväkivallassa. Vallankäyttäjä leimaa uhrin ja tämän ystävät. Lapsi ei voi tavata tukea antavia aikuisia tai ystäviään. Vanhusta estetään pitämästä yhteyttä tukijoihinsa. Menetelmiä on kymmeniä. Puhelimen käyttö estetään, valehdellaan ystävistä, manipuloidaan uhrin mieltä. Vähitellen uhri ei tiedä mikä on totta ja mikä valhetta. Oma tunnetodellisuus horjuu.

Vähitellen uhri joutuu turvautumaan vallankäyttäjään. Samaistumaan tämän todellisuuteen. Pysyäkseen jonakin ehjänä henkilönä.Tätä kutsutaan "Tukholman syndromaksi". Panttivangit samaistuivat pelon seurauksena ryöstäjiin.

Panttivankitilanteissa yleisö tietää kuka on "pahis" ja kuka "hyvis". Lähisuhdeväkivallan osapuolista vallankäyttäjä, jopa kiduttaja, omaa usein välineet, joilla saa kuvattua itsensä hyväntekijäksi. Markku Salo on kuvannut näitä "narsistisia valehtelijoita" oikeuslaitoksessa toimivan juristin näkökulmasta. Nämä vallankäyttäjät saavat ulkopuoliset uskomaan omiin valheisiinsa kohtalokkain seurauksin.

Lainsäädäntöä kehitettäessä tulisi entistä paremmin kiinnittää huomiota yksittäisten henkilöiden subjektiuteen. Millä tavalla eri ikäisten yksilöiden itsenäisyys voidaan taata. Ensi askel myönteiseen suuntaan olisi lähisuhdeväkivallan, niin taloudellisen, fyysisen kuin henkisen-ja tunne-elämän alueella tapahtuvan väkivallan tiedostaminen ja nostaminen keskusteluun. Ranskassa naisen oikeus taloudelliseen itsenäisyyteen on historiallisesti verrattain tuore asia. Nyt Ranska kuitenkin on hyvää vauhtia kirimässä parisuhdeväkivallan kieltävän lainsäädännön muodossa edelle useita muita EU-maita.

Vanhusten turvakoteja kehitellään Suomessa. Varsin harva lähisuhdeväkivallan uhri päätyy tällaiseen. Esteet ovat edellämainittuja henkisiä ja tunteellisia esteitä. Uhrit alkavat puolustaa omaisiaan ja kääntävät syyllisyyden itseensä. Vanhus kokee, että ei ole ollut riittävän hyvä isä tai äiti nyt keski-ikäiselle lapselleen silloin kun tämä oli pieni. Oma kärsimys on hyvitystä tästä. Täten puutteet ja pahuus on pantu ikiaikaiseen kiertoon, jossa pahuus on voimakkaampi kuin hyvyys. 

Voiko ulkopuolinen tuoda hyvyyttä tällaisen uhrin maailmaan? Voiko laki, vaikkapa vanhustenhuollosta olla avain. Vai tulisiko lähi-ihmissuhteiden dynamiikkaan saada hyvyyttä muilla keinoin?