Kreikka ja Serbia Turkin puristuksessa

Lauantai 14.3.2020 klo 19.27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kreikan Suomen-suurlähettiläs Georgios Ayfantis kuvasi tänään julkaistussa Helsingin Sanomien haastattelussa kuinka Erdogan "pyrkii muuttamaan Kreikan etnistä koostumusta erityisesti Kreikan saarilla. Tätä tapahtuu myös Syyriassa, jossa Turkki suorittaa etnistä puhdistusta pakottamalla kurdit muuttamaan ja tuomalla tilalle sunniarabeja ja jihadisteja."

Lähettilästä ärsyttää Saksan esittämä arvostelu Kreikan toimia kohtaan erityisesti Morian leirillä.

"Saksalla on toki näyttöjä leirien pyörittämisestä, mutta Morian leiriä ei pyöritä Kreikka vaan sitä tekevät kansalaisjärjestöt Saksan ja EU:n rahoilla."

Kreikan, Saksan ja Turkin välinen konflikti toi mieleeni "ahaa"-elämyksen. Tämän olen kokenut ennenkin.

Ortodoksista uskontoa tunnustavat kreikkalaiset isenäistyivät turkkilaisesta ottomaanien vallasta 1832. Toinen ortodoksista uskontoa tunnustava Balkanin maa, Serbia, itsenäistyi ottomaanien vallasta 1878.

Katolinen natsi-Saksa ja kiihkokatolinen ja fasistinen Kroatia tavoittelivat serbien kansanmurhaa ja kreikkalaisten joukkotuhoa toisen maailmansodan aikana. Keskitysleireissä pyrittiin ortodoksisten ryhmien joukkotuhoon juutalaisten tavoin.

Ortodoksista uskontoa tunnustava keisarillinen Venäjä oli ratkaisevassa asemassa ottomaanien imperiumin hajottamisessa ja Balkanin maiden intsenäisyyden saavuttamisessa.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen tilanne Balkanilla muuttui. Yhdysvaltojen ja rakenteilla olevan EU:n johtovaltion Saksan intresseihin tuli Balkanin sotilaallinen miehitys ja infrastruktuurin haltuunotto.

Serbit vastustivat ylikansallisia hankkeita ja heidät demonisoitiin. Yhdysvallat ja keskeiset EU-maat tukivat ja rahoittivat Lähi-Idästä tuotettuja, muslimikalifaattia Bosniaan rakentamaan kiiruhtaneita joukkoja, jotka taistelivat serbejä vastaan.

Yhdysvallat ja EU tukivat myös kymmenen vuoden ajan 1990-1999 demokratian ulkopuolelle jättäytyneitä, suoraan toimintaan ryhtyneitä albaaniterroristeja Serbiaan kuuluvan Kosovon alueella näiden pyrkiessä rakentamaan etnisesti puhtaan muslimivaltion demokraattisia periaatteita noudattavan Serbian maakuntaan.

Albaaniterroristeja koulutettiin Saksan rahoituksella Turkissa. Heillä oli jopa saksalaiset sotilasunivormut.

HS: "Kreikan suurlähettiläs syyttää nykyisessä Kreikan ja Turkin välisessä kriisissä  EU:n johtovaltiota Saksaa hiljaisesta hyväksynnästä Turkin toimille, koska Saksa pitää Turkkia strategisena kumppanina."

Serbian kohdalla tämä strateginen kumppanuus EU:n ja Turkin välillä on johtanut Kosovon maakunnan laittomaan itsenäistämiseen, siellä tapahtuneeseen serbialaisen kulttuurin tuhoon ja serbi-asukkaiden tappamiseen tai karkottamiseen omilta synnyinseuduiltaan. 150 ortodoksista luostaria ja kirkkoa on poltettu EU:n tukemien albaanien juhliessa ympärillä.

Syyriassa ortodoksiset armenialaiset, jotka olivat saaneet turvan turkkilaisten suorittaman historiallisen joukkotuhon aikana, olivat EU:n tukemien muslimijihadistien ensimmäiset uhrit.

EU:n johtava valtio Saksa on julkisuudessa vaiennut jo 20 vuotta sitten aloitetusta suunnitelmasta korvata sekulaarinen Syyrian hallinto muslimiveljeskunnalla. Siten Turkki, jonka uskonto on sama kuin EU:n tavoittelema, on saanut rauhassa kouluttaa ja tukea Syyriaan kuljettamiaan jihadisteja, varastaa yhdessä Ranskan ja Yhdysvaltojen kanssa Syyrian öljyä ja aiheuttaa pakolaisuutta, jonka pysäyttämisestä EU on sitten maksanut pakolaisuuden aiheuttajalle Turkille.

Samalla tavalla kuin Kreikka näkee päivittäin Turkin masinoimaa etnistä asujaimiston muokkausta, myös Serbia koki ja kokee vaivihkaisia muslimiväestön siirtoja alueilleen.

Sekulaarinen eri uskontoryhmien harmoniaan pyrkivä politiikka on vallalla Kreikassa, Serbiassa ja Syyriassa. Ylikansallisen pääoman tarpeisiin vastaa nationalistinen puhdasoppisuus, jossa sotilaallinen ylikansallinen valta kumoaa demokratian ja kansalaisten itsenäisen ajattelun.

Unto Hämäläinen, missä on pihvi?

Sunnuntai 7.1.2018 klo 11.55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Unto Hämäläinen jatkaa viimeisessä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä tutuksi tullutta historian popularisointiaan. Hän kuvaa talvisodan jälkeistä aikaa ja sitä kuinka Neuvostoliitto vaikutti vahvasti siihen, kenet se halusi valittavan Suomen presidentiksi.

Unto Hämäläinen ei sanallakaan mainitse miksi tätä vaikuttamista harjoitettiin. Hämäläisen kuvauksessa Neuvostoliitolla oli vain musta lista, jolle osa suomalaisia poliitikkoja päätyi.

Hämäläinen aloittaa tarinansa 5.12.1940. Paasikivi, Suomen Moskovan lähettiläs herätettiin ennen keskiyötä, koska ulkoministeri Molotovilla oli asiaa. Molotov kertoi Paasikivelle kuulleensa, että presidentti Kallio on pyytänyt eroa sairauden vuoksi ja 300 valitsijamiestä kokoontuisi piakkoin Helsinkiin valitsemaan uuden presidentin. "Haluaako Suomi rauhaa Neuvostoliiton kanssa – sen tulemme päättelemään siitä, kuka valitaan presidentiksi", luetellen neljä sopimatonta nimeä, jotka olivat Tanner, Mannerheim, Svinhufvud ja Kivimäki.

" Elettiin välirauhan aikaa, ja Euroopassa riehui toinen maailmansota. Suomi oli maaliskuussa 1940 joutunut solmimaan ankarin ehdoin talvisodan rauhan. Stalin ja Hitler olivat liitossa keskenään. Kahden diktaattorin sopimuksella Suomi kuului Stalinille,"kirjoittaa Hämäläinen.

"Hitler tosin suunnitteli salassa hyökkäystä Neuvostoliittoon, ja hänen lähipiirissään kaavailtiin Suomen vetämistä Saksan puolelle."

Molotov antoi suosikkiensa nimilistan Paasikivelle, joka on "arvokas historiallinen dokumentti, sillä Paasikiven ja Molotovin tapaamisesta alkoi itsenäisen Suomen historiassa surullinen aika, jota me suomalaiset emme mielellämme muistele".

"Neljänkymmenen vuoden aikana Suomi ei saanut valita presidenttiä yhtä ainutta kertaa ilman Neuvostoliiton painostusta", jatkaa Hämäläinen.

Hämäläinen unohtaa ilmeisen tarkoituksellisesti miksi eroava presidentti Kallio oli sairastunut. Mannerheim oli nimittäin kutsunut natsi-Saksan armeijan Suomeen yli 3 kuukautta ennen Paasikiven saamaa yöllistä herätystä. Kutsuminen oli tapahtunut presidentin, ylipäällikön selän takana. Myöskään hallitusta, puhumattakaan eduskunnasta ei oltu informoitu. Presidentin kuullessa asiasta, hän järkyttyi ja sai halvauskohtauksen, josta ei koskaan enää toipunut terveeksi.

Tilanne muistuttaa presidentti Niinistön suorittamaa USA/NATO:n isäntämaasopimuksen allekirjoittamista hallituksen ja eduskunnan selän takana syyskuussa 2014. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomeksi, puhumattakaan, että sitä olisi käsitelty peustuslain mukaisesti eduskunnassa.

Hämäläinen unohtaa siis mainita, että Suomi oli kutsunut elokuussa 1940 Saksan armeijan Lappiin ja valmisteli tiestöä siellä saksankielisin tienviitoin, järjesti olosuhteet parhain päin. Suomen Lapin armeija oli Saksan armeijan alaisuudessa.Jopa tulevat Itä-Karjalan keskitysleiritkin suunniteltiin saksalaisten innoittamina hyvissä ajoi ennen yhteishyökkäystä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Demokratiaa ja rauhaa kannattavat toisinajattelijat olivat vankiloissa, myöhemmin jopa Koverin keskitysleirillä. Vaalikelpoisuus oli estetty suurelta määrältä suomalaisia.

Arveleeko Hämäläinen, että Neuvostoliitto ei olisi tiennyt Saksan armeijan ja Suomen armeijan suhteista. Suomen henkinen ilmapiiri oli natsimyönteinen ja saksalaisia ihailtiin. Kyse oli tietenkin suomalaisten luotettavuudesta. Voiko presidentin sanaan luottaa, vai onko konekivääri selän takana piilossa.

Sodan jälkeen liittoutuneet edellyttivät rauhansopimuksessa fasistisiksi luonnehdittujen järjestöjen kieltämistä.Näiden kannattajat eivät hävinneet mihinkään – ei myöskään poliitikkojen piiristä.

Käsittääkseni Neuvostoliitolla oli perusteltu syy suhtautua torjuvasti militaristisiin ja nyrkki taskussa toimiviin henkilöihin. Nämä joukot tuottivat myös presidentti Kekkoselle eniten huolta hänen pyrkiessään rakentamaan aitoa luottamusta Suomen ja Neuvostoliiton välille.

Hämäläinen kuvaa suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen toiminnan pelinä, ilman sisältöä. Siitä päästäänkin jutun huipennukseen. " Yrittääkö Venäjä jälleen vaikuttaa Suomen presidentin valintaan – mutta nyt uusin keinoin?"

Hämäläisen julkaisualusta HelsinginSanomat on tunnettu Erkon lehtenä - amerikkalaisvaikutteisena julkaisuna. Talvisotaa kutsuttiin puolustus/ulkoministeri Erkon sodaksi. Talvisodan alla Erkko kutsui Suomeen niin Ison-Britannian kuin Saksan armeijoiden komentajat kesällä 1939. Suursotaharjoituksia seurasivat myös kaikki muut Suomeen akkreditoidut sotilasasiamiehet paitsi Neuostoliiton edustaja. Sodan alla Hitler lupasi, että Saksa ei estä Ruotsia auttamasta Suomea tulevassa sodassa. Pohjoismaiden päämiehet kokouksessaan juuri talvisodan alla ilmottivat uskovansa Suomen pärjäävän tulevassa sodassa. Jo syyskuussa Akateeminen Karjalaseura uhosi – nyt on aika iskeä! Erkko kielsi Neuvostoliittoon sodan alla matkanneita neuvottelijoita suostumasta Neuvostoliiton sovitteluehdotuksiin, todistaa Tanner.

Kaikki merkittävät tiedotusvälineet ovat jo yli vuosikymmen ilmoitaneet tukevansa Suomen liittymistä NATOon. Ne luonnolisesti ovat tehneet väliajan intensiivistä työtä liittymisen eteen. Markkinoinnin tuotoksena on sopivasti odotetun roolinsa näyttelevä presidentti Niinistö. Emme ole kuulleet häneltä ainoatakaan analyyttistä esitystä globaalista maailmantilasta. Sen sijaan hän piiloutuu NATO/EUn kannanottojen taakse korvaten totuuden tarkoituksenmukaisuudella.

Hän on vaiennut NATO/EU:n toimista globaalien pääomapiirien vallan laajentumisen mahdollistajana. Kuinka mielivalta ja laittomuus ovat korvanneet valtioiden suvereniteetin ja kansainväliset lait. NATO/EU on liittoutunut jihadistien ja natsien kanssa (Kroatia, Bosnia, Kosovo, Syyria, Ukraina,Tsetsenia) polkien alleen omat ja muiden perustuslait silloin kun mielivalta on palvellut heidän tarkoitusperiään.

Eräät kustantajat ovat kertoneet totuutta arvostavien toimittajien siirtyneen järjestöjen pääsihteereiksi tai yritysten palvelukseen koska nykyisessä valheellisessa ilmapiirissä ei voi kirjoittaa, mikä on totta.

Nyt toimittajan, myös Hämäläisen, jopa eläkkeellä, julkaisualustastaan riippuen on julistettava Venäjän vaikutamisyritysten vaaraa, koska se on muotia Yhdysvaltojen äärimmäisen aggressiivisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Mitään vaikuttamista ei ole todistettu olleen, mutta Hämäläinen suhtautuu siihen tosiasiana. Yhdysvaltojen ja NATOn hybridikeskus Suomessa vaikuttaa ilmeisesti niin, että paitsi toimittajat myös tasavallan nykyinen presidentti haluavat mukautua sen toiveisiin. Suomen sisäministeriössä ei vielä ole kokonaista kerrosta varattu CIA:n virkailijoille kuten Ukrainassa Maidanin aikaan, mutta vaikutus on sama.

Myös suomalaiset rakastavat sitä kun USA:ta palvelleet virkamiehet saavat Nobelin palkintoja osallistuttuaan tuon globaalin vallankäyttäjän sotien ja vallan laajentamisen mahdollistamiseen. Sotaleikit ja sotaan valmistautuminen aiheuttavat monissa sellaista värinää, että tuntuu kuin olisi elossa. Neuvostoliitto halusi tylsää rauhaa ja hyvinvointia niin itselleen kuin meille suomalaisille. Se yritti suorastaan "pakottaa" meidät rauhanomaisiksi. Neuvostoliiton kadottua olemme päässeet taas tuttuun militaristiseen pöhinään Niinistön, kokoomuksen ja lopunkin aseveliakselin myötä.

Tähänkö Unto Hämäläinen haluat meitä jälleen totuttaa?