Media kiertää laman olemusta kuin kissa kuumaa puuroa

Sunnuntai 15.3.2009 klo 16.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Puhutaan 30 -luvun, 90 -luvun ja nykylamasta kuin kolmesta pahasta sudesta, joita ei erota toisistaan.

Media kuvaa poliittisia pelejä mutta ei ongelmien ydintä.

 Suomesta puuttuu Suomen 1930 - luvun elinkeinorakenteen, demokratiavajeen ja ammattiyhdistystoiminnan rajoitteiden erittely suhteessa lamaan ja ulkomaihin. Tuolloin suuri osa suomalaisia oli demokratiavajeen vuoksi demonisoituna ja syrjässä. Siksi heidän hyvinvoinnistaan, koulutuksestaan tai tulevaisuudestaan ei tarvinnutkaan huolehtia. Hyväosaisista huolenpito oli itsestään selvää, se kuului valtion mandaattiin - kuin ilma , jota hengitetään.

Yhdeksänkymmentäluvun laman suuri ero nykyiseen oli oma valuutta, jonka devalvoinnilla porvarihallitus ja ammattiyhdistysliike  ratkaisivat laman voittajat ja häviäjät. Kontrollin puutteesta sairastunut pankkitoiminta saneerattiin.Ne alat ja kansalaiset, niiden piirissä erityisesti pienyrittäjät ja asuntovelalliset, joilla oli ulkomaista lainaa, olivat häviäjiä. Samoin kunnat, joiden valtionosuuksia pysyvästi pienennettiin, veronmaksajista puhumattakaan. Pankit pelastettiin verovaroin.

Kuntien valtionosuudet olisi voitu nousukauden aikana palauttaa, jolloin koulutoimen, terveydenhuollon ja sosiaalitoimen erityisesti päivähoidon ja lastensuojelun hidas heikkeneminen ja alasajo olisi voitu estää. Laman jälkeen pääministerinä oli Paavo Lipponen, jonka uusliberalistinen kiinnostus ei liittynyt kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen kuntien palvelujen kautta,mikä olisi tehnyt yhteiskunnan vastustuskykyisemmäksi nyky laman vaikutuksille. Sen sijaan hallitsematon yksityistäminen sai jalansijaa kunnan toiminnan kaikilla osa-alueilla. Kilpailuhengen, vastuuttomuuden ja eriarvoisuuden ilmapiiri voimistui.

Lue lisää »