Jälki-istunto - koulubyrokratian jäänne

Lauantai 1.9.2012 klo 17.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelu koulukurista ja auktoriteetista viriää aina koulujen lukukauden alkaessa. Pohditaan voiko jälki-istunnon korvata esimerkiksi pakottamalla oppilas siivoamaan tai tekemään jotakin muuta pulpetissa istumisen sijaan. Kyse on joka tapauksessa tarpeesta rangaista, keskustellaan ainoastaan siitä, minkälainen rangaistus voisi olla.

Lapsi elää perheensä, koulun ja yhteiskunnan vaikutuspiirissä. Nuorisopsykiatrisen hoidon tapaamisissa havaitsimme kuinka vähän ympäröivät ihmiset tiesivät oirehtivan nuoren tunteista ja ajatuksista. Lapsi ei ollut kokenut empatiaa. Monasti yksi työntekijä tapasi nuoren isän, toinen äidin tai muun tärkeän aikuisen. Tapaamistani isistä jäi vaikutelma, että kukaan ei ollut kuullut heitä. Moni vaikea lapsuuden kokemus oli jäänyt kehityksen jarruksi estäen empatian täyden käytön suhteessa kanssaihmisiin.

Nuori oirehtii koulussa empatian ja ymmärryksen puutetta. Kurinpidolliset seuraamukset vain etäännyttävät nuorta häntä auttamaan pyrkivistä aikuisista.Umpimielinen tunne siitä, että kukaan ei ymmärrä voimistuu.

Opettajan ja oppilaiden muodostama yhteisö on paikka, jossa ongelmia tulisi tunnistaa ja selvittää. Ongelmissa on useita osatekijöitä, joista mitään ei saisi jättää ratkaisuyritysten ulkopuolelle. Osatekijät voivat liittyä kaverisuhteisiin, opettajan tai opettajien asenteisiin, vanhempien suhteeseen keskenään tai suhteeseen kouluun. Yhteiskunnalla laajemmin voi olla merkittävä vaikutus siihen kuinka nuori kokee toivoa tai toivottomuutta elämänsä järjestämisen suhteen.

Jos nuori on se osa, jossa verkoston ei toivottu oire näkyy, miksi tätä tuntevaa verkoston pistettä tulisi rangaista. Sen sijaan tulisi selvittää koko vyyhti. Lapsi, opettaja ja vanhemmat tai kotona asuvat muut läheiset ovat kaikki asianosaisia. Heidän tulisi keskenään pyrkiä tiedostamaan mihin heidän ylläpitämäänsä toimintatapaan lapsi tai nuori reagoi. 

Oppimisen edellytyksenä on harmoninen luokkayhteisö. Se voi syntyä vain oppilaitaan kohtaan empatiaa tuntevan opettajan johdolla. Harmonia syntyy keskustelevasta asenteesta ja jokaisen oppilaan tunteiden arvostamisesta. Opettajan täytyy ehtiä tutustua jokaisen oppilaan vahvuuksiin, voidakseen liittoutua niiden kanssa kannustaessaan lapsia yhteistyöhön. Ellei ehdi kunnolla tutustua omiin oppilaisiinsa voi unohtaa myös parhaat oppimistavoitteet.

Ranskalainen sarja "Opettaja ohjaimissa" on paras empatiaa ja ymmärrystä kehittävä TV 1:n ohjelmasarja. Se auttaa opettajia, vanhempia ja koululaisia ymmärtämään mistä kaikesta "kurinalaisessa" koulutyöskentelyssä on kysymys. Kysymys on rakkaudesta, eläytymisestä, välittämisestä, kekseliäisyydestä ja uskalluksesta nähdä, että vanhemmat ja toiset opettajat ovat myös ihmisiä heikkouksineen ja vikoineen, joita opettaja empaattisella asenteellaan pystyy osoittamaan ja lievittämään.

Opettaja voi oivaltaa uutta myös saadessaan työnohjausta kokeneelta empaattiselta kollegalta. Lapset lähtevät mielellään mukaan rakentavaan yhteistyöhön vaikka piittaamattomuuden ilmapiirissä olisivat toimineet toisin.

Koulut ja rangaistukset

Tiistai 21.2.2012 klo 18.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Rangaistuksen etsiminen on suomalaiskansallinen tapa suhtautua ongelmiin. Opettajien pitkäaikainen ammattiliittojohtaja tokaisi: "koti kasvattaa, opettaja opettaa" sulkien opettajat kasvatusvastuun ulkopuolelle.

Lapset ovat opettajan "johdon" alaisia suurimman osan päivästään. Ryhmän johtaminen voi johtaa kaoottiseen ryhmään, kurissaolevaan ryhmään tai vuorovaikutukseen perustuvaan ryhmään. Opettaja ei voi onnistua työssään ilman johtajan vastuuta. Hän ei voi toteuttaa pelkkää opetuspuhetta vaikka kuinka haluaisi.

Edellinen ammattiliittojohtaja luuli puhtaan opetuksen olevan mahdollista.Luulo ei silloin eikä nyt vastaa todellisuutta.

Kysyin lounaspöydässä kolmelta nuoruusikäiseltä arvostavatko opettajat luokassa lasten mielipiteitä. Kaikki kome vastasivat: "ei". Miten sitten luokassa voisi syntyä keskinäisen vuorovaikutuksen ilmapiiri, jos johtaja ei arvosta alaistensa oppilaiden mielipiteitä.

Suomessa näyttää edelleen vallitsevan autoritaarinen opetustapa. Oppiminen on ulkoaoppimista. Se ei perustu itsenäiseen ajatteluun ja ratkaisujen löytämiseen. Suomalaiset lapset pärjäävät mekaaniseen tietoon perustuvassa kilpailussa. Itsenäinen vuorovaikutus, väittelykyky ja mielipiteiden perustelu ei voi onnistua ellei opettaja arvosta oppilaiden ajattelua.

Erilaiset opppilaat, erilailla oppivat joutuvat helposti silmätikuiksi. Omanarvontunne heikkenee ja oppimissuoritukset laskevat. Nuori tulee levottomaksi kun ei osaa ja häiritsee muita. Muiden häiritseminen johtaa kahnauksiin, joista seuraa jälki-istuntoa.

Suomalaisissa kouluissa on erinomaisia eläytyviä opettajayksilöitä. Opettajien ammattijärjestö sen sijaan ei halua tai kykene edistämään vuorovaikutukseen perustuvaa koulua, jonka kehykset sallisivat laajojen opettajajoukkojen eläytyvän opettamisen.

Eläytyvä opettaja löytää ratkaisumalleja erilaisille oppilaille. Erilaisuuden voi nostaa positiivisen mielenkiinnon kohteeksi. Yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut Jokelan surmaaja olisi tarvinnut kannustusta kiinnostukseensa yhteiskunnallisista asioista. Yhteiskunnallisten asioiden kerho tai muu aktiivinen toiminta koulussa olisi kääntänyt kielteisenä koetun mielenkiinnon kohteen myönteiseksi.

Ongelmien ennaltaehkäisy on avain lähes kaikkiin ongelmiin. Luovuutta ja läsnäoloa tarjoava koulu ei tarvitse rangaistusjärjestelmiä.