SUOMI - ITSENÄISYYDESTÄ SIIRTOMAAKSI

Torstai 6.4.2023 klo 15.10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Maailma on muutoksessa. Entiset Afrikan siirtomaat nostavat päänsä ja erityisesti Burkina-Fasossa ja Malissa kansalaiset ajavat entisen siirtomaaisäntänsä, Ranskan ulos maasta.

Suomi sen sijaan vajosi musiikin tahdissa ja lippujen liehuessa takaisin alistetun siirtomaan rooliin – ylpeänä.

Burkina-Faso on minulle läheinen koska seurasin 1980-luvulla sen nuoren presidentin Thomas Sankaran työtä maansa demokratian rakentamiseksi ja vapaaksi siirtomaaisäntä Ranskan ja Yhdysvaltojen painostuksesta.

Sankara kehitti hyvinvointivaltiota. Naisten koulutus ja tasa-arvo olivat tärkeitä. Vaatimaton presidentti tyytyi 500 euron kuukausipalkkaan, eikä halunnut omien kuviensa sijoittamista laitosten seinille. Koko Afrikan etu, kuten Libyan johtaja Gaddafillekin, oli hänelle ensisijaista. Hän ei suostunut ottamaan maaperälleen Yhdysvaltojen aseellisia joukkoja.

Kuten tavallista Yhdysvallat halusi sotilasvaltansa käsittävän Afrikan ja myös Burkina-Fason. Yhdysvaltojen ja Ranskan tiedustelupalvelut murhauttivat presidentti Sankaran. Itse murhan suoritti Yhdysvaltojen presidentiksi teon jälkeen nostama Campaore, joka toimi tehtävässä kuuliaisesti 27 vuotta kunnes lähti maanpakoon. Sotilaallinen yhteistyö Yhdysvaltojen ja Ranskan kanssa tuli itsestäänselvyydeksi.

 

                                                       ***

 

Afrikan maat haluavat toimia itsenäisesti sellaisten maiden kanssa, jotka kunnioittavat niiden itsenäisyyttä, niiden traditioita ja sisäisiin asioihin puuttumattomuutta sekä kansainvälisiä lakeja.

Suomen ulkoministeri Pekka Haavisto sen sijaan ilmoitti kaksi vuotta sitten palatessaan neuvotteluista Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin kanssa, että Suomi kuuluu sopimusvaraista järjestystä kannattaviin demokraattisiin maihin. Ei enää siis kansainvälisiä lakeja noudattaviin.

Yhdysvallat oli jo heti Jugoslavian laittomien pommitusten jälkeen ilmoittanut Bratislavan kansainvälisessä kokouksessa v. 2000, että se luopuu kansainvälisten lakien noudattamisesta, mikäli ne eivät toteuta Yhdysvaltojen etua.

Suomi on nyt  pitkän valmistelun jälkeen liittoutunut Yhdysvaltojen johtamaan maailmanjärjestykseen, joka ei noudata toiminnassaan kansainvälisiä lakeja eikä siten myöskään  YK:n peruskirjaa.

YK:ssa on vuosittain otettu kantaa natsismin ja fasismin vastustamiseen. Natsismia ja fasismia pidetään uhkana ihmiskunnalle ja perustavaa laatua oleville ihmisoikeuksille. Yhdysvallat ja Ukraina ovat  vuodesta toiseen äänestäneet natsismin ja fasismin vastustamista vastaan. Onhan Ukraina ensimmäinen valtio Euroopassa sitten v. 1945, joka on omaksunut natsismille tyypillisen valtiorakenteen. Yhdysvallat on tukenut natsismia ihailevia voimia Ukrainassa.

Vuoden 2022 YK -äänestyksessä koko Euroopan unioni ilmaisi äänestyksessä, että se ei enää vastusta fasismia ja natsismia. Äänestys oli linjassa sen kanssa, että Euroopan unionin maat ovat ryhtyneet aseistamaan Ukrainaa sen sisällissodassa venäjänkielisiä kansalaisiaan vastaan. Venäjä vuorostaan oli tullut YK:n periaatteita noudattaen estämään Kiovan natsi -hallinnon suorittaman kansanmurhan.

Yhdysvallat ja Euroopan unioni ovat muodostaneet tiiviin sensuurin Ukrainan tapahtumia koskevien totuuden mukaisten tietojen levittämistä vastaan.

 

                                                      ***

Suomen talouden ja oikeiston eliitti on pyrkinyt liittämään Suomen siirtomaavaltaa kannattavien maiden leiriin. Ensin maantieteelliseen ja taloudelliseen liittoon Euroopan unioniin ja euroon. Koska Yhdysvalloilla ja Euroopalla ei ole hallinnollisia yhteistyökeinoja omien ylimitoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi hallinnollisilla keinoilla, ne turvautuvat aseelliseen uhkailuun ja vallankäyttöön.

Samaan aikaan kun Afrikan entiset siirtomaat pyrkivät luottamaan Venäjään ja Kiinaan tasaveroisen yhteistyön ja kansainvälisten lakien pohjalta, Suomi on päätynyt mukautumaan NATOn avulla Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin sopimusvaraiseen yhteistyöhön ja aseelliseen vallankäyttöön. Tässä vaiheessa se on edellyttänyt suomalaisten verovarojen sijoittamista Yhdysvaltojen ylläpitämään sotaan Ukrainassa.

Venäjä taistelee Ukrainassa kaikkien ukrainalaisten tasa-arvoisen kohtelun puolesta vapaana natsismin ihailusta, mielivallasta ja terrorismista. Suomi on sitoutunut taistelemaan natsien puolella ja on NATO:n jäseneksi päästyään, entistä syvemmin sidottu inhimillisyyden vastaiseen toimintaan.

Burkina-Fason tapaan Suomi voisi olla historian oikealla puolella. Suomi voisi olla osa uutta silkkitietä meritse, maanteitse ja rautateitse. Suomi voisi kukoistaa pyrkimyksessään rauhaan ja yhteistyöhön myös lähimmän naapurinsa Venäjän kanssa, josta sillä on 80v kokemukset. Suomi voisi palata aikaan, jolloin lapsilla ja nuorilla oli turvallinen olo. Vain Suomi voi päättää omasta ratkaisustaan ja kohtalostaan.

 

 

 

 

 

 

 

Kuolinkouristuksia

Sunnuntai 20.2.2022 klo 13.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mitä on tämä sotameteli ja läntisten tiedotusvälineiden lietsoma sodan- ja Venäjänpelko?

Eikö viimeisten 20v Afganistanin sota, jossa kaikki nämä metelöitsijät, Suomi mukaan luettuna, olivat mukana ole opettanut mitään.Juurihan sieltä runsas puoli vuotta sitten häntä koipien välissä palattiin.

Afganistanin sodan aikana tuhottiin myös Irak, Libya ja Syyria. Ei Venäjä ollut näissä tuholaistoimissa mukana.

Euroopan NATO-maat, Yhdysvaltojen sotilaallisesti miehittämä Saksa mukaan luettuna, ovat tuhlanneet varojaan aseteollisuuteen ja ilmastontuhoon puhumattakaan kohdemaiden inhimillisestä kärsimyksestä.

Tavoitteena on ollut taloudellinen hyöty. Entiset Euroopan siirtomaaherrat ovat yhdistäneet voimansa Yhdysvaltojen kanssa tuon tavoitteen saavuttamiseksi.

Suomen Yle uskalsi näyttää Areenassa parin päivän ajan elokuvaa "Vice, vallan oikeat kasvot",jossa kansainvälistä politiikkaa tuntemattoallekin kansalaiselle selvisi Yhdysvaltojen presidentti George W.Bushin varapresidentin kautta kuvattuna Yhdysvaltojen politiikan rumat kasvot. Valehtelu, väärä vallankäyttö, lakien kiertäminen,vaalien väärentäminen, suunnitellut ryöstöt ja niiden toteuttamiseksi harrastettu valehtelu YK:ssa, pommitukset, vallankaappaukset, miljoonat ihmisuhrit ja kukoistavien talouksien murskaaminen kivikaudelle.

On aivan sama onko Yhdysvaltojen johdossa republikaani tai demokraatti, aseteollisuus ja niin kutsuttu deep-state on vallassa.

Presidentti Obaman aikana USA:n johtama Ukrainan verinen vallankaappaus ei onnistunut vaikka tukena olivat niin natsiarmeijat kuin EU:n parlamentaarikot.  Päätettiinkin siirtyä siirtomaahallintoa muistuttavaan tilaan, jossa varapresidentti Biden toimi suurvisiirinä, antaen ohjeita ylikansallisen hallituksen muodostamiseen ja pääministerin valintaan.

Monietnisen Ukrainan lainsäädäntöä muutettiin. Toisen maailmansodan juutalaisten ja serbien vainoa muistuttava russofobia saatettiin voimaan. Venäjää äidinkielenään puhuvien kansalaisten sorto laillistettiin. Venäjänkieliset TV-asemat lopetettiin, opetus venäjänkielellä lopetettiin, venäjän puhuminen julkisella paikalla kiellettiin.

Vuonna 2014 Yhdysvaltojen tukeman vallankaappauseduskunnan puhemies julisti "terrorisminvastaisen sodan" Itä-Ukrainan väestölle, jotka tukivat laillista vaaleilla valittua presidenttiä. Itä-ukrainalaiset muodostivat Ukrainan hallituksen hyökkäyksen ja sodan jälkeen autonomisen Donbassin alueen. Ukraina lopetti kaiken taloudellisen tuen alueelle. Presidentiksi valittu Poroshenko toivotti itä-ukrainalaiset kuolemaan haiseviin kellareihinsa.

Donbassin venäjänkielinen asujaimisto on ollut täysin riippuvainen Venäjän hyväntekeväisyydestä ja taloudellisesta tuesta ja suojasta.

Venäjän presidentti Putin on varoittanut muodostamasta Donbassista uuden kansanmurhan kohdetta, uutta Srebrenicaa.

Hän ei tarkoita "Srebrenican kansanmurhaa", jota länsi markkinoi, vaan luultavasti Srebrenican kaupunkia, joka tyhjennettiin kalifaattia rakentavien muslimijoukkojen toimesta asukkaiden enemmistönä olleista serbeistä, joista osa koottiin kaupungin sisällä oleviin pidätyskeskuksiin.

Muslimitaistelijat tekivät ryöstöretkiä kaupunkia ympäröiviin serbikyliin ryöstäen, polttaen ja tappaen serbiasukkaita kuten toisen maailmansodan aikana. Samat perheet, jotka tappoivat serbejä 1941 -45 olivat jälkeläisineen ryöstämässä myös 1992 -93.

YK:n kanadalaiset ja hollantilaiset rauhanturvaajat eivät uskaltaneet riisua Srebrenicassa valtaa pitäviä muslimitaistelijoita aseista. Siten Srebrenica väitteistä huolimatta ei ollut demilitarisoitu kaupunki vaan siellä vallitsi jihadistitaistelijoiden terrori, joka kaupungin sisällä kohdistui niin serbi- kuin musliminaisiin.Nämä taistelijat toimivat yhteistyössä NATO:n kanssa kutsuen NATO:n pommittamaan serbikohteita.

Muslimidivisioona pakeni kaupungista Bosnian serbiarmeijan otettua kaupungin haltuunsa. Jihadisti- armeija joutui taisteluihin niiden kylien kohdalla, joissa se oli aikaisemmin tehnyt ryöstöretkiään ja katkonut serbiviljelijöiden kauloja.Siten kuuluisat Srebrenican "kansanmurhan" uhrit, muutama tuhat,  ovat pääasiassa näissä taisteluissa kaatuneita sotilaita.

Kosovon pommitusten alla ETYJin tarkkailijat, osa myös CIA:n palkkalistoilla, toimivat vuorostaan yhteistyössä albaani-terroristien kanssa. ETYJ:in tarkkailijoiden johtaja yhdysvaltalainen William Walker lavasti joukkomurhan, jonka perusteella Yhdysvallat NATO-liittolaisineen aloitti Jugoslavian pommitukset.

Ukrainan Donbassin tilanteessa on joitakin yhtäläisyyksiä Jugoslavian hajottamisen kanssa. Yhdysvallat ja EU-Saksa olivat Jugoslavian sodan aloittajia.

Ukrainan väkivaltainen vallankaappaus v. 2014 oli Yhdysvaltojen johtama. USA-mielisten kansalaisjärjestöjen perustamiseen ja johtamiseen oli käytetty 5 miljardia dollaria. Venäjänkielisen Itä-Ukrainan  eristäminen, tukahduttaminen ja vaino on tarkoituksellista - sitä voi kutsua etniseksi kansanmurhaksi, varsinkin kun sitä tukevat koko Ukrainaa koskevat rasistiset lakimuutokset.

Kuinka luotettavia ja objektiivisia ETYJ:n tarkkailijat ovat? Onko turkkilainen ETYJ:n tarkkailijoiden puheenjohtaja rehellisempi kuin yhdysvaltalainen William Walker?

Yhdysvallat johtaa tätä länsimedian "susi tulee" kampanjaa Venäjää vastaan. Presidentti Biden väittää Venäjän hyökkäävän Ukrainaan siitä huolimatta, että Venäjä sanoo, että se ei ole maan intresseissä.

Minun mielessäni tämä meteli - lännen valtamedian, EU-eliitin, EU-parlamentin, Münchenin turvallisuuskokouksen kohina  on yksinapaisen maailmanjärjestyksen kuolinkelloja. Siitä huolimatta, että tämä USA:n aseteollisuuden johtama ja NATO-EU:n tukema järjestelmä kutsuu itseään "sopimusvaraiseksi, demokraattisten maiden yhteisöksi", se ei ole demokraattinen YK:n määrittämässä mielessä. Sen johtava maa Yhdysvallat on tukenut jo toisesta maailmansodasta lähtien natsismia ja fasismia. YK:n yleiskokouksen yhteydessä suoritetussa äänestyksessä Yhdysvaltojen fasismia tukevalle linjalle löytyi yksi maa- Ukraina.

Suomi sentään pidättäytyi äänestyksessä sanomasta mielipidettään, vaikka antaakin tukensa Kiovan rasistiselle lainsäädännössään venäjänkielistä väestöä syrjivälle toiminnalle.

Tutkittuani ihmisen luovuutta ja kykyä luovuuteen koko elämäni ajan, en näe muuta toivoa nykytilanteesta eteenpäin kuin yksinapaisen maailmanjärjestyksen katoamisen maapallolta.

Olemme ryhmässäni seuranneet presidentti Vladimir Putinin toimia - puheita, toimenpiteitä, ehdotuksia, suhtautumista oman maan asioihin ja kansainvälisiin suhteisiin päivittäin seitsemän vuoden ajan.

On nähtävissä selvä hyviin suhteisiin, yhteistyöhön ja hyvinvointivaltioon painottuva tendenssi. Presidentti on kyennyt luomaan hyvät suhteet BRICS-maihin, Brasiliaan,Intiaan, Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan. Hän on puolustanut valtioiden suvereniteettia ja toisten maiden sisäisiin asioihin puuttumattomuutta. Venäjä on tukenut Syyrian suvereniteettia. Se on tukenut maita, jotka ovat kärsineet Yhdysvaltojen ja NATO-maiden sodista, taloudellisista pakotteista ja inhimillisestä hädästä. Sellaistenkin maiden kanssa, joiden toimintaa ei voi hyväksyä, Venäjä on kyennyt sovittelevaan yhteistyöhön.

Minulle henkilökohtaisesti on ollut ihastuttavaa havaita presidentti Putinin rakkaus nuoria kohtaan ja heidän lahjakkuutensa tukeminen ja itsenäiseen päätöksentekoon harjaannuttaminen mm. Sirius -projekteilla.

Tämän yksinapaisen maailman kuolikellojen kolkkeessa on ollut suorastaan säälittävää lukea ja katsoa näitä lännen valtamedioiden valheita. EU-maat eivät kykene ilmaisemaan yhtäkään Yhdysvalloista poikkeavaa näkökantaa. Münchenin turvallisuuskokouksen uhoavat puheenvuorot Venäjän suuntaan "jos Venäjä hyökkää, pannaan luu kurkkuun"-tyyliset puhtaaseen niin sotilaalliseen kuin taloudelliseen voimankäyttöön perustuvat puheet. Tosin ne ovat ainoita keinoja, joihin sopimusvaraisen "demokraattisen" yhteistyön maat pystyvät. He eivät ymmärrä minkälaista ystävyys, yhteistyö ja sen pohjalta rauha tuntuisi. He ovat jo v. 2000 Bratislavan kokouksessa luopuneet kansainvälisten lakien noudattamisesta ja sitoutuneet levittämään NATO:n vallankäytön Baltiasta Ukrainan Odessaan ja estämään Venäjän pääsyn Pietarista Itämerelle.

Yhdysvaltalaiset ajattelijat esittivät jo 1990-luvun lopulla kauhuskenaarion Venäjän, Kiinan ja Iranin yhteistyön merkityksestä Yhdysvaltojen yksinapaiselle maailmanjärjestykselle.

Nyt tuo yhteistyö on rakentunut. Lisäksi Etelä-Amerikka alkaa vapautua Yhdysvaltojen vallankäytöstä. Venezuela, Kuuba , Nicaragua ja muut demokraattisten oikeuksien puolesta taistelevat maat saavat lisää tukea.

Ukrainan kriisiin on demokraattisesti sovittu ratkaisu - Minsk II sopimus. Mikäli Kiova aloittaa neuvottelut autonomisten tasavaltojen edustajien kanssa, asiat järjestyvät. Kriisin jatkuminen johtuu siitä, että Ukraina on muuttunut Yhdysvaltojen miehittämäksi siirtomaaksi, joka ei päätä itse omista asioistaan.

Siksi ilmeisesti presidentti Putin katsoo turhaksi neuvotella presidentti Zelenskyin kanssa. Yhdysvallat päättää Ukrainan asioista joka tapauksessa. Täytyy vain neuvotella Bidenin kanssa.

Venäjä on aloittanut Donbassin siviiliväestön vastaanottamisen Venäjälle pakolaisina. Venäjällä he ovat turvassa odottamassa kykeneekö Ukrainan presidentti tekemään itsenäisiä päätöksiä. 

Suomen hallituksen jäsenet ovat tukeneet Ukrainan presidentin jalkojen laahaamista. Suomi ei tue toiminnallaan ongelmien ratkaisua vaan niiden kärjistämistä. Yhdysvallat edellyttää myös Suomelta näyttöjä russofobiasta. Presidentti Niinistön kommentit Münchenissä olivatkin  odotusten mukaisia.

Hanna Mahlamäki Helsingin Sanomista referoi:Niinistön mukaan länttä yhdistää nyt se, että etsitään vastausta kysymykseen, joka on hyvin vaikea sivistyneessä maailmassa  "Mitä vastata kun vastassa on käytöstä joka on kuin toiselta planeetalta".

Suomen hallitus on omiensa joukossa osallistuessan tähän vuosikymmeniä sotia käyneiden valtioiden ja NATO:n yhteisrintamaan. 

Suomen hallitusta kiinnostaa osallistuminen sotilaalliseen toimintaan Venäjää vastaan NATO-liittolaisuuden myötä ystävyyden ja yhteistyön sijasta.

Jokainen rauhaa ja yhteistyötä kannattava näkee jo toivonkipinän. Yksinapaisen maailman kuolinkorina on kuultavissa.

Macronista kuoriutuikin siirtomaaherra

Maanantai 23.4.2018 klo 13.50 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ranskan presidentti Emmanuel Macron puhuu demokratiasta mutta käyttäytyy kuin kansainvälisistä laeista piittaamaton siirtomaaherra.

Syyrian sodan neljän kopla; Saksa, USA, Iso-Britannia ja Ranska toimivat Syyrian hajottamisen vetureina kukin vuorollaan. Kaikkien päämäärä on ollut sama: Syyrian hajottaminen ja presidentti Assadin kaataminen.

Kaikki nämä maat ovat suurelta osin julkisuudelta salassa ja valtamedian suosiollisella avustuksella rahoittaneet eri terroristi-/kapinallisryhmiä sekä tukeneet näiden tiedotusta SOHR:n ja Valkokypärät- järjestön avulla. Kapinallisten vallan seurauksena Syyriasta muodostuisi saria-lakia toteuttava muslimivaltio.

Syyria oli ensimmäisestä maailmansodasta lähtien aina vuoteen 1946 Ranskan "siirtomaa". Ranska oli jakanut maan useisiin lähinnä uskontopohjaisiin alueisiin. Mikään näistä alueista ei suhtautunut suopeasti Ranskan sotilaalliseen läsnäoloon, alawiittien valtio pääkaupunkinaan Latakia ehkä kaikkein kielteisimmin.

Syyria on ollut eri kulttuurien ja uskontojen sekoitus. Ortodoksi -kristityt armenialaiset päätyivät Turkin suorittaman holokaustin jäljiltä myös Syyriaan. Esimerkiksi Aleppon kaupungissa on perinteisesti ollut kristittyjen, juutalaisten ja muslimien rikasta kulttuuria. Syyria on virallisesti sekulaarinen. Uskonto ei ilmene esimerkiksi henkilökortissa.

Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tuhottua Irakin, jonka seurauksena syntyi ISIS, suuri määrä pakolaisia saapui Syyriaan. Saksa kehuu Syyriaan verrattuna nelinkertaiseen väestömääräänsä saapuneiden pakolaisten taakasta, kun heitä tuli miljoona. Syyrian 17 miljoonan väestön hoidettavaksi saapui 1,5 miljoonaa Irakin pakolaista, joille Syyria tarjosi turvan, ilmaisen terveydenhoidon ja koulunkäynnin lapsille. Sen lisäksi Syyriassa oli jo ennestään 0,5 miljoonaa Palestiinan pakolaista. Kävin Damaskoksessa 1983 tapaamssa palestiinalaista kummilastani, joka asui erinomaista huolta lapsista pitävässä sisäoppilaitoksessa.

Libanonilainen tutkiva journalisti sai käsiinsä tiedon, jonka mukaan USA, Saksa, Iso-Britannia ja Ranska olivat keskenään päättäneet vaieta Venäjän aktivoimasta Astanan ja Sotsin rauhanprosessista. Valtamedia on käytännössä noudattanut tätä vaikenemista.

Suuri yleisö ei ole tietoinen kymmenistä aseleposopimuksista, aseista luopumisesta, Syyrian hallituksen mahdollistamista armahduksista ja kapinallisten mahdollisuudesta integroitua normaaliin yhteiskuntaan. Syyrian armeijan vapauttaessa kaupunki- ja maaseutualueita Venäjän, Iranin ja Hitzbollahin tuella läntinen media puhuu vapautettujen kaupunkien "menettämisestä". Läntinen valtamedia ei haastattele vapautettujen alueiden väestöä heidän kokemuksistaan ja suuntautumisestaan jälleenrakennukseen.

Yhdysvaltojen presidentti Trumpin ilmoitettua halustaan vetäytyä Syyriasta Ranskan presidentti Macron aktivoitui. Ennen Trumpin valintaa vallinut neljän koplan yhteistyö oli vaarantua. Saksa ja USA olivat hoitaneet keskeiset Syyrian hajottamisen auguurit Feltmanin ja Perthesin YK:n korkeisiin virkoihin vaikuttamaan YK:n kautta. Kaikki olivat kantaneet kortensa kekoon Venäjän demonisoinnissa, jotta Venäjän merkittävä rooli rauhan saamiseksi Syyriaan ei saisi ansaitsemaansa myönteistä huomiota.

Iso-Britannian viimeisin panos Venäjän demonisointiin ja sivustatuen antamiseen Syyria-propagandaan tuli Skripal-myrkytysjupakasta, jossa syyllinen löydettiin ilman tutkimuksia vain minuuteissa, ilmeisesti huolellisen valmistelun seurauksena. Ranska tarjosi heti solidaarisuuttaan Britannialle ikäänkuin poliittinen solidaarisuus korvaisi tutkimus- ja oikeusprosessin.

Macron astui sitten "isojen poikien" peliin lähettämällä Syyrian pohjoisosaan ranskalaisia sotilaita toimimaan yhteistyössä Yhdysvaltojen joukkojen kanssa. Molemmat, Yhdysvallat ja Ranska, osallistuvat kansainvälisten lakien vastaisesti Syyrian sotaan. Sodan aloittaminen on pahin mahdollinen sotarikos, josta pitäisi seurata tuomio kansainvälisessä rikostuomioistuimessa.

Seuraava liike oli väitetty, ilmeisen hyvin valmisteltu kaasuiskuprovokaatio Doumassa, Syyrian Ghoutassa. Ison-Britannian rahoittamat valkokypärät toimivat provokaattoreina ja The Guardian sanomalehti palveli neljän koplaa kiitettävästi. Sen sijaan The Independent-lehden pitkäaikainen kolumnisti, Lähi-Idässä asuva ja hienon Lähi-Itää käsittelevän The Great War for Civilization -kirjan tekijä Robert Fisk haastatteli paikan päällä asukkaita ja lääkäreitä todeten väitteet iskusta paikkansa pitämättömiksi.

Huolimatta provokaation todennäköisyydestä Ranska julisti suureellisesti punaisen viivan tulleen ylitetyksi "Syyrian hallituksen iskiessä kaasulla omia kansalaisiaan vastaan". Macron tuki presidentti Trumpia, voi kai sanoa yllytti, hyökkäykseen, joka oli sitten USA:n, Ranskan ja Iso-Britannian yhteisisku ohjuksilla, ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Israel, jolla ei ole rauhansopimusta Syyrian kanssa ja joka miehittää Syyrialle kuuluvaa Golania ja elintärkeitä vesilähteitä, liittyi ohjusiskujen suorittajiin.

Viimeisin Macronin suureellinen, siirtomaaherran esitys on se, että hän vaatii, että USA Trumpin johdolla ei vetäytyisikään Syyriasta vaan jäisi sinne muodostamaan "uutta Syyriaa". Siis Ranska yhdessä USA:n kanssa muodostaisi neljän koplan valmiiksi suunnitteleman Syyrian eikä Syyrian kansa. Feltman ja Perthes kyllä esittelivät jo vuosia sitten Bilderberg- ryhmässä kaavailun "päivä Syyrian antautumisen jälkeen", jossa määriteltiin askelmerkit hallituksen vaihdokselle, perustuslain kumoamiselle,  etc

Ehkä Macron haluaa siirtomaaherran ehdotuksillaan päästä mukaan kaikkeen siihen, mitä Saksa, USA ja Iso-Britannia ovat yhdessä jo pitkään tavoitelleet.

Balkanin haltuunoton alkuaikoina Ranskalla oli vielä joitakin ihmisoikeuksiin liittyviä periaatteita, jotka nopeasti karisivat ahneuden ja joukkoon kuulumisen halun tieltä. Silloin vastaan hangotteleva Italian ulkoministerikin saatiin taivuteltua siviilikohteiden pommituksiin lupaamalla pääsy päivittäisiin keskeisten NATO-maiden johtajien palavereihin.

Tulee oleman mielenkiintoista nähdä, ovatko ranskalaiset tämän uuden siirtomaa-buumin takana. Mielistelemällä presidentti Trump jatkamaan Obaman viitoittamalla tiellä irroittautumisen sijaan voi olla kauaskantoiset seuraukset Syyrian rauhan kannalta.

Tiedonvälitys on nyt nopeampaa ja tehokkaampaa kuin Jugoslavian hajottamisen aikana. Silloin valtamedialla ja Ruder-Finn -markkinointitoimistolla oli ylivalta ihmisten mielen manipuloinnissa. Nykyisin provokaatiot paljastuvat twitterin ja Facebookin välityksellä muutamissa tunneissa vaikka valtamedia ei paljastaisi mitään. Toinen asia on se, että nykyisin aseet puhuvat tiedosta huolimatta. Aseiden käytöstä tulee kunniakysymys, vaikka substanssissa iskun tekijät olisivatkin väärässä. Neljän kopla tuskin myöntää virheitään, ei myöskään valtamedia – Yle ja HeSa mukaan luettuna.

Onko Ukrainan aseellinen vallankaappaus kansainvälisen lain mukainen silloin kun EU ja USA tekevät sen

Maanantai 10.3.2014 klo 10.38 - Pirkko Turpeinen-Saari

EU:n kaksinaismoraali ei enää yllätä. Mitä tiivimmin EU ja Yhdysvaltain hallitus tekevät NATO:nkin puitteissa yhteistyötä, sitä kauemmas kansainväliset lait karkaavat.Ns lätinen media myötäilee valtaa, jonka koetaan keskittyvän absoluuttisesti Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltalaisen The Nation- lehden Stephen F. Cohen analysoi erinomaisella ja kattavalla tavalla viime numerossaan otsikolla Distorting Russia, yhdysvaltalaisen median kylmän sodan tyylistä viestintää. Artikkelissa käydään läpi kriittisesti keskeisten tiedotusvälineiden väitteitä. Cohen osoittaa disinformaation kattavuuden. Lehti analysoi ja kritisoi myös, tavallisesti suhteellisen tasapainoisen, New York Review of Booksin Amy Knightin kolumnia lähes kappale kappaleelta.

Myös Saksan entinen liittokansleri Gerhard Schroeder paheksui tiedotustilaisuudessaan EU:n toimia ja sanoi sen olevan syypää ongelmiin Krimillä.

Suomalaiset usein melko pinnallista analyysia tekevät toimittajat viittaavat lähinnä yhdysvaltalaisiin tiedotusvälineisiin New York Timesiin ja Washington Postiin uskoen niiden edustavan vieläkin kypsää luotettavaa journalismia. Tämä luulo on harhaa.

Ukrainan kohdalla ongelmaksi on muodostunut se, että EU on yhdessä Yhdysvaltojen kanssa, kumpikin omista intresseistään lähtien, tukenut aseellista vallankaappausta. Lisäksi EU:n ja USA:n valtaan nostamilla puolueilla on Ukrainan vähemmistön kannatus. Nämä uudet hallitsijat tulivat valtaan murhaamalla tarkka-ampujien avulla 77 ihmistä. Lisäksi he tuhosivat tai antoivat tuhota suuren määrän valtion omaisuutta maassa, joka jo oli konkurssin partaalla.

Venäjä ei ole hyväksynyt laitonta vallankaappausta.Se on edellyttänyt tarkka-ampujien surmaamien vainajien oikeuslääkeopillista tutkimusta. EU:n valtaan nostama hallitus on kieltäytynyt tästä. Laiton hallitus on ryhtynyt laatimaan rasistista lainsäädäntöä ja kansallissosialistisia aatteita edustavalla puolueella on hallussaan sihteeristö, jonka alaisuuteen kuuluvat armeija, poliisi ja salainen palvelu. Myös yleinen syyttäjä on kyseisen puolueen mandaatti.

Venäjä ei ole halunnut alistaa Krimillä asuvia kansalaisiaan kansallissosialistisia aatteita edustavan armeijan uhkaamaksi.

EU on julistanut Venäjän rikkovan kansainvälisiä lakeja. Nyt olisi hyvä kysyä olisiko Venäjän tarvinnut osallistua Krimin alueen asioihin, jos Kiovassa olisi jatkanut laillisesti vaaleilla valittu hallitus ja laillinen vaaleilla valittu presidentti? Ranskan, Saksan ja Puolan ulkoministerit olivat mukana vahvistamassa presidentti Janukovichin ja opposition välistä sopimusta, jossa presidentin vaalit määrättiin pidettäväksi toukokuun lopussa.

Tämä ei tyydyttänyt Yhdysvaltojen ja EU:n tukemaa väkivaltaista mielenosoittajien osaa, vaan se edellytti vallankaappausta, jossa kansallissosialistisille voimille tuli ratkaiseva osuus turvallisuuden valvonnasta.

Mikäli EU väittää kannattavansa kansainvälisiä lakeja, tulisi sen myöntää olleensa väärässä ja rikkoneensa lakeja. Omien virheiden myöntämisen sijaan EU uhkailee Venäjää. Mitä itsepintaisemmin EU jatkaa kieltämisen linjallaan sitä yksipuolisemman kuvan myös eurooppalainen media antaa asioiden kulusta.

EU on johtanut omalla toiminnallaan asioiden kulun mielivaltaiseksi. Venäjä näyttää vastaavan EU:n ja USA:n mielivaltaan omalla tavallaan.