Byrokratiaa vanhusten huollon järjestämisessä

Lauantai 4.9.2010 klo 17.07 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat kertoo 4.9.2010 vanhusten jonottavan Haartmannin sairaalasta jatkohoitoon.Parisensataa jonottajaa, jolla on laitoshoitopäätös on siis tukkimassa akuuttipaikkoja.

Parikymmentä vuotta sitten jonottajat jonottivat erikoissairaanhoidon paikoilla. Nyt siis jonotetaan kaupungin omilla akuuttipaikoilla.

 HYKS:in hallituksen varajäsenenä osallistuin usein kokouksiin ja kannatin Helsingin kaupungin oman "porttisairaalan" rakentamista Meilahden päivystyksen viereen, joka voisi estää erikoissairaanhoidon tukkeutumisen.

Tutustuin Haartmannin sairaalan toimintaan eräänä elokuisena iltayönä. Totesin sen erinomaiseksi, ystävälliseksi, asiantuntevaksi ja nopeasti toimivaksi yksiköksi. On todella harmillista jos tuon yksikön toiminta hankaloituu muualla vallitsevien epäkohtien vuoksi.

Tavoite vanhusten laitospaikkojen vähentämiseksi on kannatettava. Valtion byrokraattisella määräyksellä ylhäältä alaspäin se ei toteudu. Valtakunnallinen suositus ei voi olla toiminnan lähtökohta ellei hoitojärjestelmään liittyviä epäkohtia ole sitä ennen poistettu.

Vanhusten hoitojärjestelmän kriisiyttäminen ei hyödytä ketään.

Laitospaikkojen vähentäminen voi olla seurausta kotihoidon ja kotisairaanhoidon tehokkuuden lisääntymisestä. Kun vanhukset saavat riittävää tukea kotiinsa ja virikkeitä lähiympäristöönsä tarve laitospaikkoihin vähenee. Vain avohoidon monipuolistuminen ja turvallisuudentunteen lisääntyminen sitä kautta tekee mahdolliseksi laitospaikkojen vähentämisen.

Valtiovalta antaa määräyksiä kuinka pitää toimia, mutta ei anna taloudellisia edellytyksiä kunnille näiden määräysten toimeenpanoon. Myös ohjauksessaan valtiovallan tulisi antaa viisaita ohjeita eikä normeja, joiden toteuttaminen aiheuttaa kaaoksen.

Arkijärjen käyttö on sallittua. Viisas yleisönosastonkirjoittaja kummasteli kun kukaan ei ole keksinyt perustaa vanhusten tavarataloa monipuolisine palveluineen. Tuo ehdotus on esimerkki vapaaehtoisuuden, väljyyden ja psyykkisen hyvinvoinnin merkityksestä vanhusten elämässä. Virkeä vanhus ei kremppojaan mieti.