Nuorisopsykiatrinen hoito on päälaellaan

Maanantai 4.8.2008 klo 17.46 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seitsemänkymmentäluvulla löydettiin Suomessakin nuorisolääketieteen käsite. Nuorisomuoti ja Stockmannin teiniosasto olivat syntyneet jo paljon aikaisemmin. Nuorisolääketieteen ideana oli järjestää palveluja, jotka olivat nimenomaan nuorten tarpeita varten. Auroran nuorisopoliklinikka oli ensimmäinen ja professori Ole Wasz-Höckert oli aktiivinen toiminnan kehittäjä.

Nuorisopsykiatria seurasi perässä ja Helsingin kaupungin nuorisopsykiatria oli valtakunnan lippulaiva.Koko hoidon ideana oli se, että nuori saattoi itse kävelläpoliklinikoille tai varata puhelimitse ajan. Lähetteitä ei haluttu eikä vaadittu.Seitsemän psykiatria, minä ylilääkärinä mukaanluettuna, toimimme päivystysperiaatteella. Se, joka ensimmäiseksi tapasi nuoren potilaan sekä hänen perheensä ja ystävänsä jatkoi myös hänen omana psykiatrinaan niin kauan kuin hoito jatkui oli se sitten viikkoja tai vuosia. Sama psykiatri hoiti potilasta oli hän sitten poliklinikkahoidossa tai osastohoidossa. Siten hoidon jatkuvuus oli taattu eikä nuoren ja hänen läheistensä tai ystäviensä tarvinnut kertoa tarinaansa kuin kerran. Jonoja ei voinut muodostua.

Kaikki hoito perustui psykoterapiaan. Lähes kaikilla pitkäaikaista polikliinista hoitoa tarjoavilla lääkäreillä, psykologeilla ja erikoissairaanhoitajilla oli psykoterapiakoulutus. KELA:n ja sairausvakuutuksen korvausten jatkeeksi nuorisopsykiatrian yksikön budjetissa oli erillinen määräraha psykoterapioita varten, joita ostettiin valikoidusti yksityisiltä terapeuteilta, jotka työskentelivät tiiviissä yhteistyössä nuorisoyksikön kanssa. Lääkehoitoa käytettiin säästeliäästi muun terapian tukena.

Nuorisopsykiatrian tulee perustua päivystysluonteisuuteen. Nuoren tulee päästä suoraan nuorille tarkoitettuun palvelupisteeseen eikä kouluterveydenhuollon tai terveyskeskuksen kautta lähetettynä. Nuoren täytyy tuntea, että hänen hätänsä on tärkeä eikä häneltä pidä odottaa huoliensa kertomista monille.

Lue lisää »