Lipponen syö demareiden kannatusta

Lauantai 8.10.2011 klo 9.08 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kyky tuntea, eläytyä, toisen kunnioitus, rehellisyys ja demokrattisuus ovat myös poliitikon tärkeimpiä ominaisuuksia. Tästä huolimatta politiikassa menestyy usein kuori, jolta nämä ominaisuudet täysin puuttuvat. Tiedon puutteen ja yksipuolisen tiedonvälityksen ohjaamat kansalaiset on helppoa saada lyhyellä tähtäyksellä kannattamaan myös omaa etuaan vastaan toimivia poliitikkoja.

Monessa Euroopan maassa vasemmistopuolueet lähtivät "puoliporvarilliselle" kolmannelle linjalle, niin myös Suomessa.Porvarilliset puolueet osaavat kitenkin porvarillisen politiikan paremmin. Tästä ei tullut vasemmistopuolueille pitkäaikaista menestystä.

Paavo Lipponen ilmoittautui presidenttiehdokkaaksi ennen kuin puolue oli käynyt normaalijärjestyksessä ehdokasasettelun. Tämä oli ensimmäinen epädemokraattinen , vallankäyttöön pohjautuva ele. Ei ihme, että toinen vallankäyttöön ja peleihin ihastunut Lasse Lehtinen heti luopui ehdokkuudesta.

Demarit olivat perusteellisella työllä saavuttaneet eduskuntavaaleihin 2011 mennessä takaisin menetettyä kannatustaan. Aatteellisuus, demokratia ja eläytyminen myös heikoimpien asemaan oli palannut toiminnan keskiöön. Tämän nousujohteisen kannatuksen katkaisi kaksi päätekijää. Toinen oli niin kaupallisen porvarillisen lehdistön ja myös TV:n voimakas hyökkäys valtionvarainministeri Urpilaista vastaan, jonka oikeudenmukaisuutta ja vastuullisuutta korostava sinnikäs työ ansitsisi ihailua. Kriitikoiksi hankittiin myös Euroopan parlamentin jäsenet puolueista riippumatta, jotka kauhistelivat "herrasväen" tapoja kunnioittamatonta toimintaa. Median vastustuksen taustalla on kuitenkin koko demareiden tavoittama aito aatteellinen linja,jonka Suomen taloudellisen vallan käyttäjät haluaisivat murskata.

Toinen tekijä oli Paavo Lipponen. Lipponen edustaa vallankäytön politiikkaa. Hän edustaa Irakin sodan hyväksymistä, Bushin, toivottavasti sotarikoksista syytteeseen joutuvan presidentin kanssa käytyjä luottamuksellisia liittoutumiskeskusteluja,NATO on liittymistä, epädemokraattista euroon liukumista. Lipponen ilmoittautui Kekkosen, Koiviston,Ahtisaaren Halosen linjan kannattajaksi ja jatkajaksi.Hänellä ei ole mielestäni mitään yhtäläistä, Kekkosen ja Halosen kanssa, jotka toiminnallaan ovat osoittaneet humaaniutta, luovuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Sen sijaan Ahtisaaren kanssa hän on hengenheimolainen.

On surullista, että oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja aidon ihmisten kanssa tehdyn poliittisen työn hedelmät nyt katoavat, toivottavasti palatakseen taas käydyn presidentin vaalin jälkeen takaisin. Työtä se vaatii.

Lasse Lehtisen pelisilmä pettää

Perjantai 27.2.2009 klo 18.47 - Pirkko Turpeinen-Saari

Europarlamentaarikko Lasse Lehtinen löytyy sieltä missä pelataan. 25. 2. Demarissa hän selvittää demarien laskevan kannatuksen johtuvan oman aseman väärästä määrittämisestä. Ystävät ja viholliset on valittu väärin.Vain Espanjassa ja Britanniassa on toimittu oikein " uusilla ohjelmilla on haettu kannattajia oikeiston parista."

En ole varmaankaan ainoa, jonka mielestä SDP:n kannatuksen lasku johtuu siitä, että kansalainen ei ole kyennyt erottamaan demareiden politiikkaa kokoomuksen politiikasta. Puheet ja käytäntö ovat olleet rajussa ristiriidassa.Useimmista rakenteellisista uudistuksissa päätettäessä, (joita ei voi siis kutsua uudistuksiksi),joissa eriarvoisuus on lisääntynyt ja vähävaraisten elämisen edellytykset ovat heikentyneet ovat demarit olleet päättämässä.

Mitä taas Britanniaan ja Espanjaan tulee en voi myöskään olla Lehtisen kanssa samaa mieltä. Missä hän näkee Britannian työväenpuolueen suosion? Irakin sodassa??

Espanja sen sijaan eroaa niin Britannian kuin Suomen SDP:stä monessakin mielessä. Voisiko kuvitella, että PSOE haikailisi PP:n kanssa hallitukseen kuten Guzenina-Richardson juuri haikailee kokoomuksen seuraan tulevaan hallitukseen. PSOE voittaa vaalit selkeän aatteellisilla jopa yleisen mielipiteen vastaisilla tunnuksilla. Se ilmaisee kansainvälistä solidaarisuutta ei vain poikkeusoloissa vaan systemaattisesti. Espanjan demarihallituksen ministerit vaikuttavat pukeutumisessaan ja olemuksessaan arkisen vaatimattomilta mutta hehkuvat lämpöä ja pyrkimystä oikeudenmukaisuuteen.Naisministereitä ei voisi kuvitella kiemurtelemassa vähissä vaatteissa naistenlehtien kansissa vedotakseen liikkuviin äänestäjiin.

Vakavasti otettavat poliitikot ja tuulenhaistelijat ovat eri kategorioissa. Pysyvä kannatuksen nousu voi perustua vain politiikkaan, joka aidosti lisää oikeudenmukaisuutta ja jonka takana koko puolue on.