Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Presidentin puhe

Lauantai 2.1.2021 klo 16.49 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoin uudenvuoden aattona loppuosan Edvin Laineen ohjaamasta, 1970 valmistuneesta Akseli ja Elina elokuvasta - kohdan, jossa Koskelan perheen kaikki pojat menehtyvät sodissamme. Kyynelten valuessa silmistäni koin voimakkaasti, että Suomen kansa ei ole ansainnut nykyisen presidentin kaltaista henkilöä johtajakseen.

Omaan taustaani liittyy kolme kuolemaa kesällä 1941. Isäni ja äitini veljet ja minua hoitaneen 16 -vuotiaan Karjalan evakon Ilonan veli kuolivat Suomen lähtiessä Suur-Suomea rakentamaan saman elokuun aikana. Ilona koki minun, 10 kk ikäisen vauvan kanssa ensimmäiset äidin tunteensa. Minä lohdutin jokaista kolmea.

Elokuvan valmistumisvuosi 1970 ja koko 1970-luku oli turvallista aikaa. Presidentti Kekkonen oli Euroopan turvallisuuden ja yhteistyön keskiössä. Suomi oli puolueeton ja meillä oli yhteistyö- ja avunantosopimus Neuvostoliiton kanssa. Kekkonen puhui uudenvuoden puheissaan oikeudenmukaisuudesta, rauhasta, huolestaan eriarvoisuudesta maamme eri osien välillä ja taloudesta sekä kaupallisesta yhteistyöstä Neuvostoliiton kanssa. Yhdistyneet kansakunnat oli keskeinen foorumi kansojen väliselle yhteistyölle.

Presidentti Niinistön uudenvuodenpuhe jätti minut kylmäksi. Myönteistä oli se että puhe oli vähemmän militaristinen kuin olin pelännyt. Hänen näytti olevan pakko julistaa meidän kuuluvan länteen. Ajatus ei ollut aivan tuore. Muutama viikko sitten Niinistö julisti Suomen tärkeimpien sotilaallisten yhteistyökumppanien  olevan Yhdysvallat ja Ruotsi, joiden kanssa harjoittelemme hyökkäystoimintaa Venäjän suuntaan.

Tämän presidenttimme aikana Suomi on sukeltanyt syvälle sensuuriin ja neulanpistopolitiikkaan. Presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän aikana Suomen media ja virkamiehet on koulutettu omaksumaan Yhdysvaltoja myötäilevä NATO-propaganda toimintamalliksi. Yhdistyneiden kansakuntien ja kansainvälisten lakien merkitys on kadonnut.

Ruotsin mallin mukaan armeija määrää Suomen ulkopolitiikan kuten 1930-luvulla. Mannerheim kutsui Hitlerin joukot Suomeen kesällä 1940. Armeija ajoi Suomen myös talvisotaan.

Luimme hiljattain, että Ruotsin hallitus ei saa hyväksyä Kiinan kanssa tehtävää 5G -yhteistyötä. Armeija ja Säpo kieltävät sen. Onko Ruotsin armeija CIA:n ja NSA:n vallassa - kuka tietää? 

Suomi liitettiin presidentti Niinistön läsnäollessa ja kansan tietämättä armeijan komentajan allekirjoituksella NATO:n isäntämaasopimukseen v. 2014 siitä huolimatta, että vuodesta toiseen tehdyissä kyselytutkimuksissa on todettu, että suomalaiset eivät halua natolaisiksi.

Mitä Suomen perustuslaki sanoo armeijan roolista demokraattisessa päätöksenteossa?

Olen usein tuonut esille sen tosiasian, että EU rakennettiin palvelemaan aseteollisuutta. Aseteollisuus kukoistaa kun soditaan. Sotimisen viitekehys Euroopassa on NATO. NATO:n hyvinvointia palvelee se, että mahdollisimman moni maa saadaan liitettyä siihen, kuluttamaan kerätyt verorahat aseisiin.

Koska Euroopan sisällä ei riitä sotia, EU-maat hakevat hyviä sotia kauempaa, Lähi-Idästä, Afganistanista ja mielellään Venäjän naapurustosta. EU-maat auttavat Lähi-Idän öljyn varastamisessa Yhdysvaltoja. Afganistanissa Yhdysvallat hyötyy kukoistavasta huumekaupasta.

Tieteellinen tutkimus on osoittanut, että sotiminen, sotilastukikohdat, sotaharjoitukset ja sotateollisuus saastuttavat luontoa eniten. Lihansyönnin lopettaminen ei auta, jos sotimista ei lopeteta.

Presidentti Niinistö ei ihmettele sitä, että Suomi ei äänestänyt YK:n yleiskokouksessa fasisminvastaisen päätöslauselman puolesta kuten eivät muutkaan EU-maat. Valtaosa maailman maista kuitenkin äänesti. Yhdysvallat ja EU tarvitsevat fasismia ja natsien perillisiä voidakseen heidän avullaan saada ryöstetyksi haluttujen maiden infrastruktuuria hyödyttämään ylikansallista pääomaa ja aseteollisuutta.

Vallitsevassa tilanteessa ja EU:n jäsenenä Suomi on mukana puuttumassa itsenäisten valtioiden sisäisiin asioihin, joissa Yhdysvallat haluaa suorittaa "värivallankumouksen". Presidentti Niinistö on osoittanut tuntevansa sympatiaa Valko-Venäjän "valkoisia naisia" ja kummallisella tavalla myrkytettyä venäläistä Navalnya kohtaan.

Hän ei ole ilmaissut ihmetystä siitä, että EU-maa Ranska ja tuolloin vielä EU-maa Britannia eivät tuominneet YK:n turvallisuusneuvostossa Iranin toiseksi korkeimman johtajan, kenraali Suleimanin murhaa, jonka Yhdysvallat suoritti ohjuksella. Presidenttimme ei ole kommentoinut myöskään presidentti Obaman johtamaa presidentti Clintonin aiemman yhteistyökumppanin Osama bin Ladenin murhaa, joka esitettiin videonäytöksenä koko maailmalle. Murhan suoritushetkellä hyökkääjillä ei ollut tiedossa kenet he tulisivat tappamaan, eikä lopputuloksesta olla vieläkään aivan varmoja.

Yhdysvallat on valmis hirmutekoihin, laittomiin sotiin, kidutuksiin ja talouspakotteilla pienten lasten surmaamiseen. Ruotsi on tästä maasta riippuvainen. Miten nämä voivat presidentti Niinistön mielestä olla Suomen läheisimpiä sotilaallisia yhteistyökumppaneita.Jos näin kuitenkin on,  mitä hänen puheeltaan voi odottaa muuta kuin latteuksia. 

En toivo tältä presidentiltä mitään. Sen sijaan toivon, että nuori poliitikkopolvi itsenäistyisi, ottaisi asioista selvää ja vaalisi oikeudentuntoaan. Suomen kansa ansaitsee aitoja oikeudenmukaisia ja kohti rauhaa ja globaalia yhteistyötä pyrkiviä poliitikkoja.

Wienin filharmonikkojen uudenvuoden konsertin kapellimestari Riccardo Muti toivoi kauniissa puheessaan korona-koettelemuksen opettavan meitä ystävyyden ja yhteistyön polulle, jossa kulttuuri voisi meitä auttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA-sotilaallinen kumppani, presidentin puhe, oikeustajun mureneminen, armeijan valta, 1930-luku,