Presidentin virka haettavana

Sunnuntai 25.12.2011 klo 16.19 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen hämmästellyt median presidentinvaalisirkusta. Epäselvä puhe ei ole ollut ominaista ainoastaan joillekin ehdokkaille vaan erityisesti media on kunnostautunut puhumalla kaikkea muuta kuin asiaa.

Tavallisesti kun haetaan jotakin virkaa, otetaan selvää tehtävän luonteesta ja pätevyysvaatimuksista. Presidentin tehtävänä on johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. 

Kun uimarannalle haetaan hengenpelastajaa, ei riitä, että hakija lupaa opetella uimataidon. Hengenpelastajalta edellytetään paitsi hyvää uimataitoa, myös hengenpelastus- ja elvytystaitoja.

Suomen tasavallan presidentiksi ei haeta arvojohtajaa vaan asiantuntijaa, joka vaikeissa kriisienkin olosuhteissa kykenee varmasti ja asiantuntevasti ottamaan Suomen kansan edun huomioon. Maailmanlaajuisissa verkostoissa toimiminen ei ole harrastelijan työtä.

Niinistö on sanonut ihailevansa eniten presidentti Risto Rytiä. Tämä oli paitsi pankinjohtaja, myös vapaamuurari ja haki apua ratkaisuihinsa selvänäkijältä, Aino Kassiselta.

Tarja Halonen oli pitkäaikaisena ulkoministerinä varsin pätevä presidentin virkaan. Hänen asiantuntevuutensa on käynyt selväksi hänen kansainvälisissä kannanotoissaan. Myös Urho Kekkonen oli pätevöitynyt vaikeana sodanjälkeisenä ajankohtana, jolloin suhteiden rakentaminen itänaapuriin oli tullut hänen osakseen eri ministerintehtävissä toimiessaan. Hän oli jopa haastanut keskustelussa pelätyn Stalinin kauan ennen presidentiksi valitsemistaan.

Nykyisistä presidenttiehdokkaista Paavo Väyrynen on ainoa pätevä hakija presidentin virkaan. Hän on toiminut pitkään ulkoministerinä ja on myös selvillä kehitysyhteistyön lainalaisuuksista. Hänellä on selvä käsitys Suomen maantieteellisestä asemasta ja sen erityisehdoista. Suomen NATO-jäsenyyden mahdottomuus on hänelle käsittääkseni ulko- ja puolustuspoliittinen selviö.

Suomen itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus eivät toteudu kokoomuslaisella ulkopolitiikalla vaikka kokoomuksen arvoissa "koti, uskonto, isänmaa" julistetaan keskiössä oleviksi asioiksi.

Hyvinä ja tasaisina aikoina presidentin virassa pärjää kuka tahansa vaikka pelkällä imagolla ja supliikilla. Mutta presidentti tulee valita vaikeiden aikojen varalle. Silloin kokemus, mielen tasapaino ja kantti punnitaan.