Rauha ja totuus ovat Suomessa muuttuneet kirosanoiksi

Sunnuntai 10.9.2017 klo 12.11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Rauha on Suomen mediassa muuttunut kirosanaksi. Jo yli kymmenen vuotta sitten kaikki pääpäivälehtien päätoimittajat ilmoittautuivat NATOn kannattajiksi. Kokoomuksen valta-asema Suomen mediassa Yle muaanluettuna on johtanut militarismin voimistumiseen, isäntämaasopimuksen merkityksen vähättelyyn ja russofobian lisääntymiseen käytännössä kaikissa tiedostusvälineissä.

Viime päivien keskustelunaiheisiin ovat kuuluneet Mannerheimin ideologia ja Ahvenanmaalla järjestetty ruotsalaisten ja venäläisten sodanvastustajien rauhanleiri.

Ruotsalaisen toimittajan väite Mannerheimista pikku-Hitlerinä on saanut julkisuudessa valikoidusti käytettyjen historioitsijoiden tuomion. Militarismin vallassa oleva media on tottunut käyttämään vain omaa ideologiaansa tukevia historioitsijoita.

Hänen tulkintansa on samansuuntainen kuin minun esittämäni, tutkimuslähteisiin perustuva käsitykseni teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja;marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä. Helsingin kirjamessujen johto ilmoitti kustantajalleni, että teostani ei saa esitellä kirjamessuilla.

Vastaperustetun kansainvälisen hybridikeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith onkin vaatinut nykyistä historiakäsitystäme sekä sisällissodasta että toisesta maailmansodasta sementoitaviksi siten, että jos jonkin ulkovallan edustaja (nyt siis ruotsalainen toimittaja) esittää siitä poikkeavia käsityksiä, sitä on kutsuttava hybridisodaksi.

Oliko Manneheim natsi tai fasisti? Siinäpä pulma.

Mannerheimin elinikäinen tavoite oli "juutalaisbolsevismin ja kommunismin" kitkeminen juurineen, Leningradin ja Itä-Karjalan valloittaminen ja valkoisen vallan palauttaminen Venäjälle.

Hänen sankarimuistelmansa ja kiilotetun kuvan kirjoitti CIA:n palveluksessa työskennellyt ja Ranskan tiedustelua palvellut Aladar Paasonen. Kun suurin osa raakuuksista, ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista kertovasta materiaalista Mannerheimin toimesta tuhottiin, jäljelle jäi työläs tehtävä paljastaa totuus valheiden seasta.

Juhani Suomi on kuvannut erinomaisessa kirjassaan Mannerheim viimeinen kortti kuinka Mannerheimin tehtäväksi jäi taluttaa Suomen kansa takaisin rauhan polulle siltä valloitushaluiselta tieltä jonne Mannerheim itse oli sen johtanut.

Mannerheimin tavoitteet eivät palvelleet Suomen kansaa vaan hän käytti suomalaisia sotilaita palvelemaan omia tarkoitusperiään, joihin ei demokratia eikä rauha ollut koskaan kuulunut.

Sisällissodan raakuudet ja epäinhimilliset tavoitteet näkyvät kaikissa Mannerheimin päiväkäskyissä. Sisällisodan jälkeen heimosotureiden sotaretket Itä-Karjalaan ja raakuudet siellä saivat Mannerheimin tuen.

Oikeusoppineen presidentti Såhlbergin mukaan Mannerheim pyrki pystyttämään suojeluskunnista oman yksityisen armeijansa, jonka toimen Ståhlberg esti.

Fasismin nostaessa päätään Mannerheim toimi taustalla kun sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajat pidätettiin vaikka Ståhlbergin mukaan mitään perustetta pidätyksille ei löytynyt. Ståhlberg ei hyväksynyt uutta "tynkäeduskuntaa" vaan määräsi uudet vaalit.

1930-luvulla Lapuan liikkeen äärioikeistolaiset johtomiehet valmistautuivat Mannerheimin nostamiseen diktaattoriksi hänen suopealla lapualaismyönteisellä myötävaikutuksellaan. 

Vuosikymmenen puolivälistä lähtien Mannerheim tiivisti suhteitaan saksalaisiin ja tiesi keskitysleirien perustamisesta. Saksalaisjohtajat vierailivat luontevasti kesäisessä Suomessa 1930-luvulla.

Talvisotaan Mannerheim valmistautui huolella. Kesällä 1939 niin Saksan asevoimien ylipäällikkö Halder kuin Ison-Britannian asevoimien päällikkö Kirke vierailivat Suomessa ja seurasivat sotaharjoituksia Karjalassa. Akateeminen Karjala-seura uhosi syyskuussa "Nyt on aika iskeä". Pohjolan päämiehet pitivät yhteisen kokouksen juuri sodan alla ja päättelivät Suomen kyllä selviävän. Hitler oli luvannut, että Ruotsi saa auttaa Suomea tulevassa sodassa.

Talvisodan häviön jälkeen, kesällä1940, Mannerheim kutsui Saksan armeijan Suomeen presidentin selän takana. Eduskunta kuuli asiasta vasta kun sotajoukot olivat jo Lapissa. Suomen pohjoinen armeijakunta taisteli Saksan sodanjohdon alaisuudessa, ei Mannerheimin. Hitler oli tiedustellut Mannerheimilta, missä itärajan tulisi kulkea. Mannerheim oli asettanut vaihtoehtoja riippuen siitä tulisiko Leningrad tuhotuksi. Raja olisi häne mukaansa voinut olla Äänisessä. Hitler lupasi tuhota Leningradin ja antaa sen sitten Suomelle.

Hyvissä ajoin ennen kesän 1941 liikekannallepanoa Manneheim laaditutti suunnitelman Itä-Karjalan venäjää puhuvan siviiliväestön siirtämisestä keskitysleireihin. Yli 20 000 naista, vanhusta ja lasta lukittiin ala-arvoisiin oloihin, joissa esim heinäkuussa 1942 yli viisisataa henkeä kuoli kuukauden aikana nälkään, sairauksiin ja pahoinpitelyihin.

Onko henkilö, joka rasistisin perustein johtaa maan sotiin, perustaa keskitysleirejä ja estää alkeellisen inhimillisyyden sotavankien kohtelussa sankari vai natsi ja sotarikollinen?

Suomen lapset opetetaan koulussa ja median sotapropagandassa pitämään Mannerheimia sankarina. Helsingin kaupunki nimesi pääkatunsa Mannerheimintieksi samaan aikaan vuonna 1942 kun sadat uhrit kuolivat Suomen keskitysleireillä ja vankileireillä, joissa pidettiin myös suomalaisia toisinajattelijoita ja natsismin vastustajia. Ratsastajapatsas pystytettiin Mannerheimin kuoleman jälkeen vahvistamaan Mannerheim-myytillä ylläpidettyä sotapropagandaa.

Tämän päivän militarismi tarvitsee sotapropagandaa. Saimme seurata hiljattan Yle:llä 5 tunnin ajan Jörn Donnerin ohjaamaa Mannerheimin sankari-myyttiä tukevaa propaganda-elokuvaa. Iltapäivälehdet julkaisevat sotapropagandan suoria toisintoja. Päivälehdet julkaisevat sydäntäsärkeviä kuvia kesän 1941 pommitusten tuhoista Helsingissä kertomatta sitä, että jo hyvissä ajoin ennen sitä Suomen lentokentiltä oli hyökätty pommittamaan Neuvostoliiton kaupunkeja.

Rauhanliike oli voimissaan vielä ennen kuin Suomi liittyi EU:hun. Sen jälkeen Suomi on nopeasti uinut jälleen Saksan vanaveteen. Kokonaisuuteen on kuulunut USA:n ja Saksan yhteistyössä suorittamat Jugoslavian hajottaminen ja Ukrainan vallankaappaus, joiden Suomen poliittisen johdon mielestä on tulkittava edistäneen demokratiaa ja rauhaa. 

Psykiatrina suurimmaksi huolekseni jäävät lapset ja nuoret, joiden mieli pyritään muokkaamaan niin, että totuudesta tulee valhe. Rauha opetetaan vaaralliseksi ja turvattomuutta aiheuttavaksi. Sota, liittoutuminen ja asehankintojen pohtiminen on opittava pitämään asiallisena ja toivottavana.Rauhanpalkinnon saavat maat ja presidentit, jotka ovat viime aikoina tehokkaimmin pommittaneet. (EUlle rauhanpalkinto Jugoslavian pommitusten jälkeen. Obamalle, tietämättä siitä, että hän tulee laajentamaan USA:n sotia ja lennokkimurhia)

Presidentti Urho Kekkonen varoitti kokoomuksesta ja militarismista. Tällä hetkellä presidenttiehdokkaaksi pyrkivistä vain Paavo Väyrynen edustaa pitkään Suomessa vallinnutta rauhantahtoista linjaa. Vaihtoehtoista rauhaa ja demokratiaa arvostavaa valtamediaa edustavaa julkaisua ei enää ole. Yle, jonka pitäisi palvella Suomen kansan tarpeita, edustaa eliittiä ja militarismia. Ei ihme, että kansalaiset eivät äänestä. Vain Yle:n militarismin omaksuneet löytävät oman suosikkipuolueensa.