Toistettu valhe Afganistanin sodasta=totuus

Sunnuntai 16.8.2009 klo 18.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen eliitti on jälleen vakuuttanut, että Afganistanissa ei ole sotaa ja että ainakaan Suomi ei ole sodassa. HeSan toimittaja Pekka Hakala vahvistaa tiedonvälityksen toistamia puolitotuuksia HeSa 16.8.2009.Hän väittää Afganistanin sodan poikkeavan Irakin sodasta siinä, että Afganistanin sodalla on YK:n mandaatti, minkä vuoksi Suomen on oikeutettua osallistua siihen.

Näinhän asia ei ole. Yhdysvallat ja Iso-Britannia aloittivat Afganistanin pommitukset Enduring freedon operaationa lokakuussa 2001. Ei sodan aloituksella ollut minkäänlaista YK:n mandaattia. Pommitusten perusteluna pidettiin terroristijahtia, taleban-hallituksen kaatamista ja sotaa huumeita vastaan. Kyseessä oli eräänlainen sisällissodan aloittaminen ulkoa päin.

Joitakin kuukausia sodan alkamisen jälkeen sen rinnalle perustettiin ISAF-"rauhanturvaoperaatio" YK:n valtuutuksella. Myöhemmin sotilasliitto NATO otti ISAF-joukot johtoonsa ensimmäisessä Euroopan ulkopuolisessa operaatiossaan.

Varmaa on, että pommitukset ja täsmäohjatut murha-ohjusiskut eivät ole rauhanturvaamista. Sotilasliiton puhdas rauhanturvaoperaatio on myös sanamagiaa samalla tavalla kun aseteollisuus on puolustusvälineteollisuutta.

Varmuudella ISAF on sodan osapuoli. Sen tehtävänä on tukea hallitusta taleban-joukkoja vastaan. Hallitus edustaa "rauhaa" ja Taleban "häiriötä", "uhkaa" tai muuta puuttumista edellyttävää toimintaa. Maan hallitus on Yhdysvaltojen "asettama", joka myöhemmin vahvistettiin näennäisen demokraattisella äänestyksellä. Tosiasiassa Afganistanin kaltaisessa maassa valtaa käyttävät kymmenet eri tavoin toimivat ja yllättävästikin yhteistyökumppaneita vaihtavat sotaherrat ja huumeparonit sekä aikaisempi rikas Yhdysvalloissa koulutettu eliitti. Afganistanilaisilla ei voi olla rahasta riippumatonta tiedonvälitystä kun tiedämme, että sitä ei ole Suomessakaan. Raha ja valta ovat tässä yhdessä maailman köyhimmistä valtioista täysin kietoutuneet toisiinsa.

Korruptio, huumeraha ja eliitin valta ovat vieraannuttaneet ja vieraannuttavat yhä enemmän köyhiä kansalaisia länsimaisista toimijoista. He siirtyvät talebanin tukijoiksi. Ratkaisut ovat käytännöllisiä mutta johtavat traagisiin seurauksiin. Vaalivilppi, äänten ostaminen, monet meistä mielikuvitukselliset ongelmat tekevät väkivallan ohella Afganistanin vaaleista täysin arvaamattomat. Äänestäminen sodan oloissa on mielettömyyttä.Tuloksen tulkitseminen jää jälleen eliitin tehtäväksi.