Lupa olla julma

Sunnuntai 1.11.2020 klo 13.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Eduskunnan puhemiehistö harkitsi vuonna 1986 ollessani kansanedustaja, varoituksen antamista minulle "salaisuuksien kertomisesta" täysistunnossa. Olin nimittäin puheenvuorossani kertonut EU:n taustaorganisaation Round Table of Industrialists- ryhmän puheenjohtajan, ruotsalaisen Volvon johtajan Per Gyllenhammarin jäsenyydestä Yhdysvaltojen toiseksi suurimman asevalmistajan hallituksessa.

Varoitusta ei tullut.

Olen jatkanut vuonna 1975 kehittämäni yksilön luovuuden ja yhteisöjen luovan yhteistyön ehtojen edellytysten kehittämistä. Inhimillisyys, luovuus ja totuus kytkeytyvät toisiinsa.

Suomalaisessa yhteiskunnassa luovuus on nykyoloissa mahdoton. Suomalaisten on mahdotonta saada selville mikä on totta ja mikä tahallista valehtelua.Totuuden puhumisesta ei aina selviä pelkällä varoituksella.

Olen 10 viimeisen vuoden ajan lähes sattumalta joutunut tutustumaan Balkanin serbien kansanmurhaan ja sen myötä siihen hätkähdyttävään propagandan voimaan, jolla tuo kansanmurha on julkisuudessa pyritty kätkemään.

Ensi lauantaina 7.11. täytän kahdeksankymmentä vuotta. Olen tuoksi päiväksi julkaissut toisen teokseni serbien kohtaloista. Muun juhlimisen sijaan kutsun halukkaat ostamaan kirjani Lupa olla julma. Signeeraan kirjan Vuosaaren kirjaston Pokkari-Kirjakahvilan tiloissa klo 14 ja 15.30 välillä ja myyn sen 15 euron hinnalla, käteisellä, tasarahalla. Kustantaja huolehtii turvaväleistä ja siitä, että kaikki ovat suojautuneita koronaa vastaan.

Kirjan voi ostaa myös BoD.fi nettikaupasta.

Tuossa kirjassa vastaan seuraaviin kysymyksiin:

Miten on mahdollista, että Suomen ulkoministeriö salasi ratkaisevia asiakirjoja, jonka seurauksena Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton sai tekosyyn aloittaa Jugoslavian pommitukset?

Kuinka on mahdollista, että NATO pommitti lakien ja oman peruskirjansa vastaisesti sotilaallisesti liittoutumatonta ja ketään uhkaamatonta Jugoslaviaa?

Miten on selitettävissä se, että USA rakensi lupaa kysymättä ja laeista piittaamatta heti pommitusten jälkeen Kosovoon, Serbian maakuntaan, valtavan sotilastukikohdan, suurimman sitten Vietnamin sodan?

Kuinka ihmeessä yksityishenkilöt saattoivat julistaa Kosovon itsenäiseksi valtioksi siitä huolimatta, että alue on YK:n päätöslauselmalla 1244 todettu Serbian maakunnaksi?

Kuinka on mahdollista, että kansanmurhia tehdään YK:n valvonnassa?

Miten on selitettävissä vähemmistöjen tappaminen ja terrorisointi Kosovossa, vaikka YK hallinnoi aluetta, NATO valvoi turvallisuutta ja EU laillisuutta? Alueella on kaiken muun väkivallan lisäksi tuhottu 150 osin keskiajalta peräisin ollutta serbien ortodoksikirkkoa ja luostaria.

Miten on mahdollista, että Kosovon presidenttinä toimii Hashim Thaci-niminen mies, joka on toiminut Albanian mafian väkivaltaisen Drenica- ryhmän johtajana?

Miksi Kosovon albaanit voivat harjoittaa vapaasti huume- ja elinkauppaa yhteistyössä albaanimafian, kansainvälisten toimijoiden ja jopa monien valtiomiesten kanssa?

Entä miksi YK pimittää tietojaan Srebrenican serbien kärsimyksistä muslimien vainon kohteina?

Kiitän esipuheessani kansainvälisten yhteistyökumppaneideni lisäksi suomalaista oikeuslääketieteen professori Antti Penttilää hänen rehellisyydestäänja rohkeudestaan ja tiedoistaan.

Presidentti Mauno Koiviston esipuhe Jarmo Laineen toimittamaan teokseen "Toisenlainen totuus Kosovosta", jossa hän kuvasi vihaansa serbivastaista NATO-propagandaa kohtaan, tuntui inhimilliseltä. Se irrotti Suomen hetkeksi USA:n ja EU:n kansainvälisistä laeista piittaamattomasta linjasta.

Kiitän Mauno Koivistoa post mortem, hänen kuolemansa jälkeen. Koivisto piti "lännen" toimintaa Jugoslavian tragedian yhteydessä vääränä, laittomana ja kunniattomana, juuri sellaisena, jota se oli.

Julkaisemalla tämän tutkimukseni toivon lastenlasteni, nuorisoikäpolven, saavan käsityksen siitä mihin valheisiin perustuva propaganda voi johtaa.

Teoksestani "Ahdingossa luova lapsi ja nuori" vuorostaan voi saada käsityksen siitä, että luova kasvu ja inhimillisyys on myös mahdollinen.

Kansanmurha keskellä EU-Eurooppaa

Lauantai 4.1.2020 klo 17.35 - Pirkko Turpeinen-Saari

Serbit ovat joutuneet juutalaisten kanssa holokaustin mahdollistavan demonisoinnin kohteeksi toisen maailmansodan aikana.

Päinvastoin kuin juutalaiset, serbit joutuivat demonisoinnin kohteeksi uudestaan 1990-luvulla, jolloin demonisoinnin avulla heidän ihmisarvonsa pyrittiin kieltämään, jotta heidän valtionsa hajottaminen ja lopulta haltuunotto Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten kanssa kävisi mahdolliseksi.

Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel 1992: "Serbit on saatava polvilleen"

Iso-Britannian ex pääministeri Margaret Thatcher 1994: "Pysäyttäkää serbit. Välittömästi."

Paavi Johannes Paavali II: "Pommittakaa serbejä."

Ranskan presidentti Jacques Chirac:"Serbit ovat kansa, jolla ei ole lakia eikä uskontoa".

Lawrence Egleburger, USA:n entinen ulkoministeri: "Serbit eivät ole kovin fiksuja...serbilapset eivät tule enää nauramaan."

Saksan liittokansleri Helmut Kohl 1998:" Antakaa serbien vajota omaan lemuunsa."

Iso-Britannian pääministeri Tony Blair 1999:"Sota serbejä vastaan ei ole vain sotilaallinen konfliksti. Se on taistelu hyvän ja pahan välillä, barbarismin ja sivilisaation välillä."

Joe Biden, USA:n senaattori, 1992 "Serbit ovat jälkeenjääneitä,aggressiivisia, raiskaajia,lapsenmurhaajia ja teurastajia."

Kesällä 1993 Jugoslavian lähettiläs Dragomir Djokic lähetti YK:n pääsihteerille osoitetun muistion, jossa kuvataan Bratunacin, Skelaninnja Srebrenican alueilla Bosniassa serbeihin kohdistuneita sotarikoksia huhtikuun 1992 ja huhtikuun 1993 välisenä aikana, aikana, jolloin EU:n yleviä demokraattisia tavoitteita oltiin rakentamassa.

Eräänä todistajana on Gvozdenija Matic, Vidojen tytär Sikiricin kylästä, Bratunacin kunnasta, kansallisuudeltaan serbi, ammatti kotirouva, syntynyt 1938.

"Joulukuun 14 päivänä 1992 olin kotonaniSikiricissä kun ammunta alkoi noin kello 5.55 aamulla. Nukuin yläkerrassa, juoksin portaita alas keittiöön, minne mieheni seurasi minua. Desimir on maanviljelijä ja olemme eläneet koko elämämme tässä kylässä. Saavuttuani keittiöön sytytin valon, jolloin luoti, joka näytti tulevan Loznicka Rijekasta päin, iskeytyi ikkunan läpi osuen keittiön hellaan. Desimir ja minä juoksimme ulos."

"Jouduimme ankaran tulituksen kohteiksi ja näimme ison joukon muslimeja hyppäävän pensasaidan yli pihalle. Niitä on täytynyt olla sata. Joukossa oli sekä siviiliasuisia että univormuun. pukeutuneita aseistautuneita henkilöitä. Joukossa oli myös naisia ja nuorukaisia, joilla oli mukanaan säkkejä ryöstötavaroita varten."

"Se osa Sikiriciä, jossa asuimme oli pääasiassa serbien asuttama. Muslimien joukossa oli aseettomia henkilöitä suuret selkäreput mukanaan. Juoksin sikalaan, kun taas mieheni juoksi toiselle puolelle taloa, jossa hänet ammuttiin kuoliaaksi."

"Piileskelin possujen takana. Kun he tappoivat minun Desimirini, kuulin heidän sanovan:'Nuku vanha mies, nuku!' Samaan aikaan mieheni sisar, Bozana Ostojic nimeltään, pysytteli talossamme. Hän ei pystynyt pakenemaan, sillä juuri kun hän oli lähdössä juoksemaan, muslimit tappoivat hänet. Hän kuoli keittiön pöydän alle. Sieltä me hänet löysimme."

"Piileskellessäni sikalassa sinne saapui nuori tumma muslimimies, noin 25 vuoden ikäinen, jolla oli yllään värillinen univormu. En tiennyt kuka hän oli. Minut nähdessään hän käski minun mennä matalaksi ja kysyi, olisiko minulla jauhoja. Kerroinhänelle, että meillä oli talossa runsaasti kaikkea ja kehotin häntä ottamaan, mutta säästämään henkeni. Hänen perässään tuli toinen muslimimies tavallisiss vaatteissa. Hänet tunnistin Brezovicasta kotoisin olevaksi Residiksi. Hänellä oli reppu selässään. Hän ei nähnyt minua koska olin piilossa. Kun nuo kaksi lähtivät kiipesin kattoparruille, jotta minua ei löydettäisi."

"Myöhemmin ainakin sata heistä tunkeutui sikalaani katselemaan ympärilleen. Mutta pysyttelin siellä missä olin ainakin kello yhdeksään illalla. Kello kuuden aikaan neljä muslimia ilmestyi paikalle mukaan luettuna se nuori mies, joka oli nähnyt minut aamulla. Kuulin hänen selostavan muille, että hän oli löytänyt minut sieltä, mutta että nyt olin mennyt pois. Toinen joukosta sanoi: 'Olen odottanut täällä kaksi tuntia, hän ei ole voinut häipyä huomaamattani.'Vähän myöhemmin toiset neljä tai viisi miestä saapui teurastamaan. He ottivat seitsemän sikaa, tappoivat ne, paloittelivat, pakkasivat ja häipyivät. Kuulin yhden heistä sanovan muille:'Edo tai Medo, en ole varma kumpi, sinä tiedät miten sika teurastetaan.' Hän vastasi, että hän ei ollut koskaan teurastanut sikaa. Luulen, että he tarkoittivat Edoa, Osmacista Srebrenican kunnasta, joka oli asettunut Sikiriciin pari vuotta takaperin."

"Olin vielä piilopaikassani, kun noin 7.30 samat ihmiset, jotka teurastivat siat, sytyttivät molemmat talot ja molemmat tallit tuleen vieden lehmäni ja hevoseni mukanaan. Niiden muslimien joukossa, jotka polttivat kylämme maan tasalle ja tappoivat serbit, tunnistin ainakin Alia Ibricin Piricistä, hän oli tavallisissa vaatteissa eikä kantanut asetta, Bjadrudin Begzadicin Piricistä värikkäässä univormussa, Mehon Bajaricista ja hänen kaksi tytärtään ja Esma Kivericin, opettajan Srebrenicasta, jonka kuulin sanovan selkeästi:'Menkää ovelta ovelle, odottakaa niitä ja tappakaa ne, ja kun olette tappaneet, kerätkää ryöstösaalis."

"Näin Alija Ibricin ottavan sisältä kanisterin brandya, vähän lihaa ja istahtavan kuistille sanoem:'Jos olisit nyt elossa Desimir, joisimme sinun maljasi, koska brandysi on niin hyvää.' Näin Alijan murtautuvan juustolaan. Kuulin myös, että Bjelovacista kotoisin oleva Rzesid Sinanovic oli tappanut pienestä Jovanovicin kylästä kotoisin olevan. Milos Jovanovicin."

"Tunnistin muslimien joukossa Jusufin nuorimman pojan ja miniän, sitten vielä Mehon ja hänen kaksi tytärtään, Meho on kotoisin Bajricista, sitten vielä Rukin tyttären, joka on Jusufin miniä. Joukossa oli vielä Mirsa, Edon veli Osmacista. Juuri Osmacista kotoisin olevat Edo ja Mirso tappoivat Desimirin ja hänen sisarensa, koska juuri he hyppäsivät ensimmäisinä pensasaidan yli."

"Noin kello yhdeksän aikaan illalla serbien armeijan kuljetusauto tuli Loznican sillalle, jolloin kuulin muslimien sanovan:'Häivytään täältä. He ovat tulleet Bratunacista ja voivat piirittää meidät ja tappaa'. Piilouduin erääseen vajaan samalla kun kuusi muslimia tuli kantaen serbitaloista keräämäänsä saalista. He pakenivat tietäen, että serbiarmeija oli ehkä kuullut, että he olivat tappaneet niin monia siviilejä, ryöstäneet heidän talonsa ja polttaneet heidän kylänsä maan tasalle."

"Sitten menin mäkeä alas kohti Bjelovacia. Kiivetessäni piikkilanka-aidan yli astuin pimeässä ruumiin päälle. Kuulin seuraavana päivänä, että Grozda ja hänen poikansa Zlatan olivat kuolleet siellä. Zlatan oli käsityöläinen. Olin paikalla, kun Loznicasta kotoisin olevat Boza Todorovic ja Novac Vuksic kannettiin kuljetusajoneuvosta ja kuinka he molemmat kuolivat siinä, kun me odottelimme venettä viemään meitä toiselle puolelle jokea Ljubovijaan Serbiaan saamaan hoitoa. Paikalla oli runsaasti haavoittuneita odottamassa kuljetusta. Myös minä pääsin veneellä Serbiaan."

Tuona päivänä Sikiricissä tapettiin kylän 20 serbiasukasta ja kaikki kylän 201 serbiasukkaan kodit tuhottiin ja karja ryöstettiin. Hyökkääjinä olivat Bosnian muslimiarmeija ja siihen kuuluvia kylän muslimiasukkaita.

Vuoden aikana tuhottiin 81 serbikylää yllämainitulla tavalla. Lähes 3000 siviiliuhrin nimilistat syntymä- ja kuolinaikoineen ovat julkista tietoa.

Sen sijaan serbiarmeijan kulkiessa 50 muslimikylän läpi samoilla alueilla yhtäkään siviiliä ei tapettu. 

Naser Oric niminen muslimikenraali johti usein ryöstäretkiä. Retket videoitiin ja näitä videoita Oric näytti mielellään kehuskellen länsimaisille lehtimiehille. Päiden katkomiset ja tulenloimussa hoilotus olivat hänelle ylpeyden aihe. Häntä ei koskaan tuomittu sotarikoksista.

Muslimiarmeija oli presidentti Bill Clintonin liittolainen. Serbit sen sijaan, jotka eivät kannataneet Jugoslavian laitonta ja perustuslain vastaista hajottamista olivat hänen vihollisiaan niin sotilaallisesti kuin propagandassa.

Bill Clinton aseisti ja rahoitti niin kroaatti- kuin muslimiarmeijaa serbien kansanmurhassa. Osama bin Laden oli yhteistyössä Clintonin kanssa. Bosniaan kuljetettiin 10 000 jihadistin armeija Afganistanista ja Lähi-Idästä. Clintonin tullessa valtaan, hänen ulkoministerinsä Madlene Albright sai aikaan täydellisen informaatiosulun serbisiviilien kärsimyksistä.

Yhdysvaltojen armeijan eläkeellä olevat kenraalit johtivat serbien etnistä puhdistamista ja joukkomurhaa Kroatian Krajinasta. Heidän liittolaistaan kroaattikenraali Gotovinaa ei myöskään tuomittu sotarikoksista.

Sarajevossa, Bosniassa operaatioita johti myös yhdysvaltalainen kenraali John Galvin ja Yhdysvaltojen NATO-koneet toimivat muslimien ilmavoimina.

Hyvä ystävämme , jo edesmennyt sveitsiläinen psykoanalyytikko Arno Gruen sanoi useiden valtiojohtajien olevan psykopaatteja. Mitä muuta voi sanoa suunnitelmallisesta kansanryhmän demonisoinnista ja joukkomurhasta, jossa natseille tyypilliset luonnehdinnat ovat vallalla.

 

Bosnian ja Syyrian kalifaatit

Keskiviikko 18.12.2019 klo 16.32 - Pirkko Turpeinen-aari

Joukkomurhasta selvinnyt serbimies kertoo:

"Nimeni on Rajko Jovanovic, isäni nimi on Milovan. Synnyin serbien asuttamassa Jezesticassa vuonna 1932. Asuin siellä syntymästäni lähtien aina elokuun 8.päivään 1992 saakka, jolloin Ustasan joukkiot polttivat kylän. Siihen päivään tai oikeamminkin huhtikuuhun saakka tuona vuonna kyläläisillä oli hyvät suhteet Srebrenican kunnan alueen naapurikyliin, toisin sanoen Jagliciin, Brezova Njivaan, Susnjariin ja Babuljiceen."

"Jezestica kuuluu Bratunacin kuntaan. Huhtikuuhun saakka olimme hyviä naapuruksia ja olimme onnistuneet rakentamaan uudelleen suhteemme toisen maailmansodan jälkeen, jolloin naapurissa sijaitsevien muslimikylien ustasit myös polttivat kylän."

"Kamenica-perheen jäsenet olivat edellisessä sodassa pahimpia rikollisia ja tuhopolttajia. Heitä johti Bekto Kamenica yhdessä Alispahicin perheen jäsenten kanssa."

"Elokuun 8.päivänä 1992 näytti siltä kuin historia toistaisi itseään, koska samat perheet noin kahdensadan verenhimoisen ustasin johtamina hyökkäsivät Jezesticaan noin kello 12 aikaan iltapäivällä. Kylässä oli noin 150 siviiliä ja heitä puolustamassa noin 12 aseistettua miestä. Ustasit hyökkäsivät takaapäin eli Kravican suunnalta alajuoksulle, mistä emme olleet odottaneet heidän tulevan. He aloittivat rajun hyökkäyksen heittämällä käsikranaatin Dragan Mladjenovicin taloon haavoittaen häntä ja tappaen tämän veljen Andeljkon. He haavoittivat myös heidän äitiään Savka Mladjenovicia."

"Bekto Kamenica sekä Munib, Ramiz ja Dzemail – Indriz Kamenican pojat Jaglicista – olivat syypäitä tähän iskuun. Lisäksi joukossa olivat hänen poikansa Avdo ja Omar Alispahicin pojat myös Jaglicista sekä Hamidja Alispahicin kaksoispojat. Näin heidät ja tunnen heidät hyvin, mutta en tiedä kaikkien heidän nimiään, vaikka tiedän keiden lapsia he ovat. Yhdessä he kaikki kiduttivat Dragan Mladjenovicia iskien häntä kirveen perällä, halkaisten hänen kallonsa, kunnes hän viimein kuoli. He ampuivat Savkaa yhä uudestaan ja leikkasivat Andjelkon pään irti ottaen sen mukaansa kirkuen ja karjuen järjettömän tyydytyksen vallassa."

"Tiedän, että muitakin kyläläisiä tapettiin samana päivänä, nimittäin Srecko ja Milan Rankovic, Milosav ja Savka Stjepanovic ja Vojin Bogicivic. Joitakin haavoittui kuten Srbo Djuric, joka kuoli matkalla sairaalaan.. Tuon ensimmäisen hyökkäyksen ja joukkomurhan jälkeen seurasi ryöstelyä: ensin ruokaa ja arvoesineitä ja karjaa, minkä jälkeen kaikki ympärillä oleva sytytettiin palamaan – noin 55 taloa luullakseni. Tämä kaikki jatkui ennen kuin apua tuli noin puolentoista, kahden tunnin kuluttua, jolloin hyökkääjät vetäytyivät. Meidän oli mentävä Bratunaciin hakemaan suojaa koska talomme oli poltettu, ruoka ryöstetty eikä meillä ollut mitään. Olen edelleen pakolainen".

Yllämainittu kuvaus on yksi monien todistusten joukossa,jotka kuvasivat serbeihin kohdistuneita rikoksia huhtikuun 1992 ja huhtikuun 1993 välisenä aikana, jotka lähetettiin Jugoslavian presidentin ja hallituksen toimesta YK:n yleiskokoukselle ja turvaneuvostolle. Asiakirjat eivät koskaan päässeet esityslistalle.

Madeleine Albrightin tultua presidentti Clintonin ulkoministeriksi, käyttöön otettiin täydellinen sensuuri serbeihin kohdistuneisiin hirmutekojen käsittelyyn nähden.

Teoksessa Srebrenica; reality and manipulations todetaan, että Srebrenican alueella hyökättiin vastaavalla tavalla 81 kylään, joiden serbiasukkaista suuri osa tapettin ja talot poltettiin. Bosnia-Herzegovinan muslimi-kroaattialueella suoritettiin 550 000 serbin etninen puhdistus.30 707 menehtyi.

Toisen maailmansodan aikaiset natsi-muslimien suorittamat serbien pogromit toistuivat, usein samojen muslimisukujen toimesta. Tuolloinhan serbien kansanmurha oli säädetty lailliseksi.Srebrenican alueen muslimit toimivat fasistisen Kroatian ustasa-joukkoina, jotka olivat rinnastettavissa waffen-SS joukkoihin.

Bosnia-Herzegovinan muslimijoukkojen johtajana 1990 -luvulla toimi presidentti Alija Izetbegovic, joka jo toisen maailmansodan aikana rekrytoi muslimeja natsi-Saksan joukkoihin. Hän julkaisi 1970 Islamilaisen julistuksen, jossa hän kaavaili islamilaista kalifaattia Balkanille.Sen mukaisesti paras serbi on kuollut serbi. Yhteiskunnan tulee perustua islamiin eikä sekulaarinen valtiojärjestys ole mahdollinen.

Yhdysvaltojen ja Saksan johtamassa Jugoslavian hajottamisprosessissa Izetbegovic toimi Yhdysvaltojen liittolaisena luoden edellytykset Bosnia-Herzegovinan NATO-miehitykselle. Yhdysvaltojen NATO-koneet toimivat Izetbegovicin ilmavoimina pommittaen serbikohteita. Muslimijoukkoja rahoittivat paitsi presidentti Clinton, myös Osama bin Laden.

Legendaarinen Bosnian pääkaupunki Sarajevo toimi keskeisenä serbien teloituspaikkana vuosien 1992 -95 aikana. Serbien elämä kaupungin muslimiosassa muistutti juutalaisten elämää ja kohtaloa toisen maailmansodan alun Berliinissä.Päivittäiset murhat, raiskaukset, pidätykset, ryöstöt, vankilat ja keskitysleirit olivat etnisten serbien arkipäivää.Kuolleiden lukumäärä oli v.2008 tilaston mukaan 5776 ja kadonneita on 859. Sarajevossa oli 126 keskitysleiriä, joista osa oli julkisia, osa yksityisiä.Lisäksi joitakin pidätyskeskuksia.

Milivoje Ivanisevic toteaa tutkimuksessaan Burnt ruins of Serbs in Srebrenica region 1992-1995, että sodan ensimmäisten 8 kuukauden aikana, huhtikuusta joulukuuhun 1992 Sarajevossa kuoli enemmän serbejä kuin koko toisen maailmansodan aikaisessa Ante Pavelicin halitsemassa fasistiseen Kroatiaan kuuluvassa Sarajevossa.

On mielenkiintoista, että Syyrian ISIS-kalifaatti herättää suuria tunteita Suomen poliitikkojen keskuudessa. ISIS on samalla tavoin kuin Bosnian kalifaatti-hanke Yhdysvaltojen aikaansaama. Aseistus, tiedustelu, Syyrian infrastruktuurin tuhoaminen, öljyn ja teollisuuslaitoten koneiden ryöstö kaikella on vastaavuus Bosniassa.

Jugoslavian hallituksella olisi kansainvälisten lakien ja oman perustuslakinsa perusteella ollut kaikki oikeus puolustaa liittovaltiotaan vaikka asein. Sen oikeuden sijaan maan vaaleista päätettiin Yhdysvaltojen kongressissa ja valtion lainat sanottiin yhdessä yössä irti niin Yhdysvaltojen kuin IMF:n ja maailmanpankin toimesta.

Samaan aikaan kun serbien pogromit paisuivat, kyliä tuhottiin, kauloja katkaistiin ja päitä iskettiin aidan seipäisiin, serbien ainoalle turvalle, liittovaltiolle asetettiin järkyttävät YK:n talouspakotteet.

Samoin Syyriassa. Paitsi Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin eräiden jässenmaiden tukea jihadisteille ja pyrkimystä horjuttaa laillisen valtion mahdollisuutta hallita omaa maaperäänsä, Syyrialle on asetettu  kansalaisten elämää ja jälleenrakennusta vaikeuttavat talouspakotteet. Miksi?

Kalifaatti on sairas ideologia, jolla ei ole mitään tekemistä terveen islaminuskon kanssa. Miksi Suomi EU- maiden rinnalla tuki Bosniaan kalifaattia rakentavia joukkoja? Miksi Suomi on tukenut Yhdysvaltojen propagandaa Bosnian kalifaatin rakentajista uhreina. Osa Lähi-Idästä ja Afganistanista Bosniaan tuotetuista taistelijoista jäi asumaan Bosniaan.Osa osallistui kaksoistornien tuhoamisen suunnitteluun ja toteutukseen.Eivätkö nämä ole uhka turvallisuudelle?

150 ISIS-taistelijaa on palannut Kosovoon, jossa serbien etninen puhdistus ja kansanmurha jatkuu NATO:n hiljaisella hyväksynnällä. Kyse ei ole vain suomalaisäideistä ja heidän muodostamastaan mahdollisesta uhkasta Suomen turvallisuudelle. Kokonaisuutta ajatellen laittomuus ja pogromit missä tahansa Euroopassa vaikuttaa Suomeen. Suomen hallituksen on kyettävä osoittamaan kokonaisvastuuta, ei pelkästään EU-puheenjohtajuuden aikana.

Kiinan ja Kosovon elinkauppa

Torstai 19.9.2019 klo 14.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat esitteli tänään Helsingissä pidetyssä seminaarissa esitettyjä epäilyjä Kiinassa suoritettavasta elinkaupasta. Tekstisä ei käynyt ilmi, kuka seminaarin oli järjestänyt. 

Loppukaneetissaan toimittaja Minttu Mikkonen toteaa, kuinka kaikessa Suomen yhteistyössä Kiinan terveysviranomaisten kanssa "piilee riski, että Suomi voi edistää tahtomattaan elinryöstöjä poliittisilta vangeilta".

Miksi emme ole saaneet lukea lähempää, Euroopasta, Kosovon albaanien elinkaupasta.

YK:n hallinnollisen järjestelmän alaisuudessa ja NATO:n miehittämässä Kosovossa vallitsi vuodesta 1999 lähtien säälimätön elinkauppa. Serbeja ja serbien kanssa ystävällisissä suhteissa olevia albaaneja kidnapattiin ja kuljetettiin Albanian puolelle keskuksiin, joissa heitä ruokittiin hyvien veriarvojen aikaansaamiseski. 

Jonkin ajan kuluttua heidät vietiin Tiranaan lähelle lentokenttää, jossa kaapatuilta poistettiin myytäviä elimiä. KLA:n edustaja, eli albaaniterroristi ampui henkilöä ensin päähän, jonka jälkeen kuolleen ruumiista irrotettiin halutut elimet. Nukutusta ja muita hienouksia operaatiossa ei tarvittu. Elimet siirrettiin hyvästä hinnasta ulkomaille ja ruumis haudattiin.

Elinkaupassa tohtori Shaip Muja on eräs ryhmän johtavista salaliittolaisista. Hän on paitsi kirurgi myös humanitaarinen ja edistyksellinen hyväntekijä. Tämän hyveellisen naamion takana hänen on voitu osoittaa toimineen yli kymmenen vuoden ajan ihmiskauppaa ja elinkauppaa koskevissa kansainvälisissä rikollisverkostoissa.

Euroopan neuvoston valtuuttama sveitsiläinen senaattori Dick Marty esitteli Euroopan neuvostolle raporttinsa, jossa ykityiskohtaisesti todistettiin Kosovon nykyisten johtajien olevan elinkauppaan sekaantuneita mafiapomoja. 

Dick Marty esitteli raporttinsa vuonna 2011. Ketään ei ole saatettu vastuuseen. Päinvastoin entinen presidentti Bill Clinton kutsui presidentti Hashim Thacin Clinton Global Initiativen vuotuiseen kokoukseen saman vuonna.

Pelkästään vuonna 1999 tiedettiin kidnapatun 500 uhria, joilta siirrettiin elimiä. Elinkauppa on jatkunut Kosovon pääkaupungin Pristinan Medicus- sairaalassa ja epäilyjä on, että myös Yhdysvaltojen valtavan sotilastukikohdan Bondsteelin sairaalassa irroitetaan myytäviä elimiä edelleen.

Kosovo on Yhdysvalloille strategisesti tärkeä alue, ja sen KFOR-sotilaat ovat tehneet mahdolliseksi laittomuuksien jatkumisen. Afganistanin huumekauppa on CIA:lle tärkeä tulonlähde ja Kosovo on tärkeä kauttakulkumaa.

Helsingin Sanomien artikkeli mainitsi "riippumattoman tuomioistuimen" päätyneen Kiinan elinkaupan suhteen samaan tulokseen kuin esimerkiksi Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltojen edustajahuone aiemmin. Tuomioistuinta oli johtanut Jugoslavia tribunaalin ICTY:n syyttäjä Geoffry Nice.

ICTY oli kuitenkin keskeyttänyt Kosovon albaanien elinkauppatutkimukset ja tuhonnut aineistot. Siten Nicea ei voine pitää kovin epäpoliittisena syyttäjänä. Euroopan parlamentti ja Yhdysvaltain edustajainhuone ovat poliittisia elimiä eivätkä tuomioistuimia.

Jotta Kosovon albaanimafian rikoksia voitaisiin tutkia, Haagiin perustettiin turvallisuussyistä Kosovo Specialist's Chamber. Se on osa Kosovon oikeusjärjestelmää, mutta puitteet maksaa EU ja tuomarit valitsee Yhdysvallat. Yhdysvallat on hidastellut syyttäjän nimeämistä ja tuomioistuimen käynnistämistä jo usean vuoden ajan.

Yhdysvaltain hallitus erotti David Schwendimannin Kosovo Specialist's Chamberin pääsyyttäjän toimesta keväällä 2018. Hän oli ainoa, joka tiesi syytettäväksi tulevat nimeltä ja oli hahmottanut kokonaisuuden.

Samaan aikaan Kosovossa on kasvanut oikeudettomuuden, mielivallan ja pelon ilmapiiri. Oikeusjuttujen todistajia on autettu turvapaikkoihin. Moni todistaja on kuitenkin tapettu.

Lopulta uusi syyttäjä valittiin, mutta hän sanoi tarvisevansa vuoden aikaa tutustuakseen aineistoon.

On mielenkiintoista kuinka Helsingin Sanomat, Amnesty, Lääkärin Sosiaalinen vastuu eivät ole huolissaan NATO-jäsen ja EU:n jäsenyyttä kaavailevan Albanian tai NATO:n miehittämän ja EU:n ja YK:n hallinnoiman Kosovon ihmis- ja elinkaupasta, pelon ilmapiiristä ja oikeudettomuudesta.

Kosovon pääministerin veli, kansanedustaja, on esittänyt koko Kosovo Specialist's Chamber- tuomioistuimen peruuttamista ja on tehnyt siitä lakialoitteen. Hän ja muut KLA:n taistelijat ovat ilmoittaneet, että he tulevat asein estämään jäsentensä tutkimisen ja tuomitsemisen. 

Helsingin Sanomat ja Albania

Tiistai 5.6.2018 klo 12.02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Sata vuotta sisällissodastamme on kulunut. Vasta nyt, kun kaikki fyysisesti sodan kokeneet ovat poissa, Helsingin Sanomat uskaltautuu julkaisemaan lähes todenmukaisen kuvauksen eräästä keskeisestä valkoisten pystyttämästä keskitys- ja tuhoamisleiristä.

Julkisuudessa on keskusteltu myös suomalaisten toisen maailmansodan aikaisten SS- miesten osuudesta juutalaisten, myös muiden tuhottavien kansanryhmien joukkomurhiin. Olen kuvannut kirjassani Lahtari, Punikkija Teurastaja myös sitä kuinka SS-miesten palattua Suomeen Mannerheim kaikessa hiljaisuudessa vapautti heidät palveluksesta Lapin sodassa, jotta heidän ei tarvitsisi taistella Hitlerin joukkoja vastaan – olivathan he vannonneet uskollisuutta Hitlerille.

Suomi tunnusti serbien kansanmurhan laillistaneen fasistisen Kroatian.

Suomen historiankirjoitus vaikenee paitsi natsi-liittolaisuudestamme, myös siitä, kuinka tietoisesti ja hyvin suunniteltu lähtömme talvisotaan oli. Asetumme mielellämme marttyyrin rooliin, jotta ei tarvitsisi oikaista selkäämme ja kertoa minkälaisia todella olemme. Surra sitä, mikä on pahaa, ja iloita siitä, mikä on aidosti humaania ja inhimillistä.

Oman historiamme kieltäminen on johtanut siihen, että emme tunnista kansainvälisiä tapahtumia nykyisinkään niin kuin ne tapahtuvat. Helsingin Sanomat muun valtamedian ohella tuottaa materiaalia, jolla ei ole juuri tekemistä todellisuuden kanssa. Siksi kirjoitin viimeisimmän teokseni, osoittaen sen lapsenlapsille, jotta ainakin he tietäisivät sen, mitä isoäiti on tutkinut ja saanut tietää.

Helsingin Sanomien Heikki Aittokoski on nähnyt vaivaa kirjoittaen uuden, läntisen nykypropagandan mukaisen tulkinnan Euroopan historiasta. Nyt hän on siirtynyt muihin maanosiin tulkintoineen. Viime aikoina lehti on keskittynyt kuvailemaan Balkanin alueista Kosovoa ja Albaniaa. Historiattomuus ja kyvyttömyys käsitellä prosesseja on ollut ilmeistä.

Viikon sisällä olemme lukeneet Albaniasta turismin näkökulmasta ja tänään 5.6.2018 otsikolla "Maallistunut muslimimaa". Siinä kuvataan kuinka "Albania erosi kylmän sodan aikaisesta naapurimaastaan Jugoslaviasta merkittävästi. Siellä uskonto tuotiin osaksi politiikkaa tuhoisin seurauksin." "Kun Jugoslavian liittovaltio alkoi hajota 1980-luvulla, aiemmin vähän merkinneitä uskonnollisia jakolinjoja alettiin käyttää hyväksi politiikassa. Se johti vuosikymmenen kestäneisiin raakoihin sotiin, joukkomurhiin ja etnisiin puhdistuksiin"

Artikkeli kuvaa Albanian kaikin puolin sovun yhteiskuntana. Saarnaaja Ahmed Kalajan väitöskirja "Muslimipapiston rooli yhteisymmärryksen ja uskonnollisen suvaitsevaisuuden luomisessa Albaniassa 1912 -45" on ilmeisesti lehden mielestä todistus tästä.

Kunpa se olisikin totta. Balkanilla suoritettiin 1941-45 serbien kansanmurha. Yli miljoona serbiä teurastettiin fasistisen Kroatian, fasistisen Italian ja natsi-Saksan yhteistyössä. Serbit ovat ortodokseja, kroaatit roomalaiskatolisia ja albaanit valtaosaltaan muslimeja.

Fasistinen Italia miehitti Albanian, johon liitetiin Jugoslaviasta Kosovo-Metohija, jotka muodostivat yhdessä fasistisen Suur-Albanian. Italia ja Albania tukivat terroristista väkivaltaa Kosovon serbejä kohtaan. Tavoitteena oli kaikkien etnisten serbien tappaminen tai karkottaminen ja siten muodostuva etnisesti puhdas Suur-Albania.

Suur-Albaniaan kuuluvan Kosovon albaani-nationalistit tappoivat serbisiviilejä ja ottivat näidet talot ja maat haltuunsa. Naisia raiskattiin. Kosovolaisia serbi-pappeja pidätettiin, kidutettiin ja murhattiin. Serbi-muistomerkkejä, luostareita, hautausmaita ja hautakiviä tuhottiin samoin kuin Bosnian puolella fasistisessa Kroatiassa.

Italialaisten lähdettyä paikalle saapuivat natsi-Saksan joukot. Suur-Albaniassa osa albaaneista liittoutui natsien kanssa muodostaen oman natsi-Kosovon albaani-yksikkönsä Balli-Kombetarin. Näiden lisäksi alueella toimi monia rikollisjengejä, jotka vainosivat serbejä, joiden katsottiinolevan ainoa miehitystä vastustava kansanryhmä.

Toisen maailmansodan aikana Kosovossa tapettiin 10 000 serbiä ja yli 100 000 karkotettiin alueelta kun taas Albanian vastainen raja avattiin ja sielä muutti Kosovoon yli 100 000 albaanialaista asettuen sinne asumaan.

Albanian pääministeri Mustafa Kruja lausui vieraillessaan tapaamassa Kosovon albaani-johtajia kesäkuussa 1942:" Kosovo on puhdistettava serbeistä niin pian kuin mahdollista. Syntyperäisiä serbejä tulee pitää valloittajina ja heidät on sellaisina toimitettava Albanian ja Italian viranomaisille Albanian keskitysleireille. Myöhemmin alueelle muuttaneet erbit tulee tappaa."

Kun Saksan ja USA:n intressit 1990-luvulla edellyttivät Balkanin taloudellista ja sotilaallista haltuunottoa, toisen maailmansodan kaava toistui. Serbit näkivät jälleen fasistisen Kroatian mustat natsipaidat ja natsien kanssa liittoutuneiden muslimien jihadistiarmeijat. Yhdysvaltalaiset kenraalit kouluttivat kroaatit serbien etniseen puhdistukseen Kroatiasta ja samaan aikaan suoritettuun kansanmurhaan Operaatio Myrskyssä. Yhdysvaltalaiset kenraalit kouluttivat ja johtivat myös Bosnian muslimipresidentti Izetbegovicin joukkoja Sarajevossa ohjaten NATO- koneet pommittamaan serbien joukkoja.

Kosovon alueelle edettäessä 1998-1999 Yhdysvallat ja NATO-Saksa sekä muut keskeiset NATO-maat saivat Kosovon albaani-terroristeista NATO:n jalkaväen. USA:n julkisena tavoitteena oli sotilastukikohdan rakentaminen Kosovoon. Kaikki NATO-maat tiesivät Kosovon KLA-terroristien olevan osa Albanian mafiaa, joka rikastui huume- ja elinkaupalla. 

Valtamedia, Helsingin Sanomat, Yle, Washington Post, New York Times, kaikki muodostivat USA/NATO-joukkojen tukijoukot. Massiivisen propagandan avulla holokaustin uhrit, serbit, muovattiin konniksi ja erityisesti Saksan tuella kroaatit muuttuivat muslimien ja Kosovon albaanien rinnalla uhreiksi.

Hollywood, TV-sarjat, romaanit, dekkarit (kuten nyt sotarikolliseksi luonnehtimani Bill Clintonin romaani), kaikki vahvistavat noita sotien myyttejä.

Kuinka kauan valkoinen Suomi onkaan saanut idealisoida Suomen sisällissodan jälkeistä "nopeata demokraattista kehitystä", "sovintoa" "talvisodan henkeä".Kuinka kauan tuo Suomi on saanut lakaista sivuun punaisten kärsimykset, valkoisten äärimmäisen julmuuden ja epäinhimillisyyden, toisinajattelijoiden vangitsemiset, huolellisesti suunnitellun talvisodan, Itä-Karjalan venäläisten siviilien ja suomalaisten toisinajattelijoiden julmat vankileirit.

Kun nyt todellisuutta meidän omasta historiastamme on alettu 100 vuoden jälkeen raottaa, kuinka kauan kuluukaan aikaa ennenkuin oman todellisuudentajumme palaamisen jälkeen kykenemme arvioimaan sitä tuhoa, mitä Yhdysvallat ja NATO/EU ovat saaneet aikaan Euroopassa?

Samalla tavalla kuin valkoiset säätivät punaisille näiden sodan aikaisista rikoksista lait ja teloitukset ja keskitysleirituomiot, USA ja NATO/EU ovat pystyttäneet omien sääntöjensä mukaisen oikeusistuimen, jossa pidättäjät, syyttäjät, todistajat ja tuomarit edustavat USA/NATO/EU:n intressejä.

Valtamediamme ihastelee näitä serbi-kenraalien lynkkaustuomioita aivan kuten tynkäeduskuntaan laillisena elimenä uskoneet 1918-luvun Suomen kansalaiset ihastelivat lakien oikeudenmukaisuutta. Olihan lait säädetty eduskunnassa.

Helsingin Sanomat on uskollinen NATO/EU:n lakeija. Varmaan perustellusti.

Kenraali Ratko Mladicin tuomio, natsien revanssi

Lauantai 25.11.2017 klo 14.51 - Pirkko TurpeinenSaari

Elokuun 4. päivän viikonloppuna 1995 yhdysvaltalaisten kenraalien kouluttamat ja johtamat kroaatti-joukot suorittivat Operaatio Myrskyssä serbien etnisen puhdistuksen Kroatian Krajinasta ja serbien kansanmurhan. Yhden viikonlopun aikana kaikki 250.000 serbiä ajettiin tykkitulen ja pommitusten avulla pois keskiajalta saakka periytyviltä asuinseuduiltaan kohti Bosnian rajaa. Yli 3000 menehtyi, vanhukset jotka eivät jaksaneet siirtyä, tapettiin koteihinsa.

Presidentti Tudjman piti puheen Operaatio Myrskyn kunniaksi. Hän huusi puheessaan, että serbit lähtivät niin kiireesti, että "eivät ehtineet edes ottaa seteleitään tai likaisia alusvaatteitaan mukaansa". Brionissa sotilas- ja poliittiselle johdolleen pitämässään puheessa 31.7.1995 Tudjman vaati, että serbien on kadottava Kroatiasta. "Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta".

Toisen maailmansodan aikana Kroatia ja Bosnia muodostivat yhdessä Fasistisen Kroatian valtion, joka oli liitossa Natsi-Saksan kanssa. Kroatia sääti lain, joka edellytti serbien ja juutalaisten kansanmurhaa. Juutalaiset siirrettiin vähitellen Saksan keskitysleireille. Serbit joutuivat paitsi kroaattien myös Serbian alueella oleville saksalaisten keskitysleireille. Seitsemästätoista Kroatian keskitysleiristä pelkästään Jasenovacissa tapettiin 700 000 serbiä Nürnbergin sotarikostuomioistuimen mukaan. Katoliset papit osallistuivat leirien johtamiseen.

Sodan jälkeen 1945 natseja autettiin emigroitumaan Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Jugoslavian hajottamisen tultua ajankohtaiseksi 1990-luvulla he palasivat jälkeläisineen Balkanille. USA:n taloudellisen kiristyksen ryydittämien vaalien jälkeen nationalistit voittivat ja presidentiksi valittiin holokaustin kieltäjä Tudjman. Ensi töikseen hän säädätytti rasistisen perustuslain, jonka mukaan itsenäinen Kroatia ei ole enään kaikkien kansalaisten tasaveroinen maa, vaan maa julistettiin "kroaattien maaksi". Serbit muuttuivat vähemmistökansaksi, kyrilliset kirjaimet kiellettin. Aikaisemmat valtion eläkkeet ja asunnot eivät enää kuuluneet serbeille.

YK:n sotilastarkkailijat järjestivät Operaatio Myrskyn johdosta tiedotustilaisuuden Zagrebissa, Kroatian pääkaupungissa. Sali oli täynnä myötäeläviä tiedotusvälineiden edustajia, joille viikonlopun kauhut olivat tulleet tutuiksi. Juuri kun tilaisuuden piti alkaa , paikalle tuli Yhdysvaltojen suurlähetystön edustaja, joka kertoi erittäin merkittävän Srebrenican tapahtumia koskevan tiedotustilaisuuden alkavan juuri sillä hetkellä lähetystössä. Suuri osa paikallaolijoista siirtyi USA:n lähetystöön. Teoksessään Bombs for Peace George Szamuely kuvaa kuinka sotilastarkkailijoille syntyi epäilys, että Srebrenicaan liittyvillä sensaatiota tavoittelevilla tiedoilla haluttiin peittää Operaatio Myrskyn kauhut ja yhdysvaltalaisten osuus siinä.

Srebrenican tarinaan tarvittiin uhriluvut, jotka moninkertaistettiin propagandalla. Srebrenican tapahtumia alettiin kutsua etniseksi puhdistukseksi ja kansanmurhaksi jotta serbeihin kohdistunut todellinen  etninen puhdistus ja kansanmurha voisivat jäädä pimentoon. Tämä Yhdysvaltojen tavoite toteutui.

Kenraali Ratko Mladicin oikeudenkäynti noudatti USA:n ja sen NATO-liittolaisten suunnitelemaa käsikirjoitusta. Kenraali Mladic huusi mielivaltaisen tuomionlukutilanteen kiihdyttämänä, että tuomioistuin on NATO-tuomioistuin.

Ratko Mladic syntyi fasistisen Italian miehittämään fasistisen Kroatian osaan lähellä Kalinovikin kaupunkia sijaitsevaan pieneen kylään. Serbien kansanmurha oli meneillään ja partisaanit yrittivät vapauttaa maan natseista ja heidän liittolaisinaan olevista muslimeista. Ratkon isä kuoli natsi-Saksan lentopommin sirpaleesta ja hänen lankonsa hautasi hänet maastoon tapahtumapaikalle.

Tälle partisaanin pojalle Jugoslavian valtio oli isä ja koulutuksen ja turvan takaaja. Taloudellisen pulan aikana sotilasura jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Henkikirjoituksessa hän ilmoitti kansallisuudekseen jugoslaavi eikä serbi.

Kuvaan kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä kenraali Mladicin lapsuutta, arvoja, suhtautumista kanssaihmisiin ja kansainvälisiin suhteisiin. Hän oli ainoa sotilasjohtaja, joka toistuvasti vetosi Geneven sopimukseen ja suhtautui erittäin kielteisesti aseisiin - myös lasten leluina.

Mladic tiedosti Jugoslavian konfliktien suurvaltapoliittiset kehykset. Hänelle presidentti Clintonin asetoimitukset kroaateille ja jihadisti-muslimeille ei ollut salaisuus. Hän ei voinut ymmärtää kuinka Yhdysvalloilla on moraalista kanttia liittoutua niiden kanssa, joita vastaan se taisteli toisessa maailmansodassa Jugoslavian partisaanien kanssa samalla puolella. Nyt USA siis oli fasitien ja kalifaattia rakentavien muslimien puolella.

Päinvastoin kuin valtamedia antaa ymmärtää Srebrenicaa ei ollut koskaan demilitarisoitu. Siellä hallitsi Islamilaisen julistuksen laatineen presidentti Izetbegovicin jihadisti-armeija kenraali Naser Oricin johdolla. Islamilainen julistus jatkoi toisen maailmansodan aikaista serbien holokaustin vaatimusta. Julistuksen mukaan "paras serbi on kuollut serbi, jos hän saa elää, hänen tulee kääntyä islamin uskoon, hänelle kuuluu työstään 40 % siitä palkasta, minkä oikeauskoinen saa". Izetbegovic sai maanpetoksesta vankeusrangaistuksen 1970-luvulla, mutta vapautui 3 vuoden kuluttua. Islamilaisesta julistuksesta otettiin 1990-luvun alussa uusia painoksia ja levitettiin laajasti Bosniassa.

Kanadalaiset ja myöhemmin hollantilaiset YK-joukot eivät uskaltaneet ottaa aseita näiltä erittäin väkivaltaisilta, osin Lähi-Idästä tuotetuilta joukoilta, jotka raiskasivat Srebrenicaan muualta tulleita muslimipakolaisia. Öisin he tekivät ryöstö- ja tapporetkiä YK-joukkojen kykenemättä estämään Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin – usein juhlapäivinä, jolloin kyläläiset eivät osannneet olla varuillaan. Kylät poltettiin asukkaiden kaulat katkottiin ja päät iskettiin aidan seipäisiin. Murharetket muistuttivat toisen maailmansodan aikaa, jotkut uhreista olivat jopa kokeneet ensimmäisen kurkunleikkausyrityksen jo tuolloin. 

Naser Oric videoi murharetket ja näytti videoita mielellään toimittajille musiikin ja itsekehun säestämänä. Serbiuhreja oli 3000. Jokaisesta on hauta, nimi ja syntymä- ja kuolinaika.

Viimeisen tapporetken jälkeen kenraali Mladic totesi, että anarkian täytyy loppua, hän ottaa joukkoineen Srebrenican haltuunsa. Käytännössä ilman minkäänlaista vastarintaa Mladic saapui kaupunkiin.Izetbegovic oli määrännyt muslimitaistelijat vetäytymään kohti 60 km päässä olevaa Tuzlan kaupunkia, jossa oli myös USA:n sotilastukikohta. (Sarajevossa joukkoja johti amerikkalainen kenraali John Galvin.)

You-tubessa Fontana-hotellin neuvottelut dokumentissa voi nähdä miten Mladic tuli, kuinka hän neuvotteli YK-joukkojen johtajan Karremansin kanssa mm. haavoittuneiden -muslimien ja serbien hoidosta. Dokumentissa nähdään, että Mladic toteaa ystävällisesti hotellin kabinetissa kokoontuneille siviilien ja YK:n edustajille, että ne, jotka haluavat jäädä Srebrenicaan saavat jäädä. Ne jotka haluavat siirtyä muualle, saavat bussikuljetuksen sinne minne haluavat mennä. Serbit hankkivat bussit ja YK polttoaineen. Mladic vaati jokaiseen bussiin YK-sotilaan.

Hän mainitsi erikseen, että jokainen, joka laskee aseensa on turvassa ja että muslimit eivät ole serbien vihollisia. Aseista luopuneet miehet jaettiin kolmeen ryhmään riippuen siitä mihin rikoksiin he olivat syyllistyneet.

Suuri osa miehistä ja osa naisista ei halunnut laskea aseitaan, vaan oli jo lähtenyt vaeltamaan metsien läpi kohti Tuzlaa, luultavasti osin siksi, että oli osallistunut serbikyliin suunnattuihin ryöstö- ja murharetkiin. Matkan varrella oli useita taisteluita serbijoukkojen (joissa oli paljon niitä, jotka muslimit olivat sodan alussa karkottaneet Srebrenicasta) ja aseistettujen muslimijoukkojen välillä.

Srebrenican ympärillä oli monia miinakenttiä, joista osa oli muslimijoukkojen asettamia, osa serbien.

ICTY on löytänyt kaikkiaan 3568 ruumista 1995 ja 2001 välisenä aikana. 1583 ruumiinavauspöytäkirjassa oli vain yksi luu, sääri tai jalka. Siten 44,4%:ssa patologin oli mahdotonta määritellä kuolinsyytä.

Ruumiinavauspöytäkirjojen tarkastelussa on mahdollista eritellä mikä on ollut kuolinsyy. Onko  henkilö kuollut tykin ammuksesta, miinasta, kiväärin luodista jne. Siten tutkittuna oikeuslääketieteellinen tarkastelu paljasti, että 442 avauspöytäkirjaa osoitti uhrien suurella odennäköisyydellä tulleen teloitetuiksi.

Lääketieteellisen tarkastelun perusteella väite 8000 muslimimiehen ja-pojan teloituksista ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Kun Haagin tribunaali haastoi kenraali Mladicin oikeuteen jo parin viikon kuluttua Srebrenican siirtymisestä serbien haltuun ja viikkoa ennen Operaatio Myrskyn toteuttamista, jää epäilys asioiden liittämisestä toisiinsa YK:n sotilastarkkailijoiden epäilemällä tavalla.

Jokaisessa tribunaalin syytekohdassa on tilaa vastaväitteille. Rohkean ja rehellisen kenraalin demonisointi kroaatteja ja muslimeja palvelleen Ruder-Finn markkinointitoimiston voimakkaalla tuella on palvellut USA:n ja Saksan tavoitteita Balkanin infrastruktuurin haltuunottamiseksi ja sotilaallisen vallan sinetöimiseksi.

Suomen valtamedia on palvellut NATO-maita kiitettävästi. Helsingin Sanomissa oli viitisen vuotta sitten Haagin tribunaalia arvosteleva soraääni. Toimittaja Jussi Konttinen valaisi lukijoita siitä, kuinka normaalista oikeuskäytännöstä poikkeva toimintatapa istuimella on: kuinka tuomiot saattavat muuttua yhdysvaltalaisen tuomarin aloitteesta yhden lounastunnin aikana. Toimittaja Konttinen ei saanutkaan jatkaa tutkivaa journalismiaan vaan hänet karkoitettiin perheineen reportteriksi Siperiaan.

Lahjonta ei ole tuomioistumelle vierasta. Sopivia todisteita antava saattaa saada kodin remontin tai suorastaan uuden talon. Suurikin rikollinen voi vapautua tuomiosta tai saada vain lyhyen tuomion, uuden identiteetin ja kodin ulkomailla, jos todistaa oikein. Tuomioistuin käyttää joitakin todistajia lähes kaikissa oikeudenkäynneissä – tärkeitä silminnäkijöitä ei tarvita lainkaan. Esimerkiksi Naser Oricin väkivaltaisia viedoita nähneitä kanadalaisia toimittajia ei tarvittu. Oric kävelee vapaana.

Suomalaisten tiedotusvälineiden uutisointi on yksipuolisuudessaan ja totuuden välttelyssään kauhistuttavaa. Kauhistuttavin oli A-studio, jossa haastateltiin muun muassa Helena Rantaa. Tosiasioiden huutavan puutteen ohella merkillepantavaa oli toimittajan tunnelataus. Hän ei voinut ymmärtää, että jotkut serbit voivat ihailla Mladicia, "sotarikollista". Hän ei huomannut, että Yle on koko tämän vuoden ajan esittänyt propagandistisia Mannerheimia ihailevia dokumentteja huomaamatta, että Suomen armeija oli osa Saksan natsi-armeijaa. Pohjoinen armeijakunta suoraan Hitlerin alaisuudessa, eteläisempi osa päivittäisen yhteistyön alaisena. Mannerheim kutsui presidentin selän takana natsi-armeijan maahamme ja oli ilmoittanut Hitlerille toiveenaan saada raja Syvärille. Hitler oli luvannut tämän ja myös ensin tuhota Leningradin ja antaa sen sitten Suomelle.

Toimittaja ei myöskään ole kuullut Mannerheimin suunnittelemista ja toteuttamista rasistisista keskitysleireistä Itä-Karjalassa, jossa juridiikasta huolehtivat kenttäoikeudet. Heinäkuussa 1942 pelkästään yhden kuukauden aikana kuoli 500 henkilöä nälkään, tauteihin ja huonoon kohteluun. Samalla hetkellä kuitenkin Helsingin kaupunki nimesi pääkatunsa Heikinkadun Mannerheimintieksi, ja myöhemmin sen varrelle pystytettiin patsas tälle veriselle diktaattorille, miehelle, jota Suomen kansa on opetettu ihailemaan.

Suomen ilmapiiri on muuttunut 1930-40-lukulaiseksi. Heti Neuvostoliiton hajottua fasistisina sodan jälkeen kielletyt järjestöt nousivat uuteen kukoistukseensa. Suomi oli tunnustanut fasistisen Kroatian ja toimi talvisodassa yhteistyössä fasistisen Italian kanssa jatkosodan natsi-yhteistyön lisäksi. Huolimatta Kroatian rasistisesta perustuslaista ja serbien kansanmurhasta Suomi ajoi innokkaasti Kroatian liittämistä Euroopan unioniin.

Suhtautuminen Balkanin tilanteeseen on yhteneväistä Saksan ja USA:n intressien kanssa. Jokainen suomalainen diplomaatti vahvistaa tuon intressin ajamista myös Suomen valtamediassa. Militarismi on yksiselitteisesti voimistunut erityisesti niin, että hallinnon hyväksymää ja tukemaa natsismin nousua erityisesti Kroatiassa ja Ukrainassa pidetään normaalina. Siten serbien kahdesti toteutunutta kansanmurhaa ei pidetä minään, sen sijaan niiden peittelyyn osallistutaan ja syyllistetään sen sijaan serbejä. Juutalaiset eivät saa aivan vastaavaa kohtelua, vaikka natsismin lisääntymiseen liittyvä väkivalta on kohdistunut serbien lisäksi myös juutalaisiin.

Miksi serbien kärsimykset tulee korvata?

Torstai 9.5.2013 klo 11.54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Inhimillisen ja oikeudenmukaisen suhtautumistavan perusteena voi olla vain totuus ja mahdollisimman syvällinen totuuteen pyrkiminen. Serbit ovat olleet Euroopan sorretuin kansa. Juutalaiset ovat saaneet oikeudenmukaisen kohtelun, serbit eivät.

Toisen maailmansodan aikana Jugoslavian alueelle perustettiin Kroatian fasistinen itsenäinen valtio, joka liittoutui Natsi-Saksan kanssa. Valtion virallisena pyrkimyksenä oli serbien kansanmurha. Eräiden harvojen valtioiden joukossa Suomi tunnusti fasistisen, roomalaiskatolisen Kroatian. Serbien tuli kantaa ortodoksisuutta ilmaisevaa käsivarsinauhaa ja heille tuli nöyryyttäviä elämän rajoituksia. Heitä paitsi tapettiin suoraan, myös kerättiin keskitysleireille, joista suurin oli Jasenovacin leiri, Sava-joen  rannalla Kroatiassa. Simon Wiesenthalin ja Jasenovac-tutkimuskeskuksen mukaan leirillä tapettiin julmalla tavalla 700.000 serbiä. Jasenovacissa tapettiin myös lapsia, mutta Sisakiin perustettiin, ilmeisesti ainoana maailmassa, myös pikkulasten keskitysleiri, jossa taaperoikäisiä kidutettiin mitä julmimmalla tavalla ja 3-4000 pikkulasta surmattiin. Nyky-Kroatian suhtautumistapaa kuvannee se, että yksi lasten keskitysleirin rakennuksista on nykyisin disko.

Lähes jokaisella serbillä on omainen tai tuttava, joka on tapettu keskitysleirillä. On selvää, että sodan jälkeen serbit kokivat kohtalaista turvallisuudentunnetta tasa-arvoa ja kaikkien kansojen yhtäläisiä oikeuksia korostavassa sosialistisessa Jugoslaviassa. Jugoslavian johtaja Tito oli kuitenkin kroaatti ja hän antoi sodan jälkeen hajottaa Jasenovacin ja muut keskitysleirirakennukset maan tasalle. Kansojen välisiä ristiitoja ei saanut käsitellä, eivätkä serbit saaneet sovitusta eivätkä korvauksia kokemistaan kärsimyksistä. Surun kieltäminen on eräs inhimillisen elämän suurimpia rikoksia.

Yhdysvaltojen maailmanvallan tavoittelu tuli 1980-luvulla vaiheeseen, jossa Jugoslavian yhteiskunnan rakenteiden murtaminen tuli ohjelmaan. Presidentti Reagan aloitti propagandan tuottamisen ja Bush vanhempi laaditutti 1990 kongressissa säädetyn Foreign Operations Appropriation lain, jolla Jugoslavian lainat varoittamatta irtisanottiin ja edellytettiin US virkamiesten pyrkivän samaan tavoitteeseen myös IMF:ssa.Päätökset johtivat Jugoslavian talouden kaaokseen ja kärjisti liittovaltion köyhien alueiden( Kosovo) ja paremmin toimeentulevien (Slovenia ja Kroatia) välejä.

Yhdysvallat ja Saksa ottivat nämä paremmin toimeentulevat alueet liittolaisikseen aseistaen niitä salaisesti. Heikommin toimeentulevat Bosnia ja Kosovo tulivat sopiviksi USA:n sotilastukikohtien ja miehityksen kohteiksi. Näiden alueiden fundamentalistiset muslimit tarjoutuivat edistämään sotilaallista maailmanvaltaa toteuttaakseen samalla omia uskonnollisia ja poliittisia pyrkimyksiään.

Voidakseen toteuttaa salaiset hankkeensa USA ja Saksa tarvitsivat voimakkaan propaganda-koneiston. Propagandan tehtävänä oli mustamaalata Jugoslaviasta turvallisuutta saaneet ja hakevat serbit, koska nämä olivat hajoitushankkeen esteenä.Niin Bosnian fundamentalisti-muslimit kuin Kroatia käyttivät yhdysvaltalaista mainostoimistoa mustan muuttamiseksi valkoiseksi. Lukuisilla provokaatioilla ja valheilla serbejä syytettiin rikoksista, joita YK:n asiantuntijat todistivat joko kroaattien tai muslimien tekemiksi. Provokaatiot saivat, jo muutenkin innokkaan presidentti Clintonin vaatimaan NATO:n laittomia pommituksia, jotka kohdistuivat ensin Bosnian serbejä ja myöhemmin Kosovoa ja Serbiaa kohtaan.

Varmemmaksi vakuudeksi Saksa ja Yhdysvallat saivat aikaan näennäis-juridisen tuomioistuimen, ICTY:n tuomitsemaan serbejä sotarikoksista, kun ensin rikoksista suurin, sodan aloittaminen, poistettiin ohjelmasta. Slovenia, Kroatia, Yhdysvallat, Saksa ja NATO-maat sekä aloittivat sotia, että laittomasti aseistivat ryhmiä, jotka olivat aloittamassa sotia. Näiden maiden sotarikokset ovat aiheuttaneet paitsi valtavia aineellisia vahinkoja (siviilikohteiden;koulujen,sairaaloiden,siltojen, teollisuuslaitosten ja jopa presidentin palatsin pommittamiset usein köyhdytettyä uraania sisältävillä pommeilla) myös valtavan henkisen trauman serbeille. Missään ei voi olla turvassa!

Tuomioistuimen tehtävänä on puhdistaa todellisten rikollisten maine ja kaataa syyllisyys serbien niskaan.

Mielestäni jokaisen maan, joka aikoo vielä jollakin tavoin selvitä humaanina oikeusvaltiona tulisi ensinnäkin tunnustaa serbien kansanmurha 1940-luvulta aivankuin on vaadittu armenialaisten kansanmurhan tunnustamista. Sen lisäksi olisi perustettava kansainvälinen tutkimuskomissio tai totuuskomissio selvittämään Jugoslavian hajottamisprosessin todelliset taustat, rikolliset ja rikoksen kohteet. Kyse ei ole Jugoslavian alueen kansojen keskinäisistä suhteistä vaan Yhdysvaltojen ja Saksan vallanhalun toteuttamistapojen vaikutuksesta entisen Jugoslavian kansojen suhteisiin. 

Serbien tarkoituksenmukainen syyllistäminen on johtanut siihen, että satojen serbikylien tuhottuja rakennuksia ei ole korjattu kun sen sijaan USA:n ja Saksan liittolaisten muslimien ja kroaattien talot hohtavat uutuuttaan. Republika Srpskan tiet ovat edelleen pommitusten jäljiltä lähes käyttökelvottomia.Yritimme mieheni kanssa viime matkallamme ajaa siellä todeten joutuvamme jatkuvien korjaustöiden vuoksi poikkeamaan sivureiteille vaikeakulkuisessa vuoristomaastossa Siellä samoinkuin Serbian ja Kosovon alueella köyhdytetty uraani ja miinat muodostavat jatkuvan uhkan kansalaisten terveydelle.

Kroatiassa puolestaan näimme kuinka kotoaan ajettujen serbien talot lahoavat pihoillaan Bosnian ja Kroatian rajan tuntumassa.Ikiaikaisilta asuinsijoiltaan paenneet serbiasukkaat voivat huonosti tilapäismajoituksissa Serbiassa. He eivät saa korvauksia menetetystä omaisuudestaan.

Euroopan unioni ei ole onnistunut rauhanroolissaan. Se ei estänyt Jugoslavian laittomia pommituksia eikä se ole edellyttänyt Kroatiaa tunnustamaan serbien kansanmurhaa eikä pakottanut Kroatiaa muuttamaan rasistista perustuslakiaan tai maksamaan serbeille korvauksia edellytyksenä EU:n jäsenyydelle. Sen sijaan EU ylläpitää vihaa ja katkeruutta Balkanilla vaatimalla serbejä tunnustamaan todisteita vaille jäänyt Srebrenican valtaus kansanmurhaksi. Julistamalla syyttömät syyllisiksi EU palvelee Yhdysvaltojen ja Saksan valtapolitiikkaa.  

Yhdysvallat tukee vuotuista Srebrenica-näytelmää sen sijaan, että selvitettäisiin tieteellisesti eri vainajien henkilöllisyys (serbi/muslimi), kuolinsyy, kuolintapa. Vain totuus voi luoda perustan eri ryhmien väliselle sovinnolle ja yhteistyölle. Omien toimiensa oikeutusta hakevien ulkomaisten tahojen vihan lietsonta on tehnyt sovinnon toistaiseksi mahdottomaksi.