Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon hallinnollinen erillisyys on tuhon tie!

Tiistai 17.12.2013 klo 9.18 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hallitus pyrkii sosiaali-terveys- ja kuntauudistuksellaan ilmeiseen kansakunnan hyvään. Tosiasia on, että vain riittävän suurilla hallinnollisilla kokonaisuuksilla voidaan toteuttaa järkevää sosiaali- ja terveydenhuoltoa.

Toimin Helsingin nuorisopsykiatrian ylilääkärinä 25 vuotta ja riittävän määrän vuosia HYKS:n hallituksen - tosin varajäsenenä- mutta aitopaikalla seuratakseni kuntayhtymän päätöksenteon perusperiaatteita sekä 15 vuotta kaupunginvaltuustossa. 

Laman aikana 1990-luvulla havaitsin, että oman yksikköni sairaalapaikat vievät 38.000 vastuuväestön, 13 -19 vuotiaiden helsinkiläisten, kokonaisbudjetista 80%. Avohoidon lisäämisen tarve oli huutava. Mistään ei ollut saatavissa lisäresursseja. Päätin ottaa resurssit sairaalahoidosta. Siirsin sairaalassa toimineet lääkärit, psykologit ja sosiaalityöntekijät toimimaan poliklinikoilla. Mikäli lääkäri katsoi potilaan tarvitsevan sairaalan osastohoitoa, hänen tuli itse mennä potilaan kanssa osastolle ja neuvotella hoitajien kanssa minkälaista osastohoito olisi, antaa ohjeet ja osastoille jääneen apulaislääkärin tehtävänä oli suorittaa välttämättömät toimet. Erikoislääkäri kävi poliklinikalta käsin seuraamassa potilaan kunnon edistymistä. Osaston hoitaja saattoi potilaan vastuupoliklinikalle, terapioihin ja neuvotteluihin, heti voinnin salliessa. Toisin sanoen potilaalla oli vain yksi hoitosuunnitelma ja se oli tehty poliklinikalla, eli avohoidossa. Sama lääkäri vastasi kokonaishoidosta tapahtui se sitten osastolla tai avohoidossa. Siten ei ollut kahta rinnakkaista hoitojärjestelmää vaan yksi kokonaisuus, jossa kaikki työskentelivät yhteisen päämäärän- potilaan aidon kohtaamisen- eikä laitostamisen hyväksi.

Pöhöttynyt suomalainen erikoissairaanhoito on saatava hallintaan. Havaitsin HYKS:in hallituksessa, että varsinkin pienempien kuntien päättäjät olivat "asiantuntijalääkäreiden armoilla". Asiantuntija saattoi aina perustella miksi tuo ja tuo kallis laite tai järjestelmä oli aivan välttämätön. Lääkärit ovat valitettavan kapeakatseisia, oman spesialiteettinsa asiantuntijoita. Yli 30% nuorista lääkäreistä on sitä mieltä, että Suomessa on liian hyvä sosiaaliturva. Herooiset leikkaukset tuntuvat tärkeämmiltä kuin tylsä perusterveydenhuolto.

Erikoissairaanhoidon järkevöittäminen ei voi tapahtua, jos sen järjestäjällä ei ole budjettivastuuta. Vastuullisuus merkitsee kykyä riisua erikoissairaanhoito ja siirtää varoja perusterveyden- ja sosiaalihuoltoon. Sen seurauksena nähdään järkevämpiä menettelytapoja ja humaanimpaa potilaitten kohtelua ja- yllätys, yllätys, myös parempaa erikoissairaanhoitoa.

Nuorisopsykiatrian kohdalla lama synnytti toimintatapoja, jotka muuttivat hoitohenkilökunnan asenteita potilasta arvostaviksi. Potilaat muuttuivat oman asiansa asiantuntijoiksi ja hoito oli yhteistyötä. Tehostuneen polikliinisen työn seurauksena sairaalapaikkojen tarve väheni ja hoitoajat sairaalassa lyhenivät.

Kaiken ytimenä oli se, että seurasimme budjettia. Tiesimme toimenpiteittemme budjettivaikutukset. Olimme tiiviissä yhteistyössä terveyslautakunnan kanssa, jonka tuki oli välttämätön tehdessämme rohkeita siirtoja.

Toimimme tiiviissä yhteistyössä sosiaalitoimen kanssa. Tavoitteenamme oli saada jokaiselle potilaalle paitsi vastuulääkäri, myös vastuusosiaalityöntekijä. Psykiatria on eräänlainen laboratorio, jonka työn kautta voi nähdä, että myös ruumiillisissa sairauksissa sairaudet ja sosiaaliset olosuhteet ovat kietoutuneet toisiinsa.

Vaikka toimintamallimme oli erikoissairaanhoidon alaa, sen mekanismit voi yleistää koko terveyden- ja sosiaalihuoltoon.

Olen kuvannut toimintaympäristömme ja mallimme kehittämisen kirjassani Pirkko Turpeinen: Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun.

Hallituksella tulee olla rohkeutta tehdä radikaali kunta- ja sosiaali-ja terveydenhuollon uudistus. Vesitetty kompromissi ei vie tilannetta nykyisestä parempaan. Perustuslain henkeä ei voi tulkita siten, että se vaatisi olemaan huolehtimatta kansan hyvinvoinnista ja terveydestä myös nykyisessä taloudellisessa tilanteessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: so-te-kompromissi, pöhöttynyt erikoissairaanhoito, tuhlailevat lääkärit, taloudellinen ja tehokas terveyspolitiikka