Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Hyvä itsetunto estää syrjäytymisen

Sunnuntai 8.4.2012 klo 9.28 - Pirkko Turpeinen-Saari

Hyvän itsetunnon mahdollisuudet syntyvät jo varhaislapsuudessa. Hyvä itsetunto edellyttää sitä, että lapsi kokee omat tunteensa tärkeiksi. Jo pieni vauva saattaa menettää omien tunteittensa arvostamisen, jos läheiset aikuiset jatkuvasti jättävät huomioon ottamatta sen, että jo vastasyntyneellä on kyky tuntea.

Monesti vanhemmille opetetaan jo synnytyslaitoksella, että lapsi tarvitsee järkytysten välttämiseksi aina ruokaa kun hän itkee tai ääntelee. Tällaisen ohjauksen seurauksena neuvoille alttiit vanhemmat alistuvat ns jatkuvaan imetykseen. Tällöin vauva joutuu kokemaan, että hänen ilmauksillaan ei ole merkitystä kun lopputuloksena on aina ruokaa.Vauva tai pikkulapsi muuttuu passiiviseksi uteliaisuuden ja aktiivisuuden sijaan. Useimmiten juuri äidit kokevat lapsensa omaisuutenaan, jonka he kyllä tuntevat ja sen seurauksena alkavat hienovaraisesti hallita lastaan.

Liiallinen läheisyys ja lasten erillisuuden tuhoutuminen tapahtuu ns. "perhepedissä". Lapsen erillisyyttä ei tällöin kunnioiteta myöskään fyysisesti. Psyykkinen erillisyys hävitetään psyykkisessä symbioosissa ja fyysisen erillisyyden kokeminen estyy kun lapsella ei ole omaa nukkumapaikkaa.

Onnellisessa tapauksessa vanhemmat, muutama muukin aikuinen ja pikkulapsi saavat opetella tuntemaan vastasyntyneen. Vastasyntynyt ja myöhemmin pikkuvauva saa kokea useammanlaista läheisyyttä ja vuorovaikutusta. Hänen uteliaisuutensa herää. "Kummallista kuinka erilaisia läheisyyden tapoja koen!" Erilaiset tavat pitää sylissä tai jutella ovat silti myös turvallisia. Jo pieni lapsi huomaa, että ei ole vain yhtä turvallisuutta eikä yhtä tapaa olla. Kun alle vuoden vanhat erilaisuuteen tottuneet pikkulapset "keskustelevat" keskenään, voi syntyä sellaista iloa ja innostusta, minkälaista aikuinen ei koskaan pysty synnyttämään pikkulapsessa.

Ikätoverisuhteet, myös pikkulasten suhteet ovat avainasemassa syrjäytymisen estämisessä. Vauvan itsenäisyyttä ei tulisi tuhota ensimmäisinä päivinäkään. Äidit tulisi opettaa kuulemaan pienen lapsensa ilmaisuja siten, että oivallus lapsen pyrkimyksistä tulisi tunnistetuksi. Ei tarvitse aina onnistua, mutta rakastava oivaltamisen pyrkimys riittää.

Syrjäytymistä edistävät nykyisenkaltaiset omistussuhteiden kaltaiset symbioottiset äiti-lapsisuhteet. Lapsia hoidetaan samoin kuin omaisuutta. Heli Suominen kuvasi taannoin erinomaisesti Helsingin Sanomissa ranskalaisvanhempien suomalaisvanhempiin nähden erilaista suhtautumista lapsiinsa. Ranskalaisvanhempien keskinäinen suhde on ensisijainen ja lapsiin suhtaudutaan rakastavasti, kunnioittavasti ja rajat asettaen.

Kun lapsen tunteiden ja erillisyyden arvostaminen kasvaa, huomataan, että myös koulussa tarvitaan sen kaltaista opettajan ja oppilaiden välistä kanssakäymistä, joka tukee jokaisen lapsen erilaisten tunteiden ja käsitysten huomioon ottamista. Viikottaiset keskustelupiirit, joissa voidaan käsitellä lasten kokemuksia elämästään voivat laajentua ja yleistyä koko koulun ilmapiiriin. Vähitellen opitaan uudenlainen opettamisen tapa, joka perustuu keskusteluun ja todelliseen vuorovaikutukseen opettajien ja oppilaiden välillä.

Ennen tätä joudutaan arvioimaan uudelleen äitien, isien, lasten ja muiden tärkeiden aikuisten suhdetta varhaislapsuuden aikana. Syrjäytymisen estämiseen on pitkä matka.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Heli Suominen, syrjäytyminen, omat tunteet, itsenäisyys, kyky solmia ihmissuhteita

Tallinnanaukio ja järjestyshäiriöt

Tiistai 13.7.2010 klo 17.32 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viime päivinä on laajasti tiedotettu Helsingin Itäkeskuksen Tallinnanaukion järjestyshäiriöistä.

Kuin sattumalta tutkiskelin Tallinnanaukiota viime viikolla tarkasti mennessäni asioille Itäkeskukseen. Mietin lieneekö missään karumpaa, kalseampaa harmaampaa ja luotaantyöntävämpää tilaa kuin tuo aukio. Ei yhtäkään puuta eikä kukan kukkaa koristamassa ja pehmentämässä aukiota, jonka resuisten myyntikojujen, hujan hajan olevien kakvikioskin muovituolien ohi jokainen metrolta Itäkeskuksen myymälöihin hankkiutuja joutuu kulkemaan.

Ilmeisesti ilkivallan pelossa kukkalaatikot on jätetty asettamatta mutta että puut. Miksi kaupunki ei ole istuttanut kunnollisia suurikokoisia lehtipuita kahdeksi riviksi aukion reunoille tuomaan lehtevyyttä, happea ja varjoa kulkijoille.

Ennakkoluulot vähävaraisia tai muuttajataustaisia helsinkiläisiä kohtaan muistuttaa mielenterveyspotilaita kohtaan tunnettuja ennakkoluuloja. Karut, ankeat sairaalaosastot ovat tulleet tutuiksi psykiatrisissa sairaaloissa hoidetuille henkilöille. "Potilaathan rikkovat ja ovat väkivaltaisia" on ollut perusteluna harmaankalseille tiloille.

Helsingin nuorisopsykiatrian yksikössä toimittiin toisin. Suljettu osasto peruskorjattiin kauniiksi. Keittiön ja oleskelutilan jakavan seinän muodosti kaksipuolinen lasiovinen läpinäkyvä korkea kaapisto. Henkilökunta hankki ohuet jalalliset juomalasit ja kauniit Arabian astiastot nuorten aterioita varten. Osoitimme, että herkkyys sisustuksessa houkuttelee herkkyyden esiin myös nuorissa potilaissa, joita arvostettiin. Lasikaappeja ja astioita ei rikottu. Tilat olivat ilmavan ja valoisa tuntuisia.

Vierailin jo eläkkeelle jäätyäni samalla osastolla, jossa oli tehty seuraava peruskorjaus. Lasiväliseinän tilalla oli umpiseinä joka pimensi olohuoneen ja teki keittiöstä suljetun kopin. Tätä muutosta oli varmasti peusteltu taas nuorten väkivallalla ja tuhovoimalla. Itse uskon, että ennakkoluulot usein vahvistavat itseään.

Tallinnanaukion järjestyshäiriöillä ja nyt muotiin tulleella kovempien vankeusrangaistusten vaatimuksella voidaan huomio kiinnittää pois todellisista rikollisista ja todellisista rikoksista. Sijoittajien, lain kouran ulottumattomissa, veropetoksilla varastamilla miljardeilla voitaisiin istuttaa kukat joka viikko uudestaan Tallinnanaukiolle. Samoin vankiloiden asukkaat voitaisiin vaihtaa umpikujaan ajautuneista "nakkivarkaista" ja "tappajista" todellisiin suurrikollisiin.

Birminghamissa sijaistevasta tappajia ja murhaajia hoitavasta hoitolaitoksesta voitaisiin ottaa esimerkkiä kuinka oman ahdistuksen tunnistaminen ja hallintaan saattaminen hoidon avulla parantaa "tappajan" ilmapiirissä, jossa kunnioitetaan hänen ihmisarvoaan.

Suomalainen kulttuuri sisältää niin henkistä kuin fyysistä väkivaltaa runsain mitoin. Siten väkivaltaan etsityt ratkaisutkin ovat lähinnä pakkoa ja ihmisarvon riisumista.En ole nähnyt keskusteltavan Birminghamin esimerkistä. Sen sijaan "maahanmuuttajat ulos ja rikolliset kiven sisään" voimistuu, jolloin politiikka ja poliitikot, jotka lisäävät eriarvoisuutta ja syrjäytymistä voivat vähin äänin jatkaa vallassa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: syrjäytyminen, Helsingin kaupungin vastuu