Psykoottinen surmaaja vapaaksi - lähestymme sivistysvaltiota

Keskiviikko 17.8.2011 klo 12.29 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin käräjäoikeus on vapauttanut miehen surmanneen "intialaismiehen", koska hänen on todettu olleen psykoosissa eli kärsineen vakavasta mielen hajoamistilasta teon tehdessään.

Helsingin Sanomat julkaisee asiaa koskevia kannanottoja,osa nimettömiä, joista suurin osa pitää tuomiota käsittämättömänä. Asiayhteyteen liitetään avovankilapaot ja vankeinhoidon vallitsevat käytännöt. Lapin rikosoikeuden professori Utriaisenkin tulkitaan suhtautuvan vapauttamiseen kriittisesti. Hänen todetaan sanoneen, että "eivät ihmiset sitä hyväksyisi".

Helsingin Sanomien valinnat lietsovat käsitystä, että tavallinen kansa ei hyväksy vallitsevaa vankilatoimintaa yleisesti eikä parantuneen mielisairaan vapauttamista yksittäisesti.

Olen lehden kriittisten kirjoittajien kanssa täysin päinvastaista mieltä. Suomalainen vankeinhoito on kehittynyt humaaniin, kuntouttavaan ja siten myönteiseen suuntaan. Aikaisemmin vastaavasti psykoosissa olevat henkilöt saattoivat joutua tuomituiksi "ikiajoiksi" valtion mielisairaalaan vaikka olisivat jo muutaman viikon kuluttua oikealla hoidolla olleet täysin kuntoutuneita. Tällaisen "ajan hengenkö" haluaisimme palaavan?

Seurasin aviomiehensä tappaneen rouvan tuomiota ja hoitoa. Iäkäs rouva oli tekoa tehdessään psykoottinen. Oikeuspsykiatri otti hänet yliopistolliseen sairaalaan potilaakseen. Kahden viikon kuluttua hän oli täysin oireeton ja saattoi jatkaa hoitoa polikliinisenä, kotoaan käsin. Tahdosta riippumattoman sairaalahoidon päättyminen oli oikeuspsykiatrin omassa harkinnassa.

Oikeudenmukainen kohtelu ja ihmisoikeudet koskevat myös rikoksentekijöitä. Tällä hetkellä maassamme vallitseva ilmapiiri ruokkii vihaa, yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin ja tunteiden ja tietoisuuden korvaamista viihteellä.On valitettavaa, että valtakunnan suurin päivälehti ei löydä sivistysvaltion suuntaan kehittyvistä käytännöistä puolustettavaa.

Oikeuslaitoksessa on paljon kehitettävää mitä tulee psyykkisten häiriöiden toteamiseen ja niiden vaikutuksen huomioonottamiseen. Erityisesti vakavasti narsistiset häiriintyneet lähiympäristöään kiduttavat henkilöt jäävät vielä liian usein diagnosoimatta. Vielä hankalammassa tilanteessa oikeus on silloin kun virkamiesten toimet täyttävät narsistisen käyttäytymisen kriteerit. Edellisen hallituksen oikeusministeri Tuija Brax edellytti parempaa narsistisen käyttäytymisen tunnistamista mm sosiaalitoimen asiakaskunnassa. Työntekijöiden narsismista johtuvaan epäammatillisuuteen hän ei vielä tarttunut.