Fasismi tunkee mieleen

Sunnuntai 8.7.2012 klo 12.01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kauhun värein seurasin ulkoministeri Clintonin puhetta "Syyrian ystävien" kokouksessa Pariisissa. Sotilaallisen maailmanvallan edustaja puhui Al Assadista, Venäjästä ja Kiinasta brutaalilla halveksuntaa osoittavalla äänellä ja eleillä, olettaen ja ilmeisesti pitäen itsestään selvänä että muut läsnäolevat 100 maata yhtyvät hänen tunnelataukseensa. Puuttui vain, että nuo maailman hallitsijasta taloudellisesti ja sotilaallisesti riippuvaisten maiden edustajat olisivat nostaneet kätensä yläviistoon tervehdykseen.

Näin ei kuitenkaan käynyt. Vieressä istuvan Saksan edustajan kasvot olivat ilmeettömät. Suomen ulkoministeri vaati molemmille sodan osapuolille annettavan aseavun lopettamista.

Vastaavia kauhun väreitä koin seuratessani vuosi sitten Israelin pääministeri Netanyahun puhetta Yhdysvaltojen kongressissa.Palestiinalasten oikeuksien halveksunta ja Yhdysvaltojen ja Israelin ystävyyden ja sotilaallisen liittolaisuuden ylistys sai kongressin jäsenet taputtamaan raivokkaasti käsiään 58 kertaa, joista seisaalleen nousten 27 kertaa.

Ei ihme, että Yhdysvaltojen sisällä niin The Nation-lehti että New York Review of Books kuvaavat fasistisen kehityksen elementtejä sisäpolitiikassa. Arafatin murha Poloniumilla, Hamasin monien johtajien murhat ja murhayritykset, jatkuvat miehittämättömilla lennäkeillä tehdyt murhat osoittavat kuinka sotilaallinen maailmanvalta liittolaisineen entistä vähemmän piittaa kansainvälisistäkään laeista.

Nyt Yhdysvallat haluaa määrätä, jo vuosia sitten roistovaltioksi nimeämänsä Syyrian presidentin vaihtamisen. Syyrian perustuslaki ja vaalilaki mahdollistavat vallanvaihdon demokraattisesti äänestämällä. Onko Yhdysvalloille sittenkin tärkeämpää muuttaa sekulaarisen ja valtio-omisteisia rakenteita omaavan valtion järjestelmä eikä pelkästään sen takeena oleva johto. Autoritaarisesta    hallinnosta pääsisi eroon äänestämällä, jos Syyriassa asuvat kansalaiset niin haluavat.