Suomen oikeisto ja pääomapiirit eivät ole koskaan kannattaneet demokratiaa

Lauantai 13.8.2022 klo 17.36 - Pirkko Turpeinen-Saari

Presidentti Urho Kekkonen piti tärkeänä, että kokoomus ei istu Suomen hallituksessa. Tilannetta kutsuttiin ”yleisiksi syiksi”.

Kekkonen tunsi Suomen historian ja osasi päätellä sen karikot.

Nuorena lukiolaisena perustuslaillisen kasvatuksen saanut Kekkonen osallistui valkoisten porvareiden puolella sisällissotaan, saaden eräät elämänsä traumaattisimmat kokemukset sen aikana kevättalvella 1918.

 

 

                                                   ***

 

Edellisenä kesänä Suomen vasemmistoenemmistöinen eduskunta, Kullervo Mannerin toimiessa puhemiehenä, päätti itsenäisyyden takaavasta Valtalaista 18.7.1917. Sen mukaan Suomi olisi itsenäinen. Päätös annettaisiin ainoastaan tiedoksi Venäjän väliaikaiselle hallitukselle, ei siis hyväksyttäväksi.

Valtalakiäänestyksessä häviölle jääneet porvarilliset edustajat Ernst Nevanlinnan johdolla kääntyivät Venäjän väliaikaisen hallituksen puoleen pyytäen eduskunnan hajottamista, mikä toteutuikin valtiosihteeri Enckellin avustuksella.

Uudet vaalit toteutettiin ilmapiirissä, jossa sosialidemokraatit ja kansa pitivät vanhaa eduskuntaa edelleen laillisena. Siten vaali-innostus työväestön piirissä oli laimeaa ja vaalien tuloksena oli porvarillinen enemmistö.

 

                                                              ***

Suomen oikeistopiirit suunnittelivat Suomen liittämistä Saksan keisarikuntaan, kunhan ensin saadaan toteutettua itsenäisyys. Suomalaiset jääkärit olivat kouluttautumassa Saksassa itsenäisyystaisteluun. Kun itsenäisyys saatiinkin Venäjältä aivan rauhanomaisesti, jääkärien rooli muuttui. Työväestöä kannattavat, epäluotettavat jääkärit jätettiin Saksaan, kun taas oikeistolaiset jääkärit liitettiin tammikuussa 1918 perustettuun luokka-armeijaan.

Armeijan ylipäälliköksi nimitetty Mannerheim aloitti heti tammikuussa venäläisten, vetäytymistä Neuvosto-Venäjälle odottavien sotilaiden väkivaltaisen aseistariisunnan. Hän kiiruhti jo syksyllä maahan kutsuttujen keisarillisen Saksan sotilaiden saapumista avuksi taisteluun työväestöä vastaan.

Saksan armeija, vahvistettuna suomalaisilla valkoisilla taistelijoilla voitti sisällissodan, tappoi jo aselevon tultua avuttomia, pidätettyjä köyhiä niin naisia, miehiä kuin lapsiakin massoittain erityisesti Hennalassa Lahden lähellä. Pidätetyt työläiset, punaiset, saivat pitkiä keskitysleirituomioita, mikäli jäivät henkiin. Sosialidemokraateista puhdistettu eduskunta toimi niin kutsuttuna ”tynkä -eduskuntana” säätäen muun muassa kuolemanrangaistuksen. Valkoisia ja saksalaisia vastaan ei nostettu syytteitä ja valkoinen osapuoli armahdettiin.

Sisällissotaa, luokkasotaa seurasi keisarillisen Saksan miehityskausi Suomessa. Saksan tavoitteena oli vahvistaa Itämeren valtiutta Suomeen sijoitettujen saksalaisten joukkojen avulla. Kiitollisena miehittäjän saapumisesta Suomen porvarillinen, omistavan luokan valtaan oikeustajunsa perustava kansanosa tarjosi sille koko Suomen.

Saksa miehitti Helsingin, sen edustan saaret ja useat muut Suomenlahden saaret, tärkeät rautateiden risteyskohdat ja Rovaniemen.

Kauppasopimusten, armeijoiden ja talouden integroimisen sekä Suomenlahden saarten miehityksen jälkeen Suomi oli käytännössä Saksan alusmaa.Eduskunta valitsi Suomelle myös saksalaisen kuninkaan.

Saksan pyrkimyksenä oli myös päästä yhteistyöhön Venäjän tsaarinvallan palauttamiseen pyrkivien Venäjän valkoisten kanssa. Saksa tiesi, että Venäjän valkoiset eivät kannattaneet Suomen itsenäisyyttä. Tämä ei ollut Suomen uuden hallitsijan kenraali Rüdiger von der Goltzin muistelmien mukaan merkittävää Saksan tehdessä omia suunnitelmiaan.

Suomen senaatti piti Suomen ja Saksan kansojen välistä yhteistä germaanista alkuperää kulttuurisena perustana yhteistyölle.

Rüdiger von der Goltz käytti Saksan valtaa Suomessa. Hänen päämajansa oli Smolnassa ja Suomen johtohenkilöt kävivät hänen luonaan neuvotteluissa.

Kreivi von der Goltzin arvonimi oli ”saksalainen Suomen kenraali”. Hänen tehtävänään oli antaa kaikille sotilasvirastoille poliittiset suuntaviivat, joiden mukaan Suomessa oli toimittava.

 

 

                                                          ***

 

Saksan valta Suomessa päättyi Saksassa tapahtuneeseen vallankumoukseen. Vallankumoukselliset eivät alun alkaenkaan olleet halunneet, että Saksan armeija osallistuisi Suomen sisällissotaan. Keisarivalta kaatui ja von der Goltz lähes pakeni Suomesta. Hän pelkäsi, että Suomessa olevat armeijan osastot perustaisivat lisää vallankumouksellisia työläisneuvostoja ja ehkä jopa uhkaisivat hänen henkeään.

Lähtöparaati kuitenkin järjestyi ja kiitolliset suomalaiset porvarilliset piirit vastaanottivat von der Goltzin jäähyväishuiskutuksia Smolnan parvekkeelta.

 

                                                          ***

 

Valkoinen valta jatkui Suomessa saksalaisten lähdön jälkeenkin. Mannerheim, suojeluskunnat ja lisääntyvät oikeistolaiset järjestöt Lapuan liike mukaan luettuna huolehtivat siitä. Terrori työväestöä ja kommunisteja kohtaan voimistui. Suomen ja Neuvostoliiton ystävyysseuran jäsenyydestä alkoi tulla syy pidätykseen.

Yhteistyö Saksan armeijan kanssa jatkui ja voimistui. Fasismi Suomessa kehittyi jopa aikaisemmin kuin natsi- Saksassa. Herman Göring vieraili Suomessa Mannerheimin ja tämän ystävien luona. Vuosittaiset sisällissodan voiton ja Helsingin valtauksen paraatit saksalaisten upseerien kanssa ja ”Alte kameraden” yhteislaulut yhdistivät Suomen oikeistolaisia voimia Saksaan.

Suomesta Saksaan tehtiin 1930-luvulla 136 sotilasvierailua. Jo 1930 Saksan sotilastiedustelu Abwehr ja Suomen yleisesikunta solmivat sopimuksen Neuvostoliiton Itämeren toiminnan valvomisesta. Saksalle oli tärkeätä valvoa Viron ja Suomen kanssa Neuvostoliiton Itämeren laivaston toimintaa.

Vuosina 1935 -37 Saksan laivaston alukset vierailivat Suomessa 14 kertaa. Vuonna 1937 sukellusvenelaivue Weddingeen kuului 11 sukellusvenettä ja emälaiva Saarin.

 

 

                                                           ***

 

Sodan mahdollisuus kasvoi kun Yhdysvaltojen oikeistolaiset pankki- ja teollisuusmiehet, kuten Arthur Vandenberg, Herbert Hoover, Henry Ford, John Foster Dulles, Randolph Hearst ja William Kundsen alkoivat rahoittaa Saksan aseistamista Hitlerin valtaannousun jälkeen. Marraskuussa 1937 San Franciscossa pidetyssä kokouksessa Hitleriä edustivat von Tippelskirch ja von Killinger. Senaattori Vanderberg lausui käsityksenään, että Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa tulisi pyrkiä tukemaan Hitleriä yhteisessä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.

Taloustieteen professori Valentin Katasonov kirjoittaa: ”Hitlerin tullessa valtaan Yhdysvaltojen finanssipääoma hallitsi käytännössä kaikkea strategisesti tärkeää teollisuustuotantoa Saksassa. Yhdysvaltojen pankkimiehet olivat huolellisesti tutkineet Hitlerin valtaannousun merkitystä ja suhtautuneet tapahtumaan myönteisesti. Saksan keskuspankin johtajalle Schachtille oli suurempi työ vakuuttaa Saksan pankkiireja Hitlerin taakse.”

FED, Bank of England ja Reichsbank toimivat hyvässä yhteistyössä. Samat pankkiirit, jotka tukivat Hitlerin valtaannousua, tukivat myös Franklin Rooseveltin valintaa presidentiksi. Presidentti ei voinut muuta kuin valtuuttaa suurten luottojen antamisen Saksalle.

New Deal politiikka alkoi yskiä. Vuonna 1937 Yhdysvallat syöksyi taloudelliseen kriisiin. Vuonna 1939 Yhdysvaltojenpääomapiirit tekivät kaikkensa painostaakseen Hitlerin päästämään sodan voimat liikkeelle idässä.

Vain maailmansota pystyi pelastamaan Yhdysvaltojen kapitalismin. (Tugwell teoksessaan The Democratic Roosevelt: A Biography of Franklin D. Roosevelt)

 

 

                                                          ***

 

Voimakas panos Natsi-Saksan tukemiseen oli eräs keskeinen syy sodan syttymiseen ja siten myös Suomen joutumiseen talvisotaan. Suomi oli Neuvostoliiton vihollisille Baltiaakin helpompi väylä tavoitella Leningradin/Pietarin tuhoamista.

 

                                                          ***

 

Suomen oikeistovalta ja liittoutuminen natsi-Saksan kanssa johti siihen, että Suomen johtajat eivät pitäneet mitään neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa merkityksellisinä. Toisinajattelijat oli vaiennettu. Äänioikeutta oli monin verukkein kavennettu. Usko ulkovaltojen apuun sodan tullen oli epärealistista. Kansainväliset lehtimiehet ihmettelivät syyskuussa 1939 Viipurissa vieraillessaan Suomen sotilaallisen varustautumisen määrää ja valmiutta lähteä sotaan.

 

                                                           ***

 

Talvisodan ja jatkosodan jälkeen Pariisin rauhansopimus loi ehdot Suomen sopeutumiselle uuteen elämään. Suojeluskunnat ja Lotta-järjestöt oli fasistisina lakkautettava. Demokraattiset oikeudet oli taattava jokaiselle Suomen kansalaiselle. Sotilaalliselle varustautumiselle tuli rajoituksia. Sotakorvaukset Neuvostoliitolle, joka oli menettänyt sodassa 25 miljoonaa ihmistä, oli maksettava.

 

                                                          ***

 

Oikeistovaltaan ja suoranaiseen fasistiseen käyttäytymiseen ja mielivaltaan tottuneet suomalaiset saivat äänestää ensimmäistä kertaa itsenäisyyden historian aikana demokraattisissa vaaleissa vuonna 1945. Häviö sodassa toi Suomelle demokratian. Olin tuolloin 4 -vuotias.

Jokainen lapsista sai muutaman pennin jokaisesta kotimme pihamaalta löydetystä lasinsirpaleesta. (Ei saanut kaivaa sitä sirpaletta) Lähin pommin sirpaleen synnyttämä kuoppa oli 50m päässä. 100 metrin päässä vuorostaan oli suuri pommikuoppa, jonka laitoja pitkin laskimme pulkalla.

Suomen kansandemokraattinen liitto sai enemmistön eduskuntaan kahden sosialidemokraatin liittyessä ryhmään. Siitä alkoi demokraattisen Suomen taival, taival, jossa asekätkijät, vaaran vuosien lietsojat, naapurimaan tarkoituksen epäilijät pyrkivät asettamaan kapuloita kansanvallan rattaisiin. Omakotialueen ilmapiiriin kuului tieto siitä, missä asuivat nyt internoidut saksalaiset, missä asui aiemmin kadonnut venäläinen omakotitalon asukas, tulevatko juutalaiset kesäasukkaat tänä keväänä.              

 

 

                                                         ***

 

Rauhallista arkea kesti koko Paasikiven- Kekkosen presidenttikausien ajan. Maata rakennettiin. Usko tulevaisuuteen oli vahva. Naapurimaahan Neuvostoliittoon luotiin arastellen, mutta yhä helpommin Kekkosen esimerkkiä seuraten hyvät ja tuttavalliset suhteet. Turvallisuuden pohjana oli YYA-sopimus, joka takasi Suomen ja Neuvostoliiton välisen yhteistyön ja ystävyyden, joka ei sisältänyt yhteisiä sotaharjoituksia ketään vastaan.

Keskinäinen kauppa kukoisti, kunnes vähitellen yhä voimakkaammin luottamusta alkoi nakertaa Yhdysvaltojen puuttuminen Suomen asioihin. Suomelle asetettiin ehtoja mitä teknologiaa saa viedä Neuvostoliittoon. Minkälaista kauppaa saa käydä.

 

                                                         ***

 

Urho Kekkosen luovuttua virastaan hänen seuraajansa Mauno Koivisto lopetti kokoomuspuolueen eristämisen. Vuonna 1987 Harri Holkerin hallitus aloitti uuden kauden Suomen historiassa. Siitä lähti liikkeelle kokoomuspuolueen johdolla yhä voimakkaampi pyrkimys palata vanhaan yhteistyöhön Saksan ja Yhdysvaltojen kanssa.

Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena tuo sosialistinen hyvinvointivaltio lakkasi olemasta. Yhdysvaltojen panos maan ryöstössä ja oligarkki -mafian syntymisessä oli merkittävä. Suomi ei vain seurannut katseella, vaan edesauttoi prosessia salaa.

Suomi halusi hyödyntää muodostuneen Venäjän etsikkoaikaa ja haurautta liittymällä yhä voimakkaammin Saksan johtaman EU:n yhteyteen. Suomen valtiovarainministeri Sauli Niinistö ryhtyi Helmut Kohlin kutsusta kitkemään kommunismia Euroopasta EDU: n puheenjohtajaksi kutsuttuna. Kokoomuksen johdolla suoritettiin pikainen liittyminen EU:hun ja euroon. Kokoomus ilmoitti yhdessä johtavien medioiden kanssa kannattavansa Suomen liittymistä sotilasliitto NATO: on vuonna 2000.

Vuonna 1999 Suomen hallitus oli auttanut NATO-Saksaa ja Yhdysvaltoja aloittamaan liittoutumattoman, ketään uhkaamattoman Jugoslavian pommitukset salaamalla hallussaan olevat sotilaallisen konfliktin todelliset tiedot. Siten Suomi tarjosi palvelua NATO: lle kouriintuntuvalla tavalla. 

Vuonna 2000 vuorostaan Yhdysvallat ilmoitti Bratislavassa pitämässään kokouksessa lopettavansa noudattamasta kansainvälisiä lakeja, mikäli ne eivät palvele USA:n etuja. Sen lisäksi se ilmoitti tavoitteenaan olevan laajentaa NATOn Baltiasta Ukrainan Odessaan sekä estävänsä Venäjän pääsyn Pietarista Itämerelle.

Mikä yhteensattuma!  Juuri tuona vuonna koko pääoman hallitsema media ilmoittaa kokoomuspuolueen ohella haluavansa, että Suomi liittyy NATO:on. Länsimaat katsovat Suomen olevan osa Baltiaa.

Kahdenkymmenen vuoden kuluessa kokoomus ja pääoman hallitsema media ovat johtaneet prosessia, jonka päämääränä on NATO-liittolaisuus. Se merkitsee Suomen itsenäisyyden menettämistä, Yhdysvaltojen presidentin komentoon asettumista ei vain sotilaallisesti mutta myös poliittisesti.

Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ilmoitti tavoittelevansa Venäjän muuttamista hylkiövaltioksi ja kongressi onkin antanut presidentille valtuudet aloittaa sodan Venäjää vastaan tarvitsematta enää kääntyä kongressin puoleen. Yhdysvaltojen johtama NATO on ilmoittanut Venäjän olevan sen päävihollinen.

Nyt siis Suomi on päässyt päämääräänsä julistautuen yksipuolisesti Venäjän viholliseksi. Sen lisäksi Suomi on sitoutunut toteuttamaan isäntänsä tavoitteen Venäjän muuttamiseksi hylkiövaltioksi.

 

                                                     ***

Viime päivinä on saatu kuulla Suomen harjoitelleen yhdessä Yhdysvaltojen sotilaiden kanssa Suomenlahden miinoittamista helikoptereista käsin. Miinat ovat vaikeasti havaittavia ja vielä vaikeammin purettavia. Onko harjoituksessa jo pudotettu toimiva miinoja?

Suomen ja Eestin puolustusministerit ovat ilmoittaneet yhdenmukaistavansa sotilaallista yhteistyötään. Suomelle tulee vastuu suuresta osasto Eestin puolustusta Suomen liittyessä NATO: on. 

Tuleeko lukijalle tunne: Tämän olemme nähneet ennenkin! 1930-luvulla.

Vuonna 1941kesällä Suomen armeija miinoitti yhdessä saksalaisten kanssa Suomenlahden. 16 000 Tallinnasta Leningradiin laivoilla pakenevaa siviiliä, sotilasta, sairaaloiden potilasta kuoli laivojen törmättyä miinoihin tai jouduttua saksalaisen tykistön ja pommitusten kohteeksi.

 

                                                         ***

 

Miten olemme joutuneet tähän?

Koko 2000-luvun pääoman hallitsema media on julkaissut vain Venäjä-kielteistä USA/NATO-EU -myönteistä tietoa. Sotilaallisista konflikteista oli sitten kysymys Afganistanista, Irakista, Georgiasta, Libyasta tai Syyriasta NATO-liittolaisten aiheuttamista tuhoista vaietaan tai niitä silitellään.

Media on valinnut presidentiksi kokoomuspuolueen entisen puheenjohtajan, EDU:n puheenjohtajan Sauli Niinistön kahdesti.

Valtioneuvoston toimesta on rakennettu tiedonvälityksen sensuurijärjestelmä Valtion turvallisuuskeskuksen huoltovarmuuskeskuksen rahoittama Mediapooli. Sen tehtävänä on valita oikeat NATO-myönteiset sisällöt TV-ohjelmiin, lehdistöön, kirjankustantamoihin ja elokuviin.

Mediapoolin ohella Suomen hallituksen maahamme kutsuma NATO:n hybridikeskus ja eduskunnan rahoittama ulkopoliittinen instituutti vaikuttavat siten, että vain USA-myönteinen NATO a myötäilevä tiedotus pääsee julkisuuteen.

Vastenmielisin piirre on se, että rasismi on sallittua silloin kun se kohdistuu venäläisiin tai NATO:n uhreihin serbeihin. Venäjä- tai serbi -vastainen propaganda on sallittua, jopa toivottua niin mediassa kuin kansalaiskeskustelussa.

 

                                                           ***

Median sensuuri on näkynyt räikeimmin Venäjän ryhtyessä asein puolustamaan Ukrainan Donbassin asukkaita. Donbassin asukkaat ovat kärsineet 8 vuotta Kiovan natseista ja Yhdysvalloista riippuvaisen hallituksen sotatoimia heitä vastaan. Syvästä korruptiosta kärsivä Ukraina on asemoinut itsensä valtamediassa uhriksi, vaikka se itse julisti ”terrorismin vastaisen sodan” Donbassin asukkaille, siviileille,  keväällä 2014 heti Yhdysvaltojen ja eräiden EU-maiden suorittaman väkivaltaisen vallankaappauksen jälkeen.

Ukrainan hallitus on turvautunut terroriin, joka on natsismille luontaista. Siviilikohteiden keskelle asetetut sotilastukikohdat, omien kansalaisten ampuminen selkään, jos he pyrkivät Venäjän vapauttamille alueille turvaan, ydinvoimaloiden pommittaminen ydinkatastrofin riskilläkin, siviiliteollisuuslaitosten pommittaminen tietäen siitä johtuvan myrkyllisiä pilviä kuten hiljattain tislaamosta syntynyt ammoniakkipilvi.

NATO-maat erityisesti USA ja Saksa ovat turvautuneet yhteistyöhön terroristien ja natsien kanssa Jugoslavian sodan aikana. Nyt lähes kaikki EU-maat velvoitetaan tukemaan Ukrainan natseja solidaarisuudesta muille EU-maille. Ne maat, joilla oli läheisin yhteistyö natsi-Saksan Einsatz-ryhmien kiduttajien ja murhaajien kanssa toisen maailmansodan 1941 – 45 aikana kuten Baltian maat, Puola ja Ukraina ovat innokkaimmin levittämässä samanlaista rasismia ja tappouhkauksia kuin tuolloin. Ukrainan natsit vaativat nyt tappamaan kaikki venäjää puhuvat ukrainalaiset ja venäläiset. Ukrainassa venäjän puhuminen on lailla kielletty, vaikka lähes puolet ukrainalaisista puhuu äidinkielenään venäjää. Saman kaltaisia uhkauksia kuullaan myös Suomen eduskunnasta.

Suomen poliitikot ja media ovat meille selityksen velkaa:Jos venäläiset ovat niin pahoja ja syyllisiä lähtiessään sotilaallisella voimalla pelastamaan naapurimaan sorrettuja kansalaisia, miksi sitten ukrainalaiset miljoonittain ovat hakeneet turvaa juuri Venäjän maaperältä? 30 000 ukrainalaista on tullut Suomeen, yli 2 miljoonaa Venäjälle.

Suosittelen katsomaan Netflixistä toisen maailmansodan aikaista Einsatzgruppen-dokumenttia, jolloin saatatte havahtua, mihin tämä nykyinen natsismin ihannointi ja psykoosia muistuttava Venäjä-viha voi johtaa. 

Suomen nykyinen henkinen tila on tietoisesti kehitettyä poliittis -sotilaallista prosessia, jossa ei demokratiasta tai kasanvallasta ole tietoakaan. Suomen kansa on manipuloitu tehokkaasti, lähes tieteellisesti passiivisuuteen ja tiedostamattomuuteen. Prosessin johtajana on ylikansallinen pääoma, CIA, Yhdysvaltojen hallitus, NATO ja Suomen prosessiin vapaaehtoisesti sitonut nykyinen tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

 

 

 

                                                               

 

 

                                                  

Kaksi todellisuutta: Suomen media ja realiteetit

Torstai 23.10.2014 klo 11.23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keväällä 2014 Paavo Väyrynen totesi Ukrainaan liittyen Suomen median olevan anglo-amerikkalaista propagandaa.

Palasin viime yönä Balkanilta, Bosniasta ja Serbiasta. Sain lahjaksi Bosniassa laaditun kirjan yhdysvaltalaisten yrityksestä saada aikaan värivallankumous tuossa "siirtomaassaan". Bosniaahan voi todella kutsua Yhdysvaltojen siirtomaaksi. Suunnitellun taloudellisen kurjistamisen, propagandan, sodan ja pommitusten jälkeen Yhdysvaltojen vallan stabiloiminen on ollut työlästä tuossa itsepäisten ja vapautta rakastavien ihmisten maassa. Huolimatta siirtomaaisännästä,high commisionerista, "kansainvälisen yhteisön" vallan takaamasta oikeusjärjestelmästä ja yhteiskunnan destabiloinnista pääoman hyväksi, kaikki ei ole mennyt suunnitellusti.

Palatessani suomalaiseen, sukellusvenejahdin hallitsemaan uutisvirtaan, en psykiatrina voi sanoa muuta kuin että todellisuus on vaihtunut propagandaan.

Tilaamani yhdysvaltalainen The Nation-lehti, joka on ilmestynyt 1800-luvulta asti, kirjoittaa päätoimittajan tapaamisesta Edward Snowdenin kanssa Moskovassa. Snowdenin paljastama jokaiseen yksilöön ja yhteisöön kohdistuvan vakoilun maailma, on aivan muuta kuin se, johon Suomen media haluaa huomion kohdistettavan. Samoin presidentti Obaman hyväksymä kidutus sivuutetaan.

Monet Etelä-Amerikan maat ovat rajoittaneet tai kieltäneet NED:in (Yhdysvaltojen CIA:n pehmeämmän version) toiminnan maassaan estääkseen epädemokraattiset, USA:n pääomapiirien tavoitteita palvelevat hallituksen vaihdokset omissa maissaan. Suomen media kritisoi näitä pyrkimyksiä. Siten se tahtoen tai tahtomattaan tulee rinnastaneeksi Yhdysvaltojen pääomapiirien valtapyrkimykset ja demokratian. Suomalaiset tiedotusvälineet ja eräät kulttuuripiirit haluasivat USA:n vallan ja moraalin myös Venäjälle. He pahastuvat siitä, että venäläiset haluavat itse päättää omasta todellisuudestaan. Eihän se sovi!

Yhdysvaltojen strategia on sama kaikissa kohteissa, on se sitten Jugoslavia, Georgia, Ukraina, Bosnia, Serbia tai Venäjä: ensin talous kuralle, NED osoittamaan oikeaa suuntaa. Ellei se riitä, väkivaltaa peliin joko pommien tai väkivaltaisten, siihen koulutettujen mielenosoittajien/kommandojen avulla. Asialle ja korruptiolle alttiit yhteistyöhenkilöt ja massiivinen propaganda, jolla todellisuus peitetään. Siinä koko keitos.

Nyt koko Eurooppa on alttiina Yhdysvaltojen aiheuttaman pankkikriisin seurauksien vuoksi. Eurooppa, jonka talous on kuralla, on hyvä maaperä manipuloinnille. Demokratian vastaiset kauppasopimukset kuten TTIP ja NATO:n vallan kasvattaminen sujuvat entistä helpommin. USA:n keksimille Venäjään kohdistuville talouspakotteilla on Kuuban saarto hyvänä esimerkkinä. Pahuuden valta on uskomaton.

Eurooppa pannaan hoitamaan USA:n laittomien sotien seuraukset. Seistessäni turvatarkastuksessa lentokentillä ärsyynnyn siitä, että "sota terrorismia" vastaan on Yhdysvaltojen aiheuttama ja minun on pakkko alistua tähän. Afganistanin talebanien, Syyrian jihadistien, Bosnian jihadistien tukeminen on johtanut pakolaisten vyöryyn Eurooppaan ja Euroopan sisällä. Miljoonat Syyrian pakolaiset ovat USA:n ja entisten siirtomaavaltojen ylemmyyden, arroganssin ja ahneuden tulosta. Liittoutumattoman Syyrian sekulaarinen hallitus on saatava vaihdetuksi. USA:lle ja Israelille kriittinen maa on saatava murskattua.

EU seuraa Yhdysvaltojen valtapolitiikkaa. Kysyin Belgradilaisen hotellin vastaanoton nuorilta hyvinkoulutetuilta työntekijöiltä ovatko serbialaiset valmiita luovuttamaan Serbian maakunnan Kosovon Yhdysvalloille, jos EU pitää tätä ehtona Serbian jäseneksi pääsylle. Nuoret ymmärsivät heti, miksi kysyin näin (Kosovohan on yhdysvaltalaisen valtavan sotilastukikohdan maapohja ja siksi globaalin vallan näkökulmasta välttämätön "itsenäisenä") ja sanoivat ponnekkaasti, että ei.

Etelä- Amerikan sosialismia ja kansanvaltaa kehittävät maat luottavat aitoon demokratiaan. Ehkä demokratian toivoa ei vielä ole kokonaan menetetty. Ehkä joku edistyksellinen totuutta rakastava johtaja jää murhaamatta. Patrice Lumumba ja upea Burkina-Fason Thomas Sankara (joka mm kieltäytyi IMF-yhteistyöstä) tapettiin.

BRICS yhteistyö Venäjän, Kiinan, Intian, Etelä-Afrikan ja Brasilian kesken antaa toivoa. Ehkä juuri siksi läntinen- ja Suomen media niin vihaa Venäjää. Se ei suostu palvelemaan ensisijaisesti USA:n 1%:n rikkaimmiston etuja. Vakoilun ja sotilaallisen vallan siirtomaaisännät USA,Kanada,Australia, Uusi-Seelanti ja Iso-Britannia hiovat aseitaan.

Brief English summary: The western media is trying to paint those countries which do not obey the interests of the US and EU 1%, as a threat to world peace as president Obama did in his UN speech. Russia together with other BRICS countries + those South-American countries which are restricting the influence of US NED(national endowment for democracy) in order to inhibit the US imposed color revolutions are the propaganda targets.

In Bosnia, where the US--EU colonial policies are concrete and the US is trying to influence the elections, locals have written a book of the US colour revolutions.It shows that the strategy is the same in Jugoslavia, Georgia, Ukraine,Russia, Bosnia, Serbia or Hong Kong. The interests of the US gain new power in economically retarded Europe. It is easier to persuade undemocratic TTIP negotiations through propaganda.

Unfortunately the Finnish media and politics is unaware about what they are writing and doing. The Anglo-American propaganda is  unfortunately the only available.

A-studio:Talkin mahalasku Ukrainasta

Perjantai 31.1.2014 klo 12.03 - Pirkko Turpeinen-Saari

Kuinka tietämätön toimittaja saa olla vetäessään kansainvälispoliittista ajankohtaisohjelmaa??A-studion keskustelu oli tietämätöntä taivastelua ja käsittämätöntä asioiden sotkemista. Edes ulkoministeri Tuomiojan asialliset näkökohdat eivät pystyneet pelastamaan tilannetta.Terho jäi odottavalle kannalle.

Toimittajaa ei ihmetyttänyt se, että NATO:n pääsihteeri oli juuri edellisenä päivänä todennut, että Ukrainan lähentymissopimus EU:n kanssa olisi ollut merkittävä lisä Euro-Atlanttiseen turvallisuuteen. Toimittaja ei myöskään ihmetellyt, miksi Yhdysvaltojen eturivin vaikuttajat ovat käyneet tukemassa mielenosoittajia ja ulkoministeri Kerry aikoo tavata heidän johtajiaan Saksassa.

Toimittaja ei tiennyt, että Yhdysvallat on jo vuodesta 1983 lähtien CIA:n miedommalla versiona National Endowment for Democracylla pyrkinyt vaikuttamaan entisen Neuvostoliiton eri osien lähentämiseen NATO:oon ja globaalin talouden osiksi. Toimittaja ei käsitä, että Ukrainaan pyritään sovittamaan samoja toimenpiteitä, joilla Jugoslavia hajotettiin ja ajettiin sisällissotaan. Ensin hajotetaan talous ja omavarainen maanviljelys- ja teollisuustuotanto. Hankitaan Yhdysvaltojen lahjomat poliitikot tukemaan IMF:n Maailmanpankin suunnittelemaa talouden "tervehdyttämistä" romahduksen kautta.

Ukrainan entinen keskuspankin johtaja ja myöhemmin päämisteri Justchenko toimi eräänä tällaisena Yhdysvaltojen nukkena. Hän osallistui v 1994 talouden "shokkihoitoon". Leivän hinta kohosi yhdessä yössä 300 prosentilla, sähkön hinta 600%, joukkoliikenne 900% ja elintaso romahti, aivan kuten Jugoslaviassa Yhdysvaltojen ja Maailmanpankin irtisanoessa Jugoslavian lainat yht'äkkisellä päätöksellä.

Ukraina tunnetaan viljavainioistaan ja raskaasta teollisuudestaan. USA:n ja IMF:n kanssa tehdyn taloussopimuksen seurauksena Ukrainaan alettiin dumpata Yhdysvaltalaista ylijäämäviljaa, jonka seuraukset olivat samat kuin missä tahansa kehitysmaassa. Viljantuotanto Ukrainassa laski 45%.

Yhdysvaltojen kouristuksenomaisen tarpeen saada Ukraina kokonaan omaan valtaansa on ymmärrettävissä käyttämällä dokumenttiohjaaja Rainer Vossin vertausta taloudellisesta keinottelusta addiktiona, sairautena. Yhdysvaltojen 1%:lle addiktio rahaan ja valtaan  on peliriippuvuuttakin pahempi addiktiosairauden muoto. Jos sen käsittää voi myös ymmärtää USA:n väkivaltaistenkin  toimien logiikan.Tämä itsekäs sairaus on humanismin ja solidaarisuuden vastakohta.

 USA on vuosikymmenten ajan sijoittanut rahaa, vaikutusvaltaa, värivallankumousta ja propagandaa Ukrainaan hankkien oikeistolaista EU-politiikkaa ajavan EU:n rinnalleen.Tältä pohjalta on ymmärrettävää, että konkurssinkin uhalla Ukrainan "olisi tullut" liittyä USA:n ja Euroopan rahamaailman havittelemaan kauppayhteisöön. Peruuttaminen viime hetkellä oli kuin alkoholistilta ottaisi pullon suusta, ennen kipeästi kaivattua naukkua.

Venäjän asenne on turvallisuuspoliittisesti ymmärrettävä. Yhdysvaltojen rahamaailmaa edustavat oikeistolaiset poliitikot pitävät Venäjää päävihollisena. Ne haluavat saartaa Venäjän NATO-mailla. Kysyä voikin kumman maan kultturi, kieli ja uskonto on lähempänä Ukrainaa, Venäjän vai Yhdysvaltojen.Kuinka mielekäs globaalin vallan etuja puolustava NATO on Ukrainalle?

Addiktion tyydyttäminen johti Jugoslaviassa Yhdysvaltojen fasististen liittolaisten salaiseen aseistamiseen sisällissodan synnyttämiseksi ja hallituksen ja yhteiskuntajärjestelmän vaihtamiseksi. Toistaiseksi Ukrainassa mielenosoittajille on annettu vähemmän tulivoimaa, mutta tavoite on sama.Tuki äärioikealle jopa fasistisille liikkeille on tullut USA:sta ja Saksasta.

Jugoslavialaisilla ei ollut varaa ostaa romahdutettua infrastruktuuriaan vaan yritykset jouduttiin myymään pilkkahintaan ylikansallisille sijoittajille. Suuri osa lehdistöä ja TV-asemia on nyt ylikansallisilla yhtiöillä, jotka tulkitsevat sodankin kulkua totuuden vastaisesti. Jugoslavian jäännösvaltiot kuulevat omista tiedotusvälineistään "lännen" tulkinnan omista prosesseistaan ja historiastaan.

Kun Jugoslavia aikoi haastaa NATO:n kansainväliseen tuomioistuimeen laittoman sodan aloittamisesta, sille todettiin, että se ei voi tehdä sitä, koska ei ole rajojen muututtua enää YK:n jäsen. Siis YK:n perustajavaltion jäännös ei ollut enää jäsen. 

Tämä osoittaa minkälaista mielivaltaa kansainvälisessä politiikassa USA-johtoisen NATO:n politiikkaan liittyminen merkitsee. Jugoslavian kohtalo tulee olemaan Ukrainankin kohtalo, ellei Euroopan unionin vaaleissa tapahdu jyrkkää käännöstä demokratian ja rauhanomaisen yhteistyön suuntaan. 

Toivottomuuden vai toivon aika

Keskiviikko 21.12.2011 klo 9.26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelin äsken 13-vuotiaan lapsenlapseni kanssa. Yläasteen ensimmäiselle luokalle oli näytetty 2 joulunaluselokuvaa. Ensimmäinen oli Al Goren ilmastonmuutosta koskeva elokuva ja toisessa kuvattiin jääkarhujen kohtaloa.

Ensimmäisen elokuvan yhteydessä oli mainittu, että maapallolla olisi aikaa ennen loppua noin 50 vuotta. Jääkarhujen kohtalo näytti kuinka hyvää vauhtia kohti tätä ennustettua kohtaloa ollaan menossa. Kysyin rakkaalta lapselta minkälaista keskustelua elokuvista oli syntynyt."Ei mitään, jääkarhuista jotakin". Totesimme, että viidenkymmenen vuoden kuluttua hän ja luokkatoverit olisivat 63:n ikäisiä. Mietteliäänä erittäin valveutunut lapsi kysyi: "Miksi Al Gorea ei valittu presidentiksi?"

Hyvä kysymys. Miksi hyvältä tuntuvilla ihmisillä ei ole valtaa. Sen sijaan itsekkyys, tuhoavuus, kiristys ja empatian puute leviävät syövän tavoin kautta maailman.

Maailman mahtimaat päättävät ketkä ovat hyviä, ketkä pahoja. Aito demokratia ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pyrkiminen koetaan valtapiireissä uhkana.Kuinka moni maa on saatu polvilleen talouspakotteilla ja siten nöyrtymään valtaa myötäileviksi tai tuhoutumaan. Pieni Kuuba on tästä oiva esimerkki.

Kuinka monessa asiassa Eurooppalaiset itseään sivistyneenä pitävät maat myötäilevät sotilaallista ylivaltaa harjoittavan maailmanvallan hankkeita.

Israelin sotakoneisto on 477 palestiinalaisvangin vapauttamisen jälkeen vanginnut jo nyt 420 uutta palestiinalaista. Kaksikymmentä kansanedustajaa on edelleen Israelin vankiloissa.

Pohjoismaista Islanti on ensimmäisenä tunnustanut Palestiinan valtion. Mistä tämä pieni saarivaltio on löytänyt tällaisen itsenäisyyden ja rohkeuden?

Mitä vastaan lapsenlapsen pohtivan katseen edessä kun maailman mahtimaat eivät alistu ilmastosopimuksiin, kansainväliseen oikeusjärjestelmään, rosvotalouden säätelyyn eikä mihinkään merkittävään uudistukseen, joiden ne katsovat loukkaavan heidän suvereniteettiaan olla pahoja.

Tällä hetkellä vastaan otsikkooni:Pahuus syö kiihtyvällä vauhdilla toivoa ja ihmiset katsovat hiljaa, passiivisina vierellä kun oikeudenmukaisuus liukuu ohi ja ulottumattomiin.