Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Hyvinkään ampujassa oli ennusmerkkejä

Tiistai 29.5.2012 klo 22.33 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ministeri Räsänen ja mediassa haastatellut asiantuntijat ovat olleet sillä kannalla, että Hyvinkään ampumistapaus poikkeaa aikaisemmista siinä, että siihen ei liittynyt ennustettavuutta eikä yhteisiä piirteitä aikaisempiin surmatekoihin.

Olen tutkinut niin suomalaisten kuin brittiopiskelijoiden itsemurhia. Hyvinkään ampujan ystävä, joka puhui tämän kanssa puhelimessa juuri ennen ampumista teki jo diagnoosin. Ampuja sanoi antavansa värikuula- aseensa tälle, koska ei niitä enää tarvitse. Sen johdosta ystävä huolestuneena kysyi, "että ethän aio tehdä itsellesi mitään"?

Tyypillisesti itsemurhan jälkeen monet tutkimieni nuorten ystävät olivat jälkeenpäin kertoneet vastaavaa. Itsemurhaa ennen ystävä oli sanonut: "Ota laskettelusukseni, en tarvitse niitä enää", vaikka laskettelu olisi ollut intohimoinen harrastus.

Hyvinkään ampuja oli välinpitämätön itsensä ja muiden suhteen. Aggressio voi vastaavassa tilanteessa suuntautua joko itseen tai ulkopuolisiin. Joukkosurmissa on usein kyse laajennetusta itsemurhasta. Ampujan persoona voi olla siten jakautunut, että ei tiedosta tekonsa eri puolia. Hyvinkään ampuja ei myöskään joutunut umpikujaan eikä itsemurha toteutunut välittömästi tapahtuman yhteydessä. Pakomatkalla hän ehti ajatella ja tapahtumien kulku ehti muuttua.

Huomiota herättäneessä perhesurmassa tapettuaan vaimonsa ja lapsensa, perheen isä ajoi Porvoon lähellä autonsa päin toista autoa, jonka ajaja kuoli ja jätti useita lapsia isättömiksi. Siten itsemurha sisälsi piittaamatonta aggressiota, jonka seuraukset täysin viattomille sivullisille olivat järkyttävät.

Hyvinkään ampuja ihaili tarkka-ampujaa, joka tappoi mahdollisimman monta puna-armeijan sotilasta. Siten tältäkään osin ministeri Räsäsen käsitys ennusmerkkien puutteesta ei pitänyt paikkaansa.Tappamisen ihailu ja tappamis"leikit" harrastuksena ovat ennusmerkkejä.

Toisaalta tällainen tappamisen ihailu laajenee koko kulttuuriimme. Meidät on kasvatettu ihannoimaan sotaa, sankarikuolemaa ja jopa sotarikolliseksi luokiteltavia henkilöitä. Sodan ihannointia vastustava sotaveteraani käveli muutama vuosi sitten itsenäisyyspäivän paraatissa hyökkäysajoneuvon alle protestoiden ääneen sodan ihannointia. Tätä viestiä ei kulttuurissamme otettu vastaan. Vasta viime aikoina jotkut sotaveteraanit ovat voineet puhua kuinka hirveää sota on ja käsitellä kokemuksiaan syvät tunteet jakaen.

Kulttuurimme kasvu ulos väkivallasta edellyttäisi muun muassa niin sisällissodan kuin myöhempien sotien tunteellista käsittelyä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: masennus, aggressio, tappamisen ihailu