Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Jouko-palvelubussi,Helsingin joukkoliikenteen helmi

Keskiviikko 9.9.2009 klo 17.52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jouko-palvelubussin pysäkki on kerrostalomme edessä olevalla aukealla. Seuraan tuota katolla olevat liput hulmuten etenevää pientä sinistä olentoa kuin perheenjäsentä. Suunnittelen kaupunkimatkat siten, että käytän tätä pikkubussia metrolle mennessäni.

Bussissa matkustavat tervehtivät kuljettajaa ja toisiaan. Bussissa tutustutaan naapureihin ja matkan varrella mukaan tuleviin uusiin matkustajiin.Kuljettaja auttaa ystävällisesti lapsia ja vanhuksia. Auto lähtee liikkeelle vasta kun kaikki ovat istahtaneet. Pysähdykset eivät tapahdu vain pysäkeillä vaan matkustaja saa kuljettajan pysäyttämään auton reitin varrella kättä nostamalla.

Pienen bussin tunnelma on ystävällinen ja lämmin. Vaikka sen reitti mutkittelee omakotialueen keskellä ja metreissä mitattuna on pidempi kuin normaalivuorojen reitit, reittiopas julistaa sen nopeimmaksi, mikä johtuu siitä, että reittiopas laskee myös normaalivuorojen pysäkeille kävelymatkat matka-aikaan.

Iäkäs ystäväni, joka asuu kivenheiton päässä meiltä käyttää toista Jouko-bussia kuin minä. Hänen sininen Joukonsa pysähtyy aivan hänen palvelutalonsa vieressä ja kiertelee sen ympäristössä poimimassa halukkaita matkustajia. Hän pääsee bussilla kätevästi ostoskeskukseen, terveyskeskukseen ja apteekkiin. 94-vuoden ikä ei aseta esteitä liikkumiselle kun Jouko-palvelulinja on apuna.

Mikäli joukkoliikenteen suunnittelijoille annetaan tunnustuspalkintoja, Jouko-palvelubussin toteuttaja ansaitsisi sellaisen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: palvelu, joustavuus, yhteisöllisyys

Suomalaisen koulun ongelmista

Lauantai 5.7.2008 klo 13.41 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tukholmalaiset kouluaiset eivät lehtitietojen mukaan haluaisi käydä koulua Suomessa siksi, että heidän mielestään siellä on autoritaarista. Heidän mielestään ruotsalaisissa kouluissa keskustellaan.

Tämän päivän HeSan yliössä Päivi Nykyri ja Kristina Salonen päättävät koululaisten mielenterveyttä käsittelevän kirjoituksensa:" Yksilönä sosiaalisesti hyväksytyksi tuleminen on kouluyhteisön jokaisen jäsenen mielenterveyden kannalta ensiarvoisen tärkeää."

Ansiokas teksti ei hyvien periaatteiden lisäksi anna viitteitä siitä kuinka tämä hyväksytyksi tuleminen tapahtuu.

Koulukiusaamisesta on myös puhuttu lähes loputtomiin, mutta ratkaisuja etsitään säännöistä ja ongelmasta keskustelusta sen sijaan että paneuduttaisiin kouluilmapiirin kiusaamista edistävien seikkojen ennaltaehkäisyyn.

Koulua ei voida irroittaa itsekkäästä,valehtelevasta omaa etua tavoittelevasta herkkiä ja tuntevia ihmisiä polkevasta aikuisten yhteiskunnasta. Tästä johtuen myös koulu viestittää kilpailun ja menestymisen arvoja.Toistaiseksi koulu antaa myös mahdollisuuden palkita oppilaita, jotka ovat avuliaita toisia kohtaan niin stipendien jaossa kuin luokkayhteisössä, opettajien luonteenlaadusta riippuen.

Eläytymistä ja toisen asemaan asettumista ei voi opettaa oppiaineena vaan sen voi omaksua vain elämällä. Suomalaisissa kouluissa koulujärjestelmänä ei ole vielä aloitettu sitä työtä, mikä loisi edellytykset hyvälle kouluilmapiirille.Ainoa keino on auttaa lapsia ja nuoria keskustelemaan aikuisen johdolla kokemuksistaan ja tunteistaan.Koululla on kaikki mahdollisuudet kehittää järjestelmä, jossa lapset jaetaan n 10 lapsen tai nuoren säännöllisesti viikottain kokoontuviin ryhmiin, jotka aikuisen johdolla saavat mahdollisuuden käsitellä tiedon ja tunteen tasolla vapaasti ajatuksistaan ja mielipiteistään. Tällainen ryhmätoiminta lievittää luokattomuuden aiheuttaman irrallisuuden tunteen mahdollista kehittymistä.Jokainen voi vähitellen tuntea olevansa arvostettu ja paine kahinoihin ja kiusaamisiin vähenee.Keskinäinen auttaminen tulee mahdolliseksi pelkän kilpailun sijasta.

Opettajien ammattijärjestö teki vuosikymmeniä sitten karhunpalveluksen kaikille Suomen lapsille julistamalla että " Opettaja opettaa ja koti kasvattaa" Opettajien palkkaus hienosäädettiin entistä enemmän eräänlaiseksi opetussuoriteautomaatiksi kokonaisvaltaisen lasten kasvatus ja opetustapahtuman sijasta.

Osa opettajista saattaa tuntea, että enhän minä ole mikään psykologi enkä siksi voi vetää jotakin lasten ryhmäprosessia.Siihen voi vain todeta, että äidiksi ja isäksi joutuu täysin ilman koulutusta ja oman perheryhmän kanssa on pärjättävä ilman mitään ulkopuolista apua.Sitäpaitsi opettajan johtamassa LUOKASSA ON JO MENEILLÄÄN HALLITSEMATON PROSESSI joka on joskus kaoottinen.

Jotta luokassa joka tapauksessa kehkeytyvä prosessi olisi positiivinen ja miellyttävä sen on saatava välineet tuohon toteuttamiseen. Luokkien tuntiohjelmaan on varattava oma paikkansa keskusteluihin.Keskustelevan opetustyylin paremmuus on selvä. Jokainen oppilaan tekemä oma oivallus jättää pysyvän jäljen hänen tietoisuuteensa.

Opettajien työnohjauksen tulisi olla itsestään selvä osa koulutyötä.Ryhmäprosessien hallinta antaa opettajalle voimia ja lisää kiinnostusta omaan työhön entistä syvemmällä tavalla.

Kokeilimme Helsingin nuorisopsykiatran,Nuorisotoimen,Lastensuojelun ja Etu-Töölön yläasteen kanssa ryhmäjakoa, tutustumisjaksoa lukukauden alussa ja edellämainitun tapaista keskustelevuuden lisäämistä 1990 luvun lopulla. Uuden toiminnan tuomasta annista innostunut opettaja kehaisi " Voi kuinka nuo lapset ovat viisaita".

Annetaan mahdollisuus lasten viisauden tulla esiin avuksemme.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ryhmätyö, yhteisöllisyys, tunnevuorovaikutus