Suomen ja EU:n ulkopolitiikka perustuu vääriin tietoihin ja valehteluun

Perjantai 14.6.2019 klo 17.15 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomat ja Yle ovat viime aikoina käyttäneet runsaasti uutistilaa Kiinan arvosteluun. Yhdysvaltojen väitteet milloin minkäkin kiinalaisen välineen puutteista tai tulevista puutteista on otettu tosiasioina.

Tänään Helsingin Sanomat kiinittää Jarmo Huhtasen artikkelissa huomiota tilattavien lennokkien mahdollisesti välittävän tietoja Kiinan hallitukselle. Myös Karlssonin pilapiirroksessa kysytään, vieläkö me maksamme moisesta.

Huhtanen kertoo artikkelissaan EU:n Kiinalle vuonna 1989 asettamasta aseidenvientikiellosta, joka on saatettu voimaan Tiananmenin aukiolla vuonna 1989 tapahtuneen verilöylyn johdosta.

Yleensä salaiseksi julistettuja valtioiden asiakirjoja paljastetaan vasta vuosikymmenten kuluttua. Siten kyseisen valtion kannalta tarkoituksenmukaiseksi katsottujen väärien tietojen leviämisen vaikutusta on voitu ylläpitää lähes määrättömästi.

Kun kyseessä on aikaisempi lähes maapallon yksinvalta, Yhdysvallat, sen vaikutusvalta kansainvälisiin tiedotusvälineisiin on ollut miltei absoluuttinen. Rahalla ja valtioihin kohdistuvalla taloudellisella ja sotilaallisella painostuksella vääristä tiedoista on muodostettu opinkappale, jonka rikkomisesta osassa tapauksista on seurannut juridisia seurauksia, vankilaa tai jopa hengenmeno.

Rohkea toimittaja Julian Assange on pystynyt rikkomaan Wikileaks- sivustollaan tuon mahdollisuuden salata rikoksia ja vääriä tietoja loputtomasti. 

Tiananmenin aukion "verilöyly" on osoittautunut paikkansapitämättömäksi. Aikaisemmissa blogeissani olen tuonut esiin lähteitä, joista asian voi tarkistaa. Siis EU on asettanut aseidenvientikiellon jo aikanaan paikkansapitämättömäksi tiedetyn seikan seurauksena. Yhdysvaltojen Kiinan suurlähettiläs lähetti ulkoministeriölleen välittömästi mielenosoitusten päätyttyä oikeat tiedot, jotka salattiin.

CIA:n apuna toimineet kiinalaisopiskelijat, jotka levittivät verilöylypropagandaa, salakuljetettiin Hong Kongin kautta Yhdysvaltoihin.

Samalla tavoin "Srebrenican kansanmurha" on satua, jota Yhdysvallat NATO-liittolaisineen tarvitsee peittääkseen todellisen serbeihin kohdistuneen kansanmurhan ja etnisen puhdistuksen, Operaatio myrskyn, vain kaksi viikkoa tarpeelliseksi osoittautuneen Srebrenican tapahtumasarjan jälkeen.

Heinä-elokuun taitteessa 1995 yhden viikonlopun aikana yhdysvaltalaisten kenraalien kouluttamat ja johtamat kroaattijoukot karkoittivat Kroatiasta keskiajalta peräisin olevilta asuinsijoitaan 250 000 serbiä tappaen tykkitulella ja ilmapommituksilla tuhansia.

Yhdysvaltojen arroganssia kuvaa se, että Kroatian puolustusministerin vieraillessa hiljattain Yhdysvalloissa, tulloin vielä Mattisin puolustusministerikautena, Mattis kehui serbien karkotustaistelun, Operaatio myrskyn, olleen suurenmoisin taistelu sitten toisen maailmansodan.

Tuon taistelun valmistelua ja kulkua opetetaan hänen mukaansa kaikissa Yhdysvaltojen sotilasakatemioissa.

Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten valheisiin indoktrinoitu läntinen media, Suomen media ja diplomaatit mukaan luettuna, vaikenivat Operaatio myrskystä ja korvasivat sen Srebrenican kansanmurhalla. Tuo "kansanmurha" oli siitä mielenkiintoinen, että kaikki naiset, lapset ja aseensa riisuneet miehet saivat turvan. Useimmat kujetettiin serbien järjestämillä busseilla haluamiinsa paikkoihin, YK:n järjestäessä autoihin polttoaineen.

Aseistetut muslimijoukot, divisioona, jota ei pitänyt olla demilitarisoidussa Srebrenicassa, lähtivät taistellen kohti 60 km päässä olevaa Tuzlaa, jossa oli Yhdysvaltojen tukikohta. Taisteluissa syntyi uhreja ja satoja myös teloitettiin.

Ukrainan vallankaappaus ja sitä seurannut konflikti on eräs tuoreimpia harhaanjohtavia tietoja synnyttänyt tapahtumien kulku.

USA ei ole kieltänyt rahoittaneensa ja valmistelleensa vallankaappausta. Vaikka jokainen  suomalaisiakin uutisia seurannut  muistaa nähneensä yhdysvaltalaisia senaattoreita ja EU-maiden ministereitä ja kansanedustajia Maidanin aukiolla yllyttämässä presidentin kaatamiseen, syyllisiä ei haluta nimetä.

Kuka tahansa on voinut kuunnella Eestin ulkoministerin ja EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan puhelun nauhoituksen, jossa ulkoministeri toteaa tarkka-ampujien, jotka tappoivat tarkoituksella aukiolla poliiseja ja kansalaisia, olleen "meikäläisiä" eli USA/EU-maiden palkkaamia.

USA ja EU ovat osallistuneet veriseen Ukrainan vallankaappaukseen, mutta syyttävät siitä Venäjää, joka on pelastanut krimiläiset juuri tuolta väkivallalta. USA:n vaatimuksesta EU on asettanut Venäjälle talouspakotteet. Inhimillisyydestä rangaistaan.

Milloin EU ja Suomi sen osana tunnustaa Ukrainan lähentymisneuvotteluissa Olli Rehnin johdolla tapahtuneet virheet? Milloin se lopettaa Venäjän rankaisemisen EU:n omista virheistä?

Yhdysvallat ja EU käyttävät rinta rinnan sotilaallista ja taloudellista väärää valtaa, joka kuitenkin tiedonvälityksessä salataan. Suomen ulkopoliittinen johto myötäilee politiikkaa, joka ei ole oikeudenmukaista eikä inhimillistä.

Yhdysvaltojen talouspakotteista osana Venezuelan talouskriisiä vaietaan. Sen sjaan ulkopoliittinen johtomme ja media tunnustavat Yhdysvaltojen tukeman ja sen sotilaallista väliintuloa toivovan presidentiksi julistautuneen Juan Guaidon. 

Yhdysvallat ja Saksa loivat jo v. 2001 suunnitelman Syyrian hallituksen kaatamiseksi ja maan muuttamiseksi ei-sekulaariksi sunni-muslimivaltioksi.

Yhdysvallat on rahoittanut ja aseistanut useiden EU:n NATO-maiden rinnalla Syyrian kapinallisjärjestöjä ISIS mukaan luettuna.

Yhdysvallat on ilmoittanut, että se ei kannata Syyrian jälleenrakentamista.

Yhdysvaltojen ja EU:n talouspakotteet kohdistuvat Syyrian hallintoon, jonka vastuulla on maan pystyssäpitäminen ja jälleenrakennus, jotta kansalaiset voisivat turvallisesti palata kotimaahansa.

Mitä järkeä EU:n ja Suomen käyttäytymisessä on?

Viime päivinä olemme myös kuulleet, että Yhdysvallat ei halua Jeremy Corbynin koskaan johtavan Iso-Britanniaa ja että presidentti Trump edellyttää, että Iso-Britannian terveydenhuolto yksityistämisen jälkeen sirtyy yhdysvaltalaisomistukseen.

Kuinka pitkälle EU ja Suomen ulkopoliittinen johto menevät tässä yhä epäinhimillisemmäksi ja epäoikeudenmukaisemmaksi muuttuvassa tilanteessa?

Osa suomalaisista käsittää mihin olemme menossa, mutta USA/EU/NATO:n hybridikeskuksen luomoama ulkopoliittinen johtomme ja mediamme syöttää kansalaisille harhaanjohtavia tietoja ja puolitotuuksia.

Tiananmenin "verilöyly"

Tiistai 11.6.2019 klo 16.42 - Pirkko Turpeinen-Saari

Jokaiselle Suomen mediaa käyttävälle on selvää, että Tinanmenin aukiolla tapahtui vuonna 1989 verilöyly, jota tulee muistella ja kunnioittaa sen uhreja myös Suomessa.

Helsingin Sanomat julkaisi "verilöylyn" muistopäivänä laajan artikkelin. Kokonaisvaikutelmasta  huolimatta lehti ei rehellisyyden nimessä voinut olla tokaisematta, että luultavasti tapauksessa ei kuollut ketään!

Siis verilöylyn vuosipäivä, jossa ei kuollut ketään.

Suurlähettiläs James R.Lilley joutui myöhemmin raportoimaan Washingtoniin, että vaikka sivukaduilta kuului satunnaisia laukauksia, torille saapuneilla useimmilla sotilailla oli varustuksenaan vain kilvet ja puiset pamput.

Tänään 11.6.2019 lehti riemuitsee Kiinan Hong Kongin mielenosoituksia, joiden tarkoituksena on estää rikollisten siirtäminen manner-Kiinaan tuomittaviksi. Mielenosoituksessa sanotaan järjestäjien mukaan olevan miljoonia osallistujia kun tas poliisi arvioi lukumääräksi noin neljännesmiljoonan.

Syvällistä tietoa kaipaavien kannattaa lukea F.Willim Engdahlin kirja Manifest Destiny; Democracy as Cognitive Dissonance. Teos esittelee huolellisesti dokumentoidusti kuinka Yhdysvallat, CIA ja useat Yhdysvaltojen presidentit valmistelivat Tiananmenin mielenosoitukset. Presidentti George H.W.Bush toimi Yhdysvaltojen Kiinan suurlähettiläänä vuoden ja oli hyvin perehtnyt Kiinan asioihin.

Mielenosoitusten teho ja julkisuus taattiin sillä, että ne kärjistettiin nälkälakoilla samaan aikaan kun Neuvostoliiton presidentti Gorbatsov saapui Pekingiin.

Yhdysvaltojen Kiinan suurlähettiläs James R.Lilley levitti verilöyly tarinaa tarkoituksenaan saada kansainvälinen yleinen mielipide Kiinaa vastaan, jotta Yhdysvallat voisi alkaa painostaa maata sotilaallisesti ja muilla sanktioilla. 

Jo vuodesta 1986 lähtien miljardööri George Sorosin rahasto "Fund for the Reform and Opening of China" sai miljoona dollaria tukeakseen valmisteluja Kiinan vapaaseen markkinatalouteen siirtymiseksi. Tiananmenin mielenosoitusten jälkeen Kiinan hallitus lakkautti järjestön koska sen kytkökset CIA:han olivat paljastuneet.

Myös NED:illä, Yhdysvaltojen CIA:ta pehmeämmin toimivalla järjestöllä oli kaksi toimistoa Pekingissä.

Lopulta opiskelijat suostuivat lopettamaan mielenosoitukset ja niiden "verilöyly" propagandaa levittäneet CIA:n ohjeistuksessa toimineet johtajat salakuljetettiin Yhdysvaltojen suurlähetystön toimesta silloin vielä Brittien siirtomaahallinnon alaisen Hong-Kongin kautta Yhdysvaltoihin.

Yhdysvaltojen hallinto, George Soros, CIA ja muut CIA:n pehmeämmät versiot toimivat samaan aikaan aktiivisesti kommunistijohtoisten sosialististen valtioiden kaappaamiseksi  myös Euroopassa.

On huvittavaa seurata kuinka NATO-riippuvainen Suomen valtiollisessa kontrollissa oleva media palvelee Yhdysvaltoja sen Venäjän ja Kiinan vastaisessa politiikassa. Toisaalta Suomen kaksinaamaisuus on surullista seurattavaa.

Edellisen hallituksen pääministeri johti valtavaa taloudellisiin asioihin keskittyvää valtuuskuntaa Kiinassa. Samaan aikaan nilkkimäinen USA- ja NATO-riippuvainen media tekee kaikkensa tukeakseen Yhdysvaltojen johtamaa aggressiivista Kiinan demonisointia. 

Yllämainitussa Engdahlin kirjassa kuvataan yksityiskohtaisesti Venäjän, ryöstö, Puolan Solidaarisuuden ja katolisen kirkon yhteistyö USA:n kanssa sekä Jugoslavian presidentti Milosevicin kaatamista edeltäneiden mielenosoitusten järjestäminen CIA:n ja NED:in toimesta.

Suomen median jouduttua NATO:n hybridikeskuksen kontrolliin, on turha odottaa, että Yle tai Helsingin Sanomat kertoisivat mistään kansainvälisistä asioista totuutta. Kolmenkymmentä vuotta kestänyt pehmeämpi NATO-propaganda on nyt raudanlujaa.

Hong-Kongin mielenosoitusten taustavoimista ei liene epäselvyyttä sen enempää kuin mistään Soroksen rahoittamista "värivallankumouksista" tapahtuivat ne sitten Egyptissä, Syyriassa tai Ukrainassa.

Ukrainassa CIA:lla oli kokonainen sisäministeriön kerros käytettävissään. Maidanin väkivaltaiset mielenosoittajat kävelivät vapaasti Yhdysvaltojen suurlähetystön ja aukion väliä eikä suurlähettiläs välittänyt peitellä kenet hän oli valinnut Ukrainan tulevaksi pääministeriksi.

Jääkäämme odottamaan Yle:n ja Helsingin Sanomien raporttia Yhdysvaltojen reaktioista Kiinaa kohtaan "spontaanien" Hong-Kongin mielenosoitusten johdosta.

Kuten joitakin viikkoja sitten totesin, Yle:n uutiset voisi nimetä uudelleen "Pompeo-news around the world".