Pääministeri Matti Vanhasen pyrkimys paketoida Kauhajoen tragedia ikäänkuin "uudentyyppisen rikoksen- kylmäverisen suunnitellun murhan" nimikkeen sisään saattaa auttaa pääministeriä itseään pitämään tunteensa hallinnassa. Se ei kuitenkaan osoita kykyä eläytyä, empatiasta puhumattakaan siihen yhteiskunnalliseen ja yksilöiden tilanteeseen, joka Suomessa tällä hetkellä vallitsee.

Tiedotusvälineistä saatujen tietojen mukaan minulle psykiatrina tulee ensisijaisesti mieleen, että kyseessä oli paremminkin laajennettu itsemurha kuin murha. Syrjitty, nolattu,koulukiusattu ampumista armeijassa itse asiassa pelkäävä ja sillä perusteella nöyryytetty, mielen ajoittaisesta hajoamisesta ja sen pelosta kärsivä nuorimies on pettynyt ihmisiin ja ihmiskuntaan. Kuten perheenisät  eräissä tapauksissa ottavat itsemurhaansa mukaansa koko perheensä , Matti Juhani Saari on ottanut mukaansa lähimmät kaverinsa.

Ammattiurani aikana jouduin tai sain mahdollisuuden hoitaa useita nuoria, jotka olivat tappaneet jonkin läheisensä- usein jopa rakkaimman ihmisensä. Kun tapahtumien kulkua tarkasteli oli pohjalla tai välittömänä yllykkeenä nöyryytys joka mieleltään hajoavassa tai vaivoin itsensä koossa pitävässä syvimmiltään arassa ihmisessä laukaisi tunteiden totaalisen torjunnan ja mahdollisti täysin epärealistiselta tuntuvan tapon tai murhan. Paradoksaalista on, että syy ja seuraussuhteet usein kielletään ja avuttomien lasten ja nuorten nöyryyttäminen jatkuu edelleen.

Matti Vanhasen varhainen asian paketointi estää päättäjien mielen pysymistä avoimena ongelman todellisille syille. Toivon, että reaktio oli tilapäinen.