Israelin hallitus on käyttänyt palestiinalaisten johtajien täsmämurhia toimintatapanaan jo vuosia. Miehittäjän lainmukainen tahtävä on suojella miehittämänsä alueen kansalaisia. Tässäkin Israel toimii kansainvälisten lakien vastaisesti.

Eilen tapahtunutta Hamasin tärkeä johtajan ja hänen 18 perheenjäsenensä murhan vastenmielisyyttä ei voi sanoin kuvata. Yllättävästi mieleeni tuli Venäjän Tsaariperheen murha vaikkakaan ei ole verrannollisesta asiasta kysymys mutta perheen, miehen vaimon ja lasten joukkomurhasta kuitenkin.

 Samana päivänä katsoin Aljazeera kanavan dokumenttipätkää israelilaisista sotilaista miehitetyllä Länsi-rannalla arkisissa puuhissaan. Sotilas tähtäsi kiikarikiväärillään kadulla kulkevaa siviiliä, sai jostakin ampumiskäskyn ja ampui tuon rauhallisesti yksinään kadulla kulkevan palestiinalaisen. Ampuja ja muutama muu naureskelivat. Sanoivat kuinka ampuminen nostattaa mieltä. Tulee hyvänolon tunne.

Professori Arno Gruen kuvaa kirjassaan Der Fremde in Uns (Vieras meissä) sitä kuinka kasvatus ohjaa meidän toimiamme tottelemaan sitä tai muussa tapauksessa tunnemme syyllisyyttä. Kielteinen autoritaarinen kasvatus johtaa siihen, että kanssaihmistä kohtaan tunnettavan myötäelämisen asemasta sormet ja ampuvat kädet tottelevat velvollisuutta- kasvatettua velvollisuudentunnetta ampua rakastamisen sijasta.

Tuntuu kuin Israelin kansan enemmistö olisi kasvatettu tuntemaan ylpeyttä palestiinalaisten sorrosta ja siitä, että oma itse on ihmislajina asetettu palestiinalaisten yläpuolelle. Vain 20% israelilaisista kokee Gazan pommitukset vääränä.