Ystäväni Rotterdamin yliopiston kriminologian professori Louk Hulsmannin mielestä nykyinen rikosseuraamusjärjestelmä tulisi kokonaan lopettaa. Hän on suosittu puhuja ympäri maailman. Hän osoittaa kuinka nykyisen rikosseuraamusjärjestelmän vallitessa rikoksesta epäilty leimatuu alusta lähtien. Hän menettää subjektiutensa eikä voi saada oikeudenmukaista kohtelua.

Jo 1970-luvulla, jolloin Hollannin vankimäärä oli pienempi kuin Suomen, hollantilaiset harrastivat rikosten sovittelua. Sovitteluprosessi on saanut jalansijaa myös Suomessa. Sovittelussa rikoksen tekijä ja rikoksen kohde tapaavat toisensa sovittelijan läsnäollessa, tutustuvat toisiinsa ja mahdollisuus keskinäiseen eläytymiseen syntyy.

Keskinäinen eläytyminen tuo uusia mahdollisuuksia nähdä taustoja sekä luo mahdollisuuksia sopia miten rikos voidaan sovittaa ilman varsinaista rikosoikeudellista prosessia.

Konsultoin työssä ollessani psykiatrina seitsemässä ns suojelukasvatuslaitoksessa. Rikoksentekijän ja rikoksen kohteen ystävystyminen sovintoprosessin kuluessa näissä laitoksissa oli palkitsevaa. Ennakkoluulot puolin ja toisin vähenivät ja tarve kostoon tai katkeruuteen kävi tarpeettomaksi. Viha ja katkeruus syövät ihmistä sisältäpäin.

On paradoksaalista, että yhteiskuntien kehitys voi myös pysähtyä ja taantua. Nyt Hollannin yhteiskunta on moninverroin kovempi ja eriarvoisempi, jolloin myös vankimäärät ovat nousseet rakettimaisesti. Hulsman on suositumpi puhuja Brasiliassa, Kolumbiassa ja Espanjassa kuin kotimaassaan. Suomalaisen yhteiskunnan eriarvoisuuden,piittaamattomuuden ja väkivallan kasvu johtanee nopeasti paineeseen ratkaista yhteisöllisiä ongelmia entistä useammin rikosoikeuden keinoin.