Paavo Haavikko tutustui ajatuksiini v.2003 jo ennen kuin olimme tavanneet. Hän oli tulevan aviomieheni suosituksesta lukenut kirjani Ahdingossa luova lapsi ja nuori;tienviittoja kasvuun (Edita)käsikirjoituksen. Hän oli huudahtanut: kustannan tämän heti!Ensimmäisen tapaamisemme jälkeen HYKS:issä 2005 jokaiseen kohtaamiseemme liittyi syvällisiä hetkiä, joilla oli merkitystä molemmille. Haavikon tapa olla läsnä loi mahdollisuuden vuorovaikutukseen. Ainakin minun ajatukseni menivät alueille, joista löytyi käsillä olevaan ajatusrakennelmaani aina uutta. Haavikko puolestaan sanoi, että hän ei aikaisemmin ole tiedostanut itseään vaan kirjoittanut itseään.

Hän oli kiinnostunut kirjassanikin kuvaamastani prosessista kuinka niin sanottu "normaali" todellisuus syntyy. Puhuimme vallasta ja vallankäytöstä. Syrjinnän merkityksestä. Muistan Juholan terassilla käymämme keskustelun hollantilaisen Arthur Japinin kirjasta "De grote wereld", jonka olin lukenut hollanninkielellä. Japin kuvaa kääpiön kokemaa normaalikokoisten suhtautumista itseensä. Kääpiö joutuu ottamaan huomioon kokonsa aiheuttaman kammon tavallisissa kanssaihmisissä. Kammoa  seuraa syyllisyyden ja vihantunteet, jotka kääpiö on sekunnin tarkasti oppinut käsittelemään tekemällä itsensä naurettavaksi, jolloin kanssaihmisen ahdistus ja viha muuttu helpottuneeksi nauruksi.

Puhuimme Haavikon kanssa paljon Urho Kekkosesta koska käsityksemme hänestä olivat hyvin samankaltaiset. Hän luki Kekkosesta kirjoittamani kirjan "Suuri yksinäinen; Urho Kekkonen ja tunteet" käsikirjoituksen kertoen pitävänsä siitä. Hän matki joskus Kekkosen kävelyä ja vertasi sitä Mannerheimin liikkeisiin. Persoonallisuus kehon ilmaisemana kiinnosti häntä. Muutenkin hän halusi kuulla mielipiteitäni politiikasta ja eduskuntavaalien mahdollisesta lopputuloksesta.

Oman kokemukseni perusteella ymmärsin hyvin Paavo Haavikon ja Mauno Saaren suhteen merkityksen. Heidän luovaa tunteiden ja tietoisuuden yhteyttä ja keskinäistä yhteisymmärrystä  ja sen ainutlaatuisuuta olisi pitänyt vaalia loppuun saakka. Mikään ei voi korvata luovaa merkityksellistä yhteyttä henkisen hengissäpysymisen kannalta.

Olin toiminut Euroopan neuvoston kidutusta ja ihmisarvoa alentavaa kohtelua tutkivan komitean psykiatrian asiantuntijana ja kuullut eduskunnan lakivaliokunnan jäsenenä muiden asiantuntijoiden käsityksiä eristämisen merkityksestä ihmisen henkiselle tasapainolle.

Jorma Palo korosti eristämisen neurologisia, orgaanisia vaikutuksia, psykiatrit vuorostaan mielen hajoamisen eli psykoosin vaaraa.

Kun Paavo Haavikon puoliso Ritva Haavikko soitti juhannuksen alla 2008 Paavo Haavikon sairaalakierteen aikana äärimmäisen huolissaan miehensä mielenterveydestä, tiesin kaikki riskit ja menin  auttamaan häntä niinkuin menisin auttamaan ketä tahansa hengen vaarassa olevaa. Jos tästä tai muista tietoisista Paavo Haavikon, monen muun kollegan kanssa tekemistäni auttamistoimenpiteistä Haavikon viimeisen elinvuoden aikana minua halutaan arvostella, koen sen ymmärtämättömyytenä tai asiantuntemattomuutena. Elämänsä lopulla Haavikko joutui valitsemaan kahden todellisuuden välillä eikä hänellä ollut voimia valita sitä todellisuutta, jota hän piti ensisijaisena.