Euroliiton hajoaminen on jo vuosia näyttänyt väjäämättömältä. Euroopan komission ja Euroopan oikeistolaisten johtajien kyvyttömyys asettua demokratian puolelle pääoman valtaa vastaan on halvaannuttanut kyvyn nähdä kehitys sellaisena kuin se on.

Spekulatiivisen pääoman määrä suhteessa demokraattisesti hallittujen varojen määrään tekee taistelusta mahdottoman.Oikeistolaisten poliitikkojen haluttomuus rajoittaa millään tavoin spekulaatiota, kansainvälistä veronkiertoa ja markkinoiden "vapautta" tulee johtamaan katastrofiin.

Oikeistolaiset hallitukset ovat olleet puolinaisesti demokratian puolella ja suuremmalla puolella pääomien etujen puolella. Tällaisesta kahdella tuolilla istumisesta on seurannut kompromisseja, joiden sisältönä on ollut jatkuvat Europaan unionin solmimien sääntöjen rikkomukset, demokratian ohittaminen ja pankkien kontrollin huteruus. Seuraavaa suurta yhteisten sopimusten rikkomusta suunnitellaan muutoksella, jolla vakausrahastoilla alettaisiinkin suoraan rahoittaa pankkeja valtioiden asemesta. 

Suuruuden on arveltu olevan ratkaisu ongelmiin. Tehdään Euroopan unioni suuremmaksi, annetaan pankkien kasvaa suuremmiksi, toivotaan kuluttajien määrän kasvun ratkaisevan kapitalistisen järjestelmän tarpeet.

Globaalit rahamarkkinat eivät kuuntele suurenkaan Euroopan Unionin toiveita. Yhteisestikään Euroopan unionin veronmaksajat eivät kykene pelastamaan globaalien rahoittajien määräilemiä surkeassa tilassa olevia suurten maiden suuria pankkeja.

Toiveajattelu ja todellisuuden kieltäminen ovat vahvasti vallalla Suomen Europarlamentaarikkojenkin keskuudessa. Kuvitelma siitä, että liittovaltio, jossa hyvin taloutensa hoitavat maat rahoittaisivat heikosti taloutensa hoitaneita (joissa rikkaat ovat jättäneet veronsa kokonaan maksamatta tai mafia hallitsee taloutta) on utopia.

Mitä mielivaltaisempia ja demokratian ohittavampia päätöksiä Euroopan johtajat hätäpäissään tekevät sitä vaikeampi on saada kansalaisia hyväksymään niitä. Fasistiset ja rasistiset ilmiöt vahvistuvat kun demokratia menettää uskottavuutensa ja kansalaiset toivonsa. Tämän hetkinen kasvoton globaali pääoma on ylivoimainen vastustaja kenelle tahansa johtajalle. Pienet myönnytykset vain lisäävät tuon vastustajan ruokahalua ja vallan tunnetta.

Keskustan nykyinen puoluejohto näyttäytyy melko säälittävässä valossa. Se on edellisessä hallituksessa ollut täysin rinnoin puolustamassa globaalia pääomaa ja kestämätöntä kehitystä. Nyt se Suomenmaa- lehdessä asettuu vastustamaan ainoaa nykyisessä talouskriisissä pätevää henkilöä puheenjohtajaksi, henkilöä, joka on ulkopolitiikan ja kestävän kehityksen asiantuntija sekä taloudellisten prosessien kokenut, tarkkanäköinen ennakoija ja hallitsija.