Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Miksi Suomi jää joukosta jälkeen?

Torstai 29.5.2014 klo 14.13 - Pirkko Turpeinen-Saari


Helsingin Sanomien 29.5.2014 artikkelissa Suomi jää joukosta jälkeen kuvataan Suomen heikkoa tilannetta suhteessa muihin Pohjoismaihin. Suomen työllisyysaste on Pohjoismaiden heikoin ja kokonaistuotanto on pienentynyt tuottavuuden heikentyessä. Miksi näin on?

Alkoholismi on tuottavuudennousun este. 

 Alkoholismi on Suomen työelämän vakavin ongelma.300.000 alkoholistia synnyttää tehotonta työskentelyä, sairauspoissaoloja sekä vakavaa työtehon laskua myös omaisissa ja työtovereissa. Suomalainen asenne alkoholiin on vääristynyt - toisaalta viinaralliiin osallistumista pidetään yksilönvapauden ilmentymänä - toisaalta alkoholiongelmia peitellään vaikka kyseessä on perinnöllinen sairaus. Muissa Pohjoismaissa tilanne ei ole sama.

Toimiessani Helsingin nuorisopsykiatrian ylilääkärinä havaitsimme äitien päihteidenkäytön lisääntyneen rajusti 1990-luvulla. Kodin kannattelevan voiman romahdus heijastui myös lapsiin ja nuoriin. 

Samaan aikaan äitejä kehotettiin jäämään kotiin työvoimatilanteen vuoksi. Sitä seurasi ennennäkemätön kotiäitiyden ylistys. Siihen asti lastenpsykiatrit olivat todenneet kuinka tärkeitä päiväkodin  jo pientenkin lasten ikätoverisuhteet ja monipuoliset aikuissuhteet olivat luovan kasvun kannalta.Oli korostettu myös päiväkodin työntekijöiden merkitystä vanhempien näkökulman avartajina oman lapsensa maailmaan. Nyt paluu kotiin ja suppeaan ilmapiiriin saattoi alkoholismin seurauksena koitua vakavaksi riskitekijäksi.

Naiset jäivät samalla pois Suomen kansallisesta työvoimasta.

Jäädessäni eläkkeelle eräällä työyhteisöni sairaalaosastolla oli 12 hoitajaa. Aikaisemmin osastolla työskennellet lääkärit, psykologit ja sosiaalityöntekijät oli siirretty poliklinikoille vastaanottotyöhön. Lääkärin halutessa hoitaa potilasta osastolla, hän meni polikinikalta käsin käymään osastolla neuvotellen hoitajien kanssa osastohoidon sisällöstä. Siten osastohoitojaksot tulivat lyhyiksi ja tehokkaiksi.

Vieraillessani kahden vuoden kuluttua eläkkeellejäämisestäni samalla osastolla, siellä oli 18 hoitajaa 12 asemasta. Kaksi lääkäriä oli palkattu pelkästään tuota osastoa varten, samoin psykologi ja sosiaalityöntekijä. Osastohoidon sisältö ei tyydyttänyt minulle tuttua henkilökuntaa ja he pyysivätkin minua kirjoittamaan kirjan siitä kuinka aikaisemmin toimittiin.

Tällä esimerkillä pyrin kuvaamaan sitä, miten pelkät esimiesasemassa toimivien asenteet voivat vaikuttaa siihen onko toiminta tavoitteensa mukaista, onko se kallista, passiivisuuteen johdattavaa vai aktiivista ja hoidon kannalta tuloksellista.

Suomen julkinen sektori on Euroopan suurin. Se ei olisi huolestuttavaa, jos asiat julkisella sektorilla olisivat hyvin. Kansalaiset olisivat terveitä, alkoholistit hoidossa ja jokainen koululainen tuntisi olevansa arvostettu omassa koulussaan.

Julkisella sektorilla vallitsee henkinen passiivisuus. Perusterveydenhuolto olisi kunnossa ellei erikoissairaanhoidossa olisi niin pöhöttynyttä. Eräs kollega erikoissairaanhoidossa kertoi kuinka hän mielellään tekisi enemmän töitä, jos hänelle annettaisiin useampia potilaita. Verratessaan nykyistä työtään siihen, miten hän työskenteli omassa firmassaan hän suorastaan väänteli turhautuneena käsiään.

Kouluissa odotetaan oppilaiden ongelmien ratkeavan lisäämällä koulupsykologeja ja kuraattoreita. Samaan aikaan koululuokan ilmapiiri voi synnyttää ja ylläpitää vakavia ongelmia. Opettaja on koulussa se aikuinen, joka vastaa lasten mielenterveydestä koulussa. Tuntiohjelmaan on saatava viikottainen "tunnetunti", jossa opettaja ja oppilaat voivat pohtia askarruttavia asioita. Oppilas- ja opettaja- kollektiivin rakentavat voimavarat jäävät usein käyttämättä.

Suomalaiset alkoholistit ohjataan hoitamattomana eläkkeelle ja syrjäytymään. Alkoholismi aiheuttaa masennusta, jota aletaan lääkitä jättämällä varsinainen perinnöllinen perussairaus hoitamatta. Lääkäri saa saman palkan antaa hän sitten alkoholistille pelkän lääkereseptin tai ottaessaan asiakseen huolehtia, että alkoholisti saa hoitopaikan. Reseptin kirjoittaminen kroonistaa useimpien sairaudet riippuvuuksien ketjuksi, jossa ei enää ole selvitettävissä onko sairaustilan syynä sairaus vai sen hoito.

Minnesotahoito on ainoa tapa, jolla alkoholisti löytää vaihtoehdon jatkuvalle juomiselle. Ruotsissa Minnesotahoitopaikkoja on 3000 kun Suomessa niitä on n.100 hoitokotipaikkaa. Lapuan hoitopaikka on niistä vanhin.Kirjailija Per Enqvist kuvaa kirjassaan "Ett annat liv" tragikoomisella viiltävyydellä hoitoon hakeutumisiaan - onnistumisiaan ja epäonnistumisiaan.

Suomessa on suuri määrä ihmisiä turhaan eläkkeellä. Lisäksi työelämässä on suuri määrä hoitamattomia sairaita ihmisiä.

Suomessa jäädään eläkkeelle muita Pohjoismaita aikaisemmin. Islannissa työskennellään lähes 65 vuotiaaksi. Raskasta ruumiillista työtä tekevien ja työttömien odotettavissa oleva elinikä on 10v ja ylikin alhaisempi kuin henkisen työn tekijöiden. Eläkkeellejäämisikää tulee välttämättömyyden pakosta nostaa. Sen tulisi kuitenkin olla siten porrastettua, että se ottaisi huomioon odotettavissa olevan eliniän. Ruumiillisista töistä on voitava päästä eläkkeelle varhemmin ja niiden ryhmien, joiden odotettavissa oleva elinikä on pisin tulisi voida työskennellä kuten muissa Pohjoismaissa.

Sosiaali- ja terveysalan uudistus on avainasemassa. Kuka uskaltaa kääntää suunnan sairauksien hoidosta varhaiseen toteamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Kuka purkaa passiivisuuden ja pöhöttyneen erikoissairaanhoidon linnakkeen. Vain terve Suomi pystyy kehittämään hyvinvointivaltiota aktiiviseksi toimijaksi.

Naisten työssäkäynnin nostaminen muiden pohjoismaiden tasolle, alkoholistien Minnesotahoidon aloituspaikkojen lisääminen muiden pohjoismaiden tasolle, julkisen sektorin työntekijöiden työpanoksen suuntaaminen järkevällä tavalla tukemaan kansalaisten luovuutta olisivat keinoja, joilla voitaisiin lähteä korjaamaan Suomen jälkeenjääneisyyttä.

Avainsanat: Suomi putoaa kelkasta, Suomi ja muut Pohjoismaat, sairauseläkkeet, kotiäitiys, alkoholismi, odotettavissa oleva elinaika, eläkeikä, lääkäriys Suomessa


Kommentoi kirjoitusta


Nimi:*

Kotisivun osoite:

Sähköpostiosoite:

Lähetä tulevat kommentit sähköpostiini