Ylioppilaaksituloa seuraavat vuodet kuluivat opiskellen,jona aikana aloitin tieteellisen urani. Tieteellinen työ ja asenne jatkuivat koko työurani ajan. Myöhemmin kliinisen lääkärintyön rinnalla meneillään oli aina jokin tutkimus, jonka tuloksia saatoin taas soveltaa työssäni.

Ylioppilaiden terveydenhoidon ylilääkäri Kari Savonen suositti tutkimaan ylioppilaiden itsemurhia, joka huolestutti häntä. Sitä seurasi monenlaiset itsemurhiin ja myöhemmin yleensä riippuvuusongelmiin liittyvät tutkimukset.Työskentelin -60-luvun lopulla vierailevana professorina Yhdysvalloissa.Sinä aikana aloin kiinnostua huumeriippuvuudesta ja huumeiden aiheuttamasta kemiallisesta mielenhäiriöstä,psykoosista.Vastasin nuorten huumeidenkäyttäjien hoito-osastosta sekä poliklinikasta. Minua kutsuttiin puhumaan sekä San Fransiscoon että Washingtoniin ja tutustuin tutkijoihin, joista tuli elinikäisiä ystäviä.

Seitsemänkymmentäluvulla nuorten huumeongelma ja siihen liittyvä ehkäisevä työ veivät kaiken vapaa ajan. Kirjoitin mieheni kanssa kirjan Huumeet WSOY jota voitiin käyttää nuorten omassa kampanjassa tovereittensa auttamiseksi. Vuodesta 1972 lähtien minut oli valittu Suomen lääkäriliiton valtuuskuntaan ja hallitukseen(ensimmäisenä naisena).Lääkäriliiton hallituksen toimeksiannosta teimmekin opetuspaketin kouluja varten.

Psykiatriksi erikoistumisaikanani HYKS:in Psykiatrian klinikassa oli tavattoman hyvä psykoterapiaan suuntautunut kouluttajakunta. Veikko Tähkä,Kauko Kaila, Eero Rechardt,Kauko Vauhkonen,Yrjö Alanen.Kauko Kaila oli saanut koulutuksensa Sveitsissä,jossa psykoottisten potilaiden psykoterapialle luotiin humaani pohja. Kauko Kaila toimi sekä esimiehenäni että työnohjaajanani kun aloitin psykoottisten potilaiden psykoterapioita.Kolmen vuoden ajan sain häneltä viikottaista työnohjausta,

Toimiessani myöhemmin Helsingin kaupungin nuorisopsykiatristen toimintojen ylilääkärinä keskeinen tavoitteeni oli luoda nuorille välitön hoito, joka pohjautuu psykoterapiaan,hoidon jatkuvuuteen ja siihen, että nuori voi hakeutua ilman lähetettä itse hoitoon.Kirjassani Ahdingossa luova lapsi ja nuori;tienviittoja kasvuun kuvaan hoitoyhteisön kehittymistä, joka yhteisö pystyi tarjoamaan tuon tavoittelemani hoitotavan.