Jos Suomen ja Saksan nivoutuminen yhteen 30-luvulla vaietaan ja kielletään ei talvisotaa eikä jatkosotaa voi ymmärtää.

Talvisodan yhteishenki on myytti ja tabu. Sotaan joutumisen laajemmat yleismaailmalliset taustat on meillä jätetty tarkoitushakuisesti sivuun. Samoin on vaiettu niistä lukuisista tavoista, joilla Neuvostoliitto yritti estää sotaan joutumisen.

Tästä presidentti Kekkonen jaksoi muistuttaa.Kekkonen kutsui talvisotaa kreikkalaiseksi tragediaksi. Itsetuhoiseksi alitajuiseksi tuhoon marssimiseksi juhlavaatteissa.

Muutaman poliittisen johtajan petos johti sotaan. Kansalle tätä ei kerrottu.Hinta oli hirveä. Näennäinen yksimielisyys johtui tosiasioiden salaamisesta toisaalta ja toisaalta siitä, että toisinajattelijat olivat vankilassa.

Tiiviit suhteet Saksaan olivat talvisodan syy ja seuraus. Sota lopetettiin Saksan lupaukseen Neuvostoliiton tuhoamisesta ja Suur-Suomen luomisesta.

Presidentin keskustelun alkaessa olin juuri puolivälissä Oula Silvennoisen kirjaa "Salaiset aseveljet". Siinä ja myös selkeässä puheenvuorossaan Linnassa hän kuvaa Suomen ideologisen yhteenkuuluvuuden Saksan rotuoppien kanssa.Suomalaisilla vankileireillä venäläisvankejakuoli 30% kun romanialaisilla kuoli 10%.

Vasta sisällissodan aseellisen ja sitä seuranneen henkisen ja muun julmuuden käsittely  sekä 20- ja 30-lukujen käsittely ihmisoikeuksien ja demokratian kannalta voi luoda edellytykset suomalaisen muuten käsittämättömän itsetuhoisuuden ja väkivallan tiedostamiseen ja parantamiseen. Asioiden painaminen villaisella näennäisen sovinnon ja yksimielisyyden kaapuun tuhoaa paljon.Oula Silvennoisen selkeä puheenvuoro toimii uuden itsearvion alkuna.