Suomalaisen yhteiskunnassa vallitsee itsekkyyden, rahanhimon ja piittamattomuuden henki. Fortumin toimitusjohtaja saa kuukaudessa yhtä paljon rahaa kuin Venäjän presidentti vuodessa! Onko tämä merkki suomalaisen yhteiskunnan ylivertaisuudesta vai moraalisesta haaksirikosta.

Ei olisi vaikeata tutkia eduskunnan viimeisten 25 vuoden lainsäädännön mahdolliseksi tekemää rikkaiden rikastumista ja köyhien köyhtymista. Kuinka rakenteet tekevät mahdolliseksi paitsi mielettömät palkkiot ja optiot myös terveydenhuollon muuttumisen kansalaisten terveydestä huolehtimisesta lahjakkaiden ja rikkaiden herooiseksi hyvinvoinnin edistämiseksi.

 Eduskunnassa on ollut porvarienemmistö. Demaripääministeri Lipposen aikainen politiikka ei ole ollut vasemmistojohtoista politiikkaa vaan porvarillista oikeistopolitiikkaa. Solidaarisuus, vastuu kanssaihmisestä ja oikeudenmukaisuus ovat hävinneet porvarillisten arvojen myötäilylle ja kansainvälisten markkinavoimien nöyristelylle.

Suomalainen valtamedia on aktiivisesti auttanut inhimillisten arvojen häivyttämisessä ja nostanut parrasvaloihin sensaatiomaisia rikkauksia, sosialidemokrattien paradokseja -silloin kun aate on myyty - media taputtaa selkään.

Puheenjohtaja Urpilainen menetti yhden aktiivisen puheenjohtajavuoden myötäilemällä Lipposta, ehdottamalla tätä pääministerikseen jne. Vasta talouskriisi ja ulkomaiset vierailut ovat näyttäneet Suomen aseman suhteessa kansainvälisiin edistyksellisiin liikkeisiin. On tarvittu presidentinvaihdos Yhdysvalloissa, Obaman esimerkki siitä, että huimia palkkioita voidaan myös lainsäädäntöteitse perua tai mitätöidä, ennenkuin Suomessa jonkinlaista solidaarisuutta edistävät voimat uskaltavat myöntää näin olevan, vaikka ei eduskuntavähemmistöllään voi siihen vaikuttaa.

Suomalaisen yhteiskunnan sairaaseen moraaliin on monia syitä. Itse pidän keskeisenä tietoisuuteen vaikuttavana tekijänä suomalaisen historiallisen muistin aukkoja. Yksilöt ja yhteisöt, jotka eivät ole tehneet rehellistä tiliä menneisyydestään  joutuvat jatkuvasti toistamaan kriisejään. Samaan aikaan kun ihmetellään suomalaisista historiankirjoista puuttuvia tietoja Viron historiasta ei kuitenkaan ihmetellä Suomen historian mustia aukkoja.

Ahneus ja yhteisvastuun puute ovat yksilön ongelmia. Hyviä johtajia on mahdollista saada normaalilla palkalla. Hyvälle johtajalle työn tulos tuo tyydytystä ei osakkeen omistajien voitot. Kun työyhteisön hyvinvointi ja työn tulos eivät enää ole toiminnan keskiössä, moraali muuttuu. Myös terveydenhuollossa kansalaisten kohtaamisen ihmisenä muuttuessa taloudellisesti mitattavaksi suoritteeksi on asian ydin kadotettu. Siten kaupallinen ylikansallinen terveydenhuolto sairastuttaa myös lääkärin moraalin. Suomen lääkäriliittokaan ei enää muista Hippokrateen valaansa.

Lipposen politiikan moraalilla on ollut suurin vaikutus suomalaisen yhteiskuntamoraalin rapautumiseen. Kansalaiset ymmärtävät kun kokoomus ajaa eriarvoisuuden lisäämistä, kaupallista terveydenhuoltoa ja militaristista ulkopolitiikkaa. Sehän kuuluu kokoomuksen syvimpään ideologiaan ja edistää sen äänestäjäkunnan etuja.

Sen sijaan jos sosialidemokraatti ajaa eriarvoisuuden lisäämistä tai NATO:oon liittymistä, kansa hämmentyy. Media hämmentää lisää, mistä seuraa epätietoisuus asioiden oikeasta laidasta. Passivoituminen tai sokea protesti jäävät vaihtoehdoiksi.

Kouludemokratian puutteet ja yhteiskunnallisen keskustelun häviäminen kouluista on ohjannut nuorten käyttäytymistä. Ei ole ihme, että kokoomusnuoret kannattavat Israelia tämän pommittaessa puolustuskyvytöntä Gazaa. Jo ala-asteikäiset lapset miettivät mistä työstä saisi eniten rahaa suunnatakseen opiskeluvalintansa tukemaan tätä päämäärää.

Ajattelun ja tietoisuuden markkinallistumisen hidastaminen on talouskriisin merkittävin aikaansaannos. Suomalaisen median kohdalla näkyy pieniä pilkahduksia. HeSa:n Jyri Raivion ja Marjut Lindbergin kolumnit osuvat usein oivallisesti rakenteiden kipupisteisiin kadotakseen saman tiedotusvälineen vallitseviin Halos-Tuomioja-aiheisiin mutavyöryihin ja kokoomuspoliitikkojen toimien peittelyihin. Häkämiehen kommentti "pöytä on nyt puhdas" on nykytilan hyväksyvän ministerin lentävä lause.