Viikonloppuna prof.Arno Gruen Zürichistä kävi vaimoineen vierailulla luonamme. Tämä lapsena Hitlerin Saksasta Yhdysvaltoihin paennut psykoanalyytikko on kirjoittanut lukuisia teoksia ja edelleen 86 vuoden iästään huolimatta hoitaa kolmena päivänä viikossa potilaitaan.

Saksalaisella kielialueella Gruen on palkittu ja arvostettu tutkija. Hänen kirjojaan on käännetty lukuisille kielille ja hän osallistuu jatkuvasti filosofispainotteisiin ihmisyyden syvien kysymysten äärellä liikkuviin seminaareihin.

Ajattelemme ihmisenä olemisesta hyvin samalla tavalla. Tämä perustuu osittain siihen, että koko elämämme ajan olemme työssämme hoitaneet psykoosiin hajonneita potilaita. Ihmisen aitouden, herkkyyden ja inhimillisyyden ylläpitäminen vallankäytön ja väkivallan kulttuurissa on äärimmäisen vaikeata. Psykoosiin ajautumisen dynamiikka perheen sisäisissä suhteissa keskinäisten riippuvuuksien vallitessa on tragedia. Tragedian voimakentät käsittävät koko yhteiskunnan arvojärjestelmän heijastumisen yhden ihmisen tajuntaan. Läheiset ihmissuhteet ovat välittävänä tekijänä yhteisön ja yksilön välillä.

Miten löysimme toisemme? Kahdeksankymmenluvulla Otavalta ilmestyi suomeksi Gruenin teos "Itseään pettävä ihminen".Eräs toimittaja sanoi Gruenin ajattelevan samalla tavalla kuin minä ja ehdotti yhteishaastattelua. Haastattelusta ei tullut mitään mutta myöhemmin Arno Gruen luki Ahdingossa luova lapsi ja nuori kirjani englanninkielisen käsikirjoituksen, jolloin yhteys syntyi. Hän kirjoitti suosituksen kirjani suomenkieliseen ja espanjankieliseen laitokseen.

Terapeutin tehtävänä on tavoittaa se minkä potilashenkilö kokee aidoksi itsekseen, tukea sitä ja raivata tilaa potilaan oman identiteetin voimistumiselle toimintakyvyksi oman kehityksensä tiellä. Sen voi usein tehdä vain eläytymällä, kannattelemalla ja luomalla edellytyksiä potilashenkilön itsensä koostamiselle omista kokemuksistaan ja voimavaroistaan käsin.

Espanjalainen kustantajani julkaisi ehdotuksestani Gruenin "Tahdon maailman ilman sotaa" teoksen ja seuraavaksi toivon, että hänen teoksesta "Der Fremde in uns", "Vieras meissä" kustannettaisiin suomeksi. Vieras meissä säätelee usein tekemisiämme. Kuka se vieras kenessäkin on riippuu kasvatuksestamme. Rakastava mutta samalla tilaa antava ja lapsen, nuoren tai vanhuksen identiteettiä kunnioittava kohtelu säilyttää luovan vuorovaikutuksen mahdollisuuden, jolloin yhdessä kasvamisesta ja yhteistyöstä tulee ilo, joka hyödyttää kaikkia.