Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Pelastetaan islantilaiset

Lauantai 9.1.2010 klo 11.20 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pohdimme aamukahvipöydässä kuinka islantilaiset voitaisiin pelastaa ja kuinka puheenjohtajamaa Espanjan tavoitetta kansalaisten Euroopasta myös voitaisiin siinä ohessa edistää.

Islantilaiset ovat olleet Pohjoismaiden neuvostossa perheenjäseniä kuten muutkin pohjoismaat. Islannin kansalaiset ovat syyttömiä pankkiiriensa väärinkäytöksiin. Pohjoismaiden veljesmaat tai EU voisi helposti päästää islantilaiset tukalasta ja kohtuuttomasta tilanteesta.

Selviytyäkseen hallituksensa ja Alankomaiden ja Ison-Britannian välillä tehdystä sopimuksesta, jokaisen islantilaisen, vauvat mukaan luettuna tulisi maksaa 12.500 euroa. Valtion budjetista 4 miljardia euroa.

Jos pohjoismaiden kansalaiset, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Norja yhdessä maksaisivat tuon summan, merkitsisi se kunkin kansalaisen vastuulle noin 150 euroa vastaavaa määrää verorahoja. Pohjoismaiden tulisi edellyttää myös sellaisen lainsäädännön kehittämistä, jonka seurauksena vastaavaa ei enää voisi tapahtua. Pohjoismaat yksin eivät siihen pysty, mutta lainsäädännön kehittämisen suunnittelu ja toteuttamismekanismien kehittäminen olisi aloitettava välittömästi.

Mikäli EU ottaisi vastatakseen tulevien jäsentensä, islantilaisten auttamisen, koituisi kullekin yli 500 miljoonan asukkaan eurooppalaiselle vastattavaa n. 8 euroa. Se olisi naurettavan pieni summa. Sen lisäksi Euroopan unionin olisi mahdollista kehittää kattavampia pankkitoiminnan kehittämislakeja kuin mitä Pohjoismaat yksin voivat tehdä.

Islantilaiset vastustavat terveellä maalaisjärjellä täysin kohtuuttomia riskisijoittamiseen perustuvan pankkitoiminnan seurauksia. Osa islantilaisista on toki itsekin yrittänyt hyötyä omista riskisijoituksistaan ja siten elänyt täysin rinnoin kuplatodellisuudessa kuten moni muukin. Näille kansalaisille todellisuus on nyt asettanut rajat toiminnalle. Silti suuri osa on katastrofiin syyttömiä.

Islantilaisten pelastaminen olisi alku sellaiselle kansalaisten Euroopalle, jossa eläytyminen ja yhteisvastuu voimistuvat ja kyynisyys, oman edun tavoittelu ja nationalismi heikkenevät.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kansalaisten Eurooppa, pankkilait, vääryys korjattava

Suomalainen väkivaltakulttuuri ei liene muutettavissa

Tiistai 5.1.2010 klo 17.43 - Pirkko Turpeinen-Saari

Lukiessani tämän aamun, 5.1. 2010 Suomen pääuutismediaa Helsingin Sanomia, en voinut tulla muuhun lopputulokseen kuin että suomalainen väkivallan ihannointi on pysyvää. Se ei ole muutettavissa.

Kuinka muuten on mahdollista, että samaan aikaan kun pohditaan kauppakeskus Sellon joukkomurhaan johtavia tekijöitä lehti julkaisee talvisotaa ihannoivia artikkeleita ja haastatteluja. Eläkkeellä olevan everstin uhoava kuvaus siitä kuinka vihollisen ruumiita häpäistiin nostamalla jäätyneitä ruumiita rintavarustukseksi, jonka suojasta ammuttiin, on mahdotonta uskoa painetuksi sanomalehdessä vuonna 2010. Tapettujen "ryssien" määrän ihannointi ja sillä talvisodan hengen nostattaminen kuvaa vain sitä kuinka nimittämällä "toinen" viholliseksi tai "toisen ruumis" halveksittavaksi johtaa inhimillisyyden menettämiseen.

Tällaiset artikkelit vaikuttavat satojen tuhansien kasvavien nuorten ja nuorten aikuisten mieleen. Tavallisessa arjessa "toiseksi" leimautuu toinen sukupuoli, toinen rotu, toisen asuma-alueen asukas, väärän näköinen, väärin sanansa asettava henkilö, johon sankarin on luvallista kohdistaa vihantunteitaan, turhautumiaan ja vihdoin tappaa. Kosovolaiselle miehelle nainen, entinen naisystävä, joka ei toiminut miehen mielen mukaisesti muuttui "toiseksi", jonka voi tappaa.

Moni on ihmetellyt miksi naisystävä esiintyi miehen seurassa joitakin päiviä ennen murhaa. Mielestäni se on johdonmukaista, jos olettaa, että mies oli jo tehnyt murhapäätöksen. Nainen oletti miehen hyväksyvän hänen muuttonsa asunnosta toiseen ja ehkä auttavan jopa muutossa. Mies vuorostaan ei hyväksynyt lopullista eroa, vaan oli päättänyt sopivassa tilaisuudessa murhata naisen. Molemmat elivät eri todellisuudessa, joka antoi kummallekin tahollaan mielenrauhan.

Väkivallan sankaruus leimaa tiettyä suomalaista median osaa ja tiettyä poliittisen kentän osaa. Suomi muistuttaa yhä enemmän Yhdysvaltoja tässäkin mielessä. Rifle Associationin valta Yhdysvaltojen kongressissa ei paljoa eroa 1,5 miljoonan suomalaisen aseenkantajan vallasta suomalaisiin parlamentaarikoihin.

Suomalainen aseellinen uho ja aseisiin liittyvä sankaruus on osa heikkouden torjuntaa. Suomalainen eliitti ja sitä myötäilevä media ei halua myöntää, että Suomi niin entisten valkokaartilaisten perilliset kuin punakaartilaisten perilliset yhdessä hävisivät sodan Neuvostoliitolle. Eräs unohdettu talvisodan yhdistävä tekijä on yhdessä hävitty sota. Edellisessä sodassa punakaartilaiset joutuivat hävittyään kärsimään ja itse tapetuiksi omien kansalaisten, valkokaartilaisten toimesta. Talvi- ja jatkosodassa molempia tapettiin, ehkei tasa-arvoisesti.

Talvisodan ja jatkosodan ihannoivan muistamisen jäykät rituaalit, missä mikään ei muutu ovat omiaan ylläpitämään väkivaltakulttuuria. Jokaisen joukkomurhan jälkeen samaa väkivaltakulttuuria paheksutaan juhlapuheissa ja muistokirjoituksissa. Tämä paheksunta häviää nopeasti ja uuden joukkomurhan odotus voi alkaa. Sotien tragedia ja suunnaton suru kielletään ja korvataan sankarikuoleman ihailulla.

Milloin vielä elossa oleville sotien veteraaneille sallitaan julkinen surun, heikkouden ja tappion kokemisen näyttäminen tunneköyhän sankaruuden jalustalle nostamisen sijasta? Milloin suomalainen mies saa olla myös heikko ja tunteva?

Väkivaltakulttuurimme kirkkain ilmentymä on asemäärärahojen nosto ja opetukseen ja heikkojen hyvinvointiin tarkoitettujen määrärahojen lasku.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tappamisen sankaruus, viholliskuvat

Väkivallanteot ovat erilaisia;tottumus tappaa empatian

Sunnuntai 3.1.2010 klo 11.30 - Pirkko Turpeinen-Saari

Espanjassa asuessani tutustuin Kosovon-albaani naiseen, joka oli kotimaassaan hiljattain tappanut kansalaisiaan, serbejä. Tappaminen oli muuttanut hänen persoonallisuuttaan syvästi. Kova kuori, luontevan keskustelun vaikeus, syrjässäolo ja toisten tarkkailu loi vaikutelman syvästi traumatisoituneesta henkilöstä.

Haagin Jugoslavia-tribunaalin syyttäjä Carla del Ponte on todennut Haagin oikeusistuimen olleen puolueellinen jättäen muslimi-sotarikolliset syyttämättä ja demonisoiden serbit. Hänen mukaansa Kosovon pääministeri on sotarikollinen. Presidentti Martti Ahtisaari on vaikuttanut suomalaisessa keskustelussa voimakkaasti mustavalkoisen asetelman syntymiseen ja ylläpitoon. Serbit ovat pahoja ja albaanit hyviä. Tämä on legalisoinut länsivaltojen samoin mustavalkoista asennetta.

Suomea hallitseva Venäjä- ja Serbikielteisyys ovat johtaneet idealistiseen Kosovon albaanien ja tsetseenien sijoittamiseen uhrin asemaan. Silloin unohdetaan Vesa Toijosenkin taannoisessa TV 1:n Jugoslavia-ulkolinjassa kuvatut sadat tuhannet sisäisessä maanpakolaisuudessa olevat serbiuhrit. Sadat Suomeen otetut tsetseeni- ja Kosovon albaanipakolaiset eivät saa tarvitsemaansa psykologista ja psykiatrista tukea. Kun joukossa on sisällissodan osapuolia, niin tappajat kuin uhrit tarvitsevat psykologista apua.

Professori Eero Backman luo erinomaisen yleiskatsauksen suomalaiseen väkivaltaperinteeseen 3. 1. 2010 HeSa:n mielipideosastossa. Tappaja kasvattajana on hankalassa roolissa. Ne yhteiskuntaryhmät, joille tappaminen on tuonut kunniaa ja arvostusta siirtävät roolimallin helpommin jälkeläisilleen kuin sellaiset, jotka ovat pakosta osallistuneet sotaan.

Sisällissodassamme valkoiset tappajat saivat kunniaa, valta-asemia ja valtion eläkkeitä eikä heidän tappamiskulttuuriaan rangaistu. Punaiset sen sijaan tuomittiin rikosoikeudessa, teloitettiin ja sijoitettiin vankileireille ja heidän jälkeläisensä ajettiin entistä surkeampaan oikeudettomaan asemaan ja köyhyyteen.

Väkivallanteot eivät tule Suomessa loppumaan niin kauan kun kulttuurissamme tappamista muodossa tai toisessa ihannoidaan. Ellemme kykene näkemään maailmanpolitiikkaa sotineen monipuolisesti ristiriitaisine pyrkimyksineen, joissa pahuus ja hyvyys ovat prosesseja, emme pysty analysoimaan oikeata ja väärää. Jos asetumme yksipuolisesti katsomaan maailmaa maailman vahvimpien sotilasmahtien silmälasien läpi emme tavoita inhimillisyttä ja empatiaa, jonka jokainen sotatoimi polkee entistä pahemmin jalkoihinsa.

Vain oikeudenmukaisuus ja mahdollisimman tasa-arvoiset olosuhteet tarjoavat edellytykset väkivallattomaan yhteiskuntaan. Mikään ei suomalaisen yhteiskunnan kehityksessä viittaa tuohon suuntaan. Poliittiset päättäjät, jotka ovat antaneet eriarvoisuuden kasvaa, oikeudettomuuden ja köyhyyden lisääntyä ovat vastuussa väkivallan läsnäolosta niin kouluissa kuin työelämässä. Pakolaisten huono asema, aselakien puutteet, mielenterveystyön ontuminen ovat valintoja, joita poliittiset päättäjät ovat tehneet. Tällä hetkellä Kokoomus ja Keskusta Vihreiden tuella ovat pahentaneet tilannetta sen parantamisen asemasta. Hämmästyttävän ripeässä tahdissa rakenteellinen eriarvoisuus on lisääntynyt tällä hallituskaudella.  Vastuun ottaminen on harvinaista suomalaisessa yhteiskunnassa. Väkivalta on eräs vastuuttomuuden ilmentymä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: valta ja tappaminen