Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Median rasvasotaLauantai 18.9.2010 klo 13.23 - Pirkko Turpeinen-Saari Noin kerran vuodessa pulpahtava rasvasota on taas käynnissä.Katsojalukuja tavoitellaan ja lehtiä yritetetään saada kaupaksi raflaavilla otsikoilla.Kansanterveystyön vastuu henkilö Pekka Puska leimataan epäonnistuneeksi ja tietämättömäksi. Vanha rasvasotaratsu prof.Salminen on saanut aseenkantajan terveyskaupantuotteita edustavasta verisuonikirurgista. MOT:ia en nähnyt, A-studion ja seuraavan päivän uutiset kyllä.Mikään näkemistäni ohjelmista ei täyttänyt asiallisuuden kriteereitä. Voi tirisi kuvallisessa viestinnässä tyytyväisten paistajien ja ruokailijoiden kommenteilla höystettyinä antaen mielikuvan terveellisen ruoan uusista määritelmistä. Maapallon laajuiset terveysohjeet saivat huutia, Ranska nostettiin huomion keskiöön. Ravitsemustutkimus ja kansanterveystyö on pitkäjänteistä, vaativaa ja tieteellisen perustan vaativaa puurtamista. Pitkäjänteiset tutkimukset kestävät vuosikymmeniä.Ihmiskokeita on vaikeata eettisistä syistä tehdä. Siksi usein turvaudutaan väestötutkimuksiin, joissa on lukuisia vaikuttavia tekijöitä. Suomalaisessa uraauurtavassa tutkimuksessa tutkittava ihmisryhmä jaettiin kahtia. Toinen ryhmä söi normaalia suomalaista ruokaa, toisen ryhmän kaikki maitorasva oli korvattu öljyllä.Viiden vuoden kuluessa normaalissa ryhmässä sydäntautien ilmenevyys ja sydäntautikuolleisuus oli korkeampi kuin öljyryhmässä. Sen jälkeen öljyryhmä palasi normaaliin ruokavalioon ja aikaisemmin normaalia ruokaa syönyt ryhmä muuttui öljyryhmäksi. Viiden vuoden kuluttua normaalia ruokaa syöneessä ryhmässä sairastavuus ja kuolleisuus sydäntauteihin oli öljyryhmää korkeampi.Vielä kerran ryhmien dieettiä vaihdettiin ja kokeen kokonaiskesto oli 15 vuotta. Öljyryhmässä sydäntauteja oli säännönmukaisesti vähemmän. Tämä tutkimus oli maailman tieteellisistä julkaisuista kaikkein referoiduin ilmestymisvuonnaan. Pekka Puska johti Pohjois-Karjala-projektia, jolla piintyneitä ruokailutapoja noudattaneet kovia rasvoja syömään tottuneet miehet saatiin muuttamaan ruokailutottumuksiaan. Tuon työn toteuttaminen oli varmasti innostavaa, mutta vaati myös sinnikkyyttä ja taitoa.Samaan aikaan Keskustapuolue ja Valio, prof.Salminen tukenaan työskentelivät kaikin voimin voin kulutuksen puolesta ja suomalaisten dieettimuutoksia vastaan. Keskustapuolueen ja Valion motiivit olivat taloudellisen hyödyn tavoittelua sekä karjatilallisille että heidän etujaan ajavalle Valiolle. Seitsemänkymmentä- ja kahdeksankymmentä-luvulla rasvasota oli selkeästi poliittinen. A-studiota katsoessa jäin kaipaamaan vastuullista asiaansa perehtynyttä toimittajaa. Miten perustelemattomat valheet ja puolitotuudet saavat painaa saman verran kuin vuosikymmenten syvällinen tutkimuksiin perehtyminen. Kaiken huippu oli verisuonen kalkkikappaleen käyttö osoittamaan kuinka suonessa "ei ole rasvaa vaan kalkkia!" Jokainen lääkäri tietää, että verisuonen seinämään kiinnittyy ensin rasvakerrostuma, johon kalkki myöhemmin kerääntyy. Ranskan suositusten nostaminen suomalaisille malliksi on vaarallista. Ranskalaiset eivät ole samalla tavalla ylilihavia kuin yhdysvaltalaiset ja suomalaiset.Ranskalaisessa terveyspolitiikassa on omat painopisteensä ja kuuluisaan ravintokulttuuriin kuuluu voin käyttö.Italialaisessa keittiössä vuorostaan käytetään öljyä. Kun suomalaiset alkoivat käyttää italialaista dieettiä sydänkuolleisuus laski.Ranskalaista ruokaa syödessä ei varmastikaan kävisi yhtä hyvin. On päivänselvää, että rasva on vain dieetin osa. Hiilihydraattien ja suolan määrä on roimasti liian korkea myös suomalaisessa ruokavaliossa. Kaupan hyllystä on mahdotonta löytää sokerittomia muroja ja keinotekoisesti makeutetut jogurtit eivät maistu kaikille. Oma ratkaisuni on ostaa maustamatonta rasvatonta jogurttia, jonka maustan kotona sokerittomilla marjoilla. Monimutkaista mutta terveellistä ja raikasta. Verenpainelääkkeiden kulutus laskisi, jos suomalaiset oppisivat syömään vähemmän suolaa.Eräänä aamuna ihmettelin miten 40 vuotta käyttämäni Kesti-leipä tuntui niin suolaiselta. Olin käyttänyt parin päivän ajan toista monijyväleipää. Katsoin suola-arvot. Tuon monijyväleivän suolaprosentti oli 0.8 ja Kesti-leivän 1.2. Jo kahdessa päivässä olin tottunut pitämään enemmän tuosta vähäsuolaisesta leivästä. Olisi mukava, jos joskus näkisi rakentavia, perusteltuja ohjelmia ja artikkeleita, joiden avulla kansalaiset voisivat rakentaa haluamansa kaltaista hyvinvointia. Helsingin Sanomat onnistui tällä kertaa parhaiten. Voita syömällä säästyy dementialta koska kuolee ennen dementian kehittymistä. Toisaalta ellei kuole, kuluttaa yhteiskunnan varoja ohitusleikkauksiin ja pallolaajennuksiin ja muihin tehohoitoihin. On perusteltua tietää, mihin omat valinnat johtavat ja valita sen jälkeen eikä umpimähkään. |
Avainsanat: kansanterveys, sensaationhakuinen media, terveys ja taloudellinen hyöty |