Psykiatrina olen seurannut huolestuneena viimeisten 30 vuoden aikana kiihtyneen NATO-propagandan vaikutusta. 

Propaganda alkoi vaikuttaa suomalaisessa mediassa Suomen liittyessä Euroopan unioniin. Sosialististen maiden hajottaminen ja Yhdysvaltojen presidentti George H.W.Bushin ja George Sorosin hänen aktiivisena kumppaninaan suorittama sosialististen maiden ryöstö oli samaan aikaan meneillään. (F.William Engdahl: Manifest Destiny, Democracy as Cognitive Dissonance).

Engdahlin teos kuvaa dramaattisesti kaikkea sitä, mistä NATO-propagandan vaikutuksen alaisessa Suomessa ei ole puhuttu mitään.

USA:n ja sen tukena toimineen NATO:n toimien näyttäminen hyväksyttävänä, suorastaan toivottavana, edellytti massiivista propagandaa.

Olen henkilökohtaisesti perehtynyt tarkoin Jugoslavian hajottamiseen ja kerron sen alkutahdit ja Bosnian osuuden teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja.

Jugoslavian hajottaminen USA:n kongressin lainsäädännöllä, taloudellisella kiristyksellä, 10 000 jihadistin lennättämisellä Bosnian muslimiarmeijan tueksi sekä natsien värvääminen mm Kanadasta Kroatian armeijaan, jopa puolustusministeriksi olivat eräitä keinoja.

Kansainvälisiä lakeja ja Jugoslavian liittovaltion perustuslakia kunnioittavat serbit, jotka eivät halunneet Jugoslavian hajottamista tuli propagandassa demonisoida. He olivat jo toisen maailmansodan aikana joutuneet samanlaisen holokaustin uhreiksi kuin juutalaiset, mutta propaganda ohitti tuon tosiasian.

Jihadistit jatkoivat tuota kesken jäänyttä saksalaisten, muslimien ja kroaatti-fasistien suorittamaa serbien holokaustia.

Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n, Saksa etunenässä, tavoitteena oli koko Balkanin haltuunotto. Bosnia saatiin miehitettyä ja Slovenia ja Kroatia liittyivät omin neuvoin NATO:on. Kosovon haltuunottoon tarvittiin NATO -pommituksia ja hirviömäisiä talouspakotteita Jugoslavialle vuodesta 1992 lähtien, vailla perusteita.Kosovon miehitys ja muuttuminen mafia-pomojen johtamaksi USA:n satelliitiksi oli sodan lopputulos.

NATO-propagandan huippuna voi pitää niin kutsuttua Srebrenican kansanmurhaväitettä, jossa yhdysvaltalaiset halusivat julistettavan, että serbit olisivat teloittaneet 8000 muslimi-miestä ja poikaa. Oikeuslääketieteelliset tutkimukset eivät tue tuota väitettä.

Viikkoa sen jälkeen kun serbiarmeija oli ilman vastarintaa ottanut haltuunsa Srebrenican, kroaattiarmeija ajoi pommitusten ja tykkitulen avulla 250 000 serbiä kodeistaan Kroatian Krajinasta. Serbiperheet pakenivat Bosnian puolelle, jona aikana tuhansia kuoli. Kroatian presidentti julisti: iskekää niin, että serbeistä ei jää jäljelle merkkiäkään.

YK:n sotilastarkkailijat järjestivät tiedotustilaisuuden Krajinan kansanmurhan johdosta. Kun tilaisuus oli alkamassa Yhdysvaltojen lähetystön edustaja tuli ovelle ilmoittamaan, että juuri nyt lähetystössä alkaisi tiedotustilaisuus Srebrenicasta. Tiedotusvälineiden edustajat ryntäsivät sinne ja heille esitettiin "satelliittikuvia" jotka osoittaisivat Srebrenicassa tapahtuneen kansanmurhan. Lopulta kuvat eivät todistaneet mitään, mutta YK-tarkkailijoiden selostus serbien kansanmurhasta jäi saamatta.

Monet diplomaatit ja järjestöt ovat osaltaan voimistaneet propagandan vaikutusta. Esimerkiksi presidentti Ahtisaari on toiminut osin kannatettavasti rauhan välittäjänä mutta toisaalta varsin tuomittavasti Jugoslavian pommitusten mahdollistajana. Hän esti ratkaisevan suomalaisten oikeuslääkäreiden tutkimustuloksen julkaisemisen. Hän  uhkaili mattopommituksilla rauhanneuvotteluissa pommitusten lopettamisesta päätettäessä ja hän tuki Kosovon itsenäistymistä laittomalla äänestyksellä kun hänen johtamansa työryhmän ehdotus hylättiin YK:n turvallisuusneuvostossa laajalla enemmistöllä.

Hänen ristiriitainen Yhdysvaltojen tavoitteita myötäilevä käyttäytymsensä palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla, mikä sementoi hänen edustamansa kokonaiskäsityksen Serbiasta ja Kosovosta Suomessa ikäänkuin yleisesti hyväksytyksi.

Myös itse EU sai pari vuotta NATO-pommitusten jälkeen Nobelin rauhan palkinnon.

Lääkärit ilman rajoja järjestö koetaan yleisesti ottaen myönteiseksi. Sen perustaja ranskalainen ulkoministerinäkin toiminut Bernard Kouchner on laajalti tunnettu humanitaarisesta toiminnastaan. Toisaalta hän on kannattanut puuttumista valtioiden sisäisiin asioihin. Kouchner toimi Jugoslavian pommitusten jälkeen ensimmäisenä YK:n pääsihteerin edustajana eli korkeimpana virkamiehenä Kosovossa. Yhdysvallat alkoi rakentaa valtavaa sotilastukikohtaa Kosovoon heti pommitusten loputtua.

Hän samaistui albaaniosapuoleen ja ryhtyi järjestelemään Serbian valtion sosiaalisesti omistettuja 500 Kosovon alueella sijaitsevaa yritystä ylikansalliseen omistukseen. Serbi-omistajia ei päästetty paikan päälle. Kuitenkin YK:n päätöksen 1244 mukaan Kosovo oli miehityksen aikanakin osa Serbiaa. YK oletti tietenkin, että miehityksen rauhoittaessa tilanetta, Kosovo jatkaisi osana Serbiaa.

Tämä Yhdysvaltoja ja NATOa palveleva toiminta johti siihen, että Lääkärit ilman rajoja järjestö sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Suomen media on tietenkin innostunut kaikista Nobel'in rauhanpalkinnoista, mutta Ahtisaaren saama palkinto on annettu vahvistamaan Suomen kansan käsitystä siitä, että pommitukset ovat OK kun Yhdysvallat ja NATO suorittavat niitä. Toiveena tietenkin on, että suomalaiset ottaisivat NATO:n ja sotapuheet omikseen.

Kaikkien arvostama YK:n pääsihteeri Kofi Annan sai pääsihteerin paikan myös pommituksilla. Bosnian sodan aikana, muslimiosapuoli teki Sarajevossa useita pommi-isku-provokaatioita, joista syytettiin välittömästi serbejä. Kalifaattia rakentava muslimipresidentti Izetbegovic vaati jokaisen provokaation jälkeen NATO:a pommittamaan serbejä.

YK:n pääsihteeri oli valtuutettu antamaan lupa pommituksille. Pääsihteeri Boutros-Boutros-Ghali, joka edellytti aina tapahtumien tutkimista ja perusteluja, sattui istumaan lentokoneessa eikä tietenkään voinut ottaa kantaa viimeisimpään provokaatioon. Sen sijaan apulaispääsihteeri Kofi Annan oli puhelimen päässä ja antoi luvan pommittaa syyttömiä serbejä.

Boutros Ghalin pääsihteeri-pestiä ei uusittu. Sen sai Kofi Annan, joka oli mitä sympaattisin henkilö, mutta erilainen kuin edeltäjänsä.

Yhden Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n toteuttaman, usein ryöstöaikeissa tehdyn konfliktin tutkiminen perusteellisesti antaa mahdollisuuden huomata kuinka reseptit ovat samankaltaiset myös muualla. Yhdysvallat ja keskeiset NATO-EU maat hakevat taloudellista hyötyä ja sotilaallista valtaa. Propaganda tarvitsee aina syyllisiä, jotka nimetään halveksittaviksi diktaattoreiksi. Propaganda on toteutettu jo 30 vuoden ajan suurten markkinointitoimistojen avulla.

Suomen median sitoutuminen yhteistyöhön USA/EU/NATO:n hybridikeskuksen kanssa on johtanut siihen, että tiedonvälitys heijastelee Yhdysvalloissa vallitsevaa usein sisäpolitiikan värittämää kaavaa. Siellä yritettiin syyllistämällä Venäjä, saada peitettyä demokraattipuolueen sisäinen kähmintä, jonka materiaalin Wikileaksille paljastanut henkilö sai maksaa hengellään.

Suomen median sisältö on pinnallistunut, tullut lapsellisemmaksi, alkeellisemmaksi eikä tarjoa ajatteleville kansalaisille virikkeitä. Nyt vaalien alla Yle:n uutis- ja ajankohtaistoimituksen päällikön päättämä Seitsemän tähden liikkeen puheenjohtajan Paavo Väyrysen sulkeminen ulos Yle:n vaaliohjelmista vaikuttaa Mediapoolin epätoivoiselta yritykseltä estää NATO- ja ulkopolitiikkakeskustelu Suomessa. 

Samaan aikaan Yle:n työntekijä osallistuu NATO-ulkovallan kanssa suomalaisiin vaikuttavan NATO-propagandan suunnitteluun ja ohjailuun. Sama työntekijä oli kuitenkin valmis aiheuttamaan vankilatuomion henkilölle, joka pyrki nostamaan esille aihepiirejä, joista NATO:on sidottu valtamedia vaikenee.

Suomen media kustannustoiminta mukaan luettuna on kuten aikaisemmissa blogeissani olen kuvannut, valtiollisen sensuurin alainen. Tämän haluan ottaa käsittelyyn eduskunnassa, minkä vuoksi olen Seitsemän tähden liikkeen eddokkaana Helsingin vaalipiirissä numerolla 95.