Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Urho Kekkosen puhe Palestiinan kysymyksestä 19.12.1973

Tiistai 10.1.2012 klo 18:52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Viittasin aikaisemmassa kirjoituksessani Urho Kekkosen 19.12.1973 Tampereeen Paasikivi-seurassa pitämän laajan ulkopoliittisen puheen joihinkin Palestiinaa koskeviin osiin.Tässä referoin Palestiinaa koskevan osan kokonaisuudessaan.

" Euroopan kansat eivät yksimielisinäkään voi sopia maailman kansojen kohtaloista. Sitäpaitsi Euroopan syöpänä on Palestiinan ongelma. Ei yksin Euroopan, mutta lähinnä Euroopan.

Yhdistyneet Kansakunnat-järjestö teki vuonna 1947 päätöksen juutalaisvaltion perustamisesta Palestiinaan. YK tahtoi tehdä oikeutta  juutalaisille, jotka olivat kärsineet sanoinkuvaamatonta vääryyttä ja julmuutta Hitlerin Saksassa. Mutta arabit kysyvät, ei vain Palestiinassa vaan kaikkialla missä heitä on, miksi oikeuden tekemisen juutalaisille piti tapahtua arabien kustannuksella. Erään arabivaltion ulkoministeri kysyikin vuoden 1967 sodan - ns. kuuden päivän sodan - puhjettua suomalaiselta diplomaatilta, miksi maata, jonka juutalaiset epäilemättä sinänsä ansaitsevat omaksi asuinsijakseen kansallissosialistisen Saksan heille tekemän vääryyden vuoksi, ei otettu niiltä, jotka heitä vastaan olivat rikkoneet, vaan täysin sivullisilta ja viattomilta arabeilta. Järjestetyn siirtolaisuuden alkaessa 1880- luvulla Palestiinassa asui 24 000 juutalaista.

Omasta puolestani voin yhtyä USA:n entisen ulkoministerin Dean Achesonin muistelmissaan esittämään lausntoon, että hän kyllä saattoi "ymmärtää juutalaisten mystillisen emotion palata Palestiinaan", mutta "ei yhtyä siihen". Kertomansa mukaan Acheson pelkäsi miljoonien juutalaisten immigranttien sijoittamisen arabilaiseen Palestiinaan ja juutalaisvaltion luomisen sinne vaarantavan ei vain Amerikan, vaan kaikki lännen intressit Lähi-Idässä. Tänään nähdään, että Trumanin, vaikka hän suosi sionisteja, olisi ollut kaikki syy yhtyä ulkoministerinsä mielipiteeseen.

Israelin valtion perustaminen ja olemassaolo on kuitenkin tosiasia. Koko ihmiskunta, YK-järjestön kautta, kantaa siitä vastuun. YK on turvallisuusneuvostonsa päätöksellä numero 242 myös taannut Israelin jatkuvan olemassaolon ja turvallisuuden edellyttäen, että myös Israel täyttää velvollisuutensa ihmiskuntaa kohtaan.

On annettava täysi tunnustus sitä energiaa kohtaan, jolla Israelin kansa on erämaahan rakentanut kukoistavan teollisuus- ja maatalousvaltion. Se on varmaan ollut mahdollista vain suuren isänmaallisen paatoksen turvin, joka ei voi olla herättämättä kunnioitusta.

Mutta Israel ei ole alueellisesti pysynyt niissä puitteissa, joihin YK sen perusti. Monien yhteenottojen aikana se on väkivaltaisesti laajentanut aluettaan arabien kustannuksella. Israel ei myönnä omilla tai hallitsemillaan alueilla asuville arabeille täysiä kansalaisoikeuksia. Palestiinan arabien kohtalo on neljännesvuosisadan ajan ollut häpeäpilkku YK:n historiassa. 

Mitään pysyvää rauhanomaista ratkaisua Palestiinassa ei olekaan saavutettavissa ilman, että Palestiinassa alunperin asuville arabeille tehdään oikeutta. Tämä, ja juuri tämä eikä suinkaan yksinomaan, kysymys valtiollisista rajoista, on Palestiinan konfliktin ydin. Yhdyn täydellisesti Itävallan liittokansleri Bruno Kreiskyn muutama päivä sitten antamaan lausuntoon, että ajan mittaan ei voida ignoroida satojentuhansien palestiinalaisten olemassaoloa, heidät on otettava laskuissa huomioon". Hyväksyn myös Kreiskyn kannan, että Israelin militaristiset käsitykset eivät tule johtamaan rauhanomaiseen ratkaisuun Lähi-Idässä.

Niin kauan kun tämä konflikti jatkuu, ei tule olemaan kestävää rauhaa Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa. Nykyisen teknologian puitteissa maailma on näet tullut niin pieneksi, että rauha on todella jakamaton. Lähi-Itään juurtunut sammumaton viha ja siitä versoava hillitön väkivalta ulkopuolisiakin kohtaan ovat kyenneet tähän saakka kariuttamaan pyrkimykset kestävään rauhaan. On hartaasti toivottava,että alkavat rauhanneuvottelut Genevessä johtaisivat menestykselliseen tulokseen."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Euroopan syöpä, Acheson, Israelin militarismi