Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi
Venäjä, Georgia, Ukraina ja Valko-Venäjä Yhdysvaltojen sabotaasin kohteinaTorstai 22.4.2021 klo 15.02 - Pirkko Turpeinen-Saari Helsingin Sanomat on esitellyt ylpeänä 1990-luvun tapahtumia Venäjällä Suomen ulkoministeriön raporttien tultua julkisiksi tuolta ajalta. Mitään näin lapsellista raportointia en Suomen ulkoministeriöltäkään olisi odottanut. Saati sitä, että Helsingin Sanomat osoittaa tietämättömyytensä tapahtumista ”Hetkeä ennen Putinia”, kuten lehti otsikoi mahtipontisen juttunsa. Yhdysvaltojen presidenttien masinoimat ”talousuudistukset”, tosiasiassa ryöstöt, sekä Jeltsinin vaalivoiton masinoiminen eivät ole valtamediamme tiedossa. Presidentti Putinin valtaantulon merkitys Venäjälle on ollut korvaamaton. Yhdysvalloille se sen sijaan on ollut piikki lihassa eivätkä maan vaihtuvat presidentit ole pystyneet saamaan Venäjää takaisin hallintaansa. Suomen rooli Venäjän vastaisessa rintamassa Yhdysvaltojen tukena on kuin kauhufilmi, johon heräsin myös viime yönä. Suomen muuttuminen valheita tuottavaksi, YK:n periaatteet hylkääväksi aseteollisuuden, Yhdysvaltojen ja NATO:n vasalliksi on todellinen painajainen. Suomi alkoi toimia NATO:n apupoikana ja USA:n ja Saksan liittolaisena Lipposen hallitusten ja presidentti Ahtisaaren aikaan 1990-luvulla. Jugoslavian hajottamisessa Suomen media liittoutui Hitleriä tukeneiden muslimien ja fasisti -kroaattien kanssa kuvaten heidät uhreina. Suomen hallituksen valheet Racakin kylän tapahtumista loivat edellytykset serbien pommituksille uraanipommeilla ja koko infrastruktuurin tuhoon. Yhdysvaltojen ulkoministeriö julisti v. 2000 järjestämässään kokouksessa Bratislavassa laajentavansa NATO:n valtapiiriä Baltiasta Odessaan ja estävänsä Venäjän pääsyn Itämerelle. Kiina oli suurella ilolla ja vaivalla järjestämässä kesäolympialaisia vuonna 2008. Juuri tuolloin elokuussa Yhdysvaltojen kouluttama Georgian presidentti Saakashvili hyökkäsi Etelä-Ossetian pääkaupunkiin Tshinvaliin tykkitulen ja pommitusten voimalla. Vanhasen II hallitukseen oli juuri keväällä 2008 valittu uusi ulkoministeri Alexander Stubb. Hän ei ollut koskaan ollut kansanedustaja, mutta nimettiin kokoomuslaisen Ilkka Kanervan tilalle ulkoministeriksi. Hän julisti Venäjän hyökänneen Etelä-Ossetiaan, mikä ei pitänyt paikkaansa. Väite sopi Yhdysvaltojen ja NATO:n propagandaan. Venäjä reagoi rauhanturvaajiensa tappamiseen ja miehitti osan Georgiaa, kunnes tuvallisuus alueella palautui. Suomen media ilahtui ulkoministeri Stubbin kannanotoista ja kuvasi Venäjän verenhimoisena hyökkääjänä. Musiikkiarvostelijana tunnettu Vesa Siren kirjoitti todellisuuden vastaisesti Tshinvalissa järjestetystä surukonsertista, kuinka ”sillä juhlittiin voittoa”. Näin konsertin. Harvoin olen kokenut niin surumielistä Gergijevin johtamaa soittoa illan pimettyä ja kynttilöiden palaessa. Vuonna 2014 Venäjä järjesti vaivaa nähden ja ylpeyttä tuntien talviolympialaiset Sotshissa. Samana päivänä 23.2. 2014 Yhdysvaltojen kouluttamat tarkka-ampujat päättivät vallankaappauksen Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa verilöylyyn. Laillisesti vaaleilla valittu presidentti pääsi helikopterilla pakoon säilyttäen henkensä. Autosaattue, jossa hänen oletettiin matkustavan ulos kaupungista, joutui hyökkäyksen kohteeksi. Yhdysvaltojen ja Euroopan Parlamentin poliitikot olivat edellisten viikkojen aikana kannustaneet mielenosoittajia. Yhdysvallat oli apulaisulkoministeri Nulandin mukaan käyttänyt 5 miljardia dollaria vallanvaihdon valmisteluihin. Äärioikeistolaiset ja ilmiselvät natsit olivat pahoinpidelleet, demokratiaa kannattavia poliitikkoja, heittäneet heitä roskalaatikoihin ja kaataneet maalia päälle. Toukokuussa Odessassa poltettiin kymmeniä ammattiyhdistysten taloon turvaan paenneita henkilöitä elävältä, natsimielisten tanssiessa ulkopuolella ja estäen uhreja pääsemästä ulos huutaen ”torakat palavat”. Elokuvaohjaaja Oliver Stone on tuottanut erinomaisen dokumentin Ukraine in flames natsismista Ukrainassa sekä tapahtumista vuonna 2014. Krimillä asuvien demokratiaa kannattavien venäläisten jouduttua fyysisen ja henkisen väkivallan kohteeksi Ukrainassa he tukeutuivat Venäjään voidakseen autonomiansa avulla itsenäistyä kokonaan Ukrainasta. Kansanäänestyksen jälkeen Venäjä hyväksyi Krimin jälleenyhdistymisen Venäjään, johon Krim on kuulunut vuodesta 1785 lähtien, ukrainalaisen Hrustsevin suorittamaa v. 1952 tapahtunutta Ukrainaan siirtoa lukuun ottamatta. Ukrainan vallankaappaushallitus julisti terrorisminvastaisen sodan Itä-Ukrainan asukkaille, jotka kieltäytyivät hyväksymästä vallankaappaushallitusta. Vuodesta 2014 lähtien Ukraina on eristänyt Itä-Ukrainan, yrittänyt tehdä sen elinkelvottomaksi ja ylläpitänyt matalan intensiteetin sotaa.
Yhdysvaltojen ja Euroopan Unionin seuraavana kohteena on ollut Valko-Venäjä. Yhdysvaltojen ulkoministeriön alaiset järjestöt ovat siirtyneet Valko-Venäjälle pyrkien saamaan Valko-Venäjän omaan vaikutuspiiriinsä. Presidentinvaalien päätyttyä pitkään hallinneen Lukashenkan voittoon Yhdysvaltojen rahoittama ja kouluttama oppositio lähti kaduille osoittamaan mieltään – aivan kuten Jugoslaviassa ennen vaaleja tai Lähi-Idässä värivallankumousten valmistelussa tai Hong-Kongissa ja Ukrainassa. Mielenosoittajat olivat ottaneet tunnuksekseen punavalkoisen vanhan Valko-Venäjän lipun. Naiset oli puettu punavalkoisiin mekkoihin, joita Suomen presidentti Niinistökin myötäelävästi ihaili. Mielenosoittajat oli koulutettu kuten niin monissa aikaisemmissa värivallankumouksissa mielenosoitustekniikkojen hallintaan. Parvimuodostelmiin, hämäyksiin, sopiviin tunnuksiin, kommunikointiin netissä. Voitonpäivä on jokaiselle natsismia ja fasismia vastaan taistelleelle kansakunnalle merkittävä päivä. Neuvostoliitto menetti toisessa maailmansodassa 27 miljoonaa kansalaistaan. Korona-epidemian vuoksi juhlavuoden 2020 vietto jäi väliin Venäjällä. Yhdysvaltojen, Britannian ja EU:n NATO-maiden tiedustelupalveluiden ja ulkoministeriöiden organisoima Valko-Venäjän sotilasvallankaappaus ja Valko- Venäjän presidentin murhahanke oli suunniteltu tapahtuvaksi 9.5.2021. Siinä pyrittiin käyttämään samaa kaavaa kuin Pekingin olympialaisten tai Sotshin olympialaisten aikana. Maailman, varsinkin Venäjän ja sen liittolaisten tunteet ja lämpö olisivat sitoutuneena juhlaan. Kaaoksen aikaansaamisen oletettiin olevan helppoa kuten Ukrainassa. Tällä kertaa Venäjän ja Valko-Venäjän tiedustelupalvelut olivat varuillaan.
Suomen hallitus ja media ovat Valko-Venäjän Yhdysvaltojen rahoittaman opposition suhteen yhtä myötäsukaisia kuin Ukrainan natsien tai Saakashvilin kannattajien tai Hong-Kongin ”demokratia”-mielenosoittajien tai CIA:n tukemien uiguurien suhteen. YK:n periaatteet toisten maiden sisäisiin asioihin puuttumattomuudesta eivät näytä koskevan Suomen ulkopoliittista johtoa tai mediaa. Maanpetoksellista toimintaa harrastava ulkomaisten turvallisuuspalveluiden rahoittama ja ohjeistama henkilö Venäjällä saa ulkopoliittisen johtomme ja median tuen. Siitä huolimatta Venäjän presidentti ja hänen hallituksensa ovat upealla tavalla ratkaisevasti vaikuttaneet YK:n periaatteiden ylläpitämiseen. Suurin osa maapallon maista on YK:n jäseninä valmiit puolustamaan sen periaatteita aseteollisuuden ja NATO-maiden uutta ”kansainvälistä sopimusjärjestelmää” ja ”itsejulistautuneiden demokraattisten maiden ” liittoutuman hegemoniaa vastaan. Aseteollisuutta tukevat NATO-maat etsivät vihollisia ja pitävät oikeutenaan vihata ja ja hyökätä asein jopa liittoutumattomia YK:n jäsenmaita vastaan. Minun painajaiseni johtuu siitä, että Suomi on valinnut aseteollisuuden kannattamisen ja vihan ideologian.
|
Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä. Georgia, Ukraina, Valko-Venäjä, Stubb, Saakshvili, Lukashenka, Putin, Janukovits, USA:n sabotaasitoiminta, Suomen hallitukset USA:n vasalleina |