Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41 00960 Helsinki
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Onko Suomi tuomittu aina olemaan historian väärällä puolella

Lauantai 27.2.2021 klo 13:02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Onko Suomi tuomittu aina olemaan historian väärällä/demokratian vastaisella puolella?

Viimeisten 25 vuoden aikana suomalaiset ovat olleet voimakkaan disinformaation kohteena. Suomalaisia on ajettu kohti NATOa kuin karjalaumaa. 

Mitkä ovat historiamme taitekohdat, joissa demokratia on sivuutettu ja pääoman ja armeijan valta on kumonnut sen?

Vuoden 1917 kesällä sosialidemokraattienemmistöinen eduskunta julisti Valtalailla Suomen itsenäiseksi.

Äänestyksessä häviölle jääneet lähtivät ulkoparlamentaariseen toimintaan eduskunnan hajoittamiseksi.

Samaan aikaan nämä voimat neuvottelivat itsenäistymisen sijaan Suomen liittymisestä Saksan armeijan avulla Saksan keisarikuntaan. Välivaiheeksi tulisi itsenäisyyden julistaminen Venäjästä, jota seuraisi liittyminen osaksi Saksaa.

Porvarienemmistöisen eduskunnan julistettua Suomen itsenäiseksi ja saatuaan Leniniltä luvan irrottautua Venäjästä hallitus eduskunnan enemmistön avulla muodosti puhtaasti porvarillisen armeijan, jonka johtoon se valitsi kenraali Mannerheimin.

Sisällissodassa olivat vastakkain työväestö ja omistavan luoka etuja ajavat suojeluskunnat, Saksassa koulutetut jääkärit Saksan armeija apunaan.

Henkensä hädässä Manneheim kiiruhti Saksan armeijan tuloa apuun ennen Tampereen, työväestön pääkaupungin valtausta.

Sisällissota oli sota Suomen liittämiseksi osaksi Saksan keisarikuntaa kuten pääomapiirit olivat toivoneet.

Vain Saksan vallankumous tuli esteeksi sille, että Suomeen ei syksyllä 1918 tullut eduskunnan valitsemaa saksalaista kuningasta.

Toinen taitekohta oli Suomen armeijan liittyminen Hitlerin natsi-Saksan armeijan apuarmeijaksi. Tämä tapahtui 20- ja 30-lukujen tiiviin Saksan ja Suomen armeijoiden välisen yhteistyön valmistelun avulla. Näennäisestä demokratiasta huolimatta Mannerheim ja sotilaat määräsivät tahdin kulisseissa.

Saksan ja Britannian armeijoiden ylipäälliköt tapasivat Suomen ulkopoliittisen johdon kesällä 1939 ennen talvisotaa. "Vapaussodan" voiton  yhteiset paraatit saksalaisten kanssa kuuluivat vuotuisiin tapaamisiin. Hitler valitteli, että ei pystynyt riittävästi auttamaan Suomea vielä talvisodassa fasistisen Italian rinnalla. Saksalle oli tarkeätä saada tietoja Venäjän heikkouksista ja vahvuuksista talvisodan aikana tulevaa suursotaa silmälläpitäen.

Hitler lupasi talvisodan jälkeen Suomen johdolle heidän toivomustensa mukaista aluetta Neuvostoliitosta Suur-Suomea varten. Saksalaisten tarkoituksena oli liittää Suomi muun Baltian kanssa osaksi Suur-Saksaa. Tämä oli suomalaisen ja saksalaisen pääoman yhteinen suunnitelma. Yhdysvaltojen pääomapiirit tukivat Hitlerin aseistautumista.

Jatkosotaan lähdettiinkin voitonvarmoina. Suomenlahti miinoitettiin yhdessä saksalaisten kanssa järkyttävin seurauksin.

Saksalaiset ja suomalaiset natsit sekä fasistiset kroaatit pystyttivät juutalaisille, serbeille ja venäläisille keskitysleirejä rasistisin perustein tarkoituksenaan suorittaa serbien ja juutalaisten holokausti sekä siirtää mahdolliset Suur-Suomen alueelle jäävät venäjää puhuvat asukkat "muualle".

Yhdysvaltojen talouspiireistä riippumattomat demokraatit sekä muut liittoutuneet käänsivät kansanmurhia tavoittelevan sodan kulun päälaelleen. Demokratia voitti hetkeksi kääntyäkseen jo 1950-luvulla Yhdysvaltojen johdolla kohti fasismin ja natsismin hyväksymistä - ainakin liittolaisena.

Suomen liittyminen Euroopan unioniin muodosti jälleen solmukohdan ja valinnan hetken.

Euroopan teollisuuspiirit, erityisesti aseteollisuus, olivat perustaneet tavoitteitaan palvelemaan Euroopan unionin, johon Suomi kohta liittyi.

Saksan johdolla EU lähti sotaan jo perustamiskokouksessaan Maastrichtissa. Se tunnusti Kroatian itsenäisyyden, joka merkitsi sotaa Jugoslavian liittoarmeijaa vastaan.

Sodassa Saksa toimi yhteistyössä Yhdysvaltojen katolisten demokraattien kansa. 

EU:n jäseneksi pyrkiessään maa joutuu lähentymissopimuksen ensimmäisissä pykälissä sitoutumaan sotilaalliseen yhteistyöhön unionin kanssa.

Suomen liittyessä Bosnian sota oli päättynyt. Sodassa Saksa ja Yhdysvallat olivat aseistaneet ja rahoittaneet yhdessä Osama bin Ladenin kanssa natsi-kroaatteja ja kalifaattia rakentavia Bosnian muslimeja. Kroaatit ja muslimit olivat toimineet NATO:n joukkojen apuna.

Saksan ja Yhdysvaltojen pyrkiessä koko Jugoslavian miehittämiseen synnytettiin Kosovon sota yhteistyössä albaniterroristien kanssa. Albaanit toimivat NATO:n jalkaväkenä.

Nyt Suomen tuli osoittaa lojaalisuutensa ja valita puolensa. Demokratia ja holokaustin uhrien  serbien puolustaminen vai lojaalius NATO/EUta kohtaan.

Suomi valitsi jälleen lojaaliuden Saksaa kohtaan. Saksan ulkoministeriön kanssa neuvotellen Suomi valehteli suomalaisten oikeuslääkäreiden tutkimustuloksista Racakin kylän ruumiinavauksien tuloksista.

Suomalaiset olivat avainasemassa: lähteekö NATO pommittamaan liittoutumatonta, ketään uhkaamatonta Jugoslaviaa vai päädytäänkö tosiasioiden tunnustamiseen.

Yhdysvallat halusi pommituksia voidakseen rakentaa valtavan sotilastukikohdan Jugoslavian maaperälle, mikä ei tietenkään onnistuisi neuvottelemalla Jugoslavian hallituksen kanssa.

Saksa, joka on ollut Yhdysvaltojen sotilaallisesti miehittämä (68 000 sotilaan armeija) toisesta maailmansodasta lähtien katsoi hyötyvänsä koko Jugoslavian NATO-miehityksestä, johon pommituksilla päästäisiin. Alistaisihan se lopullisesti itsepäiset, holokaustista selvinneiden serbien jälkeläiset sotilaalliseen ja taloudelliseen liekaan.

Tästä Suomen Saksaa ja Yhdysvaltoja palvelevasta ratkaisusta lähtien Suomen hallitus ja sen ratkaisuja myötäilevään propagandaan keskittynyt media ovat toimineet valtiollisen sensuurin alaisena. 

Sensuuria oli toisen maailmansodankin aikana. Niin kutsuttu VIASAT-järjestelmä oli vakoilu- ja tiedotusorganisaatio,(VIA= Vapaus-Isänmaa-Aseveljeys ja SAT Suomen Aseveliliiton Työjärjestö) joka ulottui pienimpiinkin kyliin Suomessa levittäen "oikeaa" tietoa ja välittäen "keskukseen" väärän tiedon levittäjiä.

Suomen johtavat mediatalot ilmoittivat v. 2000 päätoimittajiensa suulla kannattavansa Suomen NATO-jäsenyyttä. Siis armeijan johtamaa todellisuutta kuten vuosina 1918, 1939 -45 ja 2000 jälkeen edelleen.

Racakin ratkaisu on johtanut siihen, että Suomi on myötäillyt kaikkia NATO-maiden ratkaisuja koskevat ne sitten Kosovoa, Libyaa, Syyriaa tai Ukrainaa. Demokratian, yhteistyön ja YK:n periaatteiden korvaaminen natsijoukkioiden ja jihadistien tukemisella, valheellisella valtamedialla ja kansalaisten normaalin tietoisuuden sumuttamisella on nyt arkea.

Terrori, laittomuudet ja serbien kansanmurha Kosvossa ja venäjää puhuvien pogromit Ukrainassa, siis Euroopassa, ovat muuttuneet arkipäiväisiksi. Suomalaisten odotetaan hyväksyvän Yhdysvaltojen suorittamat liittoutumattomien sekulaaristen valtioiden tuhoamiset tullakseen hyväksytyksi osana Euroopan unionia.

Eikö Saksan myötäilyllä ole jo liian korkea hinta? Eikö ole jo aika luopua NATO-armeijaan perustuvasta vallankäytöstä ja isäntämaasopimuksesta kohti demokraattisempia käytäntöjä? Voiko se tapahtua EU:n jäsenenä ja NATO:n hybridikeskuksen valvomana? Vai edellyttääkö se vallankumousta Saksassa, Saksan luopumista Yhdysvaltojen sotilaallisesta miehityksestä ja NATO-riippuvuudesta?

Onko demokratiamme omissa käsissämme vai armeijan ja pääomapiirien käsissä?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi historian väärällä puolella, valtiollinen moraali, natsismi, armeijan valta, Saksa liittolaisena