Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10,
10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Suurpääoma, propaganda ja sensuuri Niinistön kampanjan tukena

Sunnuntai 21.1.2018 klo 13.05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Presidentti Niinistö on käynyt koko toimikautensa ajan vaalikampanjaa seuraavalle kaudelle. Hänen keinonsa ovat ennenkuulumattomia. Valtiollinen sensuuri ja propaganda ovat tulleet vielä sotien aikaista toimintaakin tehokkaampina voimaan.

Niinistön aikaisemmin johtama puolue, selvimmin Alexander Stubb'in toimesta, on median päätoimittajien ohella ilmoittautunut Suomen Nato:on liittymisen kannattajaksi keinoja kaihtamatta. Stubbin väitteitä esimerkiksi Georgian sodasta ei mediamme ole välittänyt korjata vaikka Stubbin puheissa hyökkääjä muutettiin uhriksi ja päinvastoin. Toisin sanoen propagandassa tarkoitus pyhittää keinot.

Propagandan tehtävänä on saattaa yleinen mielipide kannattamaan asioita, joita normaalin harkinnan perusteella yksilöt eivät kannattaisi. Kyselyissä suomalaiset eivät kannata sotilasliitto NATO:on liittymistä mutta presidentinvaali-gallupeissa he sanovat kannattavansa Niinistöä, joka on jo vienyt Suomen isäntämaasopimuksen avulla, sivuovesta NATO:on ja aikoo "Eurooppalaisen pilarin" avulla jykevöittää tätä liittoutumista.

Media on omien ylikansallisia pääomapiirejä palvelevien tavoitteidensa perusteella tukenut mielikuvia, joilla presidentistä on annettu kuva tavallisena tietokonepelejä pelaavana, rullaluistelua harrastavana, valtionpäämiehiä kunniallisesti tapaavana rehtinä miehenä, joka on säästäväinen ja tuleva suloisen pikkulapsen isä.

Tosiasiassa Suomessa ei koskaan ole käyty vaaleja niin karkean uusliberaalin valtiollisen vallankäytön, sensuurin ja propagandan vallassa kuin nyt.

Lähes 20 vuotta sitten suurimpien sanomalehtien päätoimittajat ilmoittautuivat NATO:n kannattajiksi, minkä seurauksena lehtien linjana on ollut toteuttaa sellaista uutisointia ja tukea poliitikkoja, jotka tukevat tätä tavoitetta.

Sauli Niinistön valinta presidentiksi 6 vuotta sitten oli kuin lottovoitto näiden suurpääoman päämäärien toteuttamiseksi. Pääomat ovat tietenkin ylikansallisia ja siten propagandan täytyy myös olla ylikansallista.

Kansalaisten ei kuitenkaan pidä huomata olevansa propagandan kohteena, joten tiedonvälityksen täytyy pystyä ylläpitämään illuusiota oikeudenmukaisuuden toteutumisesta siitä huolimatta, että ylikansallisesti tarkasteltuna oikeudenmukaisuus ei toteudu.

USA:n ja Saksan johtaman Jugoslavian hajottamisen ja saaliinjaon yhteydessä Suomen media ja diplomaatit tukivat näiden valtioiden pyrkimyksiä. Toisen maailmansodan uhrit, serbit, leimattiin natseiksi, mikä oikeutti heidän kimpuunsa käymisen toistamiseen. Saksan ulkoministeri Klaus Kinkel jopa vaati toimittajille, että "serbit on saatava polvilleen" kun Saksa samaan aikaan julkisuudelta piilossa tuki aseellisesti ja taloudellisesti entisiä Kroatian natsi-liittolaisiaan. Samalla USA ja Saksa tukivat kalifaattia rakentavia muslimi-jihadisteja ja albaaniterroristeja nostaen nämä terroristit valtaan Serbian Kosovossa.

Sama tapahtui Syyriassa ja Ukrainassa. Syyriassa tuettiin jihadisteja ja Ukrainassa natseja.

Suomen media ei ole selvittänyt Ukrainan natsien historiaa ja nykyistä valtaa. Aina kun USA:n "värivallankumouksissa" tukemat poliittiset voimat ovat päässeet valtaan, toisen maailmansodan juutalaisia tappaneet natsirikolliset ovat saaneet patsaita ja heidät on julistettu Ukrainan sankareiksi. Sama tapahtui myös Maidanin väkivaltaisen vallankaappauksen jälkeen. Puolueita lakkautettiin, juutalaisia ja venäjää äidinkielenään puhuvia alettiin vainota ja jälleen edellisen eduskunnan kieltämät natsirikolliset nostettiin sankareiksi.

Baltian maissa toimitaan samoin. Toisen maailmansodan aikaisista juutalaisten ja komunistien joukkomurhista vaietaan. Eestin julistautuminen, murhien jälkeen, ylpeästi juutalaisista vapaaksi maaksi ei kiinnosta Suomen mediaa. Ei myöskään se, että kirjailijat, jotka uskaltavat tuoda esiin näitä joukkomurhia, joutuvat pakenemaan ulkomaille tai piileskelemään kotimaissaan. Liettuassa suoritetut 200.000 juutalaisen murhat painetaan villaisella. Sen sijaan heidän tappajiensa saadessa seurauksia teoistaan, nämä kuvataan uhreina.

Baltian maiden todellisuus on muokattu sellaiseksi, että siellä protestoidaan, kun EU katsoo, että venäjänkielisillä kansalaisuutta vailla olevilla balteilla on oikeus äänestää Euroopan parlamentn vaaleissa. Baltian maissa heillä ei ole oikeutta äänestää valtiollisissa vaaleissa.

Suomessa ei kansan vieläkään haluta tietävän, miten Suomi ryhtyi talvisotaan. Sen sijaan propagandassa Suomi esitellään uhrina. Tämä uhrius ei salli kansakunnan ottavan vastuuta historian tosiasioista. Marsalkka Mannerheimin sankariroolilla estetään suomalaisia kokemasta, että hirvittävät ihmisuhrit, joita suomalaiset perheet joutuivat kohtaamaan, olivat  tuon sankarin heimosotien ja valloitushalun syytä. Mannerheimin keskitysleirit ovt tabu. Auschwitz ei ole.

Ukrainan lähentymisneuvottelujen kariutuminen EU:hun on esitelty ulkopoliittisen johtomme ja median avulla Venäjän ja "venäjämielisen" presidentti Janukovichin syyksi. Tosiasiassa syyllisiä ovat ahneet USA:sta käsin toimivat ylikansalliset toimijat, ja EU:n taitamattomat asian valmistelijat, Suomen Olli Rehn etupäässä. The Economist lehti kuvasi syyskuussa 2013, puoli vuotta ennen Maidanin väkivaltaa, Jaltalla pidetyn suunnittelukokouksen, jossa voitonriemuiset Clintonit, Poroshenko, Janukovich, Carl Bild, Mario Monti ja monet muut ylikansallista pääomaa palvelevat piirit riemuitsivat jo etukäteen Ukrainan haltuunotosta.

Suomen ulkopoliittinen johto, presidentti Niinistö, ulkoministeri Tuomioja ja puolustusministeri Carl Haglund yhtyivät mielihyvin suurpääoman tukemaan propagandaan, jossa kriisi vieritettiin Venäjän syyksi, siitä huolimatta, että niin Venäjä kuin Kiina olivat ennen vallankaappausta valmiita lainaamaan Ukrainalle sen lähentymisessä tarvitsemaa rahaa – Kiina 8 miljardia ja Venäjä 13 miljardia, kaasualennusten lisäksi.

Ukrainan vallankaappaushallitus julisti sodan Itä-Ukrainalle, joka ei hyväksynyt vallankaappausta ja demokratiaa kaventavia päätöksiä. Krimin asukkaita suojellakseen, Venäjä, jolla oli Krimillä Sevastopolin sotilastukikohta ja siten paikalla 20 000 sotilasta, turvasi ilman väkivaltaa, krimiläisille mahdollisuuden vaaleilla päättää tulevaisuudestaan.

Jugoslavian hajottamisen yhteydessä USA ja sen NATO-liittolaiset, Saksa etunenässä perustulakiaan rikkoen, pommittivat Serbian ja Kosovon niin, että uraanipommitukset aiheuttivat valtavan ekokatastrofin. Heti pommitusten päätyttyä USA/NATO alkoi miehittää Kosovoa (tosin USA olisi halunnut miehittää myös Serbian, mutta sitkeä vastarinta esti sen). 

Suomen ulkopoliittinen johto tai media ei ole verrannut Kosovoa ja Krimiä.

Suomen mediassa ja presidentti Niinistön kampanjassa historia alkaa "Krimin laittomasta miehityksestä ja Ukrainan sodasta" koska ylikansallisen pääoman intressit edellyttävät sitä.

Mitä Ukrainassa todella tapahtui on sensuroitu. Miksi?

Jotta presidentti Niinistö ja häntä tukeva ylikansallinen pääoma ja valtamedia säilyttäisivät propagandan ylivallan tarvittaisiin sensuuria. Toivottavaa olisi, että viestintä olisi mahdollisimman yhdensuuntaista ja kattavaa. Miten se toteutettiin?

Vaikuttaa siltä, että presidentti Niinistö, pääministeri Stubbin hallitus, ulkoministerinään Tuomioja ja puolustusministerinään Carl Haglund olisivat päätyneet siihen, että Venäjän syyllisyys Ukrainan kriisissä olisi sementoitava ja kaikki ehjää tiedotuskokonaisuutta rikkova materiaali olisi siivottava pois. Samoin Syyriasta olisi raportoitava vain kapinallisia ja jihadisteja tukevien tahojen tiedotusta. 

Valtioneuvoston kansliassa päädyttiin ottamaan mallia VIA/SAT –vakoilu- ja tiedotusverkostosta, joka oli vallalla 70 vuotta takaperin. Valtioneuvosto päätti yhdenmukaistaa tiedonvälityksen propagandan ja sensuurin viitekehykseen. Se järjesti kansanedustajille keväällä 2014 seminaarin, jossa johtavien tiedotusvälineiden päätoimittajat pohjustivat "likaisen" työn. He kukin esittelivät Venäjän uhkaa ja hybridivaikuttamista, jolta kansalaisia pitäisisuojella.

Pian asiaan saatiin ratkaisu. Valtioneuvosto päätti lähettää 100 toimijaa Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin oppimaan menetelmiä, joilla oletettua Venäjän hybridivaikuttamista voitaisiin torjua. Selvää varmasti oli myöskin se, että ylikansallisen pääoman etuja loukkaavaa tiedonvälitystä ei tultasi sallimaan.

Nyt olemme saaneet kokea, mitä tuo aivopesu-oppi on saanut aikaan.

Olemme oppineet postmoderniin tyyliin, että historia ei ole prosesseja, vaan se alkaa siitä kun Venäjä valloitti Krimin ja "aloitti" sodan Itä-Ukrainassa.

Me emme saa omasta mediastamme tietää, että nuo ylikansallista pääomaa palvelevat Clintonit, Bushit, Merkelit ja Blairit tukevat natseja ja kalifaattia rakentavia jihadisteja aina kun nuo ryhmät voivat toimia välineinä, joilla suurpääoma saa vallattua itselleen tärkeätä infrastruktuuria. Kosovon pommittamisella USA sai koko Balkanin reitit hallintaansa, jonka hallintaan se heti pommitusten jälkeen alkoi rakentaa valtavaa sotilastukikohtaa valloittamansa Serbian maaperälle.

Helsingin Sanomat kertoo 21.1. 2018 riipaisevaa tarinaa Auschwitzin keskitysleiriltä selvinneestä lapsesta, joka asuu Ruotsissa. Tämä viehättävä vanhus varoittaa siitä, että tulevaa "katastrofia on vaikea huomata, jos elää sen keskellä". "Moni finanssimies tuki Hitleriä ja ajatteli tekevänsä hänestä sätkynukkensa. Ei siinä niin käynyt."

Nyt tasavallan presidenttimme ja muu poliittinen eliittimme Ahtisaari etunenässä haluavat meidän kuvittelevan, että USA:n, Saksan ja muiden NATO-maiden johtajien tukemat natsit ja jihadistit ovat vain sätkynukkeja koska finanssipääoma haluaa meidän niin uskovan. Että natseja voi käyttää muuttumatta itse natsiksi?

Suurpääoma tukee Niinistöä avokätisesti. Propaganda on sekoittanut myös hyvää tarkoittavien rauhanjärjestöjen ja taiteilijoiden päät. Jihadistien taistelun tukeminen Syyriassa saa kyyneleet valumaan myötätunnosta ja kirkonkellot soimaan. Puolitoista miljoonaa Irakin pakolaista ja puoli miljoonaa palestiinalaista vastaanottanut Syyrian valtio ja Assad sen sijaan on raivon kohteena. Miksi? Suurpääoman tukeman propagandan voima on kattava. 

Propagandakoulutuksen tulokset nähtiin Yle:n presidentivaalitenteissä. Niinistö ja Haavisto käsiteltiin silkkihansikkain. Haavisto on edustanut parhaiten Venäjän hybridisodalla pelottelevia tahoja, jotka olivat Harvardin koulutuksen taustalla. Niinistöltä ei kysytty mitään isäntämaasopimuksesta, jossa Niinistön, Tuomiojan ja Haglundin toimesta Suomi liitettiin syyskuussa 2014 NATO:n isäntämaasopimukseen eduskunnan ja kansan selän takana. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomeksi puhumattakaan, että siitä olisi käyty laaja kansalaiskeskustelu.

Media on ihmettelevinään Niinistön hurjaa kannatusta. Tämä kannatus on saatu huolellisella totuuden välttelyllä, kattavalla median propagandalla ja sensuroimalla kaikki halutusta suurpääomaa palvelevasta "totuudesta" poikkeavat argumentit. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: presidentti Niinistö, Harvardin propaganda, sensuuri, faktat,