Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Merikorttikuja 4.B.41
00960 Helsinki 96
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Kenraali Ratko Mladicin tuomio, natsien revanssi

Lauantai 25.11.2017 klo 14:51 - Pirkko TurpeinenSaari

Elokuun 4. päivän viikonloppuna 1995 yhdysvaltalaisten kenraalien kouluttamat ja johtamat kroaatti-joukot suorittivat Operaatio Myrskyssä serbien etnisen puhdistuksen Kroatian Krajinasta ja serbien kansanmurhan. Yhden viikonlopun aikana kaikki 250.000 serbiä ajettiin tykkitulen ja pommitusten avulla pois keskiajalta saakka periytyviltä asuinseuduiltaan kohti Bosnian rajaa. Yli 3000 menehtyi, vanhukset jotka eivät jaksaneet siirtyä, tapettiin koteihinsa.

Presidentti Tudjman piti puheen Operaatio Myrskyn kunniaksi. Hän huusi puheessaan, että serbit lähtivät niin kiireesti, että "eivät ehtineet edes ottaa seteleitään tai likaisia alusvaatteitaan mukaansa". Brionissa sotilas- ja poliittiselle johdolleen pitämässään puheessa 31.7.1995 Tudjman vaati, että serbien on kadottava Kroatiasta. "Lyökää niin, että serbit käytännössä häviävät Kroatiasta".

Toisen maailmansodan aikana Kroatia ja Bosnia muodostivat yhdessä Fasistisen Kroatian valtion, joka oli liitossa Natsi-Saksan kanssa. Kroatia sääti lain, joka edellytti serbien ja juutalaisten kansanmurhaa. Juutalaiset siirrettiin vähitellen Saksan keskitysleireille. Serbit joutuivat paitsi kroaattien myös Serbian alueella oleville saksalaisten keskitysleireille. Seitsemästätoista Kroatian keskitysleiristä pelkästään Jasenovacissa tapettiin 700 000 serbiä Nürnbergin sotarikostuomioistuimen mukaan. Katoliset papit osallistuivat leirien johtamiseen.

Sodan jälkeen 1945 natseja autettiin emigroitumaan Kanadaan ja Yhdysvaltoihin. Jugoslavian hajottamisen tultua ajankohtaiseksi 1990-luvulla he palasivat jälkeläisineen Balkanille. USA:n taloudellisen kiristyksen ryydittämien vaalien jälkeen nationalistit voittivat ja presidentiksi valittiin holokaustin kieltäjä Tudjman. Ensi töikseen hän säädätytti rasistisen perustuslain, jonka mukaan itsenäinen Kroatia ei ole enään kaikkien kansalaisten tasaveroinen maa, vaan maa julistettiin "kroaattien maaksi". Serbit muuttuivat vähemmistökansaksi, kyrilliset kirjaimet kiellettin. Aikaisemmat valtion eläkkeet ja asunnot eivät enää kuuluneet serbeille.

YK:n sotilastarkkailijat järjestivät Operaatio Myrskyn johdosta tiedotustilaisuuden Zagrebissa, Kroatian pääkaupungissa. Sali oli täynnä myötäeläviä tiedotusvälineiden edustajia, joille viikonlopun kauhut olivat tulleet tutuiksi. Juuri kun tilaisuuden piti alkaa , paikalle tuli Yhdysvaltojen suurlähetystön edustaja, joka kertoi erittäin merkittävän Srebrenican tapahtumia koskevan tiedotustilaisuuden alkavan juuri sillä hetkellä lähetystössä. Suuri osa paikallaolijoista siirtyi USA:n lähetystöön. Teoksessään Bombs for Peace George Szamuely kuvaa kuinka sotilastarkkailijoille syntyi epäilys, että Srebrenicaan liittyvillä sensaatiota tavoittelevilla tiedoilla haluttiin peittää Operaatio Myrskyn kauhut ja yhdysvaltalaisten osuus siinä.

Srebrenican tarinaan tarvittiin uhriluvut, jotka moninkertaistettiin propagandalla. Srebrenican tapahtumia alettiin kutsua etniseksi puhdistukseksi ja kansanmurhaksi jotta serbeihin kohdistunut todellinen  etninen puhdistus ja kansanmurha voisivat jäädä pimentoon. Tämä Yhdysvaltojen tavoite toteutui.

Kenraali Ratko Mladicin oikeudenkäynti noudatti USA:n ja sen NATO-liittolaisten suunnitelemaa käsikirjoitusta. Kenraali Mladic huusi mielivaltaisen tuomionlukutilanteen kiihdyttämänä, että tuomioistuin on NATO-tuomioistuin.

Ratko Mladic syntyi fasistisen Italian miehittämään fasistisen Kroatian osaan lähellä Kalinovikin kaupunkia sijaitsevaan pieneen kylään. Serbien kansanmurha oli meneillään ja partisaanit yrittivät vapauttaa maan natseista ja heidän liittolaisinaan olevista muslimeista. Ratkon isä kuoli natsi-Saksan lentopommin sirpaleesta ja hänen lankonsa hautasi hänet maastoon tapahtumapaikalle.

Tälle partisaanin pojalle Jugoslavian valtio oli isä ja koulutuksen ja turvan takaaja. Taloudellisen pulan aikana sotilasura jäi ainoaksi vaihtoehdoksi. Henkikirjoituksessa hän ilmoitti kansallisuudekseen jugoslaavi eikä serbi.

Kuvaan kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä kenraali Mladicin lapsuutta, arvoja, suhtautumista kanssaihmisiin ja kansainvälisiin suhteisiin. Hän oli ainoa sotilasjohtaja, joka toistuvasti vetosi Geneven sopimukseen ja suhtautui erittäin kielteisesti aseisiin - myös lasten leluina.

Mladic tiedosti Jugoslavian konfliktien suurvaltapoliittiset kehykset. Hänelle presidentti Clintonin asetoimitukset kroaateille ja jihadisti-muslimeille ei ollut salaisuus. Hän ei voinut ymmärtää kuinka Yhdysvalloilla on moraalista kanttia liittoutua niiden kanssa, joita vastaan se taisteli toisessa maailmansodassa Jugoslavian partisaanien kanssa samalla puolella. Nyt USA siis oli fasitien ja kalifaattia rakentavien muslimien puolella.

Päinvastoin kuin valtamedia antaa ymmärtää Srebrenicaa ei ollut koskaan demilitarisoitu. Siellä hallitsi Islamilaisen julistuksen laatineen presidentti Izetbegovicin jihadisti-armeija kenraali Naser Oricin johdolla. Islamilainen julistus jatkoi toisen maailmansodan aikaista serbien holokaustin vaatimusta. Julistuksen mukaan "paras serbi on kuollut serbi, jos hän saa elää, hänen tulee kääntyä islamin uskoon, hänelle kuuluu työstään 40 % siitä palkasta, minkä oikeauskoinen saa". Izetbegovic sai maanpetoksesta vankeusrangaistuksen 1970-luvulla, mutta vapautui 3 vuoden kuluttua. Islamilaisesta julistuksesta otettiin 1990-luvun alussa uusia painoksia ja levitettiin laajasti Bosniassa.

Kanadalaiset ja myöhemmin hollantilaiset YK-joukot eivät uskaltaneet ottaa aseita näiltä erittäin väkivaltaisilta, osin Lähi-Idästä tuotetuilta joukoilta, jotka raiskasivat Srebrenicaan muualta tulleita muslimipakolaisia. Öisin he tekivät ryöstö- ja tapporetkiä YK-joukkojen kykenemättä estämään Srebrenicaa ympäröiviin serbikyliin – usein juhlapäivinä, jolloin kyläläiset eivät osannneet olla varuillaan. Kylät poltettiin asukkaiden kaulat katkottiin ja päät iskettiin aidan seipäisiin. Murharetket muistuttivat toisen maailmansodan aikaa, jotkut uhreista olivat jopa kokeneet ensimmäisen kurkunleikkausyrityksen jo tuolloin. 

Naser Oric videoi murharetket ja näytti videoita mielellään toimittajille musiikin ja itsekehun säestämänä. Serbiuhreja oli 3000. Jokaisesta on hauta, nimi ja syntymä- ja kuolinaika.

Viimeisen tapporetken jälkeen kenraali Mladic totesi, että anarkian täytyy loppua, hän ottaa joukkoineen Srebrenican haltuunsa. Käytännössä ilman minkäänlaista vastarintaa Mladic saapui kaupunkiin.Izetbegovic oli määrännyt muslimitaistelijat vetäytymään kohti 60 km päässä olevaa Tuzlan kaupunkia, jossa oli myös USA:n sotilastukikohta. (Sarajevossa joukkoja johti amerikkalainen kenraali John Galvin.)

You-tubessa Fontana-hotellin neuvottelut dokumentissa voi nähdä miten Mladic tuli, kuinka hän neuvotteli YK-joukkojen johtajan Karremansin kanssa mm. haavoittuneiden -muslimien ja serbien hoidosta. Dokumentissa nähdään, että Mladic toteaa ystävällisesti hotellin kabinetissa kokoontuneille siviilien ja YK:n edustajille, että ne, jotka haluavat jäädä Srebrenicaan saavat jäädä. Ne jotka haluavat siirtyä muualle, saavat bussikuljetuksen sinne minne haluavat mennä. Serbit hankkivat bussit ja YK polttoaineen. Mladic vaati jokaiseen bussiin YK-sotilaan.

Hän mainitsi erikseen, että jokainen, joka laskee aseensa on turvassa ja että muslimit eivät ole serbien vihollisia. Aseista luopuneet miehet jaettiin kolmeen ryhmään riippuen siitä mihin rikoksiin he olivat syyllistyneet.

Suuri osa miehistä ja osa naisista ei halunnut laskea aseitaan, vaan oli jo lähtenyt vaeltamaan metsien läpi kohti Tuzlaa, luultavasti osin siksi, että oli osallistunut serbikyliin suunnattuihin ryöstö- ja murharetkiin. Matkan varrella oli useita taisteluita serbijoukkojen (joissa oli paljon niitä, jotka muslimit olivat sodan alussa karkottaneet Srebrenicasta) ja aseistettujen muslimijoukkojen välillä.

Srebrenican ympärillä oli monia miinakenttiä, joista osa oli muslimijoukkojen asettamia, osa serbien.

ICTY on löytänyt kaikkiaan 3568 ruumista 1995 ja 2001 välisenä aikana. 1583 ruumiinavauspöytäkirjassa oli vain yksi luu, sääri tai jalka. Siten 44,4%:ssa patologin oli mahdotonta määritellä kuolinsyytä.

Ruumiinavauspöytäkirjojen tarkastelussa on mahdollista eritellä mikä on ollut kuolinsyy. Onko  henkilö kuollut tykin ammuksesta, miinasta, kiväärin luodista jne. Siten tutkittuna oikeuslääketieteellinen tarkastelu paljasti, että 442 avauspöytäkirjaa osoitti uhrien suurella odennäköisyydellä tulleen teloitetuiksi.

Lääketieteellisen tarkastelun perusteella väite 8000 muslimimiehen ja-pojan teloituksista ei näyttäisi pitävän paikkaansa. Kun Haagin tribunaali haastoi kenraali Mladicin oikeuteen jo parin viikon kuluttua Srebrenican siirtymisestä serbien haltuun ja viikkoa ennen Operaatio Myrskyn toteuttamista, jää epäilys asioiden liittämisestä toisiinsa YK:n sotilastarkkailijoiden epäilemällä tavalla.

Jokaisessa tribunaalin syytekohdassa on tilaa vastaväitteille. Rohkean ja rehellisen kenraalin demonisointi kroaatteja ja muslimeja palvelleen Ruder-Finn markkinointitoimiston voimakkaalla tuella on palvellut USA:n ja Saksan tavoitteita Balkanin infrastruktuurin haltuunottamiseksi ja sotilaallisen vallan sinetöimiseksi.

Suomen valtamedia on palvellut NATO-maita kiitettävästi. Helsingin Sanomissa oli viitisen vuotta sitten Haagin tribunaalia arvosteleva soraääni. Toimittaja Jussi Konttinen valaisi lukijoita siitä, kuinka normaalista oikeuskäytännöstä poikkeva toimintatapa istuimella on: kuinka tuomiot saattavat muuttua yhdysvaltalaisen tuomarin aloitteesta yhden lounastunnin aikana. Toimittaja Konttinen ei saanutkaan jatkaa tutkivaa journalismiaan vaan hänet karkoitettiin perheineen reportteriksi Siperiaan.

Lahjonta ei ole tuomioistumelle vierasta. Sopivia todisteita antava saattaa saada kodin remontin tai suorastaan uuden talon. Suurikin rikollinen voi vapautua tuomiosta tai saada vain lyhyen tuomion, uuden identiteetin ja kodin ulkomailla, jos todistaa oikein. Tuomioistuin käyttää joitakin todistajia lähes kaikissa oikeudenkäynneissä – tärkeitä silminnäkijöitä ei tarvita lainkaan. Esimerkiksi Naser Oricin väkivaltaisia viedoita nähneitä kanadalaisia toimittajia ei tarvittu. Oric kävelee vapaana.

Suomalaisten tiedotusvälineiden uutisointi on yksipuolisuudessaan ja totuuden välttelyssään kauhistuttavaa. Kauhistuttavin oli A-studio, jossa haastateltiin muun muassa Helena Rantaa. Tosiasioiden huutavan puutteen ohella merkillepantavaa oli toimittajan tunnelataus. Hän ei voinut ymmärtää, että jotkut serbit voivat ihailla Mladicia, "sotarikollista". Hän ei huomannut, että Yle on koko tämän vuoden ajan esittänyt propagandistisia Mannerheimia ihailevia dokumentteja huomaamatta, että Suomen armeija oli osa Saksan natsi-armeijaa. Pohjoinen armeijakunta suoraan Hitlerin alaisuudessa, eteläisempi osa päivittäisen yhteistyön alaisena. Mannerheim kutsui presidentin selän takana natsi-armeijan maahamme ja oli ilmoittanut Hitlerille toiveenaan saada raja Syvärille. Hitler oli luvannut tämän ja myös ensin tuhota Leningradin ja antaa sen sitten Suomelle.

Toimittaja ei myöskään ole kuullut Mannerheimin suunnittelemista ja toteuttamista rasistisista keskitysleireistä Itä-Karjalassa, jossa juridiikasta huolehtivat kenttäoikeudet. Heinäkuussa 1942 pelkästään yhden kuukauden aikana kuoli 500 henkilöä nälkään, tauteihin ja huonoon kohteluun. Samalla hetkellä kuitenkin Helsingin kaupunki nimesi pääkatunsa Heikinkadun Mannerheimintieksi, ja myöhemmin sen varrelle pystytettiin patsas tälle veriselle diktaattorille, miehelle, jota Suomen kansa on opetettu ihailemaan.

Suomen ilmapiiri on muuttunut 1930-40-lukulaiseksi. Heti Neuvostoliiton hajottua fasistisina sodan jälkeen kielletyt järjestöt nousivat uuteen kukoistukseensa. Suomi oli tunnustanut fasistisen Kroatian ja toimi talvisodassa yhteistyössä fasistisen Italian kanssa jatkosodan natsi-yhteistyön lisäksi. Huolimatta Kroatian rasistisesta perustuslaista ja serbien kansanmurhasta Suomi ajoi innokkaasti Kroatian liittämistä Euroopan unioniin.

Suhtautuminen Balkanin tilanteeseen on yhteneväistä Saksan ja USA:n intressien kanssa. Jokainen suomalainen diplomaatti vahvistaa tuon intressin ajamista myös Suomen valtamediassa. Militarismi on yksiselitteisesti voimistunut erityisesti niin, että hallinnon hyväksymää ja tukemaa natsismin nousua erityisesti Kroatiassa ja Ukrainassa pidetään normaalina. Siten serbien kahdesti toteutunutta kansanmurhaa ei pidetä minään, sen sijaan niiden peittelyyn osallistutaan ja syyllistetään sen sijaan serbejä. Juutalaiset eivät saa aivan vastaavaa kohtelua, vaikka natsismin lisääntymiseen liittyvä väkivalta on kohdistunut serbien lisäksi myös juutalaisiin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: A-studio, Helsingin Sanomat, ICTY, Ratko Mladic, serbien kansanmurha, natsit, Jugoslavia -tribunaali

Aseveljet ja tunneveljet

Lauantai 11.11.2017 klo 19:26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Katsoin eilen Teema-kanavalta Bernhard Schlinkin Lukija-nimisen kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa. Olin lukenut kirjan sen ilmestyttyä ja nyt elokuvan tarkkuus ja moniulotteisuus jälleen saivat ihailun ja ihmetyksen aikaan.

Kirjan päähenkilöt ovat nuori poika ja lukutaidoton raitiovaunun rahastaja. Heillä on lyhyt suhde nuorukaisen ollessa 15 -vuotias. Suhteen ytimessä on se, että tapaamisten aikana poika lukee klassikkoja intensiivisesti kuuntelevalle rakastetulleen. Rakastettu katoaa.

Rahastaja olisi työteliäisyytensä vuoksi saanut ylennyksen, mutta ei voinut ottaa sitä lukutaidottomana vastaan. Sen sijaan hän haki työtä Siemensiltä ja joutui keskitysleirin vartijaksi.

Opiskellessaan lakia poika joutui seuraamaan keskitysleirin vartijoiden oikeudenkäyntejä. Kauhukseen hän havaitsi entisen rakastettunsa olevan yksi syytetyistä. Tuomari kysyi toistuvasti kaikilta syytetyiltä, tiesivätkö he mitä juutalaisille tapahtuisi sen jälkeen kun vartijat lähettivät heidät eteenpäin. Tähän kysymykseen nainen joutui vastaamaan, että oli lähetettävä, koska piti saada tilaa uusille. Nainen sai elinkautisen vankeustuomion.

Samaan aikaan kun katsoin elokuvaa, mielessäni liukui kuvia marsalkka Mannerheimin rasistisella periaatteella pystytetyistä keskitysleireistä Itä-Karjalassa. Siellä kymmenet erilaiset viranhaltijat näkivät päivittäin ihmisten kuolevan nälkään, tauteihin, pahoinpitelyihin ja raskaaseen työhön. Nämä yli 20 000 siviiliä, naisia, vanhuksia ja lapsia olivat joutuneet jättämään koteihinsa vuoden vilja- ja juurikasvarastot ja lähtemään jääkylmissä karjavaunuissa kohti Petroskoita.

Ketään ei haastettu oikeuteen vastaamaan kysymykseen: tiesittekö näiden vauvojen ja vanhusten kuolevan? Mitä teitte? Monet minua myöhemmin opettaneet professorit olivat tutkineet leirien olot ja havainneet ne hygieenisesti ala-arvoisiksi ja ravinnon täysin riittämättömäksi pitääkseen vangit hengissä. Pelkästään heinäkuussa 1942 500 ihmistä kuoli ja heitettiin nimettöminä yhteishautaan.

Saksalaiset ovat tuominneet juutalaisten kansanmurhaan osallistuneita. Kukaan ei tänä päivänä uskoisi saksalaisten ryhtyvän uudestaan kaasuttamaan juutalaisia. 

Juutalaisten ohella Euroopassa suoritettiin myös serbien kansanmurha. Saksan kanssa liitossa toimiva fasistinen Kroatia laati keväällä 1941 paitsi juutalaisten mutta myös serbien kansanmurhan mahdollistavan lain. Saksalaiset, kroaatit ja natsien kanssa liittoutuneet Bosnian muslimit kokosivat voimansa serbien tuhoamiseen. Keskitysleirejä perustettiin 17, joista suurin oli Jasenovac. Lapsi-serbeille oli oma keskitysleiri Sisakissa. Kroaateilla oli erityinen serbileikkuri, nahkahihnaan ranteeseen sidottava käyrä veitsi, jonka avulla serbi-uhrin kaula voitiin kätevästi ja nopeasti katkaista.

Sodan aluksi maaliskuussa 1941 Saksa pommitti Jugoslavian, nykyisen Serbian pääkaupunkia Belgradia. Yhden päivän aikana kuoli 17.000 asukasta.

Serbit, kroaatit ja sloveenit rakensivat sodan jälkeen yhteisen Jugoslavian liittovaltion turvaamaan kaikkien etnisten ryhmien tasaveroiset oikeudet. Serbejä asui niin Kroatian, Bosnian kuin Serbian alueella. Serbit kokivat Jugoslavian olevan heidän turvansa.

Välittömästi Saksojen yhdistymisen jälkeen ja Itä- Euroopan sosialismin kaaduttua Yhdysvallat ja Saksa alkoivat suunnitella Balkanin haltuunottoa sotilaallisesti ja taloudellisesti.  Yhdysvaltoihin ja Kanadaan siirtyneet natsit ja albaanit lobbasivat Yhdysvaltojen kongressia ja siirtyivät takaisin Balkanille.

Balkanin hajottamissotien alettua monelle alueen asukkaalle tuli mieleen toisen maailmansodan aika. Samat natsi-vaatteet ja sama juutalais- ja serbivastainen propaganda.

Entinen fasistinen Kroatia itsenäistyi Saksan avulla. Bosnia sai NATO-miehityksen. Serbit eivät suostuneet alistumaan USA:n ja Saksan suunnitelmaan miehittää NATO:n avulla loputkin Jugoslaviasta. USA ja monet NATO-maat kouluttivat ja tukivat Albanian puolelta tulevia KLA:n terroristeja samalla tavalla kun ne olivat tukeneet Bosnian puolella kalifaattia rakentavia muslimeja. Serbi-poliisit ja armeija pyrkivät estämään heidän tihutyönsä serbejä ja serbien kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä toimivia albaaneja vastaan.

Yhdysvallat halusi pommittamalla saada Balkanin haltuunsa. Se oli uhannut koko 1998-luvun tehdä niin. Bilderberg -ryhmä oli antanut vihreää valoa jo 1996. Britannian pääministeri Tony Blair ja Yhdysvaltain presidentti Clinton sopivat vuonna 1998 asiasta.

Racakin kylässä käytyä poliisien ja KLA-terroristien välistä taistelua käytettiin provokaationa pommitusten aloittamiselle. Taistelun uhrien väitettiin olevan raa'an joukkomurhan uhreja. Jugoslavian hallitus kutsui suomalaisen oikeuslääkäriryhmän tekemään ruumiinavaukset ja tutkimaan olivatko uhrit taistelun vai teloituksen uhreja.

Jugoslavialaiset oikeuslääkärit ja suomalaiset tutkivat ruumiit yhdessä siten, että jugoslavialaisen avatessa suomalainen seurasi vieressä ja suomalaisen avatessa jugoslavialainen seurasi. Loppupäätelmät olivat samat. Kaikki olivat taistelussa kaatuneita, mahdollisesti yhden kohdalla laukaus oli tullut melko läheltä.

Maailman lehdistö, YK, ETYJ, Euroopan maiden hallitukset olivat jo viikkojen ajan olleet propagandan kohteena. Kaikille oli uskoteltu, että kyseessä oli raaka joukkomurha. Ranskalainen TV-toimittaja ja sanomalehtilehtimies olivat olleet paikalla koko taistelupäivän. He olivat filmanneet koko päivän tapahtumat ja olleet paikalla myös illalla. Heidän tapahtumatietonsa olivat samat kuin Jugoslavialaisilla.TV-filmi ja lehtiartikkelit vahvistivat asian.

Suomalaisten oikeuslääkäreiden lausunto oli avainasemassa. Suomen ulkoministeriö oli asettanut oikeuslääkäriryhmän puheenjohtajaksi oikeushammaslääkäri Helena Rannan, jolla ei ole minkäänlaista koulutusta päätellä mitään kuolinsyystä tai tapahtumista, jotka johtavat kuolemaan. Suomen ja Saksan ulkoministeriöt kielsivät oikeuslääkäriryhmän raportin julkistamisen ja kielsivät lääkäreitä allekirjoittamasta yhdessä jugoslavialaisten kanssa lausuntoa, jossa he olivat yksimielisiä.

Helena Ranta piti tiedotustilaisuuden, jossa hän johti tiedotusvälineitä harhaan. Sen sijaan, että hän olisi sanonut mitä lääkärit olivat löytäneet, hän alkoi kutsua tapahtumaa "rikokseksi ihmisyyttä vastaan" "koska siinä kuoli niin monta henkilöa".

Rikos ihmisyyttä vastaan on termi, jota käytettiin juutalaisiin kohdistuneesta holokaustista, koska mitään vastaavaa ei ollut aikaisemmin tapahtunut ja tapahtuma haluttiin nimetä. Nyt siis Helena Ranta kutsui poliisien ja terroristien välistä taistelua "rikokseksi ihmisyyttä vastaan". 

Lopullisessa tiedotustilaisuudessa Helena Ranta käytti Saksan ulkoministerön opettamia lauseita. Hän ei kertonut sitä, minkä hänen työtoverinsa, oikeuslääkärit olivat tieteellisesti todenneet tapahtuneeksi.

Amerikkalaiset lehdet ja presidentti Clinton käyttivät Helena Rannan mahdolliseksi tekemiä näkökohtia perusteena pommitusten aloittamiselle. Oikeuslääkärit, tiedemiehet joutuivat vaikenemaan. Vasta kaksi vuotta pommitusten jälkeen he julkaisivat tutkimustulokset tieteellisessä lehdessä, mutta Suomen maine luotettavana tieteellisesti ja objektiivisesti tutkimustuloksiaan kansainväliseen käyttöön antavana maana oli tuhoutunut. Vika ei ollut lääkäreiden vaan poliittiselle painostukselle alistuneen Helena Rannan.

Saksa siis pommitti, nyt yhdessä muiden NATO-maiden kanssa, toisen maailmansodan natsi-holokaustin uhreja jälleen. Kukaan ei voisi kuvitella Saksan pommittavan Tel Avivia. Jugoslaviasta jäljelle jäänyt Serbia pommitettiin maan tasalle. Köyhdytetyt uraanipommit, ohjukset tuhosivat yötä päivää Tonavan yli vieviä rautatie- ja maantiesiltoja, petrokemian laitoksia autotehtaita, satoja kouluja, TV-aseman, sairaaloita. Koskaan ei ole aikaansaatu vastaavaa ekokatasrofia. Myrkyt valuivat myös Tonavaan.

Bosnian sodan aikana Saksan ulkoministeri Kinkel sanoi "Serbit on saatava polvilleen". Propagandan halukkaasti uskonut Joschka Fischer vuorostaan totesi 1999, ettei ole kuullut mitään niin hirveätä kuin mitä Racakissa tapahtui. Hän lietsoi pommitusintoa. Saksa pommitti vastoin omaa perustuslakiaan.

Suomi otti mallia keskitysleireihinsä Saksasta. Valkoinen Suomi oli rakentanut keskitysleirit jo sisällissodan aikana ja tuomitsi tuolloin punaisia valkoisten pidättäminä, valkoisten syyttäminä, valkoisten tuomitsemina porvarillisen tynkäeduskunnan säätämillä laeilla.

Vielä viime viikkoina olen kuullut kaupungihallitusten evänneen punaisten hautamuistomerkkeihin vainajien nimien kaivertamisen. Toisaalla kirkko on estänyt samoin satojen punaisten vainajien nimen kirjoittamisen hautamuistomerkkeihin. 

Mistä tämä tunneköyhyys on peräisin? Samalla tavoin kun Siemens tuskin joutui paljoakaan kärsimään keskitysleirien pidostaan ei myöskään Mannerheim joutunut vastuuseen omista sotarikoksistaan tai vankileirin sadistiset vartijat kuolevista vangeistaan. Hyytävintä on se, että ruotsinkieliset suomalaiset ovat äänestäneet Mannerheimin toiseksi arvostetuimmaksi ruotsinsuomalaiseksi Tove Janssonin jälkeen. Samoin se, että rankaisemattomuuden periaatetta nauttivaan NATOon liittyminen on saanut ruotsalaisen kansanpuolueen presidenttiehdokkaan kannatuksen.

Mistä tämä suomalaisten ja saksalaisten tunneköyhyys on peräisin? 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helena Ranta, Clinton, Suomi, Saksa, keskitysleirit, tunneköyhyys, juutalaiset, serbit, kreikkalaiset

EU, Espanja, Kreikka ja militarismi

Maanantai 23.10.2017 klo 12:13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen mielenkiinnolla seurannut EU:n kehitystä oikeisto-militarismin suuntaan. Liittoutumattoman, sosialistisen Jugoslavian suunnitelmallinen aseellinen tuhoaminen oli vain alkupala  USA:n ja Saksan ahneessa Balkanin infrastruktuurin haltuunotossa vuoteen 1999 mennessä. Nato-miehitys Bosniaan ja USA:n sotilastukikohdan rakentaminen Serbian alueelle Kosovon maakuntaan NATO-miehityksen aikana olivat vain sotilaallinen saavutus, johon tähdättiin. Vakuutuslaitokset, pankit, yritykset ja media tulivat haltuunotetuiksi vähitellen.

Ahneuden johdettua myös Euroopan pankkikriisiin, erityisesti Saksa alkoi EU:n euroryhmässä organisoida omien ja Ranskan pankkien triljoona-velkoja äärimmäisellä vallankäytöllä, joka kohdistettiin Kreikkaan ja muihin pieniin EU-maihin.

Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja IMF miehttivät Kreikan valtionhallinnon omilla  virkamiehillään. "Troika" lopetti Kreikan valtion TV-kanavan, jolloin vain kaupalliset kanavat jäivät jäljelle. Ne vuorostaan uutisoivat "troikan" vallankäyttöön perustuvia ja Kreikan raha-eliittiä palvelevia uutisia. Vuoden 2015 valtiovarainministeri Yanis Varoufakis on nauhoittamiensa keskustelujen pohjalta julkaisemassaan kirjassa Adults in the Room; my battle with the European deep establishmet, kuvannut EU:n hyytäviä vallankäytön mekanismeja.

Propagandalla on vallankäytössä keskeinen osuus. Komission virkamiehet lähettivät tiedotusvälineille jo euroryhmän kokouksen aikana haluamansa tulkinnan kokouksen kulusta. Kun tiedotusvälineiden edustajat haastattelivat Varoufakista kokouksen jälkeen, oli heillä jo valmis tulkinta asioiden "oikeasta" laidasta.

Huolimatta Kreikan kansan vaaleissa ilmaisemasta tahdosta pääministeri Tsipras pakotettiin/kiristettiin alistumaan "troikan" tahtoon, mitä äänestyksessä oli vastustettu.

Kreikassa vallitsi sotilasdiktatuuri 1967 - 1974. Kuninkaan kotiaresti, pääministerin vangitseminen, 3000 kommunistin vangitseminen ja ulkonaliikkumiskiellot olivat vain eräitä  oikeistodiktatuurin piirteitä. 

Kreikan oikeistoa tukeva eliitti tallettaa rahansa Sveitsissä, ei maksa veroja ja käyttää median avulla valtaa synnyttäen myös äärioikeistolle toimintamahdollisuuden, mikä ilmenee fyysisenä väkivaltana. Sotilaallisen vallan paine ja katujen väkivalta luo Kreikkaan demokratiaa uhkaavan ilmapiirin. EU tukee toimintatavoillaan kehitystä, jossa totuudella ei ole merkitystä.

Viime päivinä olemme seuranneet vastaavaa entisen sotilasdiktatuurin Espanjan kehityksessä. 

Sisällissota, jossa laillinen tasavaltalaisarmeija hävisi kenraali Francon äärioikeistolaiselle falangistiarmeijalle, päättyi Francon julmaan sotilasdiktatuuriin. Franco liittoutui ideologisesti Hitlerin kanssa ja sai tältä sivustatukea.

Jo 1950-luvulla Yhdysvallat perusti kolme sotilastukikohtaa Espanjaan.

Diktatuuri päättyi vasta Francon kuolemaan 1975. Espanjassa on runsaasti väestöä, joka hyötyi taloudellisesti diktatuurin ajasta ja suhtautuu siihen myönteisesti – tai ei ainakaan halua, että sotilasdiktatuurin aikaisia rikoksia kaivettaisiin esiin ja tutkittaisiin. 

Catalonia oli poikkeuksellisen sorron alla. Catalonian kieli oli kielletty ja demokratia-aktivistit olivat vainottuja tai vankiloissa. Siten Catalonian väestössä suhtautuminen itsemääräämisoikeuteen on varsin ymmärrettävää.

Espanjan pääministeri Mario Rajoy'n puolue PP on Francon falangistipuolueen jatke. Osa ministereistä on kuulunut falangistipuolueen järjestöihin. Hallituksen suhtautuminen Catalonian itsenäistymispyrkimyksiin on näin ollen loogista. Sotilasvallan mekanismien sisäistäminen tekee mahdolliseksi sotilaallisen vallan käytön kansan kurissapitämisessä.

Rajoyn toimet Catalonialaisten kurissapitämiseksi muistuttavat EU:n toimia kreikkalaisten kurissapitämiseksi. Rajoy on ilmoittanut vaihtavansa Catalonian virkamiehet Espanjan hallituksen virkamiehiin, sulkevansa Catalonian televisiokanavan ja ehkä vangitsevansa autonomisen hallinnon johtomiehet. EU puolestaan kiristi kesällä 2015 Kreikan hallitusta erottamaan suoraselkäisen valtiovarainministeri Varoufakiksen. Käskyjä tulimyös USA:n hallitsemasta IMF:stä ja jopa kulisseissa suurpääomaa edustavalta George Sorokselta.

Larry Summers oli kysynyt Varoufakikselta, haluaako tämä kuulua sisäpiiriin vai toimia  ulkopuolella. Varoufakis määritteli itsensä ulkopuoliseksi.

Kreikan ja Espanjan tapahtumat osoittavat, että ylikansallista pääomaa palvelevat politrukit, EU:n ja USA:n sisäpiiriläiset, määrittävät sen, millä menetelmillä pääoman valtaa laajennetaan. Aseellisesti, propagandalla ja taloudellisesti kuten Jugoslaviassa. Tai sitten hallinnollisella ja taloudellisella vallankaappauksella propagandalla ryyditettynä kuten Kreikassa. Tai sitten annetaan vain jäsenvaltion hoitaa itse asiansa lainaten menetelmä- paletin sen käyttöön kuten Espanjassa.

Propagandan valta on ratkaiseva. Kun nyt tänään odotamme Bosnian serbikenraali Ratko Mladicin tuomiota Haagin NATO:n rahoittamasta tribunaalista, voimme vain todeta, että USA:n ja NATO/EU:n valta on tällä hetkellä massiivinen. Jokaisen tuntevan ja demokratiaa arvostavan kansalaisen on opittava kiistämään se – muussa tapauksessa militarismin vahvistumisen myötä demokratiasta ei ole enää mitään jäljellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sotilasdiktatuuri, Kreikka, Espanja, EU, militarismi

Mannerheim ja presidentti Niinistö

Maanantai 9.10.2017 klo 10:39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Mannerheimin toiminnan pohjavire oli militarismi ja antihumanismi. Suomessa toimiessaan hänen tavoitteekseen muodostui työväenluokan murskaaminen sekä Itä-Karjalan ja Leningradin valloittaminen johtamansa armeijan avulla ja valkoisen vallan palauttaminen Neuvosto-Venäjälle ja Neuvostoliittoon.

Saksalaiset tarjosivat Mannerheimille sisällissodan voittajan kruunun. Työväen miesten, naisten jopa lasten mielivaltaiset teloitukset sodan jo päätyttyä tulivat mahdollisiksi Mannerheimin päiväkäskyjen tulkintojen perusteella. Suomessa porvarillisen tynkäeduskunnan kansanedustajat saivat täysistunnossa tuossa ilmapiirissä heinäkuussa 1918 rauhassa pohdiskella mestaajien pestaamista koska teloittaminen ampumalla olisi liian hidasta. Ongelmaksi muodostui se, että ammatti ei olisi suosittu, joten kansanedustajat harkitsivat mustalaisten palkkaamista tehtävään.

Valtionhoitaja-aikanaan heti sisällissodan jälkeen vuonna 1919  – valkoisen armeijan rikosten tultua armahdetuiksi ja asiakirjojen tuhotuiksi –  Mannerheim tuki laittomien heimosoturijoukkojen taisteluita  Venäjän puolella. Ståhlbergin tultua presidentiksi sisäministeri Ritavuori lopetti retket ja sai maksaa siitä hengellään. Salamurhaaja tappoi hänet kotiovelle.

Seuraavina vuosina Mannerheim pyrki muodostamaan suojeluskunnista itselleen porvarillisen yksityisarmeijan. Sen presidentti Ståhlberg esti.

Mannerheim toimi pitkälti kulisseissa. Hänen seurassaan usein nähty oikeusministeri Åkesson pidätytti koko sosialistisen työväenpuolueen eduskuntaryhmän ja puolueen johtajat, kaikkiaan 200 ihmistä, valtiopetoksen valmistelusta 3. elokuuta 1923. Perusteita pidätyksille ei kuitenkaan löytynyt. 

Fasistisen lapuanliikkeen noustessa esiin sen johtajat halusivat nostaa Mannerheimin diktaattoriksi. Hanke epäonnistui. Presidentti Svinhufvud ei tohtinut tukea lapualaisia enempää, vaan tultuaan presidentiksi valitsi Mannerheimin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Se oli ollut lapuanliikkeen vaatimus.

Lapuanliikkeen aattetta jatkamaan synnytettiin isänmaallinen kansanliike IKL, joka yhteistyössä kokoomuspuolueen kanssa sai vaaleissa 1933 14 kansanedustajaa. Fasistista puoluetta pyrittiin turhaan lakkauttamaan. Vaikeus heijasteli fasistista asennetta, joka oli pesiytynyt sisällissodan jälkeen oikeuslaitokseen, akateemiseen sivistyneistöön, papistoon, lehdistöön ja yleiseen oikeustajuun.

1930-luvun puolivälistä lähtien Mannerheim ryhtyi opportunistiseen tyyliinsä tiivistämään suhteitaan Saksan johtoon ja asevoimiin. Hän käytti Saksaa ja suomalaisia sotilaita omien pyrkimystensä toteuttamisen välineinä.Tavoitteena oli vallan vaihtaminen Neuvostoliitossa ja Suur-Suomen muodostaminen.

Ennen talvisotaa Mannerheim pidätytti kaikki toisinajattelijat ja kommunisteiksi epäilemänsä henkilöt. Myytti talvisodan yhteishengestä synnytettiin peittämään kyynisen laskelmoinnin aiheuttamat ihmisuhrit ja aluemenetykset. Kuolema ylevöitettiin sankaruudeksi ja oikeutettu katkeruus oli työväestössä painettava jälleen kerran voimattomuuden ja alistumisen kuoreen.

Valtaa pitävien ryhmien oli kehitettävä strategia yhteishengen voimistamiseksi. Niinpä maahan luotiin Suomen Aseveljien Työjärjestö ja Vapaus Isänmaa Aseveljeys.( SAT ja VIA.) Järjestöt harjoitti propagandaa ja mielialojen hoitoa siviiliväestön keskuudessa välirauhan ja jatkosodan Suomessa vuosina 1940 - 1944. Niiden johdossa toimi joukko Suomen vaikutusvaltaisimpia henkilöitä esimerkiksi työmarkkinajärjestöistä, puolustusministeriöstäja valtiollisesta poliisista. Keskeisenä tehtävänä oli talvisodan synnyttämän kansallisen yhtenäisyyden vaaliminen. ( Lähde mm. Karoliina Vuopalan opinnäytetyö.)

Liittoutuminen Saksan armeijan kanssa Neuvostoliittoa vastaan elokuussa 1940 oli Mannerheimin oma salainen hanke, joka hän teki presidentti Kallion selän takana. Eduskunta sai tietää asiasta vasta, kun saksalaiset joukot olivat jo Lapissa.

Joka kylään ulottuvien SAT/VIA – organisaatioiden avulla Suomen kansan todellisuudentaju muovatiin myötäilemään militaristista ja fasistista asennetta. Toisinajattelijoiden vangitsemiset olivat arkipäiväisiä ja sisällissodan oikeuskäytäntöjen aiheuttamat kansalaisoikeuksien menetykset ja työväenluokan osattomuus oli koettava hyväksyttävänä.

Ulkopolitiikassa fasistisen Kroatian tunnustaminen ja serbien ja juutalaisten holokausti, joka Kroatiassa oli sinetöity lainsäädännöllä, ei näyttänyt vaikuttavan Suomen ilmapiiriin mitenkään. Ehkä siksi serbien kokema holokausti on ollut helppo unohtaa NATO/EUn pommittaessa heitä uudestaan 1995 ja 1999.

Presidentti Urho Kekkosen lämmin persoonallisuus, myötäeläminen alistettuja kohtaan ja rauhantahtoisuus loivat hänen presidenttikaudestaan rauhan kauden suomalaisten elämässä. Hän varoitti militarismista eikä halunnut  muun muassa siksi kokoomusta Suomen hallituksiin.Liittoutumattomuus ja puolueettomuus olivat hänelle tärkeitä. Hän piti Palestiinan-kysymyksen ratkaisua mittarina. Hän sanoi, että vasta kun palestiinalaiset saavat oikeutta, voi maailmassa vallita rauha.

Kekkosen jälkeen ja erityisesti EU:hun liittymisen jälkeen tilanne on jyrkästi muuttunut. Karuinta muutos kielteiseen on ollut Sauli Niinistön presidenttikaudella. 

Suomen valtamedia ilmoittautui päätoimittajiensa suilla jo yli 10 vuotta sitten NATO:on liittymisen tukijaksi. NATO:n johtavan maan Yhdysvaltojen yli 130 sotilastukikohtaa ja jatkuvat sodat, joihin se sitoo toiset NATOon kuuluvat maat, ei mediassamme herätä kritiikkiä. NATO:n Jugoslaviassa suorittamat laittomat pommitukset ja sen nauttima rankaisemattomuus  eivät kohota kenenkään kulmakarvoja.

Massiivisella propagandalla musta muutetaan valkoiseksi ja valkoinen mustaksi.

USA:n ja Saksan johtaman Jugoslavian hajottamisen yksityiskohdista Srebrenican "kansanmurha"-väite antaa esimerkin valtapolitiikasta, johon Suomi osallistuu USA:n ja Saksan lakeijana. Srebrenican kansanmurhaväitettä, jonka mukaan 7000 muslimipoikaa ja miestä tapettiin, tarvittiin peittämään samaan aikaan tapahtunutta todellista serbien joukkomurhaa ja 250.000 serbin karkotusta kotiseudultaan Kroatian Krajinasta. Serbien karkotus oli yhdysvaltalaisten kenraalien johdolla tapahtunut kroatialaisten asemiesten operaatio Myrsky (Operation Storm).

Tapahtumien yksityiskohdat olen kuvannut teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä. (Kirjan voi tilata Into-kustantamosta.)

Propagandan ylläpidon vuoksi Srebrenica-myytti on pidettävä elossa. Tämä tapahtuu monin dokumentein, valedokumentein ja uhriksi leimattujen haastatteluin. Suomalaiset Elisabeth Rehnistä, Helena Rantaan ja Pekka Haavistoon ovat sitoutuneet ylläpitämään myyttiä.

Srebrenica on rinnastettu 6 miljonan juutalaisen holokaustiin. (Jugoslavia-tribunaalin oikeuslääkeopillisissa ruumiinavauksissa on todettu Srebrenican "kansanmurhan" yhteydessä n. 400 henkilön tulleen teloitetuiksi.) Serbien holokaustissa uhreja oli vähemmän kuin juutalaisten kokemassa. Unohtamalla serbit unohdetaan myös se, että he olivat rakentaneet Jugoslavian liittovaltion turvakseen. Tuon demokraattisen ja humanismia korostavan valtion tuhoamista NATO:n uraanipommeilla ei ole kriminalisoitu mutta puolustaneet serbit on.

 Euroopan parlamentissa, Bosniassa ja Serbiassa on pakkosäädetty lakeja joilla  kriminalisoidaan Srebrenican "kansanmurhan" kieltäminen. Jotta sellainen laki voidaan säätää, on tietenkin ensin "myönnettävä" että kansanmurha on totta. Sen jälkeen on säädettävä laki, että kansanmurhan kieltäminen on rikollista.

Jugoslaviaa laittomasti pommittanut Iso-Britannia on vaatinut YK:ta julistamaan Srebrenican kansanmurhan kieltämisen rikolliseksi. Tämä kuvaa NATO-maiden röyhkeyttä.

EU:n taloudellisesta tuesta riippuvaiset maat on ollut helppo ostaa propagandan taakse. Jugoslaviaa pommittaneen Ison-Britannian pääministeri ja  sotarikoksista syytetty Tony Blair on ollut Serbian nyky-hallituksen neuvonantajana EU:n lähentymisessä. Kiristämällä Serbiaa taloudellisesti ja estämällä normaali kauppa Serbian ja Venäjän välillä myös serbejä on painostettu säätämään laki, joka kriminalisoi Srebrenican kansanmurhan kieltämisen. Vasta sitten NATO/EU suhtautuisi serbeihin myötämielisesti. Siis maata laittomasti pommittanut entinen pääministeri saisi laatia ehdot.

Tämän asteinen propaganda on massiivisempaa kuin Suomessa vallinnut VIA/SAT propaganda. Kyvyttömyys omaksua sen edellyttämä maailmankuva (Srebrenican "kansanmurha") johtaa vankilaan samoin kuin Suomessa aikanaa toisinajattelijat raahattiin vankiloihin ja keskitysleireille.

Presidentti Niinistö on käyttänyt hyväkseen tätä USA:n vaikutuksesta Euroopassa vallitsevaa  laittomuuden ilmapiiriä. Kyse ei ole äärioikeistolaisista pikkuryhmistä vaan militaristisen oikeiston hegemoniasta EU:ssa – samanlaisesta ilmapiiristä, joka vallitsi Suomessa ja Euroopassa laajemmin 1940-luvulla.

Suomessa rasistinen venäjä-viha on ollut vallitsevaa. Välillä se on ollut pinnan alla, mutta nyt EU:n militarisoitumisen myötä se on saanut pulputa erityisesti Yle:ssä, valtamediassa ja varsinkin kulttuuripiireissä. Kulttuuriväki ja kansanedustajat näyttävät omaksuneen kaiken sen mikä palvelee USA/NATO:n etuja.

Tässä NATO:a ja EU:ta koskevassa rankaisemattomuuden ilmapiirissä presidentti Niinistö yhdessä Stubbin ja Sipilän hallitusten kanssa on rakentanut Suomeen uuden SAT/VIA- propaganda -ja vakoilujärjestelmän.

Stubbin hallituksen ulkoministeri Tuomiojan ja puolustusministeri Haglundin kanssa kenraali Lindbergin allekirjoituksella vahvistettiin NATOn isäntämaa-sopimus. Se mahdollistaa USA/NATO:n toimimaan Suomessa sille tyypillisellä rankaisemattomuuden periaatteella.

USA:n kongressi valtuutti keväällä 2015, puoli vuotta ennen isäntämaasopimuksen allekirjoittamista, Yhdysvaltojen presidentin ryhtymään sotaan Venäjää vastaan tarvitsematta uudelleen kääntyä kongressin puoleen. Tästä sodanjulistuksesta tietäen Niinistön Suomi allekirjoitti sotilaallisen rajoittamattoman yhteistyösopimuksen täydentäen katastrofia vielä kahdenvälisillä sotilaallisilla yhteistyösopimuksilla USAn ja NATO-Iso- Britannian ja Yhdysvaltojen miehittämän NATO-Saksan kanssa.

Näiden Venäjää vastaan rakennettujen sopimusten lisäksi Suomi on Sipilän hallituksen ja presidentti Niinistön tuella tarjoutunut maksamaan Venäjää vastaan toimivan USA/NATO hybridikeskuksen toiminnan Suomen maaperällä, jossa kuin silmänlumeeksi on Ruotsi mukana. Keskusta koskeva laki meni läpihuutojuttuna eduskunnassa.

Monikansalliset sotaharjoitukset maassamme ja Suomen armeijan osallistuminen Venäjää vastaan suunnattuihin sotaharjoituksiin milloin missäkin, ovat paitsi ylettömän kallista, myös kaikkea muuta kuin maailmanrauhaa rakentavaa toimintaa.

Suomen ilmapiiriä on muokattu militarismia ihailevaksi ja Yhdysvaltojen yksinapaista maailmaa tukevaksi EUhun liittymisestä lähtien. Presidentti Ahtisaari oli aktiivinen USA:n sotadoktriinien toteuttaja ja NATO:n kannattaja. Presidentti Halonen kykeni YK-puheessaan kutsumaan Irakin sotaa laittomaksi, mutta muuten keskittyi muuhun kuin valtapolitiikkaan. Vasta presidentti Niinistö edustaa puhdasta militarismia, josta Kekkonen varoitti. Niinistö tukee EU:n militarisoitumisen vahvistamista ja propagandalla kansalaisten mieliin syötettyä Venäjä-kuvaa.

Niinistön suhtautuminen Venäjään ja venäläisiin on röyhkeätä. Paras esimerkki on ETYK:in juhlakokous vuonna 2015. Suomi esti, ETYK:in idean luojan ja Kekkosen tässä asiassa yhteistyökumppanin, Venäjän pääsyn Suomeen juhlakokoukseen. Sen sijaan se salli Yhdysvaltojen laivastovierailun Helsingin satamaan samaan aikaan ja laivaston orkesterin konsertin Suomenlinnan kirkossa.

Negatiivisen suhtautumisensa Venäjään hän ohjaa sännönmukaisesti EU:hun. En minä, mutta EU. Niinistön käyttäytyminen vahvistaa median propagandaa. Niinistö ja media pelaavat erinomaisesti yhteen.

Yle:n Docventures -ohjelman juontaja kehoitti katsojia ryhtymään trollijahtiin. Paljastamaan Venäjän trolleiksi epäilemiään henkilöitä. Erkki Tuomioja istui vaieten vieressä. Stubbin hallitus  päätti lähettää 100 henkilöä Harvardin yliopistoon opiskelemaan Venäjän oletettua hybridivaikuttamista. Toisin sanoen toimimaan VIA/SAT- propagandan ja mielipiteisiin vaikuttamisen menetelmien mukaisesti.

Niinistö vertautuu Mannerheimiin siinä, että militarismi on sekä keino että tavoite.

Presidenttien Ståhlberg ja Kekkonen oikeudentunto ja selkeä lämpö kanssaihmisiä kohtaan ja pyrkimys rauhaan näyttäytyy tällä hetkellä selkeimmin Paavo Väyrysessä. Hänen kansainvälisen uransa rinnalla hän on kotitilallaan Pohjanrannassa johtanut syrjäytyneiden lasten nuorisokotia. Esitelmöidessäni siellä syrjäytymisuhasta ja luovasta kasvusta en voinut olla huomaamatta sitä lämpöä, joka henkilökunnan ja Paavo Väyrysen ja nuorten välillä vallitsi. Väyrynen oli läsnäoleva ja läheinen kanssaihmisilleen.

Tarvitsemme lämpimän, oikeudentuntoisen presidentin, emme fraaseja toistelevaa yhdysvaltalaisen sotilasvallan ja hyvin toimeentulevien etujen puolustajaa. 

Mannerheim toimi kulisseissa ja toimet tehtiin myös piilossa eduskunnalta. Niinistön presidenttikaudella eduskunta on ohitettu keskeisten itsenäisyyttämme rapauttaneiden asioiden valmistelusta. Herääkin kysymys, elämmekö Mannerheimin haaveilemassa mutta Niinistön toteuttamassa diktatuurissa, jossa media, erityisestí Yle ja eduskunta ovat tulleet niin aivopestyiksi, että eivät itse sitä edes huomaa. Sallimme hybridisodan omia kansalaisiamme vastaan. Totuuden tavoittelu on jälleen tullut kielletyksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Väyrynen, presidentti Niinistö, Tuomioja, militarismi, sensuuri, propaganda, kokoomus, demarit, trollijahti

Helsingin Sanomat ja trolli-presidenttiehdokkaat

Tiistai 19.9.2017 klo 12:24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Valtamedian hybridisota Suomen kansalaisia vastaan kiihtyy. Eilinen Laura Halmisen kolumni "Pelon lietsonta voi johtaa harhaan" oli erinomainen esimerkki hybridivaikuttamisesta. Hän toimii kuin pyromaani palovartijana.

Laura nimeää Venäjää hyödyttävät presidenttiehdokkaat, joiksi hän nimeää kaikki muut, tavalla tai toisella, paitsi Sauli Niinistön.

Hän kertaa kuinka "Marine le Pen lainasi rahaa Venäjältä, vaalivoittaja Emmanuel Macronin sähköposteja vuodettiin julki. Yhdysvaltojen Hillary Clintonin kampanjaviestintää hakkeroitiin, eikä Clinton voittanut vaaleja. Voittajan hyväksi askarreltiin valeuutisia, somemainontaa, mielenosoituksia. Näistä vippaskonsteista epäillään Vladimir Putinin hallintoa."

Hän jatkaa "Myös Suomessa moni odottaa nyt miten Venäjän vaikutus nousee syksyn mittaan esiin vaalikampanjoissa."

Halminen varoittaaa lopuksi: "Tuskin kukaan nyt vakavissaan uskoo, että niin monet presidenttiehdokkaat ajaisivat naapurimaan etuja Suomen ohi tai että sota syttyisi tuota pikaa. Me olemme vastuussa myös niistä mielikuvista, joita luomme, sekä siitä, mitä niistä mielikuvista voi seurata."

Pelon lietsonta sekä Helsingin Sanomissa sekä Sanoma Oy:n Ilta-Sanomissa on jatkunut jo vuosia. Suomen valtamedia mutta myös monien kansalaisjärjestöjen julkaisut ovat suoristaneet rivinsä ja tarjoavat ainoastaan USA:n ja NATO-EU:n tulkintaa suurvaltapolitiikasta. Mutta kyseessä ei ole vain suoranainen pelonlietsonta vaan varsin taitava puolitotuuksien ja tulkintojen keitos,  joilla pelon lisäksi lietsotaan epävarmuutta, mitä ihmisen psyyke ei jaksa loputtomiin kantaa.

Suomen ulko- ja puolustuspolitiikka on EUhun liittymisen edellytysten luomiseksi sekä liittymisen jälkeen kadonnut itsenäisenä toimintana. Suomen ulkopoliittinen johto ja valtamedia tukivat 1990-luvulla tapahtunutta suunnitelmallista USA:n ja Saksan suorittamaa Jugoslavian väkivaltaista hajottamista ja haltuunottoa. 

Suomen EU-politiikka ja ulkopolitiikka olivat vahvasti näennäisesti sosialidemokraattien käsissä, mutta ideologia ei ollut sosialidemokraattinen vaan uusliberaali linja. Politiikka muistutti Suomen 1930-luvun lopun ja 1940-luvun alun kokoomuksen ja tannerilaisten sosialidemokraattien yhteistyötä.

Myös Saksan sosialidemokraattinen puolue hajosi entisen puheenjohtajan Oskar Lafontainen erotessa hallituksesta keväällä 1999 ennen Jugoslavian laittomien pommitusten aloittamista (jotka pommitukset olivat Saksan perustuslain vastaisia) Saksan sosialidemokraattien enemmistö mukautui EU:n demokratian vastaiseen USA:n mielivaltaan ja sotilaalliseen väkivaltaan perustuvaan rankaisemattomuuden periaatteeseen.

Hajottamiseen osallistuneet henkilöt (mm.Martti Ahtisaari) ja järjestöt kuten EU palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla. Tämä osoittaa keinot, joilla mieliä pyritään manipuloimaan. Väkivalta ylevöitetään propagandalla, mitä ylevöittämistä Suomen media ei tähän päivään mennessä ole purkanut. Sen seurauksena yhä uudet mielivaltaiset kansakuntien hajoittamiset ja tuhoamiset (Ukraina, Syyria) tulevat hyväksytyiksi ja ehkä jälleen uusilla Nobelin palkinnoilla palkituiksi. (ehdokkaina Joe Biden, Vicoria Nuland, Jeffrey Feldman, Volker Perthes)

Suomea johdatetaan USA:n ja NATO:n hybridikeskuksen avulla omaksumaan totuus valheena ja valhe totuutena.Demokratia katoaa ja mielivallasta tulee uusi normaali. Pelkoa ja epävarmuutta synnyttämällä kansa pyritään ajamaan kuin karja "oikean" ajattelun ja toiminnan aitaukseen.

Yle aloitti taannoin Docventures-ohjelmassaan, jossa ulkoministeri Erkki Tuomioja vaieten oli läsnä, trollijahdin, jossa pyydettiin katsojia ilmoittamaan tietämistään Venäjä-trolleista. Edellinen hallitus, jossa Tuomiojaoli ulkoministerinä, lähetti 100 henkilöä Harvardin yliopistoon Yhdysvaltoihin opiskelemaan Venäjän oletetun hybridisodan vastaista toimintaa.

Samaan aikaan Suomen demokratiaa ja itsenäisyyttä on ajettu alas liittämällä Suomi NATO:n alaisuuteen isäntämaasopimuksella ja hankkimalla maaperällemme nk  hybridikeskus, jonka USA kokee osaksi sotilaallista maailmanmahtiaan. Tämän itsenäisyyden menettämisen aiheuttaneita henkilöitä ei ole vaadittu vastuuseen.

Laura Halmisen teksti toimii hybridikeskuksen tavoitteiden mukaisesti. Hänen ja 100 muun koulutetun hybriditoimijan tuotoksia koemme päivittäin. Hybridisota kansalaisten itsenäisen ajattelun ja toiminnan murtamiseksi on voimissaan. Psykiatrina pidän tällaista valtioneuvoston suojeluksessa tapahtuvaa toimintaa vastuuttomana, Hitlerin kansanvalistusosaston päällikkö Göebbelsin propagandaan verrattavana manipulointina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hybridisota, HeSa, Laura Halminen, Venäjää hyödyttävät presidenttiehdokkaat

Rauha ja totuus ovat Suomessa muuttuneet kirosanoiksi

Sunnuntai 10.9.2017 klo 12:11 - Pirkko Turpeinen-Saari

Rauha on Suomen mediassa muuttunut kirosanaksi. Jo yli kymmenen vuotta sitten kaikki pääpäivälehtien päätoimittajat ilmoittautuivat NATOn kannattajiksi. Kokoomuksen valta-asema Suomen mediassa Yle muaanluettuna on johtanut militarismin voimistumiseen, isäntämaasopimuksen merkityksen vähättelyyn ja russofobian lisääntymiseen käytännössä kaikissa tiedostusvälineissä.

Viime päivien keskustelunaiheisiin ovat kuuluneet Mannerheimin ideologia ja Ahvenanmaalla järjestetty ruotsalaisten ja venäläisten sodanvastustajien rauhanleiri.

Ruotsalaisen toimittajan väite Mannerheimista pikku-Hitlerinä on saanut julkisuudessa valikoidusti käytettyjen historioitsijoiden tuomion. Militarismin vallassa oleva media on tottunut käyttämään vain omaa ideologiaansa tukevia historioitsijoita.

Hänen tulkintansa on samansuuntainen kuin minun esittämäni, tutkimuslähteisiin perustuva käsitykseni teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja;marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä. Helsingin kirjamessujen johto ilmoitti kustantajalleni, että teostani ei saa esitellä kirjamessuilla.

Vastaperustetun kansainvälisen hybridikeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith onkin vaatinut nykyistä historiakäsitystäme sekä sisällissodasta että toisesta maailmansodasta sementoitaviksi siten, että jos jonkin ulkovallan edustaja (nyt siis ruotsalainen toimittaja) esittää siitä poikkeavia käsityksiä, sitä on kutsuttava hybridisodaksi.

Oliko Manneheim natsi tai fasisti? Siinäpä pulma.

Mannerheimin elinikäinen tavoite oli "juutalaisbolsevismin ja kommunismin" kitkeminen juurineen, Leningradin ja Itä-Karjalan valloittaminen ja valkoisen vallan palauttaminen Venäjälle.

Hänen sankarimuistelmansa ja kiilotetun kuvan kirjoitti CIA:n palveluksessa työskennellyt ja Ranskan tiedustelua palvellut Aladar Paasonen. Kun suurin osa raakuuksista, ihmisoikeusloukkauksista ja sotarikoksista kertovasta materiaalista Mannerheimin toimesta tuhottiin, jäljelle jäi työläs tehtävä paljastaa totuus valheiden seasta.

Juhani Suomi on kuvannut erinomaisessa kirjassaan Mannerheim viimeinen kortti kuinka Mannerheimin tehtäväksi jäi taluttaa Suomen kansa takaisin rauhan polulle siltä valloitushaluiselta tieltä jonne Mannerheim itse oli sen johtanut.

Mannerheimin tavoitteet eivät palvelleet Suomen kansaa vaan hän käytti suomalaisia sotilaita palvelemaan omia tarkoitusperiään, joihin ei demokratia eikä rauha ollut koskaan kuulunut.

Sisällissodan raakuudet ja epäinhimilliset tavoitteet näkyvät kaikissa Mannerheimin päiväkäskyissä. Sisällisodan jälkeen heimosotureiden sotaretket Itä-Karjalaan ja raakuudet siellä saivat Mannerheimin tuen.

Oikeusoppineen presidentti Såhlbergin mukaan Mannerheim pyrki pystyttämään suojeluskunnista oman yksityisen armeijansa, jonka toimen Ståhlberg esti.

Fasismin nostaessa päätään Mannerheim toimi taustalla kun sosialistisen työväenpuolueen kansanedustajat pidätettiin vaikka Ståhlbergin mukaan mitään perustetta pidätyksille ei löytynyt. Ståhlberg ei hyväksynyt uutta "tynkäeduskuntaa" vaan määräsi uudet vaalit.

1930-luvulla Lapuan liikkeen äärioikeistolaiset johtomiehet valmistautuivat Mannerheimin nostamiseen diktaattoriksi hänen suopealla lapualaismyönteisellä myötävaikutuksellaan. 

Vuosikymmenen puolivälistä lähtien Mannerheim tiivisti suhteitaan saksalaisiin ja tiesi keskitysleirien perustamisesta. Saksalaisjohtajat vierailivat luontevasti kesäisessä Suomessa 1930-luvulla.

Talvisotaan Mannerheim valmistautui huolella. Kesällä 1939 niin Saksan asevoimien ylipäällikkö Halder kuin Ison-Britannian asevoimien päällikkö Kirke vierailivat Suomessa ja seurasivat sotaharjoituksia Karjalassa. Akateeminen Karjala-seura uhosi syyskuussa "Nyt on aika iskeä". Pohjolan päämiehet pitivät yhteisen kokouksen juuri sodan alla ja päättelivät Suomen kyllä selviävän. Hitler oli luvannut, että Ruotsi saa auttaa Suomea tulevassa sodassa.

Talvisodan häviön jälkeen, kesällä1940, Mannerheim kutsui Saksan armeijan Suomeen presidentin selän takana. Eduskunta kuuli asiasta vasta kun sotajoukot olivat jo Lapissa. Suomen pohjoinen armeijakunta taisteli Saksan sodanjohdon alaisuudessa, ei Mannerheimin. Hitler oli tiedustellut Mannerheimilta, missä itärajan tulisi kulkea. Mannerheim oli asettanut vaihtoehtoja riippuen siitä tulisiko Leningrad tuhotuksi. Raja olisi häne mukaansa voinut olla Äänisessä. Hitler lupasi tuhota Leningradin ja antaa sen sitten Suomelle.

Hyvissä ajoin ennen kesän 1941 liikekannallepanoa Manneheim laaditutti suunnitelman Itä-Karjalan venäjää puhuvan siviiliväestön siirtämisestä keskitysleireihin. Yli 20 000 naista, vanhusta ja lasta lukittiin ala-arvoisiin oloihin, joissa esim heinäkuussa 1942 yli viisisataa henkeä kuoli kuukauden aikana nälkään, sairauksiin ja pahoinpitelyihin.

Onko henkilö, joka rasistisin perustein johtaa maan sotiin, perustaa keskitysleirejä ja estää alkeellisen inhimillisyyden sotavankien kohtelussa sankari vai natsi ja sotarikollinen?

Suomen lapset opetetaan koulussa ja median sotapropagandassa pitämään Mannerheimia sankarina. Helsingin kaupunki nimesi pääkatunsa Mannerheimintieksi samaan aikaan vuonna 1942 kun sadat uhrit kuolivat Suomen keskitysleireillä ja vankileireillä, joissa pidettiin myös suomalaisia toisinajattelijoita ja natsismin vastustajia. Ratsastajapatsas pystytettiin Mannerheimin kuoleman jälkeen vahvistamaan Mannerheim-myytillä ylläpidettyä sotapropagandaa.

Tämän päivän militarismi tarvitsee sotapropagandaa. Saimme seurata hiljattan Yle:llä 5 tunnin ajan Jörn Donnerin ohjaamaa Mannerheimin sankari-myyttiä tukevaa propaganda-elokuvaa. Iltapäivälehdet julkaisevat sotapropagandan suoria toisintoja. Päivälehdet julkaisevat sydäntäsärkeviä kuvia kesän 1941 pommitusten tuhoista Helsingissä kertomatta sitä, että jo hyvissä ajoin ennen sitä Suomen lentokentiltä oli hyökätty pommittamaan Neuvostoliiton kaupunkeja.

Rauhanliike oli voimissaan vielä ennen kuin Suomi liittyi EU:hun. Sen jälkeen Suomi on nopeasti uinut jälleen Saksan vanaveteen. Kokonaisuuteen on kuulunut USA:n ja Saksan yhteistyössä suorittamat Jugoslavian hajottaminen ja Ukrainan vallankaappaus, joiden Suomen poliittisen johdon mielestä on tulkittava edistäneen demokratiaa ja rauhaa. 

Psykiatrina suurimmaksi huolekseni jäävät lapset ja nuoret, joiden mieli pyritään muokkaamaan niin, että totuudesta tulee valhe. Rauha opetetaan vaaralliseksi ja turvattomuutta aiheuttavaksi. Sota, liittoutuminen ja asehankintojen pohtiminen on opittava pitämään asiallisena ja toivottavana.Rauhanpalkinnon saavat maat ja presidentit, jotka ovat viime aikoina tehokkaimmin pommittaneet. (EUlle rauhanpalkinto Jugoslavian pommitusten jälkeen. Obamalle, tietämättä siitä, että hän tulee laajentamaan USA:n sotia ja lennokkimurhia)

Presidentti Urho Kekkonen varoitti kokoomuksesta ja militarismista. Tällä hetkellä presidenttiehdokkaaksi pyrkivistä vain Paavo Väyrynen edustaa pitkään Suomessa vallinnutta rauhantahtoista linjaa. Vaihtoehtoista rauhaa ja demokratiaa arvostavaa valtamediaa edustavaa julkaisua ei enää ole. Yle, jonka pitäisi palvella Suomen kansan tarpeita, edustaa eliittiä ja militarismia. Ei ihme, että kansalaiset eivät äänestä. Vain Yle:n militarismin omaksuneet löytävät oman suosikkipuolueensa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheim, fasismi, rauhanleiri, hybridikeskus, Yle,

Onko Euroopan demokratia Saksan johdolla jo tuhottu?

Sunnuntai 27.8.2017 klo 10:39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luin vastailmestyneen Yanis Varoufakisin trillerin Adults in the Room; my battle with Europe's deep establishment. Mitään niin tyhjentävää kokoaisesitystä Euroopan demokratian katastrofaalisesta tilasta en ole lukenut.

Varoufakiksen luova, älykäs kirjoittajan ote tekee kokonaisuudesta näytelmän, jonka päänäyttelijöitä ovat monet Euroopan vaikuttajat kuten liittokansleri Angela Merkel, Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble, Euroopan keskuspankinjohtaja Mario Draghi, IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde sekä Euroryhmän johtaja Jeroen Dijsselbloem.

Varoufakis kuvaa pankkikriisin uhrit ja konnat. Kreikka ajautui konkurssiin 2010. Saksan ja Ranskan keskeiset suuret pankit olivat ajautuneet vaikeuksiin, saksalaiset pankit Yhdysvaltojen lainamarkkinoilla ja Ranskalaiset lainoittaessaan Portugalia, Espanjaa, Italiaa ja Kreikkaa. 

Otsikolla "It was the (French and German) banks, stupid! Varoufakis kuvaa yksityiskohtaisesti miten tämä pankkien 1,76 triljoonan euron ongelma hoidettiin keräämättä pelastuspakettia saksalaisilta ja ranskalaisilta veronmaksajilta muuta kuin osittain. Merkel ei sen enempää kuin presidentti Sarkozykaan uskaltaneet pyytää parlamenteiltaan tuota summaa. Sen sijaan ryhdyttiin keräämään "lainoja" Kreikalle, konkurssiin menneelle valtiolle, samalla kun Kreikan hallituksen virastot miehitettiin "troikan" eli EU:n IMF:n ja keskuspankin virkamiehillä.

Keksittiin kahdenväliset lainaohjelmat. Siten lainat eivät tulisi EU:lta vaan Saksalta Kreikalle, Irlannilta Kreikalle, Suomelta Kreikalle jne. Tietämättöminä siitä, että nämä maat maksoivat itse asiassa Saksan ja Ranskan pankkien virheistä, ne luulivat tukevansa rinta rinnan vaikeuksissa olevia kreikkalaisia.

Siinä samassa kun nämä kahdenväliset "lainat" saapuivat Kreikan valtiovarainministeriöön, alkoi "Operation offload" eli raha siirrettiin välittömästi Saksan ja Ranskan pankkeihin. Jo joulukuuhun 2012 mennessä pankkien vakavaraisuus oli palautettu.

Tällä näytelmällä oli kauaskantoiset seuraukset Kreikalle. Maa oli taloudellisesti ja myös poliittisesti miehitetty. Saksa vaati kuri- ja leikkauspolitiikkaa, joka aiheutti vuodesta toiseen syvenevän kansantuotteen laskun samalla kun velka ja velkojen korot nousivat rakettimaisesti. 

Miehityksen keskeinen piirre oli poliittinen. Köyhät kyykkyyn mentaliteetti, mikä kärjistyi Syriza-puolueen noustua valtaan ja Varoufakiksen aloittaessa puolen vuoden valtiovarainministeri-pestinsä. Mitä älykkäämmin, luovemmin ja tieteellisimmin perustein Varoufakis osoitti EU:n euroryhmän ja Saksan valtiovarainministeri Schäublen virheellisen politiikan seuraukset sitä aggressiivisemmin euroryhmä suhtautui häneen. 

Troika liittoutui veroja välttelevän Kreikan eliitin ja äärioikeiston kanssa. Valtion TV- kanava vaadittiin lopetettavaksi ja vain oligarkkien rahoittamat TV-kanavat saivat toimia. Nämä luonnollisesti tarjosivat vain euroryhmän välittämää viestiä. Tästä huolimatta Kreikan kansa äänesti troikan vaatimuksiin alistumista vastaan kesällä 2015. Talvella samana vuonna Varoufakis oli valittu parlamenttiin 150.000 äänellä, mikä on korkein äänimäärä Kreikan historiassa.

Troikan virkamiehet olivat vallanneet myös valtiovarainministeriön. Vaikka Varoufakis oli ministeri, hänellä ei ollut valtaa ministeriönsä alaiseen verovirastoon. Kreikan liikevaihtoveroa piti korotta järjettömiä, kilpailuykyä haavoittavia, määriä. 

Syrizan hallitus peloteltiin jo puolessa vuodessa alistumaan ja pääministeri Tsipras valitsi Varoufakiksen ajaman velkojen järjestelyn, oikeudenmukaisuuden ja moraalisen vastuun sijaan alistumisen troikan tahtoon ja loputtomaan lainanäytelmään. Kuvaavaa on se, että EU ja IMF ja Euroopan keskuspankki soveltavat Varoufakiksen suosittelemia menettelyjä Ukrainassa!

Kirja on trilleri. Euroryhmän kokouksissa  Suomen edustaja näyttäytyy  Itä-Euroopan maiden kanssa Schäublen tahdottomana epäitsenäisenä taustalaulajana. Pelkästään tuon ryhmän kokousten kuvaukset muodostaisivat näytelmän käsikirjoiuksen.

Oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa kannattavalle kansalaiselle euroryhmän, Schäublen ja Merkelin toiminta vaikuttaa rikolliselta. Mutta se antaa ajattelemisen aihetta myös laajemmin minkälaista Saksa-johtoinen politiikka Euroopassa on.

Kreikan kohdalla maan valloittamiseen riitti taloudellinen pakkovalta. Heinäkuun 2015 kriisissä osa Kreikan hallituksen jäsenistä pelkäsi jo sotilaallista vallankaappausta viime vuosisadan alun ja vuoden 1967 malliin. Köyhät ja taloudellisen tuottavuuden työllään rakentavat kansalaiset ajettiin alistumaan. Kun hallituskin alistui, ei kestänyt kauaakaan kun vanha oligarkkien valta oli troikan avulla palautettu. George Soroskin yhtyi Varoufakiksen erottamista vaativien kuoroon.

Varoufakiksen kuvaus Kreikasta saa ajattelemaan, millä tavalla Kreikan kohtalo eroaa Jugoslavian tai Ukrainan kohtalosta. Saksa on ollut Yhdysvaltojen rinnalla keskeinen toimija kaikissa kolmessa vallankaappauksesa.

Miksi Jugoslavian haltuunotossa käytettiin aseita, samoin Ukrainassa? Jugoslavian holokaustin kokenut serbienemmistö oli hakenut turvaa liittovaltiosta. Pahaksi onneksi johtajat olivat kommunisteja. Heidät oli helppo demonisoida ja saada heidän työläisneuvostonsa näyttämään vähemmän merkittäviltä kuin aseisiin turvautuva liberaalidemokratia, mitä Saksa ja Yhdysvallat propagoivat. Eittämättä tulee mieleen, että taustalla on rasistinen asenne, jonka perusteella katsotaan Balkanin asukkaiden olevan vähemmän kehittyneitä koska uskovat taloudeliseen demokratiaan työläisneuvostojen kautta.

Varoufakiksen kirja avaa melko pessimistisen kuvan Euroopan demokratiasta. Suuryritysten kartellina alkanut EU ei ehkä koskaan ole pitänytkään demokratiaa tärkeänä. Demokratia on ollut ehkä viikunanlehti peittämään taloudellista valtaa, joka kehittyy väkivaltaiseksi ja dialogin tuhoavaksi muuttuakseen sitten aselliseksi väkivallaksi, jossa demokratian perään ei enää kysellä.

Fasististen liikkeiden nousu Kreikassa, Saksan tuki neo-natseille Kroatiassa ja Ukrainassa tienä taloudelliseen ja sotilaalliseen valtaan Euroopassa Yhdysvaltojen tuella herättää pahoja muistoja oman sukupolveni lapsuuden ajoilta. Kuuluuko Suomi jälleen Saksan vasalleihin ja kuinka totaalisesti poliittinen johtomme on siihen alistumassa jää nähtäväksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saksan vallankäyttö EUssa, Adults in the room, Varoufakis, Merkel, Schäuble, Draghi, Lagarde, Kreikka, Saksan ja Ranskan pankit

Suomen media, poliittinen johto ja natsismi

Perjantai 18.8.2017 klo 11:52 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on herännyt USA:n natsismin kauhisteluun. Miksi nyt?

Suomen media ei herännyt silloin kun Fasistisen Kroatian ja Saksan natsit laativat lait, joilla juutalaiset ja serbit saatiin tappaa 1941.

Kun Yhdysvaltojen ja Saksan suurvaltapoliittiset edut edellyttivät serbienemmistöisen Jugoslavian haltuunottoa ja hajottamista, serbien tappaminen ja juutalaisten vaino tuli vuonna 1991 jälleen ajankohtaiseksi.

Yhdysvalloista ja Kanadasta turvapaikan saaneet toisen maailmansodan aikaiset natsit ja heidän jälkeläisensä palasivat tuolloin Balkanille. Kroatiaan laadittiin rasistinen perustuslaki ja presidentti Bill Clinton järjesti Kroatian natseille ja Bosnian jihadisti-presidentti Izetbegovicille aseapua yhdessä Osama bin Ladenin kanssa.Kroatian puolustusministeriksi oli nimitetty Kanadasta palannut natsi Gojko Suzak.

Saksa hyötyi natsien tukemisesta. Se sai sodan jälkeen haltuunsa Kroatian hotellit, vakuutuslaitokset, pankit. Clintonin USA saavutti sotilaspoliittiset tavoitteet Bosnian miehityksellä ja myöhemmin Jugoslavian pommituksilla.

Suomen media vaikeni kaikesta tästä ja suomalaiset diplomaatit edistivät Saksan ja USA:n pyrkimyksiä. Oltiinhan pääsemässä kaikkien niiden pöytien alle, joissa asioista päätetään (Paavo Haavikko).

Demokraatti-presidentti Obama Clintoneiden tuella edisti Saksan kanssa Ukrainan vallankaappausta, josta Suomessa ei saa puhua. Vallankaappaus tapahtui yhteistyössä Ukrainan natsien kanssa ja kaappauksen jälkeen parlamentin seinustat koristeltiinkin natsilipuin.

Nyt suomalaiseen doktriiniin kuluu se, että Ukrainan vallankaappaushallituksen julistama sota omia maanmiehiään vastaan onkin julistettava Venäjän sodaksi Ukrainaa vastaan(aivan kuten Alexander Stubb ulkoministerin suulla väitti Venäjän aloittaneen Georgian sodan). Aseistettujen natsijoukkojen saadessa aseita Yhdysvalloista he ovat kiihdyttäneet Itä-Ukrainan eristämistä muusta maasta. Aikaisemmin toiminut kivihiilentuonti Itä-Ukrainasta on lopetettu koska natsit ovat katkaisseet rautatieyhteydet. Nyt kivihiiltä tuodaan Yhdysvalloista.

Ukrainan hallitus ei natsien pelossa pysty tekemään mitään juutalaisten ja kommunistien vainolle eikä millään tavalla edistämään Minskin sopimuksen toteuttamista. Se antaakin aiheen Suomen medialle syyttää Venäjää siitä, että sopimuksen täytäntöönpano ei toteudu.

Jokaisen EU-maan on Suomen tavoin papukaijamaisesti toistettava Saksan ja USA:n edellyttämää doktriinia Jugoslaviasta ja Ukrainasta. 

Yhdysvaltojen demokraattipresidentit, myös Nobelin rauhanpalkinolla palkittu Obama, ovat tehneet kaikkensa Venäjän ja presidentti Putinin eristämiseksi. Kun presidentti Trump kehtasi vaalikampanjansa aikana toivoa parempia suhteita natsit sodassa voittaneeseen Venäjään, hän on saanut koko hallintokautensa ajan kokea yhdysvaltalaisen ja suomalaisen valtamedia raivon. Suomessa pinnalle ovat nousseet Akateemisen Karjala-seuran asenteet, jotka vallitsivat 1939.

Trumpin ensimmäistä puolivuotiskautta ovat hallinneet vaaleissa hävinneen rahamaailman tukemat väkivaltaiset mielenosoitukset. Uuden hallinnon opetusministeri ei päässyt pitämään puhettaan vaan joutui luikkimaan takaovesta turvamiesten saattamana.

Viime päivinä Trump on yrittänyt olla objektiivinen ja tuoda puoli vuotta kestänyttä väkivaltaa päivänvaloon - turhaan. Objektiivisuus vain lisää valtamedian raivoa. Sen seurauksena Trumpia pidetään natsien tukijana kun tukijoita ovat itse asiassa Bill Clinton ja Obama - konkreettisesti.

USA:n valtamedia toimii samoin kuin suomalainen. Syytä jotakuta muuta omista virheistäsi, ellei se auta, lisää vain vauhtia. Miten USA:n natsismista voitaisiin syyttää Venäjää - siinäpä pulma.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: natsismin hyväksyminen, USA, Ukraina, Kroatia, Clinton, Obama, Trump

Sipilän hallitus määrittelee valeuutiset ja luotettavat suomalaiset

Keskiviikko 2.8.2017 klo 13:55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Valtioneuvoston tiedottaja Markku Mantila esiintyi eilen Yle:n Päivän kasvo-ohjelmassa otsikkonaan "Venäjän propaganda". Keskustelu aloitettiin Ilta-Sanomissa esitetystä tiedosta, jonka mukaan Venäjän televisiossa olisi väitetty Suomen laukaisseen talvisodan aloittaneet Mainilan laukaukset. Tästä aiheesta siirryttiin nopeasti Ukrainan kriisiin. Mantila vetosi suomalaisten korkeaan koulutustasoon, jonka perusteella hän uskoi suomalaisten olevan vastustuskykyisiä Venäjän propagandalle eikä pitänyt todennäköisenä, että suomalaiset uskoisivat valeuutisiin. Hän otti esiin päinvastaisena esimerkkinä Tsekin, jossa suoritetussa kyselyssä osa kansalaisista pitää todennäköisenä USA:n ja NATOn sekaantumista Ukrainan kriisin aloittamiseen, joka siis hänen mielestään on valeuutinen.

Edellämainitusta on pääteltävissä, että usko siihen kuka aloitti Ukrainan vallankaappauksen jakaa Sipilän hallituksen mielestä kansalaiset tosiasioita uskoviin ja valeuutisia uskoviin.

Markku Mantila valtioneuvoston tiedottajana ei voi puhua omiaan, vaan hän puhuu sitä, mitä valtioneuvosto haluaa hänen puhuvan.

Tämä selkeä ulostulo antaa selityksen sille, miksi presidentti Niinistö kerta toisensa jälkeen sanoo olevansa presidentti Putinin kanssa eri mieltä, mutta keskustelevansa tältä pohjalta.

Tosiasioiden pohjalta asioita tarkastelevat kansalaiset eivät alistu helposti tähän diktatoriseen Sipilän hallituksen ja Yle:n piirtämään jakoon. Emme elä enää toisen maailmansodan aikaa, jolloin SAT/VIA järjestö huolehti muun sensuurin kera siitä, että suomalaiset saivat vain yhtä totuutta. Sodan päätyttyä jokaiseen suomalaiseen kylään ulottunut urkinta ja mielipiteenmuokkausjärjestö lopetettiin ja siihen liittyvät paperit tuhottiin kuten kaikki muutkin Mannerheimin ja sodan johdon arkistot.

Tämän arkistojen tuhon jälkeen valkoisen Suomen on ollut helppoa rakentaa historiansa haluamakseen sankaritarinaksi muistelmien ja sotapropagandaa sisältävien dokumenttien varaan.

Pääasiallisesti yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista lähteistä piirtyy toisenlainen kuvan Ukrainan vallankaappauksesta. Sitähän oli valmisteltu vuosikausia aivan tyypillisellä kaavalla. Tällä kertaa mainostoimisto Hill& Knowlton huolehti propagandasta. Kuten yleensä värivallankumouksissa, alunperin Jugoslavialainen Otpor järjestö (Yhdysvalatlaisen Stratforin kanssa yhteistyössä) Popov-johtajansa johdolla organisoitui kansalaisten kanssa, jotka olivat perustellusti tyytymättömiä korruptioon ja oligarkien valtaan. Näiden tyytymättömien ihmisten toiminta oli helppo kanavoida hallitusta ja presidenttiä vastaan, joka viivytteli EU:n lähentymissopimuksen solmimisessa perustellen sitä taloudellisella mahdottomuudella.

Valtioiden tasolla USA, EU ja NATO painoivat päälle, kukin omista intresseistään käsin. NATO:n intresseissä oli laajentua Ukrainaan vaikka 70 % ukrainalaisista vastusti NATOa. USA:n intresseissä oli paitsi sotilaallinen "miehitys" myös taloudellinen -osuus maataloudessa, jonka GMO viljelyyn Soros oli varannut miljardin sekä liuskekaasutuotannossa.

EU halusi palvella USA:n tarpeita tietoisena Ukrainan syvistä taloudellisista, kulttuurisista ja kielellisistä siteistä Venäjään. EU:n lähentymissopimuksen ensimmäiset artiklat ovat sotilaallisia, joten EU pakotti neuvotteluissa Ukrainan sitoutumaan myös sotilaallsesti Venäjälle vihamieliseen NATO:on.

Suomalaisille huomionarvoinen asia on se, että keskustapuoluelainen EU- komissaari Olli Rehn aloitti Ukrainan laajentumisneuvottelut ja oli talouskomissaarinakin täysin selvillä kiireisen liittymisaikataulun riskeistä.

Ehkä kuvaavinta tässä USA-NATO/EU projektissa oli se, että vallankaappausta valmisteltiin niin avoimesti. Ukrainalainen oligarkki Pintschuk oli kutsunut koolle Jaltalle laajan kokouksen valmistelemaan Ukrainan haltuunoton yksityiskohtia syyskuussa 2013. Paikalla olivat molemmat Clintonit, Hillary ja Bill ( eikä turhaan, Ukraina oli Clintonin säätiön suurin lahjoittaja 2015), entinen CIA:n johtaja David Petraeus, entinen Yhdysvaltojen valtiovarainministeri Lawrence Summers (joka piti esitelmän liuskekaasusta) entinen maailmanpankin johtaja Robert Zoellich, Ruotsin silloinen ulkoministeri Carl Bild, Israelin presidentti Shimon Peres, Tony Blair, Gerhard Schroeder, Dominique Strauss Kahn, Italian entinen pääministeri Mario Monti, Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite, Puolan silloinen ulkoministeri Radek Sikorski, presidentti Victor Janukovich (joka ei siis vastustanut EU-lähentymistä, vaan sen aikataulua) ja Petro Poroshenko sekä Yhdysvaltojen entinen energiaministeri Bill Richardson. Tämä vallalla varustettu joukko kävi paikallaolleiden mukaan (The Economist) euforista keskustelua maan jakamisesta (kuten samojen henkilöiden toimesta aikoinaan Jugoslavian saaliinjaosta).

On selvää, että tässä kokouksessa osanottajat sitoutettiin yhteiseen päämäärään. Clinton, Schroeder, Blair, Bild, jokaisella heistä oli ollut merkittävä rooli Jugoslavian pommituksissa, valtiojohdon demonisoinnissa ja suunnitelmallisen tuhon peittelyssä. Heidän omaatuntoaan ei vaivannut yhden uuden valtion haltuunotto ja miehitys NATO:n tukemilla neo-fasistijoukkioilla.

Varsinaisesta kymmeniä ihmisiä Maidanilla tappaneesta joukosta on runsaasti videokuvaa ja todisteita. Laajin tieteellisessä kongressissa Ottawan yliopistossa 1.10. 2014 esitetty ja Annual Meeting of American Political Science Association kokouksessa San Fransiscossa 3-6-9. 2015 esitetty julkaisu on nimeltään The " Snipers' Massacre" on the Maidan in Ukraine. tekijänä Ivan Katchanovski, PhD. Tutkimus käsittää 79 sivua. Siinä kuvataan valokuvienkin avulla, mistä ja kenen hallussa olevista rakennuksista tarkka-ampujat ampuivat ja keitä.

Sipilän hallitus edellyttää suomalaisten uskovan, että USA/NATO/EU ei ollut vaikuttamassa Ukrainan vallankaappaukseen.

Suomalaiset eivät saa uskoa, että USA valitsi uudet vallankaappausjohtajat valitsemansa pääministeri Jatsenjukin avulla- tilapäisen presidentin, pääministerin, yhdysvaltalaisen valtiovarainministerin, liettualaisen talousministerin, georgialaisen sosiaali- ja terveysministerin. Suomalaiset eivät saa uskoa tietoja, joiden mukaan senaattori Mc Cain ja Victoria Nuland vierailivat usein valvontakäynneillä Ukrainassa, varapresidentti Biden kävi henkiökohtaisesti paikalla Ukrainan parlamentissa antamassa ohjeita ja hänen poikansa Hunter valittiin Ukrainan suurimman yksityisen energiayhtiön hallitukseen.

Suomalaiset eivät saa uskoa sitä, että Ukrainan sota alkoi tilapäisen vallankaappaushallituksen julistamalla "terrorisminvastaisen" sodanjulistuksella, jota edelsi venäjänkielen aseman lopettaminen virallisena kielenä (vaikka puolet väestöstä puhuu sitä äidinkielenään ja lähes kaikki osaavat sitä), merkittävää kannatusta, myös parlamentissa edustaneen kommunistisen puolueen kieltämisellä, pankkitoiminnan ja sosiaaliturvan, myös eläkkeiden lopettamisella Itä-Ukrainasta sekä hyökkäyksellä juutalaisia vastaan ja antisemitismillä.

Yle:n televisio- ja radio-ohjelmat antavat kattavan mahdollisuuden hallituksen harhaanjohtavien käsitysten levittämisen. En ole nähnyt yhtä ainoata ohjelmaa, jossa Ukrainan tapahtumia olisi käsitelty yksityiskohtia eritellen, Syyriasta puhumattakaan. Hallituksen ja tasavallan presidentin kehittäessä ulkopolitiikkaansa Markku Mantilan kuvaileman kehikon pohjalta ajaudumme katastrofiin.

Suomalaiset on historian aikana pystytty ohjailemaan sotaan myönteisesti suhtautuvaksi ehjäksi kansakunnaksi. Mannerheim valmistautui talvisotaan huolellisesti ja ohjasi yleisen mielipiteen tukemaan elämänikäistä haluaan valloittaa Itä-Karjala. Mainilan laukaukset olivat yhdentekeviä kokonaisuudessa. Myös jatkosotaan ryntääminen oli näyteltävä hyökkäyksen uhriksi joutuneen maan puolustussotana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sipilän hallitus, Markku Mantila, valeuutiset, Mainilan laukaukset, Ukraina, USA, NATO

Hyvää itsenäisyyspäivää 18.7.!

Tiistai 18.7.2017 klo 11:26 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen eduskunta julisti Suomen eduskunnan korkeimman vallan haltijaksi ja itsenäiseksi 18.7. 1917. Eduskunta oli sosialidemokraattienemmistöinen, puhemiehenään sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Kullervo Manner.

Päätöstä tuki 136 edustajaa ja 55 vastusti sitä. 

Eduskunta oli päättänyt ensimmäisessä käsittelyssä myös kunnallislain (osalla kansasta ei ollut kunnallista äänioikeutta) ja kahdeksantuntisesta työpäivästä. Yleisen kunnallisen äänioikeuden ikäraja laskettiin 20 vuoteen. Päätökseksi tulemiseen olisi edellytetty toista ja kolmatta eduskunnan käsittelyä.

Itsenäisyyspäätöksen jälkeen riemu eduskunnassa oli valtava. Edustaja Lucina Hagman ehdotti puhemiehelle, että yhdyttäisiin kolminkertaiseen eläköön-huutoon vapaalle Suomelle, ja että myös yleisö voisi siihen yhtyä. Eduskunnan jäsenet ja lehteriyleisö yhtyivät eläköön-huutoon voimakkaasti.

Demokratian ja kansalaisoikeuksien voimistuminen ei tyydyttänyt äänestyksessä häviölle jääneiden porvarillisten edustajien toiveita. He ryhtyivät toimimaan. Ernst Nevanlinna otti yhteyttä ministerivaltiosihteeri Carl Enckeliin Pietariin. Pienen porvariryhmän painostuksesta, mutta myös ilmeisesti omasta vakaumuksestaan tämä halusi pysäyttää demokratisoitumis- ja itsenäistymisprosessin Suomessa. Enckell taivutti Venäjän väliaikaisen hallituksen hajottamaan Suomen eduskunnan, siitä huolimatta, että eduskunta oli juuri julistautunut riippumattomaksi Venäjästä. Tämä toimi täytti porvarillisen vallankaappauksen tunnusmerkit.

Eduskunta oli päättänyt, että se ei enää alista päätöstä Venäjän hallitukselle, vaan antaa sen ainoastaan tiedoksi. Enckell ja Venäjän väliaikainen hallitus eivät tästä piitanneet vaan Venäjän hallitus lisäsi sotajoukkojen määrää Helsingissä ja lopuksi sinetöi Heimolan (eduskunnan) ulko-ovet.

Osa sosialidemokraateista piti hajotettua eduskuntaa laillisena, joten uusiin vaaleihin valmistautuminen oli kaksijakoista. Porvarilliset puolueet muodostivat vaaliliitot ja saivatkin kaadettua eduskunnan sosialidemokraattisen enemmistön.

Tällainen mielivaltainen toiminta maassa, jossa suuri osa kansaa kärsi epäoikeudenmukaista, lähes feodaalista kohtelua, mutta myös nälkää, oli omiaan voimistamaan vastakkainasettelua.

Syksy 1917 oli Suomessa kaoottinen. Maalaisliiton alkiolaisen siiven avulla vallankaappaus ei johtanut monarkistiseen hallintoon vaan päätyi siihen, kuten valtalaissa, että eduskunta oli Suomessa korkeimman vallan haltija. 

Odotettiin mahdollista saksalaisten maihinnousua. Venäjällä bolsevikit ottivat vallan ja solmivat aselevon Brest-Litovskissa. Nyt porvarienemmistöinen eduskunta antoi itsenäisyysjulistuksen, mutta välittömästi alkoivat eduskunnassa myös kiireiset valmistelut suojeluskunnista muodostettavan porvarillisen armeijan perustamiseksi 11.1.1918.

Venäjä ilmoitti, että se ei tule puuttumaan Suomen sisäisiin asioihin, vaan vetää kaikki joukkonsa niin pian kuin on mahdollista, jäiden lähdettyä. Tästä huolimatta Mannerheim alkoi omavaltaisesti riisua venäläisiä aseista väittäen suomalaisille nyt taisteltavan venäläisiä vastaan. Tosiasiassa tavoitteena oli Itä-Karjalan valtaus. Suomalaiset työläiset rinnastettiin bolsevikkeihin ja Mannerheim aloitti heidän tappamisensa. "Ammutaan paikalla" oli kuuluisa päiväkäsky, joka mahdollisti suomalaisten työläisten joukkomurhan ja keräämisen vuosikausiksi vankileireille.

Valtalain ja Suomen itsenäisyyden kohtalo, pienen porvarillisen vähemmistöryhmän toimesta tulee väkisinkin mieleen tämän päivän eduskunnan asemaa ja valtaa tarkastellessa. Suomi liitettiin NATO:n isäntämaasopimukseen porvarillisen presidentin ja hänen kanssaan yhteistyössä toimivan muutaman ministerin avulla. Sopimusta ei ollut eduskunnan saatavilla eikä sitä edes ollut käännetty suomeksi. Ruotsissa edellytettiin eduskuntakäsittelyä vastaavassa tilanteessa.

Sote-lakia yritetään ajaa läpi perustuslain vastaisin sisällöin presidentin valitessa oikeuskansleriksi perustuslakiasiantuntijan sijasta henkilön, joka on valmistellut ja esitellyt hallitukselle tämän perustuslain vastaisia pykäliä sisältävän lakiehdotuksen. Virassaan oikeuskanslerin odotetaan käsittelevän omien lakipykäliensä lainmukaisuutta kokoomuspuolueen ja kokoomuspresidentin edellyttämällä tavalla.

Vallankäytössään Suomen porvaristo on tukeutunut ylikansallisiin vaikuttajiin. Sata vuotta sitten ensimmäisen itsenäistymisen yhteydessä käytettiin porvarillista Venäjää ja Venäjän armeijaa pitämään kurissa demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaativia suomalaisia työläisiä. Kun porvarillinen suojeluskunta-armeija talvella 1918 yhdessä Saksan armeijan kanssa löi sisällissodassa/ kapinassa Suomen työläiset, sanottiin demokratian voittaneen kun tosiasiassa laittomuus, vankileirit, teloitukset, porvarillinen tykäeduskunta ja Saksan miehitys vallitsivat.

Sata vuotta myöhemmin porvarilliset voimat ja ylikansallisten yritysten lobbarit ovat ottaneet tuekseen rankaisemattomuuden periaatteesta nauttivan USA- ja Saksa-johtoisen NATO-armeijan. Päämääränä on huolehtia, että porvarillinen NATO-propaganda ja -media kuvaavat ylikansallisen laittomuuden laillisuudeksi ja Suomen "hyvinvoinnin" edellytykseksi. Ylikansallisella medialla on rahaeliitin tuki. Se joutuu toimimaan sen ehdoilla, mutta myös sen hyväksi. Ylikansalliset, miljoonia uhreja vaativat sodat ovat median leipää, eivät rauha ja demokratia. Tavalla tai toisella itsenäinen ajattelu on saatava häviämään. Ihmisten suojelu väkivallalta on saatava näyttämään tuomittavalta silloin, kun mainostoimistot niin edellyttävät. Oikeudenmukaisuus, ilmainen terveydenhuolto, koulutus ja uskonnonvapaus on tuomittava, silloin kun niitä ylläpitävät maat toimivat NATO-maiden taloudellisia etuja vastaan.

Ylikansallinen Suomi on muttunut isäntiensä kaltaiseksi. NATO ja Sote purkavat oikeusturvaa, mutta vallanpitäjät haluavat näin olevan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen itsenäisyysjulistus 18.7.1917, sisällissodan siemenet, porvarillinen vallankaappaus, presidentti Niinistö

Elämmekö inkvisition aikaa?

Perjantai 14.7.2017 klo 12:02 - Pirkko Turpeinen-Saari

Läntisen valtamedian suosikkitunnukseksi on kohonnut totuuden jälkeinen aika ja valemediat. Näillä termeillä pyritään kuvaamaan todellisuus sellaisena, että aikaisempi mediatodellisuus olisi ollut totta ja vasta nyt mm. verkkomedioiden aikana olisi siirrytty totuuden jälkeiseen aikaan.

Srebrenica- myytti, tarina 8000 serbien tappamasta muslimi-miehestä ja -pojasta Srebrenican kaupungissa Bosniassa on saanut ikonisen roolin. Tapahtumaa edellytetään USA:n ja NATO-EU:n toimesta kutsuttavan kansanmurhaksi.

Srebrenica- myytti kuten vastaavat Markala-torin räjäytykset, leipäjono-pommit, Racakin "joukkomurha", Goutan kaasuiskut ja muut Syyrian "hallituksen kaasuiskut" ovat osa provokaatioiden jatkumoa, jolla taloudellista ja sotilaallista valtaansa laajentamaan pyrkivät USA ja Eurooppa- Saksa etunenässä ovat pyrkineet median avulla levittämään kauhua tavallisiin kansalaisiin. Provokaatioiden laajamittaisella disinformaatiolla on päästy ylläpitämään käsitystä oikeassa olevasta, demokratiaa edistämään pyrkivästä USA:sta ja EU:sta.

Eläkkeelle jääneet UNPROFORin eräät totuutta rakastavat kenraalit ovat julkaisseet muistelmansa kuten portugalilainen Martins Branco. Hän toimi UNPROFORIN varajohtajana Zagrebissa 1994 - 1996. Jo varhain hän kyseenalaisti Srebrenica-myytin, mutta viimein eläkkeelle jäätyään hän kirjoitti muistelmansa.

Srebrenica-myytti rakennettiin jo ennen kuin tiedettiin mitä kaupungissa oli tapahtunut Bosnian serbi-armeijan laskeutuessa kukkuloilta kaupunkiin kohtaamatta käytännössä minkäänlaista vastarintaa kalifaattia rakentavan muslimiarmeijan taholta. Yhdysvallat tarvitsi huomion kiinnittämistä pois omien kenraaliensa kouluttamasta kroaattiarmeijasta, joka pari viikkoa myöhemmin ajoi 250.000 serbiä pommitusten ja tykkitulen saattelemana Kroatian alueella olevalta kotiseudultaan.

Balkanilla sijaistevan Jugoslavian hajottaminen oli USA:n eri presidenttien pitkäaikainen suunnitelma. Kannoksi kaskessa osoittautuivat serbit. Toisessa maailmansodassa fasistinen, Suomenkin tunnustama Kroatia oli säätänyt lain serbien kansanmurhasta. Nämä keskitysleireissä kohtalonsa kohdanneet serbit eivät halunneet uudestaan alistua joukkotuhon kohteeksi, mitä demokraattisen ja eri etnisiä ryhmiä tasa-arvoisesti kohtelevan Jugoslavian hajottaminen sodalla merkitsi.

Bill Clinton, Yhdysvaltojen presidentti, todistetusti aseisti ja rahoitti Kroatiaan 1990-luvulla palanneita neo-natseja ja kalifaattia Balkanille vaativia muslimeja. 2/3 aseista ja tuesta meni kroaateille ja 1/3 muslimi-presidentti Izetbegovicille.

Bill Clintonin rooli kulminoitui Belgradin NATO-pommituksiin ja totaalisen ympäristötuhon aiheuttamiseen Serbiaan ja Montenegroon, yhdessä Tony Blairin kanssa.

Yhdysvallat koki Saksan saaneen Slovenian ja Kroatian infrastruktuuri haltuunsa. Se halusi itse Bosnian ja vähintäänkin Serbian Kosovon sotilaalliseen hallintaansa. Jälleenrakennus loi mahdollisuuksia monille yhdysvaltalaisille yrityksille, joista osa oli hyvin lähellä Clintonia.

Miksi nykytodellisuus muistuttaa inkvisitiota?

Jugoslavian väkivaltaisen haltuunoton jälkeen USA:lle, Britannialle ja Saksalle on langennut tehtäväksi muuttaa propagandan avulla todellisuus sellaiseksi, että syyllisiä kaaokseen ovatkin maatan puolustaneet serbikenraalit.

Srebrenican tapahtumista on jo riittävästi tietoja ja todisteita, jotka osoittavat, että mitään kansanmurhaa ei tapahtunut. Kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvaan kuinka monta teloitettua on osoitettu olleen, kuinka monta henkilöä kaatui taisteluissa 60km:n matkalla Srebrenicasta Tuzlaan, ja mikä oli kuolinsyy. Kuinka monta serbi-siviiliä kalifaattia rakentava osin Lähi-Idästä koottu, kauloja katkova muslimi-armeija oli Srebrenicasta käsin (joka siis ei ollut demilitarisoitu) tappanut.

Faktoista huolimatta, inkvisition tyyliin, jokaista joka katsoo, että Srebrenica-myytti ei pidä paikkaansa, on rangaistava. USA edellytti Serbian parlamentin säätävän lain, jonka mukaan Srebrenica-kansanmurhamyytin kieltäminen on rangaistavaa.

Nyt Iso-Britannia tukee Clintonia ja Saksan ulkopoliittista johtoa vaatimalla YK:n turvaneuvostoa julistamaan Srebrenican kansanmurhan kieltämisen kielletyksi.

Marcus Papadopulos tapasi Britannian työväenpuolueen puheenjohtajan Jeremy Corbynin pizzalla. Seuraavana päivänä Britanian tabloidit repivät otsikoita tyyliin "Corbyn on tavannut Srebrenican kansanmurhan kieltäjän, Assadin tukijan pizzalla"! 

Miksi totuus on vaarallista? Tony Blairin Irakin sotaan liittyviä sotarikoksia tutkitaan Britannian korkeimmassa oikeudessa. Ei ole kuin hyppäys siihen, että myös hänen yhdessä Clintonin kanssa suorittama Jugoslavian tuho tulisi tutkittavaksi. Eläkkeelle pääsevät, moraalinsa säilyttäneet upseerit saattavat tukea jo tietonsa antaneita CIA:n entisiä agentteja kuten Robet Baeria, jotka kirjoissaan ovat kuvanneet mitä Balkanilla todella tapahtui 1990-luvulla.

Yhdysvaltojen valtamedian, jota Suomen media kuuliaisesti myötäilee, ongelmaksi on muodostunut se, että totuuden jälkeiseksi ajaksi väitetty aika onkin totuuden paljastumisen aika. Clintonien mafian kaltainen valta mediaan on muuttunut kouristuksenomaiseksi. 

Bill Clinton henkilökohtaisesti rahoitti juuri niitä jihadisteja, joista eräät lensivät myös WTC-torneihin New Yorkissa. Mohamed Atta oli yksi näistä. Osama bin Laden ja Clinton rahoittivat ja aseistivat samoja joukkoja. Ei ole siksi ihme, että Hillary Clinton oli pyörtyä 9/11 muistotilaisuudessa presidentinvaalikampanjan aikana. Jos samaan aikaan tiedostaa miehensä ja omankin osuutensa tähän tuhoon, on aika voida pahoin.

Clinton-säätiön rahoitus on myös mielenkiintoinen. Vuonna 2015 Ukraina oli sen suurin lahjoittaja. Ottaen huomioon, että molemmat Clintonit osallistuivat Jaltalla syyskuussa 2013 suureen EU-vaikuttajien ja Yhdysvaltojen kerman Ukrainan haltuunottoa käsittelevään euforiseen kokoukseen (The Economist), Hillary Clintonin, oletetun tulevan presidentin osuus Ukrainan tapahtumien taustapelissä ei ole vähäinen.

Suomen mediaa seuraamalla ei tiedä Suomen ja Saksan ulkoministeriöiden osuutta Racakin tapahtumien peittelyssä, jolloin totuuden peittäminen teki mahdolliseksi pommitusten aloittamisen.Emme myöskään tiedä Suomen osuutta Kosovon "itsenäistämisessä", Ukrainan EU-lähentymissopimuksen epäonnistuneessa läpiviemisessä tai Kreikan kriisin hoitamisessa. Suomen media palvelee Yhdysvaltojen ja NATO-EU:n valtapoliittisia tavoitteita, joilla ei ole mitään tekemistä demokratian tai kansanvallan kanssa.

Suomen nykyinen hallitus on kiihtyvään tahtiin purkamassa kansanvaltaista demokratiaa ja perustuslaillisuutta. Se toimii siirtomaaisäntänsä kuuliaisena palvelijana. Totuus on muodostumassa yhtä vaaralliseksi kuin inkvisition aikana. Tuolloin ihmiset epätoivoissaan pelkäsivät inkvisition vallan olevan ikuinen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Clintonilainen valtamedia, valemedia, Srebrenica, Corbyn, Papadopoulos,

Yle:n ja HeSa:n kesäpropagandaa

Keskiviikko 28.6.2017 klo 10:55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Helsingin Sanomien USA:n kirjeenvaihtaja Laura Saarikosken uutisoinnin on ilmeisesti myötäiltävä USA:n sotapropagandaa ehtona toimipaikassa pysymiselle. Mikään ei erota tämän päivän uutista "Obama tiesi Venäjän operaatiosta" propagandasta. Saarikosken tekstit ovat sotaisan Obaman puolustuspuheenvuoroja kauttaaltaan. Sivistynyt lennokkimurhaaja ja terroristien tukija saa Saarikosken hyväksynnän.

Menemättä tarkempaan Saarikosken tekstien totuudenvastaisuuteen otan vain joitakin esimerkkejä."Obama ei antanut Ukrainalle aseita" ei pidä paikkaansa. Kongressi päätti antaa aseita nimenomaan fasistiselle Azovin pataljoonalle, muutamaa kuukautta aiemmin kieltäydyttyään siitä. Lisäksi Obama on myöntänyt USA.n osallistuneen Ukrainan vallankaappaukseen ja CIA:lla oli oma kerroksensa Ukarainan sisäministeriössä.

Ukrainan haltuunottoa oli valmisteltu USA/EU vaikuttajien kokouksessa Jaltalla mm. molempien Clintonien läsnäollessa syyskuussa 2013 oligarkki Pintchukin koolle kutsumassa kokouksessa, jonka osallistujaluetteloa en tässä kertaa enempää. 

Ukrainan haltuunotto, jossa Suomen Olli Rehn EU:n laajentumis- ja talouskomissaarina oli vaikuttamassa varsin kielteisesti, olisi syytä raportoida suomalaisille yksityiskohtaisesti.

Saarikosken propaganda liittyy myös Syyriaan. Hän toteaa:" Kun Syyrian diktaattori Bashar al-Assad ylitti Obaman asettaman rajan ja käytti kemiallisia aseita, Obama ei tehnyt mitään, koska se olisi voinut vain pahentaa tilannetta." Tosiasiassa MIT, eräs maailman arvostetuimmista yliopistoista on tutkimuksissaan osoittanut, että kaasuisku ei voinut tulla hallituksen hallussa olevalta alueelta. Sen totesi jo tapahtuma aikaan Carla del Ponte, joka johti asiaa tutkivaa työryhmää.

Näiden valheiksi todettujen väitteiden jatkuva toistaminen ei muuta niitä totuuksiksi. Sen sijaan ne alentavat entisestään HeSa:n uskottavuutta.

Kesän alettua myös Yle jatkaa melko avuttomalta tuntuvaa Kokoomus/NATO-propagandaansa. Venäjän hävittäjien lentoa kansainvälisessä ilmatilassa kritisoidaan ja katsotaan, että näitä normaaleja lentoja on syytä käydä tunnistamassa. Miksi? Yle:n raportoinnin mukaan Venäjän saartaminen, sen oikeuksien kyseenalaistaminen kuten USA ja EU tekevät on myöskin Suomen hyväksyttävä toimintamalli. USA:n ja NATO:n ja aseteollisuuden edun mukaiset kauhukuvat Venäjän milloin mistäkin aikeista halutaan uutisoida, jotta suomalaiset peloissaan vaatisivat lisää kalliita hävittäjiä. Itsenäinen ajattelu halutaan estää pelon ja painostuksen vallatessa alaa.

Laura Saarikoskelle ja muille valtamedian propagandisteille suosittelisin Broadwaylla esitettävää Orwell 1984 näytelmää. Se kertoo dystopiasta, jossa kriittinen ajattelu on kielletty totalitaarisen hallinnon alla. Yhdysvaltojen sotilaallinen ja taloudellinen mielivaltaan perustuva maailmanjärjestys valtamedian lakeijoineen on juuri tällainen totalitarismi. Fasistien ja terroristien käyttäminen ehdottoman vallan saavuttamiseksi on muuttunut arkipäiväiseksi. Suunnitelmalliset Syyrian ja  Jugoslavian murskaamiset USA ja Saksa etunenässä ovat karuja esimerkkejä siitä mihin suomalaisina EU:n tahdottomina jäseninä olemme alistuneet. Syyria-esimerkin voi luke blogistani otsikolla "Arrogantit Saksa ja USA nyt Syyrian kimpussa" 29.1.2016.Jugoslavian suunnitellun hajottamisen vuorostaan teoksestani "Lahtari, Punikki ja Teurastaja".

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA, Venäjä, Laura Saarikoski, Yle-uutiset, Itämeren turvallisuus, Orwellin 1984

Mikä mikä perustuslaillisuus?

Keskiviikko 21.6.2017 klo 10:48 - PirkkoTurpeinen-Saari

Suomessa ei ole juridiselta pohjalta toimivaa perustuslakituomioistuinta. Sen sijaan meillä on poliittinen, oikeistoenemmistöinen perustuslakivaliokunta tulkitsemassa lakien perustuslainmukaisuutta.

Helsingin Sanomat kuvaa tänään kokoomus-puolueen ongelmia sen pyrkiessä ajamaan läpi asiantuntijoiden kyseenalaistamaa "valinnan vapautta" sote-lakeihin.

Helsingin Sanomien mukaan kokoomuksen "Zyskowiczilla on kolme päivää aikaa vakuuttaa muut valiokunnan jäsenet siitä, ettei perustuslaillisia esteitä ole."

" Kokoomuksessa harmitellaan ettei puolue aikoinaan ottanut vastaan perustuslakivaliokunnan puheenjohtajan paikkaa. Vahva kokoomuspuheenjohtaja olisi ehkä voinut vaikuttaa jollain tavalla valinnanvapaudesta käytävään keskusteluun."

"Vielä huhtikuussa pääministeri Sipilä (kesk) vakuutti, että soten valinnanvapauden perustuslailliset huolet on jo ratkaistu." "HS tietojen mukaan Sipilän väite perustui sosiaali- ja terveysministeriössä käytyihin keskusteluihin."

Kukapa muu kuin soten projektijohtaja Tuomas Pöysti kumppaneineen näitä keskusteluja käy sosiaali- ja terveysministeriössä. Hän on "käynyt valinnanvapauden ongelmia läpi perustuslakivaliokunnan asiantuntijoina käyttämien oikeustieteen professoreiden kanssa".

"Ilmeisesti esitettyjä varaumia ei ole kuitenkaan haluttu ottaa lakiesityksessä huomioon, koska professorien näkemät perustuslailliset ongelmat eivät ole kadonneet mihinkään."

Nyt kokoomus yrittää siis lisätä painetta perustuslakivaliokuntaan, jotta laki taipuisi kokoomuksen mieleiseksi.

Tuomas Pöystin rooli on mielenkiintoinen. Hän toimii ylikansallisten pääomapiirien toiveiden mukaisen sote-uudistuksen vauhdittajana. Pyrkiikö hän vaikuttamaan oikeusoppineisiin ministeriön keskusteluissa?

Kokoomuksen ja uusliberaalia keskustaa edustavien ministerien johtama hallitus ja kokoomuksesta peräisin oleva tasavallan presidentti ovat nimittäneet Tuomas Pöystin, ohi ministeriön alkuperäisen ehdotuksen oikeuskansleriksi, maan ylimmäksi lainvalvojaksi.

Oikeuskansleriksi nimitetty henkilö ei näe estettä sille, että hän pyrkii oikeusoppineiden arvostelusta huolimatta kirjoituttamaan lain haluamaansa tai taustavaikuttajiensa haluamaan muotoon ehkä uskoen, että kokoomus Ben Zyskowicz'in avulla saa painostettua perustuslakivaliokunnan ruotuun.

Otettuaan vastaan oikeuskanslerin viran vuoden 2018 alussa on hän lakien perustuslaillisuuden ylin valvoja. Tasavallan presidentin esittelyissä hänen ratkaisujansa valvovat hänen virkaan nimittäjänsä, virkaan esittänyt hallitus ja sote-lakiin valinnanvapautta vaatinut ministeriryhmä.

Yli puolen vuoden ajan Suomi on ilman oikeuskansleria. Tuleva, virkaan jo nimitetty oikeuskansleri, valmistelee myöhemmin arvioitavakseen tulevaa lakia pyrkien vaikuttamaan sen läpimenoon.

Kuinka kauan kansa sietää tällaisen hallituksen ja hallintotavan menetelmiä? Hallitusfarssi oli vain yksi esimerkki tyylilajista, jossa "kaikki kelpaa, kunhan on silmälle siisti". Sote- lain valmistelu on jo kuinka mones esimerkki demokratian ja perustuslaillisuuden toimimattomuudesta tämän hallituksen aikana.

Juridiselta pohjalta toimiva perustuslakituomioistuin, poliittisista riskeistä huolimatta, olisi arvovaltaisempi toimintaympäristö nyt näkemämme arvottoman näytelmän sijaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helsingin Sanomat, perustuslakivaliokunta, Tuomas Pöysti, valinnanvapaus, Ben Zyskowicz, sote,

Sipilän, Orpon ja Halla-ahon arvot

Tiistai 13.6.2017 klo 11:37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on herännyt mielenkiintoiseen arvokeskusteluun. Pääministeri Sipilä ja kokoomuksen valtiovarainministeri Orpo katsovat pitkin nenänvarttaan uutta perussuomalaisten puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa. He leimaavat Halla-ahon jyrkän ja halventavia ilmaisuja sisältävän maahanmuuttovastaisuuden rasismiksi, minkä seurauksena tämän henkilön johtamaa puoluetta ei voi pitää hallituksessa.

Katsotaanpa minkälaisia Sipilän ja Orpon arvot ovat. Asetetaan maahanmuuttaja-sanan tilalle suomalaiset työttömät ja köyhät tai vaikkapa ammattiyhdistysliikkeessä aktiivisesti ihmisten oikeudenmukaista kohtelua ajavat henkilöt.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja Sipilä ja Orpo eivät paljastaneet puolueittensa aikeita peruuttaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja militarisoida Suomen ulkopolitiikka ja kansainväliset suhteet.

Nyt kokoomuksen ja Sipilän edustaman keskustan kärkihankkeina ovat sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen ja yksityistäminen kansainvälisten pääomasijoittajien saalistuskentäksi. Kansainvälisten normien mukaan erinomaisia tuloksia tuottava nykyinen terveydenhuollon organisaatio suunnitellaan purettavaksi ja korvattavaksi hypyllä suureen tuntemattomaan, jossa ainoa varma asia on se, että ahneus ja taloudellisen hyödyn tavoittelu terveyshyötyjen sijaan voittaa.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta edellyttävät puolueet ovat katsoneet perusterveydenhuollon vahvistamisen ja nykyisten organisaatioiden johtamisen laadun parantamisen luovan mahdollisuudet edullisen ja oikeudenmukaisesti kansalaisia palvelevan terveydenhuollon kehittämiseen.

Kokoomus on "valinnan vapaus" termillä harhauttanut kansalaiset luulemaan, että termi merkitsisi samaa kuin auton valinta - Audi tai BMW. Kokoomus ei kerro, että yksityisiin lääkärikeskuksiin hankitut kalliit laitteet ja henkilökunta edellyttävät käyttöä. Kalliita turhia - hienolta ja vapaalta vaikuttavia - tutkimuksia silmät hämmästyksestä pyöreänä käyttävä asiakas ei tiedä, että tutkimukset maksavat. Tähän mennessä terveydenhuoltoon varatut rahat eivät riitä kattamaan "valinnanvapautta". Sen sijaan tarvitaan asiakasmaksuja. Terveydenhuolto ei olekaan enää ilmaista, vaan karkaa köyhien ulottuvilta. 

Kokoomuksen ja Sipilän keskustan arvomaailma hyväksyy Euroopan militarisoimisen hyvien naapuruussuhteiden rakentamisen sijaan. Ne hyväksyvät sodat taloudellisten voittojen saamisen välineenä. Sodat edellyttävät rasismia sotien kohteena olevia kansoja tai kansakuntien johtajia kohtaan. Johtajat ja heitä tukevat ryhmät on demonisoitava, jotta saadaan "moraalinen" oikeutus ryöstöretkeen, jonka perimmäisenä tarkoituksena on hyökkääjien saama taloudellinen hyöty.

Millä tavalla Belgradin laittomat pommitukset vuonna 1999 erosivat "kristalliyöstä"? Kristalliyössä natsit demonisoivat juutalaiset, tuhosivat heidän omaisuutensa ja vaativat juutalaiset maksamaan korvaukset. Natsit pitivät oikeana juutalaisten, serbien ja kommunistien tuhoamista ja heidän omaisuutensa konfiskoimista.

Jugoslavian valtion hajottaminen 1990-luvulla suoritettiin USA:n ja Saksan toimesta suunnitelmallisesti tarkoituksena ottaa Balkan haltuun, tuhon jälkeen ostaa infrastruktuuri halvalla ja siirtää USA:n ja Saksan pääomapiirien omistukseen. Päämäärään pääsemiseksi valtion perustuslakia ja demokratiaan suojelevat serbit oli jälleen demonisoitava. Läntisen valtamedian ja kansainvälisten poliittisten apurien avulla, mutta kansan hirvittävien kärsimysten jälkeen, suunnitelman katsottiin onnistuneen. Nobelin palkintoja jaettiin kaikille  suunnitelmaan osallistuneille tahoille. EU:lle, Ahtisaarelle, Lääkärit ilman rajoja -järjestölle (jonka puheenjotaja paistatteli päivää valokuvissa albaaniterroristien kanssa).

Jotta Nobelin palkintojen oikea osoite ja serbien pahuuden julistamisen oikeutus olisi pysyvä tarvitaan sotapropagandan jatkamista. Balkanilta EU-NATO ja Yhdysvallat siirtyivät töihin Irakiin, Georgiaan, Libyaan, Syyriaan, Ukrainaan ja moniin Afrikan maihin, joista ei viitsitä edes tiedottaa. Jokainen NATO-EU:n sota esitellään valtamediassa oikeutettuna, hyvän voittona pahasta.

Sotapropagandan seuraava vaihe on uhrien itseruoskinta. NATO-EU edellyttää, että pahaksi julistetut demonisoidut ryhmät ja valtiot myöntävät pahuutensa. Vasta tuon myöntämisen jälkeen investointeja tulee ja rahahanat aukeavat. Hyvänä esimerkkinä on Bosnian Srebrenican kansanmurha-myytti, joka on USA:n ja NATO-EU:n propagandan kantava voima.

USA ja NATO-EU ovat omalla kustannuksellaan pystyttäneet ihmisoikeustuomioistuimen Haagiin, jossa niiden itsensä palkkaamat tuomarit jakavat tuomioita. Perustuslakinsa ja kansainvälisten lakien mukaisesti maataan hajottamiselta puolustaneet kenraalit ovat syytettyinä. Kansainvälisten lakien perusteella laittomiin pommituksiin osallistuneet NATO- maiden kenraalit eivät ole syytettyjen penkillä. Arabimaista tuotettuja terroristeja rahoittaneet USA ja Kroatian neo-natseja aseistanut ja tukenut Saksa eivät ole syytettyjen penkillä.

Lukuisissa tutkimuksissa on todistettu, että mitään kansanmurhaa ei tapahtunut. Ei ole 8000 teloitettua muslimi-miestä ja poikaa. Siitä huolimatta Euroopan parlamentti edellyttää, että kukaan ei saa kieltää tuota myyttiä. Jopa Serbian parlamentin on ollut säädettävä laki, joka kieltää Srebrenican kansanmurhan kieltämisen. Siis julistaa USA:n ja NATO:n sotapropagandan edellyttävän serbien demonisoinnin olevan totta. Muuten Serbiaan ei tule investointeja, se ei voi liittyä EUhun ja sen on irrottauduttava ystävyydestä Venäjän kanssa.

Sipilän keskustapuolue ja kokoomus jakavat NATO-EU:n arvot yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Laittomat NATO-pommitukset milloin missäkin maassa, terroristien tukeminen (Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Ukrainassa) omien taloudellisten tai poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi sopivat viralliselle Suomelle, niin hallitukselle kuin medialle.

Kuinka erilaiset Halla-Ahon arvot itse asiassa ovat näiden kansainväliset sodat ja militarismin hyväksyvien puolueiden arvoista? Halla-Aho näyttää vastustavan sotien seurauksena maahan tuotettavia pakolaisia. Saksassa pakolaisten odotetaan luovan mahdollisuuden vielä puolalaisia ja ukrainalaisiakin siirtotyöläisiä edullisemmalle työvoimalle, jota saadaan miljoonan hädänalaisen pakolaisen reservistä.

EU rakennettiin Yhdysvaltojen ja Euroopan pääomapiirien toiveiden mukaiseksi. Eriarvoisuuden kasvu, halpatyövoima ja terrorismi ovat seurausta ja hinta saaduista voitoista. Halla-Ahon sanavalinnat ovat vastenmielisiä, mutta ovatko arvot loppujen lopuksi epäinhimillisemmät kuin Sipilällä, Orpolla ja EU:n päättäjillä ylipäänsä?

Päätelköön jokainen itse!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, perussuomalaiset, Sipilä, Orpo, Halla-aho, arvot, maahanmuuttajat, köyhien ihmisoikeudet, militarismi

Sotarikollinen sankarina - Suomen kansan historian raskas taakka

Perjantai 2.6.2017 klo 18:24 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen tutkinut luovaa vuorovaikutusta koko elämäni ja kirjoittanut aiheesta kirjoja. Inhimillinen kasvu ja yhteisö sekä Ahdingossa luova lapsi ja nuori; tienviittoja kasvuun ovat tärkeimmät.

Jotta ihminen voi tuntea, minkälaisessa yhteiskunnassa hän elää hänen tulee tuntea itsensä. Kyky eläytyä toisten tilanteeseen paljastaa olosuhteet, joiden seurauksena omat ja tuon kanssaihmisen mahdollisuudet elää ja selvitä paljastuvat. Mahdollisuus vaikuttaa omiin olosuhteisiin ja oikeudenmukaisuuden tunnistaminen asuinyhteisössä, valtiossa ja maailmassa vaikuttavat yksilön yksilölliseen ja yhteiskunnalliseen todellisuudentajuun.

Valitettavan usein, jo varhaislapsuudesta lähtien lapselle opetetaan mitä hänen tulee ajatella, sen sijaan, että hän voisi eläytymällä itse arvoida miltä asiat tuntuvat. Lapsi opii tottelemaan, jotta aikuiset osoittaisivat hyväksyvänsä lapsen, joka on täysin heistä riippuvainen.

Suomen sisällissota vuonna 1918, jossa nälän ja epäoikeudenmukaisen kohtelun alainen työväki joutui taistelemaan oikeuksistaan, jakoi kansan. Sodassa suojeluskunnista muodostettu porvarillisen hallituksen armeija yhdessä Saksan armeijan kanssa kukisti kapinaan nousseet työläiset.

Maan hallitus valitsi valkoisen armeijan johtoon Carl Gustaf Emil Mannerheimin, jolta puuttui lapsuudesta ja nuoruudesta lähtien eläytymiskyky ja oikeudentunto.

Hän oli tunettu ilkeydestä, valehtelusta, väkivaltaisuudesta veljeään ja koulutovereitaan kohtaan. Hänet erotettiin valmistavasta koulusta tappeluiden ja ikkunoiden rikkomisen takia. Hänet erotettiin kadettikoulusta valehtelun, koevilpin, röyhkeyden ja tovereiden pahoipitelyn takia. Hän mielisteli ihmisiä, joilta hän halusi jotakin, kuten rahaa sukulaisilta.

Opiskelu Pietarissa tyssäsi siihen, että hän ei läpäissyt sotilasakatemian pääsykokeissa. Komean ulkomuodon ja suhteiden avulla hän eteni kuitenkin urallaan. Hän meni naimisiin varakkaan pietarilaisen naisen kanssa, mutta tuhlasi tämän omaisuuden muutamassa vuodessa ja pari erosi. Hänet oli määrätty maksamaan vaimolleen ja kahdelle tyttärelleen elatusapua. Hän kuitenkin luonteelleen tyypillisesti mitään ilmoittamatta puolitti sen eikä vastannut vaimonsa kysymyksiin ennenkuin vaimo joutui kääntymään yhteisen ystävän puoleen, jotta tämän kautta saisi vastauksen. Vaimo joutui kulkemaan Pariisissa koko talven pelkkä kumisadetakki päällään kun ei ollut pystynyt lunastamaan ulsteriaan räätäliltä.

Sisällissodan päiväkäskyssä hän muun muassa vannoo valloittavansa Venäjän Karjalan. Hän antaa myös "ammutaan paikalla"- käskyn, jonka tulkittiin sallivan mielivaltaiset teloitukset. Hänen itserakkautensa ylitti kaiken. Viipurissa valkoiset olivat koonneet kodeistaan parisataa venäjää puhuvaa siviiliä, kuljettaneet heidät kulkueena kaupungin läpi ja teloittaneet. Mannerheim suhtautui tähän raakaan joukkomurhaan piittaamattomasti ja vakavaan luonnehäiriöön viittaavalla asenteella.

Sisällissodan jälkeen Saksan miehitys kesti vain vuoden 1918 loppuun. Saksan keisarikunnan romahdettua Suomi joutui suuntautumaan vähemmän saksalaiseen hallintoon. Valtionhoitaja Svinhufvud ei voinut jatkaa tehtävässä liian saksalaissuuntautuneena. Vankiloissa oli kymmeniätuhansia työläisvankeja. Mannerheimilla ei ollut saksalaisystävyyden painolastia, joten hänen katsotiin sopivan valtiohoitajaksi.Valintaa ennen oli kuitenkin laadittava armahduslaki, jossa valkoisten mm. Mannerheimin rikokset mitätöitiin. 

Valtionhoitaja Mannerheim toimi jälleen laeista ja oikeudesta piittaamatta. Hän salli heimosotureiden hyökätä Venäjän Karjalaan tavoitteenaan Pietarin valloitus ja valkoisen vallan palauttaminen Venäjälle.

Kesällä 1919 K.J.Ståhlberg tuli valituksi ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi. Mannerheimin hävisi vaalin. Ståhlberg ei hyväksynyt heimosotaretkiä. Hänestä tuli oikeudentuntonsa ja määrätietoisuutensa vuoksi Mannerheimin tärkein vihollinen. Ståhlberg esti Mannerheimia muodostamasta suojeluskunnista omaa yksityistä armeijaansa.

Vaikka Manerheimilla ei ollut viralista asemaa, hän pelasi täysillä verkostojensa avulla kulisseissa. Hän oli oikeusministeri Åkesonin hyvä ystävä. Åkesonin käskystä etsivä keskuspoliisi pidätti 3.elokuuta 1923 Suomen Työväenpuolueen johtajat ja koko eduskuntaryhmän kaikkiaan yli 200 ihmistä. Mitään todisteita valtiopetoksellisesta toiminnasta ei löytynyt.

Myöhemmin 1930 Lapuanliikeen liepeillä toimivat Kai Donner, Rudolf Walden, Petter Forström muut vanhat aktivistit pyrkivät nostamaan Mannerheimin diktaattoriksi. Mannerheim antoi 30. syyskuuta julkilausuman: "Minä toivon, että jokainen, joka muistaa vuoden 1918, on antava tukensa näille epäitsekkäille isänmaallisille pyrinnöille, jotka Lapuan liikkeen vaikutuksesta ovat päässeet julkiseen elämäämme vaikuttamaan."

Svinhufvud oli kutsunut, heti presidentiksi tultuaan,  Mannerheimin uudistetun puolustusneuvoston puheenjohtajaksi. Tiivis yhteistyö saksalaisten kanssa jatkui koko 1930-luvun. Herman Göring, Gestapon perustaja, oli aloittanut toisinajattelijoiden vangitsemiset ja heidän toimittamisensa keskitysleireihin. Göring kertoi Mannerheimille 1934 Saksan tulevista suunnitelmista. Hänelle kerrottin myös tulevasta sodasta. Mannerheimille ilmeisesti annettiin lupaus siitä, että Saksa antaisi aseapua Suomelle, jos Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.

Talvisodan alla Mannerheim oli myös määrännyt kaikkien poliittisesti epäluotetavien henkilöiden vangisemisesta. 1930 luvulta vuoteen 1944 Suomessa vangittiin poliittisista syistä 4500 ihmistä. Pelkästään lokakuussa 1939 Valtiollinen poliisi vangitsi 272 ihmistä.

Talvisodassa Mannerheimin strategiana oli Leningradin ja Karjalan valtaus - ei Suomen puolustus. Hän pyrki varmistamaan Ruotsin ja Saksan tuen sotahankkeelle nk. "Pohjoismaisen yhteistyön" nimen alla. 

Mannerheim liittoutui Saksan kanssa sotaan Neuvostoliittoa vastaan elokuussa 1940 presidentti Kallion selän takana. Seraavana päivänä hän sopi asiasta pääministeri Rytin kanssa. Ulkopolitiikasta vastaava presidentti sai tiedon asiasta vasta kymmenen päivää myöhemmin. Tiedon saatuaan presidentti Kallio sai järkytyksestä halvauskohtauksen. Hallituksen enemmistö sai tietää asiasta vasta 24.9.1940 Eduskunnalle ulkoministeri Witting kertoi asian vasta , kun saksalaiset olivat olleet maassa jo viikon.

Hitler oli tiedustellut suomalaisilta rajatoivomuksista. Yksi tiedustelun kohteista oli Mannerheim. Jos Neuvostoliitto tuhoutuisi täydellisesti rajan tulisi kulkea Äänisjärven itäpuolta Jäämereen.

Jatkosodan alkaessa heinäkuussa 1941 Mannerheim viittasi jälleen "Vapaussotaan 1918" ja kutsui suomalaisia "pyhään sotaan kansakuntamme vihollista vastaan" Suomen ja Itä-Karjalan vapauttamiseksi. Siten myös jatkosota oli talvisodan ohella valloitussota.

Mannerheim toimi valloitetun Neuvostoiiton Itä-Karjalan yksinomaisena johtajana. Hän johti niin sotilas- kuin siviilihallintoa koko miehityksen ajan 1941 - kesään 1944.

Mannerheim antoi heinäkuun 8. päivänä, jo ennen kuin Suomen armeija lähti liikkeelle, käskyn, jossa määrättiin Itä-Karjalasta vallattavien alueiden väestön käsittelystä. Sen mukaan venäläinen väestö oli vangittava ja toimitettava keskitysleireihin. Tarkoituksena oli Suomen kansaan elimellisesti liittyvän ja rodullisesti puhtaan kantaväestön luominen Itä-Karjalaan. Kansallinen karjalan kieltä puhuva väestö sai vihreän oleskeluluvan ja epäkansalliseen, venäjänkieliseen väestöön kuuluvat saivat punaisen oleskeluluvan. Kansallista väestöä oli 37 601 ja epäkasallista 49 295.

Miehitetty Itä-Karjala oli sotilashallinnon alainen, ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintoesikunta. Ylipäällikön antamalla julistuksella 8.7.1941 kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiin käsiteltäviksi sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa.

Keskitysleireissä oli yhteensä 23 984 vangittua. Rakennuksia ympäröivät piikkilanka ja vartiotornit. Keskitysleireille sijoitetut olivat pääasiassa naisia, lapsia ja vanhuksia. Korkeimmillaan kuolleisuus oli kesällä 1942, jolloin se oli 400-500 henkilöä kuukaudessa. Kaikkiaan kuolleisuus Itä-Karjalan leireillä oli vuoden 1942 aikana 3516.

Puolustusvoimien hygieenikon T.W.Wartiovaaran mukaan juomaveden laatu todettiin bakteriologisissa tutkimuksissa ala-arvoiseksi. Samoin käymälät. Tarjottu ruoka oli ala-arvoista eikä siitä voinut saada riittävää määrää ravintoa. Tarttuvat taudit, nälkä ja rangaistuksina annetut pahoinpitelyt johtivat kuolemiin.

Paitsi Itä-Karjalan leirejä Mannerheimin ylipäällikkyydessä myös suomalaiset toisinajattelijat joutuivat vastaavanlaisille keskitysleireille tai asepalvelusta suorittamattomina etulinjaan tai miinanraivaajiksi. 

Venäläisten sotavankien kohtelu oli omaa luokkaansa. Maailman tilastoissa on harvoja maita, joiden sotavankileireillä olisi menehtyneitä enemmän kuin Mannerheimin alaisilla leireillä. Lisäksi sotavangit luokiteltiin eri ryhmiin joista osa luovutettiin saksalaisille tietoisina siitä, että he joutuisivat välittömästi teloitetuiksi.

Mannerheimista sanotaan, että hän ei ollut natsi. Nimityksellä ei ole merkitystä sillä häntä ajoi voimakas ylemmyydentunne ja tunneköyhyys. Hän oli rasisti. Hänen vihollisiaan olivat juutalaisbolsevikit, joiden kitkeminen juurineen oli hänen tavoitteensa.

Mannerheimin johdolla suomalaisiin iskostettiin Suur-Suomi aatetta ja venäläisvihaa, jotka antoivat sotapropagandan mukaan oikeutuksen äärimmäiseen epäinhimillisyyteen ja sotarikoksiin. Mannerheim ei joutunut Nürnbergin sotarikostuomioistuimeen eikä suomalaiseen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin. Hän lähti Stalinin luvalla pois maasta lomalle Portugaliin samaan aikaan kun hänen alaisensa olivat syytettyinä sodasta vastuullisina tai asekätkennästä.

Mannerheim ei tuntenut rahtuakaan empatiaa lähimpiään, syytetyksi ja tuomituiksi joutuneita  upseereita kohtaan. Lojaliteettia hän tunsi muun muassa saksalaista kenraali Erfurthia kohtaan, mikä ilmeni vierailukäynnilla tämän luona sodan runtelemassa Saksassa.

Hänet oli valittu presidentiksi siksi, että hänen johdollaan suomalaiset voisivat alistua rauhaan kesällä 1944. Hän oli johtanut Suomen valloitussotaan, nyt hän oli ainoa henkilö, joka auktoriteetillaan voisi johtaa suomalaiset ulos siitä loukosta johon hän oli kansan johtanut.

Suomessa on ollut vaikutusvaltaisia poliittisia piirejä, jotka ovat käyttäneet Mannerheimista muodostettua sankarikuvaa omien tavoitteidensa apuna. Mannerheim ei astunut ulos aatelissäädyn luomasta kuplasta koskaan. Hän ei ymmärtänyt demokratiaa eikä ollut kiinnostunut ihmisoikeuksista. Hänelle sisällissodan punaiset olivat roistoja ja huligaaneja, joiden elämä ja kärsimykset olivat hänelle yhdentekeviä. Vielä viimeisinä elinpäivinäänkin hän oli sitä mieltä, että punaisten saamat rangaistukset olivat liian lieviä.

Tämä Mannerheimin asenne on antanut tukea valkoisen Suomen historiankirjoitukselle ja valkoiselle sankaritarustolle. Se on tukenut oikeiston hegemoniaa ja estänyt punaisen osapuolen kohtelun ja oikeudettomuuden tuoman kärsimyksen käsittelyn maassamme.

Olen pyrkinyt kirjassani Lahtari, Punikki ja Teurastaja tuomaan yllä kuvaamiani seikkoja esiin perusteellisesti ja lähdeviitteillä varustettuna jotta kansalaisina voisitte kanssani miettiä, miten on mahdollista, että selkeästi sotarikoksiin syyllistynyt Mannerheim on nostettu suomalaiseksi sankarihahmoksi. Miksi lapsille opetetaan ulkoa, ilman, että he tietävät minkälainen henkilö Mannerheim oli, ihailemaan häntä?

Tässä on se vaara, että suomalaiset, jotka eivät havaitse Mannerheimin julmuutta, eivät havaitse myöskään Euroopan maissa nousevia julmia liikehdintöjä, joissa on sama rasistinen pohjavire kuin mikä Mannerheimilla oli. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mannerheimin keskitysleirit, Mannerheim, sotarikokset, rikosten peittely, empatian puute, sotapropaganda

Natsi-Saksa ja Natsi-Suomi ovat jälleen täällä

Torstai 25.5.2017 klo 11:10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen aloitti uuden natsismia muistuttavan aikakauden. Saksa ei aikaillut alkaessaan hamuta taloudellista hyötyä Yhdysvaltojen vanavedessä.

Yhdysvallat oli jo presidentti Reaganin aikana alkanut järjestelmällisen suunnitelman Jugoslavian hajottamiseksi ja Balkanin sotilaalliseksi valloittamiseksi. Se tarvitsi suunnitelman toimeenpanoon ikiaikaisen liittolaisensa Saksan tukea.

Yhdysvaltojen oikeistolaiset pääomapiirit olivat jo 1930-luvulla tukeneet Hitlerin aseistamista tämän suunnitellessa hyökkäystään Neuvostoliittoa vastaan ja laajempaa maailmanvalloitusta. Pääomapiirit pitivät maailmansotaa välttämättömänä USA:n talouslaman ratkaisemiseksi aseteollisuuden avulla.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan paenneet natsit keräsivät albaani-diasporan rinnalla rahaa tukeakseen Jugoslavian hajotusta. Toisen maailmansodan aikaiset natsi-liittolaiset Kroatia ja Saksa löysivät jälleen toisensa. ItäSaksan entisistä asevarastoista kuljetettiin aseita väkivaltaisesti Jugoslaviasta itsenäistymään pyrkivään Kroatiaan.

Saksa vaati EUta hyväksymään Kroatian itsenäisyyden 1992 siitä huolimatta, että maa oli ensimmäisten monipuoluevaalien jälkeen säätänyt rasistisen perustuslain, jossa aikaisemmin tasa-arvoiset serbit muutettiin toisen luokan kansalaisiksi. Sen lisäksi mitkään muutkaan itsenäistymisen edellytykset eivät olleet voimassa. On hyvä muistaa, että toisen maailmansodan aikana Saksa oli tukenut fasistisen Kroatian muodostumista. Kroatia sääti tuolloin lain, joka teki mahdolliseksi serbien kansanmurhan. Niin saksalaiset kuin kroaatit tappoivat yhteensä yli miljoona serbiä vain siksi, että he olivat serbejä.

Väkivaltaisesti, USA:n ja EU:n tuella suoritettujen Slovenian, Kroatian ja Bosnian itsenäistymisjulistusten ja tunnustamisten jälkeen seurasi uusi serbien kansanmurha, jossa Saksan rooli oli ratkaiseva.

Yhdysvallat aseisti kroaatteja ja Bosnian muslimeja yhdessä Osama bin Ladenin kanssa. Saksa tuki kroaatti-armeijan hyökkäystä Bosnian puolelle nujertamaan serbien vastarintaa. Kun Britannia olisi halunnut asettaa talouspakotteet Kroatialle tämän tunkeutumisen johdosta, Saksa esti sen.

Saksan sosialidemokraattisessa puolueessa tapahtui merkittävä muutos, joka vaikutti koko Euroopan tilanteeseen. Suuri osa Euroopan sosialidemokraattisista puolueista omaksui opportunistisen Britannian labourin johtajan Tony Blairin kolmannen linjan. Blair liittoutui Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin kanssa Jugoslavian serbien lopullisessa murskaamisessa.

Tunnetun kaavan mukaan USA ja NATO-EU leimasivat propagandassaan serbien vaaleilla valitun johtajan Milosevicin Hitleriksi samoin kuin myöhemmin Saddam Husseinin, Gaddafin, Assadin jne. jotta sotilaallinen hyökkäys saataisiin oikeutetuksi.

Bosnian serbien ja Serbian serbien puolustaessa perustuslaillisia oikeuksiaan USA:n ja EU:n tukemia jihadisteja ja albaaniterroristeja vastaan heidät demonisoitiin. Muslimi-kalifaattia rakentavan Bosnian presidentti Izetbegovicin tukena Sarajevossa oli yhdysvaltalainen kenraali John Galvin. Kroaattien ajaessa 250.000 serbiasukasta Kroatian Krajinasta, kroatian joukkoja oli kymmenen kuukauden ajan valmentanut yhdysvaltalaisten kenraaleiden MPRI organisaatio.

Sosialidemokraattisten EU-johtajien peruste sotatoimilleen oli "humanitaarinen interventio". Bill Clintonin ja Tony Blairin johdolla NATO ryhtyi haltuunottosuunnitelmansa mukaan pommittamaan Jugoslavian hajotuksesta jäljelle jäänyttä osaa Serbian ja Montenegron muodostamaa Jugoslaviaa. Tavoitteena oli aikaisemmin toteutuneen Bosnian NATO-miehityksen lisäksi toteuttaa Kosovon miehitys ja myöhempi haltuunotto. Tämän saavuttamiseksi USA ja monet NATO-maat rahoittivat ja ohjasivat albaaniterroristien KLA-järjestöä, joka oli kunnostautunut elin- ja huumekaupassa ja joidenjohtaja oli Interpolin etsintäkuulutettujen listalla. KLA:n avulla lietsottiin sieppauksia ja murhia. Kun poliisi puuttui toimintaan syntyi "humanitaarinen ongelma".

Saksan sosialidemokraattien moraalinen kriisi kulminoitui tähän pommitukseen. Oscar Lafontaine, entinen puolueen puheenjohtaja ja ministeri, erosi hallituksesta vain pari päivää ennen pommitusten alkamista. Saksa osallistui perustuslakinsa vastaisesti pommituksiin. Huonoa omaatuntoa kuvaa se, että se keskeytti pommitukset vuorokauden ajaksi, joka oli toisen maailmansodan aikaisen Belgradin pommituksen vuosipäivä. Tuossa pommtuksessa kuoli yhden päivän aikana 20.000 belgradilaista.

Saksa hyötyi Jugoslavian hajottamisesta taloudellisesti. Se on ostanut halvalla erityisesti Kroatian, mutta myös Serbian infrastruktuurin. Kroatian pankit, vakuutuslitokset, hotellit jne ovat saksalaisomstuksessa. Myös serbit kuulevat uutisiaan saksalaisomisteisesta mediasta. Tony Blair toimii Serbian pääministerin neuvonantajana maan taivuttamiseksi ylikansallisen pääoman toimenpideohjelmaan.

Saksa on yhdistymisellään "ansainnut" natsirikosten unohduksen. Ei ole enää Neuvostoliittoa eikä DDRää muistuttamassa siitä kouriintuntuvasti.

Entä Suomi sitten. EUun liittymisen jälkeen Suomi on kokenut saman natsiajan unohduksen.  Heti 1990-luvun alussa puolustusministeri Elisabeth Rehn palautti asekätkijöiden kunnian mikäli se koskaan oli hävinnytkään. Natsimielisinä kielletyt suojeluskunnat ja lotat nousivat uuteen arvoon samaan aikaan kun sisällissodan hävinneen osapuolen kunnia edelleen odottaa palautustaan. Marsalkka Mannerheimin rooli rasististen suomalaisten Itä-Karjalan keskitysleirien suunnittelijana, pystyttäjänä ja hallinnoijana painetaan villaisella.

Saksan johtaman EU:n uusi rooli antaa myös Suomelle mahdollisuuden toteuttaa osuuttaan uuden militarismiin pohjautuvan maailmanvalloituksen rattaana. Kokoomuspuolue on ottanut ohjat niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Rauhaan ja yhteistyöhön uskonut presidentti Kekkonen piti kokoomusta vaarallisena Suomelle.

Suomen politiikassa tapahtui käänne Martti Ahtisaaren tultua valituksi presidentiksi. Hän edusti Yhdysvaltojen ja NATOn myötäilyyn perustuvaa "humanitaarista interventio"-politiikkaa. Hänen tuellaan sosialidemokraattinen puolueen moraali mureni. Mauno Koivisto oli selkeästi NATOa vastaan ja halusi hyvät suhteet Venäjään. Ahtisaari oli päinvastainen.

1930-luvulla sosialidemokraattinen puolue oli vastaavassa tilanteessa. Väinö Tannerin edustama osa tuki sotapropagandaa ja kehotti työväestöä liittymään suojeluskuntiin, järjestöön, joka vain pari vuosikymmentä aikaisemmin oli teloittanut työväestöä tuhatmäärin.

Natsi-Saksan juutalaiset on korvattu venäläisillä. Militarismin voimistamiseksi tarvitaan vihollinen ja se on muovattu venäläisten rooliksi. Natsi-Saksan suurin uhrauksin voittanut moraaliltaan ylivertainen kansa on leimattu halveksittavaksi joukoksi. Serbit olivat myös kansa, joka omalla taistelullaan voitti natsi-kroaatit ja saksalaiset toisen maailmansodan aikana.

Tämä uusi "juutalaisten" joukko, venäläiset ja serbit, on saatu aikaan voimakkaalla propagandalla. Suomessa propagandaa hoitavat Helsingin Sanomat, Yle, Otava ja WSOY.

Yle on oikeistohallitusten vallassa ja todistettavasti lobbaukselle alttiina. Helsingin Sanomien historia pohjautuu sotavankitoimiston johtajaan Eljas Erkkoon, joka ennen talvisotaa ulko/puolustusministerinä neuvotteli Saksan ja Ison-Britannian sotilasjohdon sekä Pohjolan päämiesten ja ulkoministerien kanssa siitä, että Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon ei Suomen toimesta estettäisi.

Otava kustansi Mannerheimia ihannoivat muistelmat, jotka kirjoitti Ranskan ja USA:n tiedustelupalvelussa työskennellyt päämajan tiedustelu-upseeri Aladar Paasonen.

WSOY:n historiaan liittyy Valtiollisen poliisin johdossa toiminut Eino Suolahti, jota jyrkkyytensä johdosta kutsuttiin Eino veriseksi. Hän oli IKL:n fasistisen isänmaallisen kansanliikkeen perustajia, Uuden Suomen johtokunnan jäsen ja sotien jälkeen hänen poikansa Eino E.Suolahti oli WSOY:n kirjallinen johtaja. Saksan keskitys- ja tuhoamisleirien organisoija Heinrich Himmler vietti kesäisiä päiviä heidän huvilallaan.

Suomen media ja kustannustoiminta on merkittäviltä osin muovautunut EU:n edellyttämän uuden rasistisen natsiajan edistäjäksi. Venäläiset, uudet juutalaiset, ovat ilman todisteita syylliset milloin mihinkin keksittyyn epäkohtaan. Siten Suomen mediasta ja kirjallisuudesta on turha etsiä totuudenmukaista kuvaa Balkanin tilanteesta, Ukrainan vallankaappauksesta tai Syyrian konfliktista.

Natsiaikaa muistuttava joukkopsykoosi on valmis. Näen mielessäni käsivarret kohoamassa USA:n ja Saksan pääomapiirien vallan edellyttämmään ojoon ylös oikealle.

Tämä valta edellyttää sotia ja niiden aiheuttamaa kansainvaellusta. Tämän vaelluksen uhrit otetaan vauraaseen Eurooppaan, mutta heille maksetaan mitätöntä palkkaa. Sotien aiheuttama jihadismi otetaan vastaan pääomien tarpeiden sivutuotteena. Terroritekojen perusteella poliisien ja armeijoiden miesvahvuutta kasvatetaan. Näillä miesvahvuuksilla saadaan myös reiluja työoloja vaativat kansalaiset kuriin. Kyynelkaasulla, pampuilla pomminvarmoilla miehistönkuljetusajoneuvoilla.

Saksan ja Ruotsin hallitukset vaativat kansalaisia sopeutumaan uuteen todellisuuteen. Uuteen Saksaan, uuteen Ruotsiin. Se ei ole ainoastaan monikulttuurisuutta vaan sotien ja väkivallan hyväksymistä, armeijoiden läsnäoloa kaduilla ja lentokentillä. Uusi uljas aikausi on edessämme. Unohtakaamme empatia ja moraali. Pääoman tarpeet ovat omiamme tärkeämmät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: natsi-Saksa, natsi-Suomi, Euroopan sosialidemokratia, Lafontaine, EU-jihadistit

Tämä hallitus on katastrofi.

Lauantai 13.5.2017 klo 10:13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tämä hallitus toteuttaa kokonaisvaltaisesti demokratiaa ja ihmisoikeuksia kaventavaa politiikkaa. Tällä hallituksella ei ole kansan mandaattia toiminnalleen. Eduskuntavaalien alla kokoomus ja keskusta, puhumattakaan perussuomalaisista eivät sanallakaan vihjaisseet ryhtyvänsä nykyisenkaltaiseen ylikansallisen pääoman etuja palvelevaan politiikkaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, jolla terveys- ja sosiaalipalvelut alistetaan markkinoille ei ole valmisteltu minkäänlaisessa laajassa komiteassa, jossa maan kaikki poliittiset suuntaukset ja asiantuntijat olisivat olleet edustettuina. Tuo katastrofaalinen "uudistus" on valmisteltu kokoomuksen puoluetoimistossa ja sitä lähellä olevissa ryhmissä.

Kokoomuksen tavoitteena on saada laajat terveysmarkkinat, joissa pääasiana ovat taloudelliset voitot. Alkuperäisenä uudistuksentarpeena olisi ollut vahvistaa perusterveydenhuoltoa ja ennaltäehkäisyä.

Vuosikymmenten ajan resursseja on kohdennettu erikoissairaanhoitoon. Pääministerinä ollessaan Matti Vanhanen totesi erikoissairaanhoitoon saadun 15.000 uutta virkaa mutta perusterveydenhuoltoon ei yhtäkään.

Lääkäriliitto ei nähdäkseni ole myöskään tehnyt kaikkeaan tilanteen korjaamiseksi. Viimeisten vuosikymmenten ajan lääkäriliitto on kaventanut roolinsa palkkapolitiikkaan. Rahanahneus on osittain korvannut eettisyyden. Lääkärit ottavat nykyisin palkkansa suureksi osaksi pääomatuloina, jolloin verotus kevenee palkkatyöläisiin nähden.

Ollessani 1972 - 77 Suomen lääkäriliiton hallituksen jäsen kirjoitin käsikirjoituksen Lääkärin ammattia esittelevään opetuselokuvaan, jonka ohjaajana toimi tunnetu Felix Forsman. Elokuva painotti lääkäreiden ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten yhteistyötä ja nimenomaan perusterveydenhuollon roolia.

Kymmenen vuotta myöhemin luin lehdestä kuinka lääkäriliitto halusi  tehdä uudenlaisen elokuvan. Sen piti tuoda lääkärinammattiin vauhtia ja sankaruutta, jotta pojat entistä enemmän hakeutuisivat alalle. Siinä tuli esitellä vaativia leikkauksia ja yksilösuorituksia.

Nykyisin on yhä vaikeampaa saada työlleen sitoutuneita lääkäreitä terveyskeskuksiin.

Ongelma on tässä pähkinänkuoressa.

Keskustan ministeri Bernerin järjetön ja arrogantti liikennekaari sai tuoreeltaan täystyrmäyksen. Sitä pyritään edistämään pienin askelin, joista "taksiuudistus" on alkupaloina. Turvallinen, kohtuuhintainen taksinkäyttö pyritään korvaamaan mielivaltaisella hinnoittelulla, josta on voinut kokea esimerkkejä Tukholmassa matkustaessaan.

Ministeri Bernerin mielivaltainen toimintatapa on näkynyt hänen muissakin toimissaan. Arroganssi, jolla hän puuttui Finnavian ratkaisuihin oli häkellyttävää.

Pari päivää sitten Yle:n A-studiossa käsiteltiin työvoimapoliittisia uudistuksia. Tunnin keskustelussa paljastui katastrofaalinen tilanne työvoimatoimistoissa. Työntekijöitä on aivan liian vähän. Tätä puutetta hallitus paikkaa yksityisten yritysten palveluilla, mikä vain hajottaa kokonaisuutta. Hallitus näkee ongelman ratkaisuna sen, että työttömät tekevät turhauttavia ja tuloksettomia työhakemuksia sen sijaan, että vastuullisia työvoimatoimiston työntekijöitä lisäämällä loisi edellytykset kunkin työttömän yksilölisten tarpeiden huomioonottamiseen. Ohjelma paljasti ammottavan kuilun hallituksen toimien ja aiheen kaipaamien menettelytapojen uudistamisen välillä.

Keskustan ajama maakuntauudistus on esimerkki resurssien uusjaosta, jolla lisätään massiivisesti byrokratiaa päinvastaisista väitteistä huolimatta. Maakunnallisten ja yksityisten palvelujen sekasotkujen säätely on maakunnan virkailijoiden vastuulla. Samaan aikaan kun  yksityiset yritykset keskittyvät voittojen keräämiseen, maakunnat uhraavat verovaroja järjettömien lyhytjänteisten kilpailutusten pyörittämiseen, joiden kriteerit eivät pidä. 

Kilpailutuksen voittanut järjestelmä laskee kilpailun voitettuaan tasoaan, delegoi toimintaa pätemättömille alihankkijoille ja kartuttaa voittojaan viis välittämättä alkuperäisistä lupauksistaan.

Hallintarekisteriseikkailu on eräs tämän arrogantin hallituksen hankkeista.Ylikansallisen pääoman valtaa palvelevalla lailla avataan yksi lauta Suomelle tyypillisestä yhteisvastuun yhteiskunnan veneestä, jonka aiheuttamalla vuodolla pikkuhiljaa upotetaan koko vene.

Tämä katastrofihallitus ei piittaa luonnosta. Terrafame- seikkailun seurauksena saastutetaan pohjavettä muiden tähän asti jo aiheutettujen peruuttamattomien luonnontuhojen lisäksi. Ely-keskukset eivät täytä tehtäviään. Laillisuus näyttää saavan väistyä silloin kun pääoman vallan säilyttämisestä on kyse.

Miten tämä kaikki on mahdollista? Miten on mahdollista, että kaiken tuhon keskellä kokoomuksen ja keskustan kannatus on korkealla?

Kaikki perustuu valehteluun.

Kokoomuksen jäsenet puolueen puheenjohtaja Orpon johdolla kiertävät Suomea kertomassa kuinka pääomapiirejä palveleva valinnanvapaus on itse asiassa yhtä merkittävä uudistus kuin naisten äänioikeus Suomessa! Siis demokratiaa lisännyt äänioikeuden saavuttaminen on sama kuin feodaaliherrojen vallan kasvattaminen agraarisessa Suomessa. Jokainen, joka seuraa Väinö Linnan "Täällä Pohjantähden alla" elokuvaa sunnuntaisin TV:stä voi jo havaita, että maanomistajilla oli aikamoinen valta torppareihin ja mäkitupalaisiin nähden. Nyt Orpo käyttää mielikuvaa demokratian lisäämisestä perustellakseen demokratian vähentämistä.

Hallintarekisterin suhteen Sipilä ja Orpo käyttävät suoraa hämäystä ja valehtelua.Asiassa ei ole mitään epäselvyyttä. Veroasiantuntijat, jopa eduskunnan perussuomalaiset poliisi-kansanedustajat huomaavat, että lakiehdotus edistää rikollisuutta, veronkiertoa ja korruptiota.

Pääoman valtaa ylläpitävä militarismi on hiipinyt tukemaan katastrofihallituksen toimintaa. Salassa eduskunnalta ja Suomen kansalta maamme liitettiin jo edellisen hallituksen toimesta NATO:n isäntämaasopimukseen. Sen perusteella Suomi ei pysty/kehtaa kieltäytyä Yhdysvaltojen joukkojen läsnäolosta Suomessa, milloin minkäkinlaisessa harjoituksessa. Suomeen perustettu USA/NATO/EU -kybervalvontakeskus on Yhdysvaltojen katsannossa merkki sotilaallisesta läsnäolosta Suomessa.

Suomi jatkaa osallistumista klassiseen Venäjän saartamiseen kuten 1930-luvulla. Saksa/Viro/Ruotsi-yhteistyö ovat suunnattuja Venäjää vastaan. Juuri talvisodan alla Saksa ja Pohjoismaat vakuuttivat Suomelle sen kyllä pärjäävän tulevassa sodassa. Hitler oli luvannut, että Saksa ei hyökkää Ruotsin selkään jos se tulevassa sodassa auttaa Suomea.Hitler ei nähnyt esteitä myöskään sille, että Saksan aseiden lisäksi fasistinen Italia tarjoaa miehistö- ja aseapua, erityisesti lentäjiä, Suomen talvisodan alla. (ulkoministeri Cianon päiväkirjat kirjassa Lahtari, Punikki ja Teurastaja).

Suomessa pääoman valta on aina vahvistettu armeijan avulla. Porvarillisen Venäjän armeija, Suomen valkoinen armeija, keisarillisen Saksan armeija, natsi-Saksan armeija ja nyt ylikansallinen NATO-armeija pitävät huolen siitä, että kukaan ei kyseenalaista pääoman valtaa.

Miten tämä valehtelu ei paljastu kansalaisille?

Jos katsotaan ketkä käyttävät vaaleissa eniten rahaa ja vaikutusvaltaa, vastaus on kokoomus. Kuka käytti presidentinvaaleissa eniten rahaa? Kokoomus. Kuka omistaa median? Pääoman valtaa tukevat kokoomus ja keskusta. Ketkä johtavat Yle:ä? Kokoomus. Toissa vaalien alla Kehittyvien maakuntien Suomi ilmoitti pystyttävänsä rahalla Suomeen porvarihalltuksen. Sehän onnistui!

Jos rahalla mainostetan valhetta totuudeksi riittävän monta kertaa, tavallinen kasalainen ei tiedä mikä on totta. Tavallisella kansalaisella ei ole mahdollisuutta eikä asiantuntemusta selvittää, mikä on totta. Siitä seuraa apatia ja neuvottomuus. Ne kansalaiset, jotka kannattavat pääoman valtaa ja hyötyvät itsekin siitä, äänestävät kokoomusta, joka lupaa lisätä tämän ryhmän omaa etua. 

Tilanteemme muistuttaa aikaa sata vuotta sitten, jolloin köyhällä kansalla ei ollut äänioikeutta eikä vaikutusvaltaa. Köyhä palvelija saatettiin myydä talon mukana kuten huonekalutkin. Huolimatta nykyisin valtavasta tiedon määrästä, kansalaisilla ei ole nykyisin perustavaa määrää tietoa pystyäkseen kumoamaan pääoman vallan. Kansalaiset uskovat valinnanvapauden muuttavan heidät samanlaisiksi kuin kokoomuksen varakkaat äänestäjät. Huonekalusta rikkaaksi talolliseksi.

Ihmisen terveyspalveluiden kolme pääpilaria ovat päivystysluonteisuus, hoidon jatkuvuus sekä empaattisuus/terapeuttisuus. Kokoomuksen valinnanvapaus- valhe ei toteuta mitään näistä. Jopa yhdysvaltalainen Jeremy Sachs varoittaa suomalaisia SOTE-seikkailusta. Hänen mukaansa markkinat eivät sovellu terveyspalveluihin.

Markkinahenkisyys sulkee pois empatian.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sipilän hallitus, Orpo, ylikansallisen pääoman valta, Sote, hallintarekisteri, taksit, militarismi, salattu ulkopolitiikka

Teloituskolikkoskandaali ja historiallinen totuus

Torstai 27.4.2017 klo 10:40 - Pirkko Turpeinen-Saari

Keskustelu Suomi 100-juhlarahan ympärillä osoittaa kuinka voimakkaan tunnepitoisesta asiasta on kysymys. Maamme poliittinen eliitti ja virallista kanonisoitua historiantutkimusta edustavat historioitsijat ovat julistaneet juhlarahassa esitetun teloituskuvan sisällissodan symbolina mauttomaksi.

Keskustelu on käännetty kuvan mahdolliseen aitouteen kun pääaiheen olisi luullut olevan siinä, mikä vaikutus teloituksilla on ollut koko Suomen kansaan - niin teloitettujen sukuihin ja ystäviin kuin teloittajiin.

Entinen ulkoministeri ja historioitsijoitamme julkisuudessa edustava Erkki Tuomioja on suivaantunut siitä, "ettei Suomessa vieläkään osata käsitellä sisällissodan tapahtumia kokonaisvaltaisesti". Hän kehuu poliitikoita kuinka "onneksi meillä näyttää poliittisella tasolla olleen varsin selvä yhteisymmärrys, kuinka typerää ja sopimatonta tuollainen oli", hän toteaa Ilta-Sanomissa 26.4. 2017.

Tuomioja toteaa myös, että "historioitsijoiden kesken ei ole enää mitään avoimia konflikteja tai riitoja."

Olen ymmärtänyt asian toisin. On historioitsijoita kuten Heikki Ylikangas ja Juhani Suomi, jotka ovat joutuneet monenlaisen syrjinnän kohteeksi pyrkiessään kyseenalaistamaan hyväksyttyjä totuuksia. Ylikangas on jopa todennut, että Suomessa tutkija ei saa apurahoja mikäli tutkimusaihe pyrkii murtamaan vallitsevia eliitin hyväksymiä tabuja.

Olen kirjoittanut näkemyksistäni viimeisessä teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja. Tuon esiin uusia tietoja. Sen lisäksi kuvaan sitä kuinka Suomen hallitukset toinen toisensa jälkeen toistavat historian virheitä juuri siksi, että kansakuntana emme ole tiedostaneet emmekä käsitelleet juuri niitä kipukohtia, joita kolikossa pyrittiin käsittelemään.

Tämän teokseni Erkki Tuomioja pyrki mitätöimään blogissaan varsin pinnallisilla ja kyynisillä argumenteilla, mikä todistaa, että jokin kirjassani häntäkin kosketti.

Myös Unto Kiiskisen vastailmestynyt teos Kesän 1918 muistot nostaa myötäelämisen tunteet pintaan. Kiiskinen kuvaa arkisin kääntein uhrien ja heidän perheidensä kohtaloita.

Vaikka valtaeliitti olisi hyväksynyt vallitsevan historiallisen "totuuden", se ei riitä.

Psykiatrina tiedän, että aihepiiri ei ole loppuunkäsitelty. Olen hoitanut lukuisia potilaita, joiden  taustalla edelleen vaikuttavat sisällissodan traumat. Eräs potilaani oli myös sveitsiläisen psykoanalyytikon hoidossa. Jo viiden tapaamiskerran jälkeen hän totesi minulle, että potilaani "taustalla on teidän sisällissotanne".

Kymmenen vuotta sitten istuin katsomassa Ville Suhosen venäläisten sotavankien julmaa kohtelua käsittelevää "Jäämarssi"- dokumenttia pimeässä katsomossa. Naapuri-istuimella istuva nainen alkoi itkeä ja kiedoin käsivarteni hänen ympärilleen. Elokuvan päätyttyä kysyin häneltä mikä hänelle tuli. Hän kertoi olevansa työläisperheen lapsi, joka erotettiin sisällissodan jälkeen perheestään uudelleenkasvatettavaksi Pohjanmaalle. Hän tapasi äitinsä uudelleen vasta 50-vuotiaana.Julmuus koskettihäntä.

Vaikka valtatodellisuutta edustavat historioitsijat olisivat sopineet siitä, mikä Suomen sisällissodan todellisuus on, syrjään sysätyt kansalaiset, teloitettujen omaiset ja keskitysleireillä nälkään nääntyneiden veljet, sisaret, äidit ja lapset eivät ole saaneet tunteellisesti kokea omaa ihmisyyttään palautetuksi.

Kenraali Mannerheimin päiväkäskyt ja hänen epäinhimillinen asenteensa teki mahdolliseksi brutaalin teloituskulttuurin ja oikeusjärjestelmän täydellisen romahduksen.

Kuvaan kirjassani sosialidemokraattisen puolueen puheenjohtajan, vielä kesällä 1917 Suomen itsenäiseksi julistaneen eduskunnan puhemiehen ja myöhemmin kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan Kullervo Mannerin kahden veljen kohtalon valkoisten teloittajien käsissä sodan jo päätyttyä. Nämä veljet eivät olleet osallisia sisällissotaan. Toinen, lainopin ylioppilas, opetti työväentalolla voimistelua eikä toinen ollut missään tekemisissä punaisten kanssa, mutta oli kansanvaltuuskunnan puheenjohtajan veli. Toinen selvisi juuri ja juuri hengissä Suomenlinnan vankileiriltä valkoisen työnantajansa avulla, toinen ammuttiin tienvarteen kolmen muun kiinniotetun kanssa.

Teloitettavaksi haettiin sodan jo päätyttyä työväelle myötämielisä henkilöitä sekä luottamustehtävissä olleita, työväen piirissä kunnioitettuja kansalaisia. Joukkoteloitukset tapahtuivat hiekkakuoppien reunoilla, joihin kuoppiin ruumiit myös haudattiin. Suot olivat myös suosittuja teloituspaikkoja. 

Kyyninen juhlakolikkojen analysoija toteaa  ikäänkuin osoituksena valokuvan epäaitoudesta, että teloitettavista osalla on kravatit kaulassa. Ajan hengestä tiedetään, että luottamustehtäviä suorittavat työläiset pukeutuivat pukuun ja kravattiin. Teloitettavat haettiin tehtäviensä parista kuka mistäkin. Eivät teloituskuvat kuvanneet aina vankileireillä viruneita punaisia vaan myös kodeistaan paikalle raahattuja miehiä ja naisia.

Teloitettujen suvut eivät ole saaneet välttävääkään myötäelämistä saksalaisten avulla työväestön murskanneilta valkoisilta voittajilta, jotka voittajat ja teloittajat armahdettiin 1918 syksyllä.

Mitä olisi sanottava siitä, että vasta 1980-luvulla Tammisaaren keskitysleirillä tapetut saivat nimensä kaiverrettuna muistopaateen. Aivan äsken paateen on lisätty 300 uutta nimeä.

Mitä olisi sanottava siitä, että teloitetut haudattiin kirkon hautausmaiden ulkopuolelle häpeään. Näille joukkohaudoille on vähä vähältä saatu muistomerkkejä. Kirkon maillekin pystytetyt muistomerkit ovat syrjinnän kohteena. Mitä olisi sanottava siitä, että Vantaan Hiekkaharjussa on 400 punaisen hauta, mutta tapettujen nimien kaivertamiseen ei ole saatu lupaa? Minulle on kerrottu, että kirkko vastustaa.

Unto Kiiskisen kirja kertoo useasta kirkon miehestä, joka on tokaissut "rikkaruohojen" olevan syytä tulla kitketyiksi. Vaikka historioitsijat sanovat, että Suomen sisällissota on loppuun käsitelty, ei se tunteellisesti ole vielä alkanutkaan. Kirkkojen seinissä riippuvat edelleen Mannerheimin päiväkäskyt, jotka muistuttavat jokaiselle ajasta, jolloin valtio, kirkko ja mielivalta olivat yhtä.

Koska sisällissota on tunteellisesti käsittelemättä, valtiovalta voi jatkaa hallitsemistaan kansalle ulkoaopetetun historiatarinan pohjalta. Kesällä 1917 Venäjän porvarillinen armeija takasi äärioikeiston vallankaappauksen ja itsenäisyyden murskaamisen vasemmistoenemistöisen eduskunnan hajottamisella.

Kesällä 1918 pääoman ja oikeiston valta keskitysleireineen tuli turvattua Saksan armeijan avulla. Toisen maailmansodan aikana pääoma oli Saksan ja Hitlerin puolella mikä tuki Suomen sotaponnistuksia Venäjää vastaan osana Saksan suurta suunnitelmaa.

Nyt Suomen oikeistohallitukset palvelevat ylikansallisen pääoman valtaa ylikansallisen NATO:n sotajoukon avulla. Viime kädessä pääoman ja NATO:n tavoitteena on demokratiaa ja itsenäistä ajattelua tukevan kansanosan kurissapitäminen kuten 100 vuotta sitten.

Ei ihme, että ylikansallista vallankäyttöä puolustavat historioitsijat haluavat vaientaa tarkkanäköiset hyvän oikeudentunnon omaavat ammattiveljensä. Globaali historiatietoisuus halutaan pimittää koska globaali pääomanvalta voisi vaarantua. Propaganda ei ole täysin hiljentänyt tuntevia taiteilijoita. Voisiko sisällissotaa paremmin yhdellä kuvalla kuvata kuin mitä Ilkka Suppanen kolikossaan on ilmentänyt?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Erkki Tuomioja, juhlakolikkoskandaali, sisällissodan teloitukset, historiantajun puute

Yle ja oikeuslaitos flirttailevat natsismin kanssa

Lauantai 22.4.2017 klo 11:25 - Pirkko Turpeinen-Saari

1930-luvulla Suomessa vallitsi myötämielinen suhtautuminen Saksaan ja natsismiin. Sisäministeri Urho Kekkosen yritykset vuodesta 1938 lähtien lakkauttaa fasistisena pitämänsä järjestö, IKL, tyssäsivät oikeuslaitoksen ja lehdistön heijastelemaan kansalaismielipiteeseen. Eduskunta päätti lakkauttamisesta, lehdistö nosti metelin ja raastuvanoikeus kumosi päätöksen äänestyksellä. Myöhemmin korkein oikeus vahvisti raastuvanoikeuden päätöksen.

Tämä Suomessa vallinnut ilmapiiri loi Mannerheimille tilaisuuden paitsi toimittaa tuhannet toisinajattelijat kaltereiden taakse tai teloitettaviksi, myös miehittää Neuvostoliiton Itä-Karjala, jakaa sen väestö rasistisin perustein "kansallisiin" ja "ei-kansallisiin" väestöyhmiin ja sulkea "ei-kansalliset" naiset, vanhukset ja lapset keskitysleireihin. 23.984 siviiliä virui leireillä kuollen nälkään, tauteihin ja epäinhimilliseen työntekoon. Menehtyneitä oli pelkästtä 1942 kesällä 500-600 henkilöä kuukaudessa.

Eilen 21.4.2017 saimme kokea kaksi tapahtumaa, jotka palauttavat mieliin sen, että kehitys on menossa hyvää vauhtia 1930-luvun suuntaan. Toinen tapahtuma oli käsittämätön oikeuden päätös ja toinen Yle:n natsismia vähättelevä, itse asiassa sitä markkinoiva Perjantai- niminen ohjelma.

Jyväskylässä tapahtunut neo-natsien väkivaltainen mielenosoitus painettiin oikeudessa lähes villaisella. Mielenosoittajat olivat hyökkännet ihmisten kimppuun, kaataneet maahan, potkineet päähän ja estäneet poliisia pääsemästä pelastamaan uhreja. Väkivaltaiset henkilöt saivat lieviä ehdollisia tuomioita.

Perjantai-ohjelmaan vuorostaan oli otettu perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaat Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Heitä täydensi Suomen sisu uusnatsijärjestön edustaja. Suomen sisu sai esitellä itseään pehmeässä valossa. Hätkähdyttävin oli Sampo Terhon leikittelevä, kepeä puheenvuoro Suomen jatkosodan aikaisesta Itä-Karjalan miehityksestä.

Terho piti miehitystä pikkujuttuna, eivätkä Perjantain toimittajat mitenkään pyrkineet/kyenneet valottamaan Suomen toimien rikollista luonnetta.

Miehitetty Itä-Karjala oli Mannerheimin luomus. Hän oli päiväkäskyllän määrännyt rasistisista toimista alueella. Alue oli sotilashallinnon alainen ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintoesikunta. Kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiin käsiteltäviksi sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa.

Flirttailu natsismilla ei onnistu vastaavalla tavalla esimerkiksi Saksassa. Mies päätyi vankilaan natsitatuoinnin perusteella, joka oli näkyvillä uimahallissa käynnin yhteydessa joitakin tunteja.

Suomen oikeuslaitos ja media näyttävät löytäneen toisensa 1930-luvun malliin. Mannerheimia ja Saksan roolia sisällissodassa ja toisessa maailmansodassa ihannoivat teokset myyvät hyvin. Satavuotisen Suomen itsenäisyysjuhla saa valkoisen Suomen militaristisen kuorrutuksen. Pahaa aavistamaton nuoriso ja nuoret aikuiset ovat altis kohde tälle mediavyörytykselle. Sota ja rasismi myyvät hyvin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suomalaiset keskitysleirit, Yle:n Perjantai-ohjelma, Sampo Terho, natsismin ihailu, Suomen sisu, oikeuslaitos

Hybridikeskus rohkaissut Yle:n siirtymään puhtaaseen sotapropagandaan

Perjantai 14.4.2017 klo 11:00 - Pirkko Turpeinen-Saari

USA:n ja NATO:n hybridikeskuksen perustaminen Suomeen näyttää rohkaisseen Yleä siirtymään alkeellisestikin totuuteen pohjaavasta tiedonvälityksestä paljaaseen sotapropagandaan.

"Damaskoksen despootti"- ohjelma piirsi Syyrian presidentti Bashar al Assadista ja hänen johtamastaan Syyriasta kuvan, joka muistutti Linnanmäen huvipuistossa aikanaan nähtyjen väärentävien peilien muodostamia kuvia. Esitys oli traagisuudessaankin huvittava. Vääristelyt ja puolitotuudet korvasivat tapahtumien todelliset kulut.

"Dokumentti" alkaa dramaattisesti Libanonin pääministerin Haririn murhasta autopommilla. Syyrian taakseen jättänyt aiempi syyrialainen vaikuttaja kertoo kuinka Assad oli pari päivää aikaisemmin sanonut, että Hariri ei ole Syyrian ystävä. Tämä lause jää leijumaan ikäänkuin todisteena sille, että Assad oli teon takana.

Historiasta muistamme, että välittömästi murhan jälkeen Ranska alkoi syyttää siitä Assadia. Suurvaltapoliittisiin toimiin ryhdyttiin heti ilman tutkimuksia, kuten aina ennenkin. Jos tutkittaisiin, asiat muuttuisivat liian monimutkaisiksi. 

Perusteellisissa tutkimuksissa ei löydetty mitään näyttöä al Assadin osuudesta murhaan. Sen sijaan vuosia kestäneet tutkimukset johtivat Libanonin sisäpoliittisiin motiiveihin. Silti "dokumentti" jätti Assadin syyllisyyden leijumaan ikäänkuin todisteena seuraaville yhtä toteen näyttämättömille hirmuteoille.

Jutun haastateltavat olivat mielenkiintoisia. Assadin neuvonantaja ja Assad itse saivat avata pienet ikkunat omaan todellisuuteensa. Pääosan saivat Syyrian aseellista oppositiota tukevat Yhdysvallat ja Ranska, entinen siirtomaaherra. Filmissä esiintyvät entiset syyrialaiset poliitikot, jotka kaikki asuvat ulkomailla.

Turkkilaiset kansanedustajat ovat todistaneet kuinka Turkki on ostanut ISIS:in Syyriasta varastamaa oljyä. Ilmakuvissa on nähty tankkiautojen vievän sitä Turkin rajan yli. Nyt nähty juttu kertoo kuitenkin Syyrian hallinnon jollakin merkillisellä keikauksella olevankin ISIS:in öljykauppojen hyötyjä ja ISIS:in tukija.

Senaattori Mc Cain on nähty neuvottelemassa ISIS:in edustajien kanssa Syyriassa. Obaman hallinto rahoitti julkisesti ja salaisesti useita aseellisia kapinallisryhmiä. Trumpin hallinto vuorostaan lopetti näiden rahoittamisen. Viime viikolla nähtiin FSA:n al Nusra-terrorijärjestöön liittyvän kapinallisryhmän edustajan puhe videolta, jossa hän uhkasi länsimaita elleivät nämä jatkaisi heidän rahoittamistaan ja aseistamistaan. Hän pyrki kiristämään USA:ta sillä, että hän paljastaisi kuka kemiallisten aseiden iskujen takana todellisuudessa on.

Damaskoksen Goutan alueella suoritettu kaasuisku esitettiin Damaskoksen despootti "dokumentissa" Syyrian hallituksen tekemänä. Tosiasiat puhuvat muuta. Heti iskun jälkeen v. 2013 asiaa tutkimaan lähetetty YK:n ryöryhmä tunnetun diplomaatin Carla del Ponten johdolla piti heti tuoreeltaan iskun todennäköisimpänä suorittajana kapinallisia. Luultavasti presidentti Obama tiesi asian oikean laidan ja esti ohjushyökkäyksen vaikka "dokumentissakin" nähdään kuinka Ranskan ulkoministeri Fabius on täpinöissään päästäkseen käyttämään siirtomaajohtajan valtaansa Syyria vastaan. Obama aiheutti pettymyksen. Myöhemmin MIT Massachusets Institute of Technology on myös todistanut, että Syyrian hallitus ei ollut teknisesti voinut olla iskun suorittaja.

Assad "dokumentti" on dokumentti häikäilemättömästä valehtelusta. Se jatkaa Goutaan liittyvää valhetta, koska se hyödyttää Yhdysvaltoja, Ranskaa ja NATO:a.

Venäjän aloitteesta asiassa päädyttiin rakentavaan päätökseen - Syyrian kemialliset aseet vietiin varmuuden vuoksi pois maasta tuhottaviksi.

Yle:n "dokumentti" jatkaa kuin mitään tutkimuksia ei olisi tehtykään. Propagandistinen syyllinen kaasuiskuihin on Syyrian hallitus. Dokumentti esittelee kaasuiskussa kuolleiden ruumiita tunteisiin vetoavasti osoituksena Assadin hirmuhallinnosta.

Samanlaisia kuvia viikko sitten esitteli USA:n YK-edustaja Nikki Haley osoittaakseen mihin kaikkeen Trumpin eläimeksi luonnehtima Assad on valmis. Viimeinen kaasuisku oli yhtä todennäköisesti kapinallisten tekemä kuin edellisetkin. Suomen presidentti oli kuitenkin valmis jo seuraavana päivänä osoittamaan syyttävän sormensa kohti Assadia. Miksi? Siksikö, että syyttävä sormi siinä tapauksessa osoittaisi myös Venäjään Syyrian valtion suojelijaan?

"Dokumentti" unohti kertoa minkälainen maa Syyria on. Keskustelin Syyrian ulkomisterin  kanssa vuonna 1985. Hänen maailmanpolitiikan tilan kuvauksestaan kävi ilmeiseksi, että Syyria ei kannata imperialismia, eli suurvaltojen yksinvaltaa. Sehän tietenkin on USA:n ja liittolaisten mielestä sietämätöntä. Syyria on liittoutumaton ja kannattaa kansalaisten mahdollisiman tasaveroisia oikeuksia.Syyria on sekulaarinen eikä korosta minkään uskonnollisen suuntauksen valtaa. Henkilötodistuksessa ei ole merkintää uskontokunnasta. Valtio takaa terveydenhuollon ja koulutuksen kaikille, myös pakolaisille. Tästä taloudellisesta vastuusta huolimatta suurvallat ovat arroganssissaan asettaneet Syyrialle talouspakotteet "sodan vuoksi".

Israel miehittää edelleen Syyrialle kuuluvia Golanin kukkuloita ja makeanveden lähteitä. Israel uhkaa läsnäolollaan Syyriaa ja suorittaa ohjusiskuja tuon tuosta, ilman että kansainvälinen yhteisö piittaisi näistä kansainvälisen oikeuden loukkauksista.

Yhdysvaltojen ja NATO:n barbaarisen Irakin sodan yhteydessä Syyria joutui tarjoamaan turvan 1,5 miljoonalle pakolaiselle sen lisäksi, että maa oli tarjonnut turvapaikan jo 0,5 miljoonalle palestiinalaiselle. Syyria ei saanut mitään ulkopuolista taloudellista apua tuohon taakkaansa.

Irakin sodan velloessa Bushin ulkoministeri Condoleezza Rice kirjoitti 2008 New York Timesissa kuinka Syyriaan on saatava hallituksen vaihdos. Tutkiessani Jugoslavian hajottamiseen liittyviä USA:n lakeja, saatoin todeta Syyrian esiintyneen hajotuksen kohteena jo 1980-luvulla.

Assad-"dokumentti" unohtaa Syyrian hallituksen ja Venäjän roolin sodan lopettamisessa. Syyrian hallituksessa on sovittelusta vastaava ministeri. Hänen tehtävänään on johtaa toimia, joilla kapinalliset voivat aseista luovuttuaan saada armahduksen ja integroitua jälleen normaaliin yhteiskuntaan. Monin paikallisin tulitaukosopimuksin ja neuvotteluin halltus on pyrkinyt vähä vähältä lisäämään tätä toimintaa.

Tämän myönteisen prosessin ollessa täydessä vauhdissa kaasuisku ja USA:n ohjusisku keskeyttivät sen. Tuntui kuin hallituksen vaihdokseen alunperin pyrkineet USA, Saksa, Ranska ja Iso-Britannia olisivat pettyneet siihen, että Syyrian hallitus Venäjän tuella olisi luomassa edellytyksen rauhanprosessiin ja siihen, että asukkaat voisivat vähitellen palata vapautetuille alueille ja koteihinsa. Siten aseellisen hallituksen vaihdoksen kannattajilla oli motiivi tuohon iskuun, hallituksella ei.

Yle:lle moisen "dokumentin" esittäminen on mahdollista vain nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä. Sotapropaganda korvaa totuuden. Suomen presidentti hyväksyy NATO:n ja USA:n lisääntyvän läsnäolon Suomessa niin sotaharjoituksina ilmassa kuin valtamediassa. Sini- punahallituksen trollijahtiin valmistanut koulutus Harvardissa Yhdysvalloissa on tehnyt propagandasta hyväksyttävän ja itse asiassa ainoan vaihtoehdon toimittajille.

Sotapropagandalla sotilaallisella toiminnalla vahvistettuna on meillä jo satavuotiset perinteet. Kun Suomen ensimmäinen itsenäisyysjulistus kesällä 1917 tuhottiin ja eduskunta hajotettiin, Venäjän porvarillinen hallitus lisäsi armeijan läsnäoloa Helsingissä. Kesällä 1918 Saksan armeija vuorostaan takasi sen, että työläiset pysyivät keskitysleireissään valkoisten juhliessa "demokratian" voittoa. Talvisodan alla toisinajattelijat olivat vankilassa Mannerheimin määräyksestä ja sotapropagandaa varten oli jokaiseen kylään ja torppaan saakka ulottuva vakoilu/ mielipiteenhallintaorganisaatio. Hitler oli luvannut, että Saksa ei hyökkää Ruotsin selkään, jos se auttaa Suomea tulevassa talvisodassa. Venäjän porvarillinen armeija, Saksan armeija ja nyt Yhdysvallat NATO-liittolaisineen ja hybridiuhkatoimistoineen takaavat sen, että suomalaiset saavat valtamediasta vain pääoman vallalle suotuisaa tietoa. 

Sadassa vuodessa ei mikään ole muuttunut.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hybridikeskus, Yle:n sotapropaganda, Syyria, USA, Ranska, Bashar al Assad

Vanhemmat kirjoitukset »