Yhteystiedot

Pirkko Turpeinen-Saari
Vanha Hangontie 10, 10620 Tammisaari
044-2030031
pirkko.turpeinen40@kolumbus.fi

Uutiset

2.6.2008Nyt voitte osallistua ajatuksiini myös näiden kotisivujeni välityksellä. Toivon keskustelua ja palautetta.Lue lisää »28.7.2014Puolan ja USA:n osuus Itä-Ukrainan väkivallassaLue lisää »1.7.2008Eläkeläisillekin oikeus vapaaseen liikkuvuuteen EUssaLue lisää »

Pikakysely

Mitä pidät uusista kotisivuistamme?

Blogin arkisto

Mikä itsenäisyys?

Torstai 6.12.2018 klo 16:16 - Pirkko Turpeinen-Saari

Pääomaliikkeiden vapauttamisen, Neuvostoliiton hajoamisen ja Suomen EU:hun liittymisen jälkeen Suomi on siirtynyt Orwellin aikaan. Siinä totuus on valhetta ja valhe totuutta.

Suppean suurpääomanomistajien joukon asettamat ehdot muovaavat Suomen valtiojohdon päätöksiä. Yhdysvallat toimii erityisesti aseteollisuuden mutta myös öljyteollisuuden tarpeiden turvaajana.

Suomen hallituksen itsenäinen asema suhteessa talouden päätöksiin ja bilateraali kauppa Neuvostoliiton kanssa loivat mahdollisuuden - suomettumisväitteistä huolimatta- presidentti Kekkoselle taata Suomelle erityinen välittäjän asema kansainvälisessä politiikassa. Presidentti välitti kansalaisille esikuvan, joka puhui rohkeasti rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. 

YYA-sopimuksen purkaminen, irrottautuminen Pariisin rauhansopimuksesta ja EU:hun liittyminen avasivat polun, joka johti nykyiseen orwellmaiseen tilanteeseen.

Yhdysvallat oli heti toisen maailmansodan päätyttyä suuntautunut kommunistien johtamien maiden ja kommunististen liikkeiden tuhoamiseen keinoja kaihtamatta. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja ammattiyhdistystoimintaa edistämään pyrkivät puolueet olivat tuhoamislistan kärjessä. Yhdysvaltojen laittomat sodat Kauko-Idässä ja Lähi-Idässä aiheuttivat kymmenien miljoonien ihmishenkien menetykset.

Entiset siirtomaavallat, nykyiset EU-maat Hollanti, Iso-Britannia ja Ranska jatkoivat siirtomaasotiaan Indonesiassa, Argentiinassa, Algeriassa ja muualla.

Suomi seurasi näitä USA:n sotia amerikkalaisesta näkökulmasta. Samaan aikaan 1960-luvulla Yhdysvallat, Kanada, Iso-Britannia, Australia ja Uusi-Seelanti laukaisivat avaruuteen vakoilusatelliitin, Echelonin, jonka avulla maat saivat tietoa niin kaupallisista neuvotteluista kuin muiden maiden turvallisuuteen liittyvistä tekijöistä.

1980 -90- luvuilla Yhdysvallat siirtyi hajotustoimissaan Eurooppaan. Propaganda, korruptio ja taloudellinen tuholaistoiminta välineinään se hajotti Puolan ja Neuvostoliiton/Venäjän  saadakseen edistettyä ylikansallisten pääomaomistajien etua viis välittämättä siitä mitä kohdemaiden asukkaille tapahtuu.

EC muuttui Euroopan Unioniksi ja 1992 sen alkuperäiset jäsenmaat liittyivät Yhdysvaltojen rinnalle Balkanin sotilaalliseen haltuunottoon. Saksa, Ranska, Iso-Britannia etunenässä tukivat ja kouluttivat uus- natseja ja jihadisteja saadakseen haltuunsa Balkanin infrastruktuurin ja miehittääkseen alueen sotilaallisesti.

Serbit olivat USA:n ja sen liittolaisten toimia vastaan ja ryhtyivät aseelliseen vastarintaan. Balkanin sodat päättyivät Bosnia-Hertsegovinan ja Kosovon NATO-miehitykseen ja valtavan laittomasti rakennetun USA:n sotilastukikohdan Bondsteelin rakentamiseen Serbian maaperälle Kosovoon. Juuri niin kuin Yhdysvallat oli halunnut.

1990-luvulla EU:ssa kiinnitettiin huomiota Echelon-satellitista hyötyvien maiden erityisasemaan. EU:ssa perustettiin komitea selvittämään mihin toimenpiteisiin EU voisi ryhtyä sen estämiseksi, että satelliitin jäsenmaat saavat kaupallisia ja sotilaallisia tietoja myös EU-maista. Suomi oli juuri liittynyt EU:hun ja komiteassa oli jäsenenä Reino Paasilinna. Komitea ei päätynyt muuhun tulokseen kuin että asialle ei voi mitään ja EU:n on itse rakennettava oma vakoilusatelliittinsa.

Suomen liityttyä EU:hun se sai roolin Balkanin sodan keskeisen ongelman ratkaisussa. Suomalaiset oikeuslääkärit kutsuttiin selvittämään mihin Racakin kylässä tapahtuneen taistelun uhrit olivat kuolleet. Oliko kyseessä taistelu, kuten serbipoliisit ja Jugoslavian hallitus kuvasivat, vai teloitus, joksi albaanitaistelijat tapahtumaa kuvasivat. 

Ranskalainen TV-kanava oli kuvannut päivän tapahtumat ja ETYJ:n tarkkailijat olivat nähneet asemapaikoiltaan mitä päivän aikana tapahtui.

Suomalaiset kansainvälisesti tunnetut oikeuslääkärit eivät todenneet merkkejä läheltä ampumisista eli "teloituksista". Siitä huolimatta tasavallan presidentin Martti Ahtisaaren tuella Suomen oikeuslääkäriryhmän puheenjohtaja Helena Ranta, Saksan ulkoministeriön ohjeistamana antoi tapahtumasta epämääräisen kuvan, jonka perusteella presidentti Bill Clinton päätti aloittaa jo kauan haluamansa Jugoslavian laittomat pommitukset. Oikeuslääkäreiden tieteelliset tulokset mitätöityivät.

Tämä tapahtuma on kouriin tuntuva esimerkki siitä, miten Suomen presidentti ja hallitus vähitellen luopuivat totuus- ja oikeudenmukaisuusajattelusta. Sen sijaan tuli Yhdysvaltojen ja EU:n entisten siirtomaavaltojen palveleminen.

Tällainen muutos ei voisi onnistua, ellei siihen liittyisi USA:n ja sen liittolaisten propaganda, jota Suomen media toistaa. Sen levittämän yksipuolisen informaation johdosta nyky-suomalaiset eivät tiedä serbien olevan holokaustin uhreja kuten juutalaiset olivat toisen maailmansodan aikana. He eivät tiedä, että liittoutumaton Jugoslavia ei edustanut minkäänlaista uhkaa Yhdysvalloille tai Euroopalle. Serbit noudattivat omaa perustuslakiaan ja kansainvälisiä lakeja.

Suomen itsenäisyyden rapautuminen jatkui 2000-luvulle tultaessa kiihtyvää vauhtia. Vuosituhannen alussa kaikkien merkittävien päivälehtien päätoimittajat ilmoittivat kannattavansa Suomen liittämistä sotilasliitto NATO:on. Vallan vahtikoirat ottivat tuon vapaata journalismia nakertavan kannan.

Presidentti George H.W.Bushin ja CIA:n johtama Venäjän kansallisvarallisuuden ryöstö ja kuljettaminen Euroopan pankkeihin ja veroparatiiseihin oli maamme johdon tiedossa, mutta media vaikeni. Päinvastoin alkoholisoitunut ja korruptoitunut presidentti Jeltsin kuvattiin demokraattisin värein, olihan hän palvellut suurpääoman omistajien etua, kuten Ahtisaari aiemmin.

Totta kai presidentti Ahtisaari tiesi Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian Yhdysvalloille antaman tuen Balkanin maiden infrastruktuurin haltuunottamiseksi ja kansallisvarallisuuden ryöstämiseksi. Balkanin maat vajosivat kehitysmaiden luokkaan oltuaan varallisuudella mitattuna sijalla 24 maailmantilastoissa.

Venäjän presidentiksi valittu Vladimir Putin ei jatkanutkaan Jeltsinin viitoittamalla tiellä vaan totesi haluavansa edistää kansalaistensa parasta ja panevansa oligarkit, USA:n ja EU:n lempilapset, kuriin. Sen lisäksi presidentti Putin erityisesti Münchenin puheessaan toi esiin sen, että hän ei kannata Yhdysvaltojen (ja suurpääoman) johtamaa yksinapaista maailmanjärjestystä, vaan haluaa tasaveroisuuteen perustuvan moninapaisen maailmanjärjestyksen.

!980-luvun lopulla Neuvostoliiton presidentti Gorbatsoville oli luvattu, että mikäli hän tukee Saksojen yhdistymistä ja koko Saksan säilymistä NATO:n jäsenenä, NATO ei tule siirtymään tuumaakaan itään päin, kun Varsovan liitto purkautuu. Tämä lupaus rikottiin nopeasti ja nyt sotilasliitto NATO saartaa Venäjää.

 Presidentti Putinista tuli USA:n ja EU:n NATO-maiden vihollinen numero yksi.

Yhdysvalloille rasistinen ajattelu oli tuttua. Afro-amerikkalaiset saivat kansalaisoikeudet vasta 1960-luvulla, mikä ei ole merkinnyt rasismin loppumista. Venäläiset, kommunistit ja homot ovat olleet irrationaalisen vainon kohteina. Putinin valtaan tultua kaikki rasistinen energia on kohdistettu häneen.

Saksalainen asiantuntija, professori Schiffer, totesi Haagin rauhankongressissa vuonna 2015, että Hill&Knowlton markkinointifirma on palkattu edistämään Putin-vastaista propagandaa.Tuon markkinointifirman varatoimitusjohtaja on Ukrainan ja Yhdysvaltojen kaupallisen komitean jäsen, joka hyötyy Yhdysvaltojen EU:n tuella suorittaman Ukrainan  vallankaappausta seuranneesta Ukrainan infrastruktuurin haltuunotosta. Tunnetusti Yhdysvaltojen varapresidentti Bidenin poika Hunter tuli Ukrainan suurimman yksityisen energiafirman hallitukseen.

Yhdysvaltojen hallituksen, CIA:n ja EU:n tukema Ukrainan vallankaappaus ja laillisesti valitun presidentin ajo maanpakoon johti Ukrainan kriisiin, jonka arviossa Suomi on kokonaan menettänyt itsenäisen ajattelukykynsä. Ukrainan vallankaappaushallitus julisti "terrorismin vastaisen sodan" laillista presidenttiä kannattaneita ja väkivaltaista kaappausta vastustaneita itä-ukrainalaisia vastaan. Natsistisen väkivallan laajentumista Krimille pelänneet asukkaat halusivat kiireesti turvaan. He julistvat autonomisen alueensa itsenäiseksi ja äänestivät halustaan liittyä Venäjään, johon Krim on ennenkin kuulunut. Presidentti Putin tuki turvaa etsiviä krimiläisiä ja edellytti Venäjälle aina kuuluneen Sevastopolin laivastotukikohdan aseman säilymistä. Venäjä suostui krimiläisten toiveeseen liittyä Venäjään.

Suomen edustaja EU:n komissiossa, Olli Rehn, vastasi siitä, että lähentymissopimus Ukrainan kanssa oli huonosti neuvoteltu, eikä ollut ottanut huomioon Ukrainan taloudellisesti surkeaa asemaa, eikä sitä, että Ukrainan kansa vastusti NATO:on liittymistä. Sotilaalliset artiklat olivat  presidentti Janukovitsin hylkäämässä ehdotuksessa ensimmäisinä.

Suomen NATO-jäsenyyttä kannattava Kokoomus-puolue, valtamedia ja presidentti Ahtisaari ovat voimakkaasti kannattaneet Suomen liittämistä NATO:on. Suomen hallitusta johti Ukrainan kriisin aikana kokoomuksen Alexander Stubb. NATO-myönteinen media, pääministeri Stubb sekä ulkoministeri Tuomioja kukin tahollaan antoivat varsin yksipuolisen kuvan Ukrainan tapahtumista. USA:n, CIA:n, EU:n ja vallankaappausta valmistelleiden ukrainalaisten puoluejohtajien ja neo-natsien roolia tuskin mainittiin. Sen sijaan demokratiaa ja venäjänkielisten ukrainalaisten tasaveroisia ihmisoikeuksia vaativien ihmisten oikeuksia vähäteltiin tai ei mainittu ollenkaan.

Ukrainan kriisin yksipuolista tulkintaa on käytetty ponnahduslautana Suomen itsenäisyyden rapauttamiseksi. Ukrainan väkivaltainen vallankaappaus tapahtui helmikuussa 2014. Jo syyskuussa Suomen tasavallan presidentti Niinistö, ilman että sopimusta olisi käsitelty eduskunnassa tai että se olisi käännetty suomeksi, päätti Suomen liittymisestä NATO:n isäntämaasopimuksen. 

Ruotsi edellytti asian käsittelyä eduskunnassa ja että valtion alueelle ei saa tuoda ydinaseita. Suomen sopimuksessa näin ei lue.

Vuodesta 2015 lähtien Suomessa on ollut edellistäkin oikeistolaisempi hallitus. Vedoten valheelliseen ja yksipuoliseen tulkintaan Ukrainan kysymyksestä, Suomen hallitus on entisestään lisännyt sotilaallista varustautumista ja sotaharjoituksia yhdessä NATO-maiden kanssa.Suomen hallitus vetoaa Venäjän arvaamattomuuteen kun tosiasioihin perustuvassa kommunikaatiossa ensimmäiseksi luulisi tulevan USA:n johtama väkivaltainen vallankaappaus seurauksineen, johon Venäjä sitten reagoi. 

Yhdysvaltojen oltua Ukrainan vallankaappauksessa moottorina, sen reaktio syllisyyden projisoimiseksi Venäjään on ollut voimakas. Paitsi aseapua Ukrainalle USA on käytännössä johtanut Ukrainaa valitsemansa pääministerin kautta. Hallituksessa on ollut edustettuna monia kansallisuuksia, Yhdysvaltojen kansalainen valtiovarainministerinä. Vuoden 2015 alussa Yhdysvaltojen kongressi päätti, että presidentin (Obama) ei tarvitse enää kääntyä kongressin puoleen aloittaessaan sodan Venäjää vastaan.

Suomen armeijaa NATO:n kanssa yhteistyössä käytävässä sodassa johtaa yhdysvaltalainen. Yhdysvaltojen sotadoktriinin mukaan vihollinen on Venäjä. Kaikissa sotaharjoituksissa vihollinen on Venäjä.

Suomen kansa on jätetty päätöksenteon ulkopuolelle. Kansa ei halua liittyä NATO:on. Suomen tulisi olla puolueeton, itsenäinen ja vastata omasta puolustuksestaan. Itsenäisen kansan tulisi voida kokea, että sen tunnot vastaavat sitä mitä päättäjät tekevät.

Suomen media ja Suomessa sijaitseva NATO:n hybridikeskus, joka edistää NATO-propagandaa sekä Suomen hallitus yhdessä presidentin kanssa ovat vastuussa itsenäisyyden rapautumisesta.

Itsenäisyys edellyttää mahdollisuutta itsenäiseen ajatteluun, joka perustuu totuudelliseen informaatioon. Yhdessä toimivat, yhteistä päämäärää ajavat, tuntevat, eläytymään kykenevät ihmiset muodostavat itsenäisen valtion ytimen.Väkivaltaan, taloudelliseen kiristykseen ja vääriin tietoihin sopeutumista edellyttävän suurvalta USA:n kanssa liittoutuminen on tuhoamassa itsenäisyytemme.

Tilanteen pelastamiseksi tarvitsemme ratkaisevasti uudenlaisen eduskunnan ja moraalisen ryhdistäytyminen. Metoo, vege-ruoka ja ilmastoteot eivät riitä, sillä sota tekisi kaiken tuon turhaksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: menetetty itsenäisyys, EU-riippuvuus, NATO-riippuvuus, USA-riippuvuus

Kiristystä ja keppiä. Näin USA/EU-propaganda toimii

Maanantai 19.11.2018 klo 12:56 - Pirkko Turpeinen-Saari

Saksa on ollut sotilaallisesti miehitetty maa toisesta maailmansodasta lähtien. Viime viikkoina tähän tuskastunut Gerhard Schroeder on läksyttänyt USA:n suurlähettilästä. Schroedrin mukaan suurlähettiläs suhtautuu Saksaan kuin alusmaahansa eikä kuten itsenäiseen valtioon.

Olen aikaisemmissa blogeissani kuvannut CIA:n entisen päällikön, presidentti Reaganin varapresidentin ja myöhemmin presidentiksi valitun George H.W. Bushin toimia sosialististen maiden - Puolan, Neuvostoliiton, Jugoslavian ja Kiinan haavoittamiseksi, taloudellisen infrastruktuurin ja kansallisvarallisuuden ryöstämiseksi sekä lopulta Jugoslavian pommittamiseen turvautumiseksi yhteistyössä presidentti Clintonin kanssa.

Olen itse tutkinut ja teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja kuvannut Jugoslavian hajottamisen alkuvaiheita.

Korruptio ja propaganda ovat elimellisiä osatekijöitä USA:n ja EU:n lähtiessä ottamaan haltuunsa uusia alueita. Ennen Jugoslavian sodan alkusoittoa CIA:n entinen virkailija Robert Baer kuvasi kuinka hänellä jo vuonna 1990 oli mijoonia käytettävissään poliitikkojen lahjomiseen ja eripuran lietsomiseen toisen maailmansodan kokeneiden ryhmien kesken. 

Jo presidentti Reagan oli ottanut tavoitteekseen Jugoslavian hajottamisen. Tavoitteena oli Balkanin sotilaallinen haltuunotto sekä öljynkuljetus- ja huumeidenkuljetusreittien valvonta.

Serbien kohtalo on avainesimerkki siitä, mitä itsenäinen ajattelu, perustuslakien kunnioittaminen ja kansalaisoikeuksien puolustaminen maksaa silloin, kun kansakunnan itsenäisyys ei palvele USA:n ja EU:n tavoitteita.

Kysyin hiljattain ystävältäni, mikä ryhmä hänen mielestään oli Jugoslavian sodassa "pahis"? –Serbit, hän vastasi epäröimättä. – Tiesitkö että serbit olivat holokaustin uhreja ja kuolivat keskitysleireissä kuten juutalaisetkin? –En tiennyt. 

Jotta Jugoslavia saatiin sodan partaalle ja hajotusprosessi käyntiin, ehjän Jugoslavian puolustajat, jotka olivat keskitysleirien kauhujen jälkeen  kokeneet valtion turvakseen, oli demonisoitava.

EU-Saksa johti eurooppalaista Jugoslavian hajotusprosessia aseistaen ja tukien Kroatian neo-natseja. Presidentti Clinton vuorostaan tuki sekä Bosniaan tuotettuja jihadisteja että Kroatiassa ja Bosniassa taistelevia Yhdysvaltojen kouluttamia neo-natseja.Muut tärkeät jihadistien tukijat olivat Osama bin Laden sekä Third World Relif Agency.

Serbien demonisointia johti yhdysvaltalaiset albaani- ja kroaattilobbausfirmat työvälineenään markkinointitoimisto Ruder-Finn.

Valtamedia ei kirjoittanut mitään Yhdysvaltojen ja Saksan, Ranskan ja Iso-Britannian osuudesta Bosnian sodassa.Heidän tukensa Bosnian sodan ryhmille ja Kosovon albaanimafialle jäi pimentoon. Sen sijaan Ruder-Finn jakoi 400:lle avaintoimittajalle suurvaltojen doktriinin mukaista tietoa. Kukaan ei kirjoittanut Bosnian sodan aikana suoritetusta Neuvostoliitto/Venäjän ryöstöstä, Puolan solidaarisuuden korruptiosta tai Tianmenin aukion mielenosoitus-provokaatiosta.

Serbit eivät pommitusten uhan allakaan suostuneet maansa miehitykseen. He puolustivat perustuslakiaan ja kaikkien kansanryhmien tasaveroista asemaa Jugoslaviassa (Serbia/Montenegrossa).

Tällaisesta uppiniskaisuudesta USA/NATO-EU rankaisi uraanipommeilla. Kuten toisen maailmansodan aikana, Belgradia pommitettiin jatkuvasti. Presidentin virka-asuntoon yritettiin osua.

Natsit olivat epäonnistuneet serbien nöyryyttämisessä, eikä NATO/EU onnistunut sen paremmin siitä huolimatta, että maahan oli kohdistettu hirviömäiset talouspakotteet ja pommit räjähtelivät kautta Serbian yötä päivää.

USA/NATO-EU joutui alistumaan siihen, että koko Serbian miehitys ei tule onnistumaan. Sen sijaan YK päätti rauhansopimuksessa, että Serbian maakunta Kosovo tulee tilapäisesti YK/NATO-miehityksen alaiseksi, minkä miehityksen aikana kansanryhmien suhteet tulee järjestää rakentavasti.

YK/NATO-miehitys johti serbeihin kohdistuviin vainoihin. Sotilaiden valvovan silmän alla 150 usein keskiajalta peräisin olevaa serbien ortodoksikirkkoa ja luostaria tuhottiin albaanien juhliessa ympärillä. Ketään ei saatettu vastuuseen tuhosta ja murhista.

Yhdysvallat oli alun alkaen päättänyt rakentaa valtavan sotilastukikohdan Kosovoon Serbian alueelle. USA/NATO-EU:lle mielivalta ja kansainvälisten lakien rikkominen on arkipäivää. Serbeihin kohdistuva terrori sopi propagandaan, jota oli levitetty niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassa. Nythän serbit "saivat ansionsa mukaan".

Suomen presidentti Ahtisaari johti Kosovon "itsenäistymiseen" johtavia neuvotteluja. YK:n hallinnon alainen Serbian maakunta "itsenäistettiin" parlamentin kaltaisen, kaikkea laillista valtaa vailla olevan ihmisjoukon toimesta, jonka kansainväinen rikostuomioistuin ICJ katsoi toimineen yksityishenkilöinä, koska jos he olisivat toimineet jonakin virallisena elimenä, päätös olisi ollut YK:n päätöslauselman vastainen.

Samaan aikaan kun serbien fyysinen vaino Kosovossa jatkui, Kosovon infrastruktuurin ryöstö kansainvälisille sijoittajille lähti vauhtiin.

Mitään tällaista mandaattia YK:n virkamiehille ei ollut annettu. Serbian valtion omaisuutta alettiin ryöstää kuten Venäjän, Puolan ja Jugoslavian muiden jäännösvaltioiden kohdalla oli asianlaita. Serbian maakuntaa käsiteltiin kaikkien kansainvälisten normien vastaisesti. Mutta näinhän oli toimittu Venäjän, Puolan ryöstöissä ja Kiinan destabilointiyrityksessä. Ryöstö muuttuu lailliseksi kun sen tekevät Yhdysvallat ja sen NATO-liittolaiset.

Serbia ei ole alistunut siihen, että USA ja osa EU-maistakin on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden. Se pitää maakuntansa haluunottoa ryöstönä ja laittomana. Sitä se onkin, sillä YK:n rauhaan päätynyttä päätöslauselmaa 1244 ei ole koskaan purettu eikä mitätöity.

EU-maat painostavat ja kiristävät Serbiaa alistumaan Kosovon itsenäisyyden tunnustamiseen. Serbian luontainen ystävämaa on Venäjä. Venäjä loi Serbialle mahdollisuuden itsenäisyyteen vuonna 1878 sotimalla Turkkia vastaan. Myös Suomen kaarti sallistui tähän sotaan osana Venäjän armeijaa. Venäjää ja Serbiaa yhdistää myös yhteinen ortodoksinen uskonto.

EU ja Yhdysvallat yrittävät kiristää Serbiaa kaupan esteillä. Venäjälle asetetut talouspakotteet estävät kaupan EU-maiden läpi.

EU haluaa kiristää Serbiaa EU-jäsenyydellä. Ellei Serbia hyväksy maakuntansa ryöstöä, se ei pääse EU:n jäseneksi. EU kohtelee Serbiaa kuten objektia, ei kuten itsenäistä subjektia.

EU:n entisten siirtomaavaltojen ylemmyydentuntoista asennetta osoittivat myös ensimmäisen maailmansodan muistojuhlan tapahtumat. Ensimmäisessä maailmansodassa Serbia oli maa, jolla oli suurimmat siviili- ja sotilastappiot, yli miljoona kuollutta.

Presidentti Macron järjesti Pariisissa suuret juhlallisuudet kunnioittaakseen sodan uhreja. Serbian presidentti oli kuitenkin sijoitettu syrjään sivukorokkeelle, kun taas "mafia-valtio" Kosovo, Serbian maakunta, oli pääkorokkeella muiden "suurvaltojen" rinnalla.

Elinkaupasta ja äärimmäisen väkivaltaisesta huumekartellin johtamisesta epäiltyä Kosovon presidenttiä ei ole saatu vastaamaan teoistaan. Monet todistajat on jo tapettu ja uusista identiteeteistä huolimatta moni ei uskalla tulla todistamaan Hashim Thacia vastaan.

Kosovon elinkauppaa ja muita Kosovon albaanien suorittamia rikoksia tutkimaan on pystytetty Kosovo specialists Chamber- oikeusistuin. Yhdysvaltalaiset nimittävät tuomarit. EU maksaa kustannukset. Tuomarit eroavat tai erotetaan toinen toisensa jälkeen. Tuomioistuin ei ole ottanut käynnistyäkseen.

Suomen NATO:oon sitoutuneen valtamedian varassa jää vaille kaikkea oleellista tietoa maailmasta. USA/NATO-EU propaganda yritetään saada määrällisesti niin suureksi, että aivokapasitettia ei riitä muuhun. Propaganda ujutetaan uutisten ohella pakinoihin, sarjakuviin, lehdistä lainattuihin jne. Helsingin Sanomat on taitavin, mutta Yle katsojalukujensa puolesta myrkyllisin.

Georgian "sodan" propaganda oli belgialaisen mainostoimiston tehtävä ja Ukrainan kriisin "oikea kuvaus" ja presidentti Putinin demonisointi on annettu "Hill & Knowltonin" markkinointitoimistolle. Näin meitä johdetaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA/EU-propaganda, kiristäminen, uhkailu, nöyryyttäminen

Helsingin Sanomien pötypuheet Ukrainasta ja värivallankumouksista

Sunnuntai 22.7.2018 klo 14:01 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tänään Helsingin Sanomat toistaa Sunnuntai-liitteen Ukraina-jutussa jälleen kaikki jo komiikan rajan ylittävät pötypuheet Ukrainasta. Hesari on toistanut niitä jo neljän vuoden ajan yhtä uskollisesti kuin parhaat CIA:n soturit.

Hesari väittää Ukrainan johdon päättäneen läntisen Euroopan sijaan lähentyä Venäjää! Uskomatonta. Ukrainan talous oli täysin kietotunut Venäjään ja monin tavoin riippuvainen Venäjästä. Presidentti Janukovits oli Eurooppamyönteinen, mutta jopa Yle:n näyttämässä uutispätkässä totesi, että tässä vaiheessa EU:hun liittyminen olisi liian kallista. USA ja EU puskivat päälle kuin sokeat norsut. Suomen Olli Rehn lähentymis- ja talouskomissaarina ei kyennyt suorittamaan toteuttamiskelpoista valmistelua.

Syksyllä 2013 koko USA:n eliitti: Clintonin pariskunta, Soros, talouseliitti sekä EU:n eliitti, jotka olivat myötäilleet CIA:n vahvalla tuella Jugoslavian hajottamista sekä kaikkia ahneuden vaatimia toimia, kokoontuivat Ukrainan oligarkkien johdolla Krimin Jaltalla suunnittelemaan"suuren euforian vallassa" (The Economist) Ukrainan haltuunottoa. EU:n lähentymis artikloissa sotilaalliset artiklat ovat ensisijaisia, eli kaappausta suunniteltiin NATO-suhde edellä.

Maidanin mielenosoitukset olivat hyvin suunniteltuja. Jugoslavian presidentti Milosevicin kaatamisessa kunnostautunut Otpor- järjestö Popovin johdolla valmisteli nuorta väkeä mielenosoituksiin. Monissa lähteissä on paljastunut, että tarkka-ampujat tulivat osin Georgiasta (ovat itse kertoneet), osa oli Haarezin mukaan koulutettu Israelissa.

Helsingin Sanomat jaksaa puuduttavasti väittää, että hallituksen joukot olivat syyllisiä väkivaltaan. Näin ei ollut. Jopa Eestin ulkoministerin puhelussa Cathrine Ashtonin kanssa paljastui, että molemmat tiesivät tarkka-ampujien olleen "meikäläisiä" eli vallankaappaushallituksen kannattajia. Toisin sanoen EU oli sitä mieltä, että vallankaappaus oli "meidän" vallankaappaus. Samoin monissa lähteissä on kerrottu CIA:lla olleen kokonainen kerros käytettävissään Ukrainan sisäministeriössä. Obaman varapresidentti Biden johti vallankaappauksen jälkeistä Ukrainan hallintoa etänä. Vallankaappauksen jälkeisessä hallituksessa oli yhdysvaltalainen valtiovarainministeri. Muut ministerit olivat Liettuasta, Georgiasta, kuka mistäkin, vaikka hallituksen jäsenten olisi lain mukaan pitänyt olla Ukrainan kansalaisia. Bidenin poika tuli Ukrainan suurimman energia-yhtiön hallitukseen yhdessä Puolan ex-presidentin kanssa. Soros oli luvannut miljoonan GMO-viljelyyn. Amerikkalaiset öljy-yhtiöt olivat myös paikalla.Varapresidentti Biden kävi Radassa, parlamentissa, paikan päällä antamassa neuvoja. Hän kertoi puhuneensa puhelimessa Ukrainan pääministeri Jatsenjukin kanssa "enemmän kuin vaimonsa kanssa".

Helsingin Sanomien jutussa "mieleosoitusten jälkimainingeissa seurasi Krimin valtaus" ja Venäjän tukemat separatistijoukot "aloittivat sodan Ukrainan joukkoja vastaan". Jopas jotakin. Kansainvälisten ja kansallisen lain vastainen vallankaappaushallitus julisti "terrorismin vastaisen sodan" itä-ukrainalaisia vastaan, jotka eivät hyväksyneet vallankaappausta, venäjän-kielen aseman huononnusta, laillisen presidentin ajamista väkivallalla uhaten maanpakoon eikä natsistista mielivaltaa ja murhia.

On ymmärrettävää, että Helsingin Sanomat ei lojaaliudesta kirjoita mitään USA:n rikoksista 1991 Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajottamiseen liittyen. Se ei kerro presidentti George H.W. Bushin toimista yhdessä CIA:n, Soroksen ja muiden rahoituskanavien kautta Jeltsinin ja eräiden KGB:n jäsenten korruptoinissa ajamaan USA:n tavoitteita Neuvostoliiton/Venäjän infrastruktuurin haltuunottamiseksi ja yksityistämiseksi kuten mm. William Engdahl teoksessaan Manifest Destiny kuvaa. Hesari ei tietenkaan kerro myöskään siitä kuinka huolellisesti Reagan, Bush vanhempi ja CIA ja NED valmistelivat ja Clinton taputteli valmiiksi Jugoslavian hajottamisen ja Kosovon haltuunoton sotilastukikohdakseen.

Minkä kaaoksen George H. W. Bush IMF Summers ja talousguru Sacks saivat aikaan Venäjällä.Kansan äärimmäisen kurjuuden ja rikkaiden oligarkkien vallan. Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo katosivat. Odotettavissa oleva elinikä laski huomattavasti. Kansakunta, joka oli 45 vuotta aikaisemmin menettänyt 25 miljoonaa ihmistä sodassa, asetettiin USA:n ja Jeltsinin yksissätuumin toteuttaman katastrofin seurauksena jälleen paitsi fyysisen, myös henkisen tuhon partaalle.

Minun ikäiseni henkilö muistaa sen kuinka Suomi tässäkin asiassa presidentti Niinistön sanoja lainatakseni tarjosi "palveluksiaan". Kaikkein karmein pettymys Yhdysvaltojen johdolle oli se, että presidentti Putin ei ollutkaan Jeltsinin tavoin ostettavissa. Kun Putin vielä kehtasi ilmoittaa Münchenissä vuonna 2007 kannattavansa moninapaista maailmaa Yhdysvaltojen yksinvallan sijaan, USA ja EU "repivät pelihousunsa" niinkuin nuoriso sanoisi.

Kaikki tämä USA:n johtama ja EU:n myötäilemä gangsterismi oli satava jotenkin Putinin syyksi.

Putin ei alistunut väkivaltaisen vallankaappauksen seurauksiin, jotka uhkasivat Krimin venäläistä väestöä ja venäjänkielisiä ukrainalaisia Krimillä. Hän ei myöskään alistunut siihen, että Venäjän Sevastopolin sotilastukikohta tulisi NATO:n haltuun. Krimin asukkaat eivät olleet saaneet sanoa mielipidettään kun Krim siirrettiin Hrustsovin toimesta Neuvostoliiton sisällä Venäjältä Ukrainaan (Hrustsov oli ukrainalainen). Koko Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisen ajan 1991 lähtien Krimin asukkaat ovat pyrkineet palaamaan osaksi Venäjää. Myös 2014 suoritetun Venäjän mahdollistaman kansanäänestyksen jälkeen ja sen jälkeiset muut valtiolliset äänestykset ovat osoittaneet krimiläisten kokevan olevansa osa Venäjää.

Helsingin Sanomat on Suomen valtamedian valheellisimpia tekstejä tuottava alusta. Yle kompensoi uutistoimituksen pötypuheita kuitenkin aika-ajoin dokumeneilla, joissa globaali todellisuus joskus pilkahtaa. Sekään ei ole uskaltanut esittää Ukrainan natsi-taustaa ja natsi-todellisuutta kuvaavaa Oliver Stonen dokumenttia Ukrainan Maidanista ja siihen liittyvistä faktoista.

Koska valtioneuvoston Venäjä- vastaiseen hybridisotaan koulutettujen toimittajien nimilistaa ei ole julkistettu, Helsingin Sanomien ulkomaisille tiedotusvälineille propagoima "vapaa media" näyttäytyy kyseenalaisena. Pääteltävissä ainoastaan on, että Hesarin päätoimittaja on velvoittanut alaisensa toimimaan Venäjä-vastaisen hybridisodan viitekehyksessä. 

Kansalainen jää miettimään kuinka tehokas CIA:n NED:in ja Sorosin rahoitus on maassamme. Jugoslavian kohdalla asianomaiset rahoituksen saajat; rauhanjärjestöt, demokratia- ja ihmisoikeusjärjestöt, jotka myötäilevät yksinapaista yksityistämisiin ja  pääoman valtaan perustuvaa maailmankuvaa, eivät yleensä itse kertoneet tutkijoille rahoituslähteitä eikä summia. Sen sijaan tutkijat saivat tietää niistä rahoittavilta järjestöiltä itseltään. Youtubess nähtävissä oleva Boris Malagurskin dokumentti Weight of Chains II kuvaa tilannetta Jugoslavian jäännösvaltioiden, Serbian ja Kroatian osalta. Ensin on saatava valituksi johtoon korruptoitavissa olevat johtajat. Jos toiminta ei ole tavoitteiden mukaista, johtaja vaihdetaan tai tapetaan.

Niin yksinkertaista on globaali vallankäyttö länsimaalaisittain.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Putin, länsimainen vallankäyttö, Helsingin Sanomat, Ukraina, CIA, EU, propaganda

Suomi, oikeusvaltioko?

Tiistai 27.3.2018 klo 17:54

Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta päätti presidentti Niinistön johdolla karkottaa Suomesta venäläinen diplomaatti, seuraamuksena oletettuun syyllisyyteen Salisburyn myrkytykseen. Jään miettimään, onko Suomi oikeusvaltio?

Vietimme viime viikolla yli miljoona uhria vaatinen Irakin sodan alkamisen muistopäivää.  Tuohon USA:n aloittamaan sotaan liittyi solidaarisuudesta muun muassa Britannia ja Tanska, myöhemmin moni muu NATO-maa. Britannian tuolloisen pääministeri Tony Blairin syyllisyys brittien osallistumiseen on ollut pitkän aikaa komitean tutkittavana. Koko läntinen media eli sotaa kuin omaansa eivätkä puoli miljoonaa lapsiuhria herättäneet USA:n ulkoministeri Albrightissa muuta kuin kyynisen kommentin siitä, että nuo uhrit olivat "sopiva hinta".

Toinenkin vuosipäivä sattui viime viikolle – nimittäin Jugoslavian pommitusten vuosipäivä. USA:n ja Saksan ahneus sekä halu sotilaallisen ja taloudellisen vallan anastamiseen Balkanilla johti Jugoslavian hajottamiseen sodalla. Tuo hanke edellytti toisen maailmansodan holokaustin uhrien, serbien demonisoimista. Siihen käytettiin Ruder-Finn markkinointitoimistoa, jonka rahoittivat Yhdysvalloissa asuva albaani- ja kroaatti diaspora. Serbit näet halusivat säilyttää Jugoslavian liittovaltion, jossa kaikki kansanryhmät olivat saman arvoisia. Kansanmurha oli aiheuttanut serbeissä syvän turvattomuuden.

Kuten edellisessä blogissani palautin mieleenne, Suomi osallistui pommitusten mahdollistamiseen karulla tavalla. Suomen ulkopoliittinen johto esti kansainvälistä yhteisöä kuulemasta totuutta Racakin taistelusta, minkä totuuden suomalaiset oikeuslääkärit tiesivät, mutta Suomen ja Saksan ulkopoliittinen johto estivät tuon tiedon julkistamisen. Väärää tietoa tekosyynä hyväkseen käyttäen presidentti Clinton ja NATO ryhtyivät pommittamaan Jugoslaviaa, joka sitä ennen oli kieltäytynyt suostumasta koko valtionsa alueen NATO-miehitykseen. Tuhoiskuissa käytettiin uraanipommeja.

Pommitusten päätyttyä kesäkuussa 1999 Yhdysvallat ryhtyi välittömästi rakentamaan massiivista sotilastukikohtaansa Serbian alueelle Kosovoon. Saksa vuorostaan hankki itselleen Kroatian, Slovenian ja vähitellen koko muun Jugoslavian alueen maiden infrastruktuurin; vakuutuslaitokset, pankit, hotellit ja tiedotusvälineet.

Kyseinen tapahtuma oli ensimmäinen Suomen palvelus globaalia valtaa haalivalle USA:lle sekä siitä riippuvaiselle Saksalle. Teko merkitsi Suomen luopumista totuudesta kansainvälisissä suhteissa. Sen jälkeen Suomi "pääsi" osaksi samanmielisten joukkoa, josta tilasta ei ole enää paluuta entiseen. Olen kutsunut sitä nilkin rooliksi gangsteriporukassa.

Suomi hyväksyy nykyisin kyselemättä USA:n ja entisten siirtomaavaltojen ja nykyisten NATO-maiden edelleen jatkuvat sodat Afganistanissa, Irakissa, Syyriassa, Jemenissä. Taloudellinen ja aseellinen tuki terroristeille, silloin kun se edistää "liittolaisten" geopoliittisia päämääriä, joudutaan hyväksymään.

Useat brittipolitiikot ovat viitanneet oikeusistuimen Britanniassa tulleen siihen tulokseen, että ei ole varmaa, mitä Salisburyssa käytetty kemiallinen aine oli.Sen lisäksi ei ole mitään näyttöä siitä, että aine olisi peräisin Venäjältä.

Normaalin syyllisyyden selvittämisprosessin ohittaminen ja syyllisyyden julistaminen välittömästi tapahtuman jälkeen viittaa provokaatioon. Britannian hallitus on toistaiseksi tuntemattomin motiivein halunnut voimistaa russofobiaa ja erityisesti jo vuosia kestänyttä Putinin vastaista kampanjaa.

WILPF- rauhanjärjestön 100- vuotis juhlakokouksessa Haagissa muutama vuosi sitten saksalaisen Media Responsibility Instituutin johtaja Sabine Schiffer totesi Putinin vastaisen kampanjan olevan hyvin suunniteltu ja sitä edistämään on palkattu Hill&Knowlton markkinointitoimisto. Tällä markkinointitoimiston johdolla oli itselläänkin kytkös Ukrainan ja USA:n välisiin liikesuhteisiin. Toisin sanoen markkinointitoimisto edisti paitsi tilaajan etua, myös omaa taloudellista etuaan.

Suomen Yle on tarjonnut niukasti tietoa Salisburyn myrkytyksestä. Se on kokonaan unohtanut oikeusistuimen päätökset. Presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän tiedotustiaisuuden jälkeen olisi luullut, että Yle ja muut tiedotusvälineet olisivat kiireesti hankkineet ohjelmiinsa ja haastatteluihinsa kansinvälisen oikeuden asiantuntijoita. Sen sijaan Yle kutsui A-studioon mielipiteistään tunnetun ex-suurlähettiläs Himasen ja varmemmaksi vakuudeksi viittaa nettisivuilleen – jälleen mielipiteistään tunnettuun UPI:n johtajaan Teija Tiilikaiseen.

Tiedotusvälineet ovat visusti vaienneet myös siitä, mitkä maat eivät ole karkottaneet venäläisiä diplomaatteja. Luxemburg on edellyttänyt joitakin todisteita, ennenkuin reagoidaan. Irlanti, Portugal, Itävalta, Malta,Slovenia, Kypros ja Bulgaria eivät ole kiiruhtaneet päätöksissään. Miksi Suomi?

Harva poliitikko on kyseenalaistanut presidentin ja pääministerin päätöksen. Erkki Tuomioja on ilmoittanut facebook-sivuillaan, että hän ei olisi moista päätöstä tehnyt. Tosin hän heittää skorpionin piston Venäjälle päin – selustansa varmistaakseen. Hän toivoo, että Suomen oikeusvaltioperiaate ei laskeutuisi Venäjän tasolle!

Katsotaanpa: Montako miljoonia uhreja vaatinutta laitonta sotaa USA/EU on käynyt?

Ryhmä, johon Suomen halutaan samaistuvan on käynyt Irakin sotaa Irania vastaan, Jugoslavian hajottamissotaa, Afganistanin sotaa, Irakin sotaa, Libyan sotaa, Syyrian sotaa, Jemenin sotaa sekä välillisesti tukenut Israelia sen hyökätessä Libanoniin ja tuhotessa Gazan.

Toisen maailmansodan aikana 25 miljoonaa venäläistä uhrasi itsensä pelastaakseen Venäjän ja Euroopan natsismilta. Käsittääkseni Venäjä ei tule sallimaan Euroopassa nousevan natsismin hyväksymisen  ja juutalaisvastaisuuden leviämistä omien rajojensa sisälle.

Suomi tunnusti kiihkeän katolisen ja fasistisen Kroatian toisen maailmansodan aikana vaikka maa oli säätänyt serbien ja juutalaisten tuhoamisen oikeuttavat lait. Moni seikka politiikassamme muistuttaa tuota aikaa. Venäjä-vastaisuus on tullut serbi- ja juutalaisvastaisuuden tilalle. Venäläiset ja serbit ovat ortodokseja. Kuinka paljon Suomen ja EU:n päätöksissä heijastuu toisen maailmansodan kauhujen vastuun kieltäminen?

Britannian motiivit ehkä paljastuvat myöhemmin. EU:n edellyttämä solidaarisuus oikeusvaltion murentamisessa ennustaa pahaa. Suomen median myötäily on vastuutonta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomiko oikeusvaltio?, Venäläisen diplomaatin karkotus, presidentti Niinistö, pääministeri Sipilä, Yle,

Pressiklubi ja myrkytys Britanniassa

Lauantai 17.3.2018 klo 12:23 - Pirkko Turpeinen-Saari

Tämän viikon Pressiklubi sai haukkomaan henkeä. Onko tämä totta?Se oli vastuullisen median irvikuva. Yhtenäisenä toimittajajoukko Risto E.J. Penttilällä ryyditettynä analysoi Britannian myrkytystapahtumaa seurauksineen sekä eduskunnan välikohtausta Leena Meren ja Paavo Arhinmäen välillä.

Eduskunnan välikohtauksen kysymyksenasetteluna oli, löikö Paavo Arhinmäki Leena Merta?

Todistusaineistona käytettiin videota tapahtumasta. Sen nähtyään kukin osanottaja sai analysoida mitä mieltä oli väkivallan asteesta. Tarkastelu antoi mahdollisuuden objektiivisuuteen ja kukin tulkitsi tapahtuman omalla tavallaan.

Sitten päästiin Salisburyn myrkytystapahtumaan, jonka Britannian pääministeri on heti tuoreeltaan julistanut Venäjän tekemäksi koska myrkky on kehitetty Neuvostoliitossa. Pääministeri on antanut kaksi vaihtoehtoa tapahtuman selittämiseksi. Joko tekijä on venäläinen, hallituksen agentti tai Venäjä ei ole huolehtinut kemiallisten aineiden huolellisesta säilyttämisestä.

Suomen vastuullinen media ei ole tullut kertoneeksi, että Britannian parlamentissa labourin puheenjohtaja Jeremy Corbyn on kysynyt todisteita, joita pääministeri May ei ole pystynyt antamaan. Sen sijaan mediamme on kertonut ulkoministeri Johnsonin sanoneen, että syyllinen on itse presidentti Putin. Puolustusministeri vuorostaan on käskenyt Venäjän mennä pois ja pistää suunsa tukkoon!

Se mikä Pressiklubi-ohjelmaa katsoessa sai hämmästymään, oli toimittajien ja Risto E.J.Penttilän itsetyytyväinen välinpitämättömyys totuudesta. Samasta totuudesta, jota he vaalivat eduskunnan tapahtumia analysoidessaan. Toimintatapa oli vastuuton.

Kuinka tähän on tultu?

Osanottajista Taru Tujuselle, kokoomuksen entiselle toiminnanjohtajalle, riitti hänen sanojensa mukaan se, mitä päivälehdistä on lukenut. Muille näytti riittävän se, mitä Ison-Britannian pääministeri ja ulkoministeri ovat asiasta lausuneet. Saman mallin mukaan Suomessa on eräistä rikostapauksista kirjoitettu kirjoja ja valmistettu elokuvia ennen kuin oikeus on käsitellyt tapauksia. Toimittajat toimivat, tutkijoina, syyttäjinä, todistajina ja tuomareina.

Sama kaava on NATO:lla kriisialueilla. Se pidättää, syyttää, todistaa ja tuomitsee jäsenmaittensa rahoittamissa tuomioistuimissa henkilöitä, jotka ovat vastustaneet sen valtapäämääriä.

Tämä piittaamattomuus alkeellisimmastakaan juridisesta totuudesta on hämmentävää. Kun sen yhdistää vuosia Suomen mediassa jatkuneeseen russofobiseen lietsontaan tulee mieleen historia. Milloin olemme eläneet aikaa, jolloin natsismia muistuttavavat ennakkoluulot ja väkivaltaiset mielikuvat ovat olleet vallalla Suomen mediassa ja yhteiskunnallisessa elämässä?

Suomi ei ole käsitellyt natsisminaikaansa edes siinä määrin kuin sisällissotaa. Talvisodan alla otetuissa uutisfilmeissä voi nähdä helsinkiläisen yleisön nostavan kätensä natsitervehdykseen seuratessaan Neuvostoliiton lähetystön evakuointia. Syyskuun 14.päivänä 1939 Akateeminen Karjala-Seura julisti "Nyt on aika iskeä. Sotilaittemme uljas sankarihenki ja päällystömme henkinen ylivoimaisuus oppimattoman ja sivistymättömän ryssäläispäällystön rinnalla. Voittomme on varma. Kohta tulee hetki, jolloin emme enää taistele yksin."

Pressiklubin osanottajien sivistymätön ylemmyydentunne ja Venäjän hallituksen, erityisesti presidentti Putinin totuudenvastainen leimaaminen myrkyttäjäksi jätti mietteisiin.

Toinen historiallinen aikakausi, jolloin sama pidäkkeetön aggressiivisuus ja rasismi oli vallalla, oli ennen sisällissotaa talvella 1918. "Eräässä pääkaupungin porvarillisessa lehdessä 11.1.1918  sanotaan, että muutoin kyllä se vuoden 1870 ranskalainen resepti olisi käyttökelpoinen, ellei se tekisi tätä meidän itsenäisyyden saavuttamisaikaamme niin rumaksi ja siinä suhteessa siis tekisi pahaa vaikutusta. Tiedätte arvoisat edustajat, mikä resepti se oli. Kenraali Gallifet ammutti maahan syyllisiä ja syyttömiä, miehiä, naisia ja lapsiakin, teurasti niin kuin Chicagon teurastamoissa säälimättömästi teurastetaan eläimiä. Lähetettiin lisäksi kymmeniä miehiä, vallankumoustaistelijoita, vuosikausiksi vankisiirtoloihin kitumaan ja henkisesti ja ruumiillisesti surkastumaan. Ehkäpä Suomen porvaristossa on nyt niitä, joille tuo rauhoitustapa olisi mieleinen . Saadaan pelätä, että kun taistelun kuumuuteen joudutaan, semmoiseenkin ehkä erehdytään."sanoi Kullervo Manner Suomen eduskunnassa, jossa samana päivänä päätettiin suojeluskuntien muodostamisesta Suomen viralliseksi, porvareiden johtamaksi, luokka-armeijaksi.(teoksessani Lahtari, Punikki ja Teurastaja)

Medialla on keskeinen vaikutus joukkopsykoosin synnyttämisessä. Suomen media on siitä erikoisessa asemassa, että edellinen valtioneuvosto on lähettänyt toimittajia ja virkamiehiä opiskelemaan Venäjä-vastaista hybridisotaa Yhdysvaltoihin. Siten sensuurilla ja manipuloinnilla on valtioneuvoston siunaus. Lisäksi USAn ja NATO-EU:n hybridisota-keskuksen läsnälo Helsingissä vahvistaa sensuuria.

Kenraali Gallifet'in resepti tuli käyttöön Suomessakin sisällissodan jälkeen. Karjala-Seuran toivoma hyökkäys myös toteutui. Pullistelua on aina harrastettu jonkun vahvemman suojeluksessa. Sisällissodassa ja toisessa maailmansodassa Saksan ja natsi-Saksan liittolaisena, nyt "turvassa" NATO-EUn selän takana. Emme taistele yksin. Emme ole valheellisia, oikeudenkäynnin säännöistä piittaamattomia yksin. Olemme yli 20 vuotta myötäilleet kaikkia EU:n entisten siirtomaavaltojen vallanhaluisia ja laittomia toimia.

Olemme menettäneet paitsi itsenäisyytemme, myös moraalimme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pressiklubi, Skripalin myrkytys, vastuullinen media, Suomen valtioneuvosto, hybridisota Venäjää vastaan

Unto Hämäläinen, missä on pihvi?

Sunnuntai 7.1.2018 klo 11:55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Unto Hämäläinen jatkaa viimeisessä Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä tutuksi tullutta historian popularisointiaan. Hän kuvaa talvisodan jälkeistä aikaa ja sitä kuinka Neuvostoliitto vaikutti vahvasti siihen, kenet se halusi valittavan Suomen presidentiksi.

Unto Hämäläinen ei sanallakaan mainitse miksi tätä vaikuttamista harjoitettiin. Hämäläisen kuvauksessa Neuvostoliitolla oli vain musta lista, jolle osa suomalaisia poliitikkoja päätyi.

Hämäläinen aloittaa tarinansa 5.12.1940. Paasikivi, Suomen Moskovan lähettiläs herätettiin ennen keskiyötä, koska ulkoministeri Molotovilla oli asiaa. Molotov kertoi Paasikivelle kuulleensa, että presidentti Kallio on pyytänyt eroa sairauden vuoksi ja 300 valitsijamiestä kokoontuisi piakkoin Helsinkiin valitsemaan uuden presidentin. "Haluaako Suomi rauhaa Neuvostoliiton kanssa – sen tulemme päättelemään siitä, kuka valitaan presidentiksi", luetellen neljä sopimatonta nimeä, jotka olivat Tanner, Mannerheim, Svinhufvud ja Kivimäki.

" Elettiin välirauhan aikaa, ja Euroopassa riehui toinen maailmansota. Suomi oli maaliskuussa 1940 joutunut solmimaan ankarin ehdoin talvisodan rauhan. Stalin ja Hitler olivat liitossa keskenään. Kahden diktaattorin sopimuksella Suomi kuului Stalinille,"kirjoittaa Hämäläinen.

"Hitler tosin suunnitteli salassa hyökkäystä Neuvostoliittoon, ja hänen lähipiirissään kaavailtiin Suomen vetämistä Saksan puolelle."

Molotov antoi suosikkiensa nimilistan Paasikivelle, joka on "arvokas historiallinen dokumentti, sillä Paasikiven ja Molotovin tapaamisesta alkoi itsenäisen Suomen historiassa surullinen aika, jota me suomalaiset emme mielellämme muistele".

"Neljänkymmenen vuoden aikana Suomi ei saanut valita presidenttiä yhtä ainutta kertaa ilman Neuvostoliiton painostusta", jatkaa Hämäläinen.

Hämäläinen unohtaa ilmeisen tarkoituksellisesti miksi eroava presidentti Kallio oli sairastunut. Mannerheim oli nimittäin kutsunut natsi-Saksan armeijan Suomeen yli 3 kuukautta ennen Paasikiven saamaa yöllistä herätystä. Kutsuminen oli tapahtunut presidentin, ylipäällikön selän takana. Myöskään hallitusta, puhumattakaan eduskunnasta ei oltu informoitu. Presidentin kuullessa asiasta, hän järkyttyi ja sai halvauskohtauksen, josta ei koskaan enää toipunut terveeksi.

Tilanne muistuttaa presidentti Niinistön suorittamaa USA/NATO:n isäntämaasopimuksen allekirjoittamista hallituksen ja eduskunnan selän takana syyskuussa 2014. Sopimusta ei ollut edes käännetty suomeksi, puhumattakaan, että sitä olisi käsitelty peustuslain mukaisesti eduskunnassa.

Hämäläinen unohtaa siis mainita, että Suomi oli kutsunut elokuussa 1940 Saksan armeijan Lappiin ja valmisteli tiestöä siellä saksankielisin tienviitoin, järjesti olosuhteet parhain päin. Suomen Lapin armeija oli Saksan armeijan alaisuudessa.Jopa tulevat Itä-Karjalan keskitysleiritkin suunniteltiin saksalaisten innoittamina hyvissä ajoi ennen yhteishyökkäystä Neuvostoliittoon kesällä 1941. Demokratiaa ja rauhaa kannattavat toisinajattelijat olivat vankiloissa, myöhemmin jopa Koverin keskitysleirillä. Vaalikelpoisuus oli estetty suurelta määrältä suomalaisia.

Arveleeko Hämäläinen, että Neuvostoliitto ei olisi tiennyt Saksan armeijan ja Suomen armeijan suhteista. Suomen henkinen ilmapiiri oli natsimyönteinen ja saksalaisia ihailtiin. Kyse oli tietenkin suomalaisten luotettavuudesta. Voiko presidentin sanaan luottaa, vai onko konekivääri selän takana piilossa.

Sodan jälkeen liittoutuneet edellyttivät rauhansopimuksessa fasistisiksi luonnehdittujen järjestöjen kieltämistä.Näiden kannattajat eivät hävinneet mihinkään – ei myöskään poliitikkojen piiristä.

Käsittääkseni Neuvostoliitolla oli perusteltu syy suhtautua torjuvasti militaristisiin ja nyrkki taskussa toimiviin henkilöihin. Nämä joukot tuottivat myös presidentti Kekkoselle eniten huolta hänen pyrkiessään rakentamaan aitoa luottamusta Suomen ja Neuvostoliiton välille.

Hämäläinen kuvaa suomalaisten ja neuvostoliittolaisten poliitikkojen toiminnan pelinä, ilman sisältöä. Siitä päästäänkin jutun huipennukseen. " Yrittääkö Venäjä jälleen vaikuttaa Suomen presidentin valintaan – mutta nyt uusin keinoin?"

Hämäläisen julkaisualusta HelsinginSanomat on tunnettu Erkon lehtenä - amerikkalaisvaikutteisena julkaisuna. Talvisotaa kutsuttiin puolustus/ulkoministeri Erkon sodaksi. Talvisodan alla Erkko kutsui Suomeen niin Ison-Britannian kuin Saksan armeijoiden komentajat kesällä 1939. Suursotaharjoituksia seurasivat myös kaikki muut Suomeen akkreditoidut sotilasasiamiehet paitsi Neuostoliiton edustaja. Sodan alla Hitler lupasi, että Saksa ei estä Ruotsia auttamasta Suomea tulevassa sodassa. Pohjoismaiden päämiehet kokouksessaan juuri talvisodan alla ilmottivat uskovansa Suomen pärjäävän tulevassa sodassa. Jo syyskuussa Akateeminen Karjalaseura uhosi – nyt on aika iskeä! Erkko kielsi Neuvostoliittoon sodan alla matkanneita neuvottelijoita suostumasta Neuvostoliiton sovitteluehdotuksiin, todistaa Tanner.

Kaikki merkittävät tiedotusvälineet ovat jo yli vuosikymmen ilmoitaneet tukevansa Suomen liittymistä NATOon. Ne luonnolisesti ovat tehneet väliajan intensiivistä työtä liittymisen eteen. Markkinoinnin tuotoksena on sopivasti odotetun roolinsa näyttelevä presidentti Niinistö. Emme ole kuulleet häneltä ainoatakaan analyyttistä esitystä globaalista maailmantilasta. Sen sijaan hän piiloutuu NATO/EUn kannanottojen taakse korvaten totuuden tarkoituksenmukaisuudella.

Hän on vaiennut NATO/EU:n toimista globaalien pääomapiirien vallan laajentumisen mahdollistajana. Kuinka mielivalta ja laittomuus ovat korvanneet valtioiden suvereniteetin ja kansainväliset lait. NATO/EU on liittoutunut jihadistien ja natsien kanssa (Kroatia, Bosnia, Kosovo, Syyria, Ukraina,Tsetsenia) polkien alleen omat ja muiden perustuslait silloin kun mielivalta on palvellut heidän tarkoitusperiään.

Eräät kustantajat ovat kertoneet totuutta arvostavien toimittajien siirtyneen järjestöjen pääsihteereiksi tai yritysten palvelukseen koska nykyisessä valheellisessa ilmapiirissä ei voi kirjoittaa, mikä on totta.

Nyt toimittajan, myös Hämäläisen, jopa eläkkeellä, julkaisualustastaan riippuen on julistettava Venäjän vaikutamisyritysten vaaraa, koska se on muotia Yhdysvaltojen äärimmäisen aggressiivisessa yhteiskunnallisessa ilmapiirissä. Mitään vaikuttamista ei ole todistettu olleen, mutta Hämäläinen suhtautuu siihen tosiasiana. Yhdysvaltojen ja NATOn hybridikeskus Suomessa vaikuttaa ilmeisesti niin, että paitsi toimittajat myös tasavallan nykyinen presidentti haluavat mukautua sen toiveisiin. Suomen sisäministeriössä ei vielä ole kokonaista kerrosta varattu CIA:n virkailijoille kuten Ukrainassa Maidanin aikaan, mutta vaikutus on sama.

Myös suomalaiset rakastavat sitä kun USA:ta palvelleet virkamiehet saavat Nobelin palkintoja osallistuttuaan tuon globaalin vallankäyttäjän sotien ja vallan laajentamisen mahdollistamiseen. Sotaleikit ja sotaan valmistautuminen aiheuttavat monissa sellaista värinää, että tuntuu kuin olisi elossa. Neuvostoliitto halusi tylsää rauhaa ja hyvinvointia niin itselleen kuin meille suomalaisille. Se yritti suorastaan "pakottaa" meidät rauhanomaisiksi. Neuvostoliiton kadottua olemme päässeet taas tuttuun militaristiseen pöhinään Niinistön, kokoomuksen ja lopunkin aseveliakselin myötä.

Tähänkö Unto Hämäläinen haluat meitä jälleen totuttaa?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Unto Hämäläinen, Helsingin Sanomat, Niinistö, Suomen presidentinvaalit, Neuvostoliiton suosikkipresidentit, Venäjän hybridivaikuttaminen vaaleihin

EU, Espanja, Kreikka ja militarismi

Maanantai 23.10.2017 klo 12:13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen mielenkiinnolla seurannut EU:n kehitystä oikeisto-militarismin suuntaan. Liittoutumattoman, sosialistisen Jugoslavian suunnitelmallinen aseellinen tuhoaminen oli vain alkupala  USA:n ja Saksan ahneessa Balkanin infrastruktuurin haltuunotossa vuoteen 1999 mennessä. Nato-miehitys Bosniaan ja USA:n sotilastukikohdan rakentaminen Serbian alueelle Kosovon maakuntaan NATO-miehityksen aikana olivat vain sotilaallinen saavutus, johon tähdättiin. Vakuutuslaitokset, pankit, yritykset ja media tulivat haltuunotetuiksi vähitellen.

Ahneuden johdettua myös Euroopan pankkikriisiin, erityisesti Saksa alkoi EU:n euroryhmässä organisoida omien ja Ranskan pankkien triljoona-velkoja äärimmäisellä vallankäytöllä, joka kohdistettiin Kreikkaan ja muihin pieniin EU-maihin.

Euroopan komissio, Euroopan keskuspankki ja IMF miehttivät Kreikan valtionhallinnon omilla  virkamiehillään. "Troika" lopetti Kreikan valtion TV-kanavan, jolloin vain kaupalliset kanavat jäivät jäljelle. Ne vuorostaan uutisoivat "troikan" vallankäyttöön perustuvia ja Kreikan raha-eliittiä palvelevia uutisia. Vuoden 2015 valtiovarainministeri Yanis Varoufakis on nauhoittamiensa keskustelujen pohjalta julkaisemassaan kirjassa Adults in the Room; my battle with the European deep establishmet, kuvannut EU:n hyytäviä vallankäytön mekanismeja.

Propagandalla on vallankäytössä keskeinen osuus. Komission virkamiehet lähettivät tiedotusvälineille jo euroryhmän kokouksen aikana haluamansa tulkinnan kokouksen kulusta. Kun tiedotusvälineiden edustajat haastattelivat Varoufakista kokouksen jälkeen, oli heillä jo valmis tulkinta asioiden "oikeasta" laidasta.

Huolimatta Kreikan kansan vaaleissa ilmaisemasta tahdosta pääministeri Tsipras pakotettiin/kiristettiin alistumaan "troikan" tahtoon, mitä äänestyksessä oli vastustettu.

Kreikassa vallitsi sotilasdiktatuuri 1967 - 1974. Kuninkaan kotiaresti, pääministerin vangitseminen, 3000 kommunistin vangitseminen ja ulkonaliikkumiskiellot olivat vain eräitä  oikeistodiktatuurin piirteitä. 

Kreikan oikeistoa tukeva eliitti tallettaa rahansa Sveitsissä, ei maksa veroja ja käyttää median avulla valtaa synnyttäen myös äärioikeistolle toimintamahdollisuuden, mikä ilmenee fyysisenä väkivaltana. Sotilaallisen vallan paine ja katujen väkivalta luo Kreikkaan demokratiaa uhkaavan ilmapiirin. EU tukee toimintatavoillaan kehitystä, jossa totuudella ei ole merkitystä.

Viime päivinä olemme seuranneet vastaavaa entisen sotilasdiktatuurin Espanjan kehityksessä. 

Sisällissota, jossa laillinen tasavaltalaisarmeija hävisi kenraali Francon äärioikeistolaiselle falangistiarmeijalle, päättyi Francon julmaan sotilasdiktatuuriin. Franco liittoutui ideologisesti Hitlerin kanssa ja sai tältä sivustatukea.

Jo 1950-luvulla Yhdysvallat perusti kolme sotilastukikohtaa Espanjaan.

Diktatuuri päättyi vasta Francon kuolemaan 1975. Espanjassa on runsaasti väestöä, joka hyötyi taloudellisesti diktatuurin ajasta ja suhtautuu siihen myönteisesti – tai ei ainakaan halua, että sotilasdiktatuurin aikaisia rikoksia kaivettaisiin esiin ja tutkittaisiin. 

Catalonia oli poikkeuksellisen sorron alla. Catalonian kieli oli kielletty ja demokratia-aktivistit olivat vainottuja tai vankiloissa. Siten Catalonian väestössä suhtautuminen itsemääräämisoikeuteen on varsin ymmärrettävää.

Espanjan pääministeri Mario Rajoy'n puolue PP on Francon falangistipuolueen jatke. Osa ministereistä on kuulunut falangistipuolueen järjestöihin. Hallituksen suhtautuminen Catalonian itsenäistymispyrkimyksiin on näin ollen loogista. Sotilasvallan mekanismien sisäistäminen tekee mahdolliseksi sotilaallisen vallan käytön kansan kurissapitämisessä.

Rajoyn toimet Catalonialaisten kurissapitämiseksi muistuttavat EU:n toimia kreikkalaisten kurissapitämiseksi. Rajoy on ilmoittanut vaihtavansa Catalonian virkamiehet Espanjan hallituksen virkamiehiin, sulkevansa Catalonian televisiokanavan ja ehkä vangitsevansa autonomisen hallinnon johtomiehet. EU puolestaan kiristi kesällä 2015 Kreikan hallitusta erottamaan suoraselkäisen valtiovarainministeri Varoufakiksen. Käskyjä tulimyös USA:n hallitsemasta IMF:stä ja jopa kulisseissa suurpääomaa edustavalta George Sorokselta.

Larry Summers oli kysynyt Varoufakikselta, haluaako tämä kuulua sisäpiiriin vai toimia  ulkopuolella. Varoufakis määritteli itsensä ulkopuoliseksi.

Kreikan ja Espanjan tapahtumat osoittavat, että ylikansallista pääomaa palvelevat politrukit, EU:n ja USA:n sisäpiiriläiset, määrittävät sen, millä menetelmillä pääoman valtaa laajennetaan. Aseellisesti, propagandalla ja taloudellisesti kuten Jugoslaviassa. Tai sitten hallinnollisella ja taloudellisella vallankaappauksella propagandalla ryyditettynä kuten Kreikassa. Tai sitten annetaan vain jäsenvaltion hoitaa itse asiansa lainaten menetelmä- paletin sen käyttöön kuten Espanjassa.

Propagandan valta on ratkaiseva. Kun nyt tänään odotamme Bosnian serbikenraali Ratko Mladicin tuomiota Haagin NATO:n rahoittamasta tribunaalista, voimme vain todeta, että USA:n ja NATO/EU:n valta on tällä hetkellä massiivinen. Jokaisen tuntevan ja demokratiaa arvostavan kansalaisen on opittava kiistämään se – muussa tapauksessa militarismin vahvistumisen myötä demokratiasta ei ole enää mitään jäljellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sotilasdiktatuuri, Kreikka, Espanja, EU, militarismi

Onko Euroopan demokratia Saksan johdolla jo tuhottu?

Sunnuntai 27.8.2017 klo 10:39 - Pirkko Turpeinen-Saari

Luin vastailmestyneen Yanis Varoufakisin trillerin Adults in the Room; my battle with Europe's deep establishment. Mitään niin tyhjentävää kokoaisesitystä Euroopan demokratian katastrofaalisesta tilasta en ole lukenut.

Varoufakiksen luova, älykäs kirjoittajan ote tekee kokonaisuudesta näytelmän, jonka päänäyttelijöitä ovat monet Euroopan vaikuttajat kuten liittokansleri Angela Merkel, Saksan valtiovarainministeri Wolfgang Schäuble, Euroopan keskuspankinjohtaja Mario Draghi, IMF:n pääjohtaja Christine Lagarde sekä Euroryhmän johtaja Jeroen Dijsselbloem.

Varoufakis kuvaa pankkikriisin uhrit ja konnat. Kreikka ajautui konkurssiin 2010. Saksan ja Ranskan keskeiset suuret pankit olivat ajautuneet vaikeuksiin, saksalaiset pankit Yhdysvaltojen lainamarkkinoilla ja Ranskalaiset lainoittaessaan Portugalia, Espanjaa, Italiaa ja Kreikkaa. 

Otsikolla "It was the (French and German) banks, stupid! Varoufakis kuvaa yksityiskohtaisesti miten tämä pankkien 1,76 triljoonan euron ongelma hoidettiin keräämättä pelastuspakettia saksalaisilta ja ranskalaisilta veronmaksajilta muuta kuin osittain. Merkel ei sen enempää kuin presidentti Sarkozykaan uskaltaneet pyytää parlamenteiltaan tuota summaa. Sen sijaan ryhdyttiin keräämään "lainoja" Kreikalle, konkurssiin menneelle valtiolle, samalla kun Kreikan hallituksen virastot miehitettiin "troikan" eli EU:n IMF:n ja keskuspankin virkamiehillä.

Keksittiin kahdenväliset lainaohjelmat. Siten lainat eivät tulisi EU:lta vaan Saksalta Kreikalle, Irlannilta Kreikalle, Suomelta Kreikalle jne. Tietämättöminä siitä, että nämä maat maksoivat itse asiassa Saksan ja Ranskan pankkien virheistä, ne luulivat tukevansa rinta rinnan vaikeuksissa olevia kreikkalaisia.

Siinä samassa kun nämä kahdenväliset "lainat" saapuivat Kreikan valtiovarainministeriöön, alkoi "Operation offload" eli raha siirrettiin välittömästi Saksan ja Ranskan pankkeihin. Jo joulukuuhun 2012 mennessä pankkien vakavaraisuus oli palautettu.

Tällä näytelmällä oli kauaskantoiset seuraukset Kreikalle. Maa oli taloudellisesti ja myös poliittisesti miehitetty. Saksa vaati kuri- ja leikkauspolitiikkaa, joka aiheutti vuodesta toiseen syvenevän kansantuotteen laskun samalla kun velka ja velkojen korot nousivat rakettimaisesti. 

Miehityksen keskeinen piirre oli poliittinen. Köyhät kyykkyyn mentaliteetti, mikä kärjistyi Syriza-puolueen noustua valtaan ja Varoufakiksen aloittaessa puolen vuoden valtiovarainministeri-pestinsä. Mitä älykkäämmin, luovemmin ja tieteellisimmin perustein Varoufakis osoitti EU:n euroryhmän ja Saksan valtiovarainministeri Schäublen virheellisen politiikan seuraukset sitä aggressiivisemmin euroryhmä suhtautui häneen. 

Troika liittoutui veroja välttelevän Kreikan eliitin ja äärioikeiston kanssa. Valtion TV- kanava vaadittiin lopetettavaksi ja vain oligarkkien rahoittamat TV-kanavat saivat toimia. Nämä luonnollisesti tarjosivat vain euroryhmän välittämää viestiä. Tästä huolimatta Kreikan kansa äänesti troikan vaatimuksiin alistumista vastaan kesällä 2015. Talvella samana vuonna Varoufakis oli valittu parlamenttiin 150.000 äänellä, mikä on korkein äänimäärä Kreikan historiassa.

Troikan virkamiehet olivat vallanneet myös valtiovarainministeriön. Vaikka Varoufakis oli ministeri, hänellä ei ollut valtaa ministeriönsä alaiseen verovirastoon. Kreikan liikevaihtoveroa piti korotta järjettömiä, kilpailuykyä haavoittavia, määriä. 

Syrizan hallitus peloteltiin jo puolessa vuodessa alistumaan ja pääministeri Tsipras valitsi Varoufakiksen ajaman velkojen järjestelyn, oikeudenmukaisuuden ja moraalisen vastuun sijaan alistumisen troikan tahtoon ja loputtomaan lainanäytelmään. Kuvaavaa on se, että EU ja IMF ja Euroopan keskuspankki soveltavat Varoufakiksen suosittelemia menettelyjä Ukrainassa!

Kirja on trilleri. Euroryhmän kokouksissa  Suomen edustaja näyttäytyy  Itä-Euroopan maiden kanssa Schäublen tahdottomana epäitsenäisenä taustalaulajana. Pelkästään tuon ryhmän kokousten kuvaukset muodostaisivat näytelmän käsikirjoiuksen.

Oikeudenmukaisuutta ja demokratiaa kannattavalle kansalaiselle euroryhmän, Schäublen ja Merkelin toiminta vaikuttaa rikolliselta. Mutta se antaa ajattelemisen aihetta myös laajemmin minkälaista Saksa-johtoinen politiikka Euroopassa on.

Kreikan kohdalla maan valloittamiseen riitti taloudellinen pakkovalta. Heinäkuun 2015 kriisissä osa Kreikan hallituksen jäsenistä pelkäsi jo sotilaallista vallankaappausta viime vuosisadan alun ja vuoden 1967 malliin. Köyhät ja taloudellisen tuottavuuden työllään rakentavat kansalaiset ajettiin alistumaan. Kun hallituskin alistui, ei kestänyt kauaakaan kun vanha oligarkkien valta oli troikan avulla palautettu. George Soroskin yhtyi Varoufakiksen erottamista vaativien kuoroon.

Varoufakiksen kuvaus Kreikasta saa ajattelemaan, millä tavalla Kreikan kohtalo eroaa Jugoslavian tai Ukrainan kohtalosta. Saksa on ollut Yhdysvaltojen rinnalla keskeinen toimija kaikissa kolmessa vallankaappauksesa.

Miksi Jugoslavian haltuunotossa käytettiin aseita, samoin Ukrainassa? Jugoslavian holokaustin kokenut serbienemmistö oli hakenut turvaa liittovaltiosta. Pahaksi onneksi johtajat olivat kommunisteja. Heidät oli helppo demonisoida ja saada heidän työläisneuvostonsa näyttämään vähemmän merkittäviltä kuin aseisiin turvautuva liberaalidemokratia, mitä Saksa ja Yhdysvallat propagoivat. Eittämättä tulee mieleen, että taustalla on rasistinen asenne, jonka perusteella katsotaan Balkanin asukkaiden olevan vähemmän kehittyneitä koska uskovat taloudeliseen demokratiaan työläisneuvostojen kautta.

Varoufakiksen kirja avaa melko pessimistisen kuvan Euroopan demokratiasta. Suuryritysten kartellina alkanut EU ei ehkä koskaan ole pitänytkään demokratiaa tärkeänä. Demokratia on ollut ehkä viikunanlehti peittämään taloudellista valtaa, joka kehittyy väkivaltaiseksi ja dialogin tuhoavaksi muuttuakseen sitten aselliseksi väkivallaksi, jossa demokratian perään ei enää kysellä.

Fasististen liikkeiden nousu Kreikassa, Saksan tuki neo-natseille Kroatiassa ja Ukrainassa tienä taloudelliseen ja sotilaalliseen valtaan Euroopassa Yhdysvaltojen tuella herättää pahoja muistoja oman sukupolveni lapsuuden ajoilta. Kuuluuko Suomi jälleen Saksan vasalleihin ja kuinka totaalisesti poliittinen johtomme on siihen alistumassa jää nähtäväksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Saksan vallankäyttö EUssa, Adults in the room, Varoufakis, Merkel, Schäuble, Draghi, Lagarde, Kreikka, Saksan ja Ranskan pankit

Sipilän hallitus määrittelee valeuutiset ja luotettavat suomalaiset

Keskiviikko 2.8.2017 klo 13:55 - Pirkko Turpeinen-Saari

Valtioneuvoston tiedottaja Markku Mantila esiintyi eilen Yle:n Päivän kasvo-ohjelmassa otsikkonaan "Venäjän propaganda". Keskustelu aloitettiin Ilta-Sanomissa esitetystä tiedosta, jonka mukaan Venäjän televisiossa olisi väitetty Suomen laukaisseen talvisodan aloittaneet Mainilan laukaukset. Tästä aiheesta siirryttiin nopeasti Ukrainan kriisiin. Mantila vetosi suomalaisten korkeaan koulutustasoon, jonka perusteella hän uskoi suomalaisten olevan vastustuskykyisiä Venäjän propagandalle eikä pitänyt todennäköisenä, että suomalaiset uskoisivat valeuutisiin. Hän otti esiin päinvastaisena esimerkkinä Tsekin, jossa suoritetussa kyselyssä osa kansalaisista pitää todennäköisenä USA:n ja NATOn sekaantumista Ukrainan kriisin aloittamiseen, joka siis hänen mielestään on valeuutinen.

Edellämainitusta on pääteltävissä, että usko siihen kuka aloitti Ukrainan vallankaappauksen jakaa Sipilän hallituksen mielestä kansalaiset tosiasioita uskoviin ja valeuutisia uskoviin.

Markku Mantila valtioneuvoston tiedottajana ei voi puhua omiaan, vaan hän puhuu sitä, mitä valtioneuvosto haluaa hänen puhuvan.

Tämä selkeä ulostulo antaa selityksen sille, miksi presidentti Niinistö kerta toisensa jälkeen sanoo olevansa presidentti Putinin kanssa eri mieltä, mutta keskustelevansa tältä pohjalta.

Tosiasioiden pohjalta asioita tarkastelevat kansalaiset eivät alistu helposti tähän diktatoriseen Sipilän hallituksen ja Yle:n piirtämään jakoon. Emme elä enää toisen maailmansodan aikaa, jolloin SAT/VIA järjestö huolehti muun sensuurin kera siitä, että suomalaiset saivat vain yhtä totuutta. Sodan päätyttyä jokaiseen suomalaiseen kylään ulottunut urkinta ja mielipiteenmuokkausjärjestö lopetettiin ja siihen liittyvät paperit tuhottiin kuten kaikki muutkin Mannerheimin ja sodan johdon arkistot.

Tämän arkistojen tuhon jälkeen valkoisen Suomen on ollut helppoa rakentaa historiansa haluamakseen sankaritarinaksi muistelmien ja sotapropagandaa sisältävien dokumenttien varaan.

Pääasiallisesti yhdysvaltalaisista ja kanadalaisista lähteistä piirtyy toisenlainen kuvan Ukrainan vallankaappauksesta. Sitähän oli valmisteltu vuosikausia aivan tyypillisellä kaavalla. Tällä kertaa mainostoimisto Hill& Knowlton huolehti propagandasta. Kuten yleensä värivallankumouksissa, alunperin Jugoslavialainen Otpor järjestö (Yhdysvalatlaisen Stratforin kanssa yhteistyössä) Popov-johtajansa johdolla organisoitui kansalaisten kanssa, jotka olivat perustellusti tyytymättömiä korruptioon ja oligarkien valtaan. Näiden tyytymättömien ihmisten toiminta oli helppo kanavoida hallitusta ja presidenttiä vastaan, joka viivytteli EU:n lähentymissopimuksen solmimisessa perustellen sitä taloudellisella mahdottomuudella.

Valtioiden tasolla USA, EU ja NATO painoivat päälle, kukin omista intresseistään käsin. NATO:n intresseissä oli laajentua Ukrainaan vaikka 70 % ukrainalaisista vastusti NATOa. USA:n intresseissä oli paitsi sotilaallinen "miehitys" myös taloudellinen -osuus maataloudessa, jonka GMO viljelyyn Soros oli varannut miljardin sekä liuskekaasutuotannossa.

EU halusi palvella USA:n tarpeita tietoisena Ukrainan syvistä taloudellisista, kulttuurisista ja kielellisistä siteistä Venäjään. EU:n lähentymissopimuksen ensimmäiset artiklat ovat sotilaallisia, joten EU pakotti neuvotteluissa Ukrainan sitoutumaan myös sotilaallsesti Venäjälle vihamieliseen NATO:on.

Suomalaisille huomionarvoinen asia on se, että keskustapuoluelainen EU- komissaari Olli Rehn aloitti Ukrainan laajentumisneuvottelut ja oli talouskomissaarinakin täysin selvillä kiireisen liittymisaikataulun riskeistä.

Ehkä kuvaavinta tässä USA-NATO/EU projektissa oli se, että vallankaappausta valmisteltiin niin avoimesti. Ukrainalainen oligarkki Pintschuk oli kutsunut koolle Jaltalle laajan kokouksen valmistelemaan Ukrainan haltuunoton yksityiskohtia syyskuussa 2013. Paikalla olivat molemmat Clintonit, Hillary ja Bill ( eikä turhaan, Ukraina oli Clintonin säätiön suurin lahjoittaja 2015), entinen CIA:n johtaja David Petraeus, entinen Yhdysvaltojen valtiovarainministeri Lawrence Summers (joka piti esitelmän liuskekaasusta) entinen maailmanpankin johtaja Robert Zoellich, Ruotsin silloinen ulkoministeri Carl Bild, Israelin presidentti Shimon Peres, Tony Blair, Gerhard Schroeder, Dominique Strauss Kahn, Italian entinen pääministeri Mario Monti, Liettuan presidentti Dalia Grybauskaite, Puolan silloinen ulkoministeri Radek Sikorski, presidentti Victor Janukovich (joka ei siis vastustanut EU-lähentymistä, vaan sen aikataulua) ja Petro Poroshenko sekä Yhdysvaltojen entinen energiaministeri Bill Richardson. Tämä vallalla varustettu joukko kävi paikallaolleiden mukaan (The Economist) euforista keskustelua maan jakamisesta (kuten samojen henkilöiden toimesta aikoinaan Jugoslavian saaliinjaosta).

On selvää, että tässä kokouksessa osanottajat sitoutettiin yhteiseen päämäärään. Clinton, Schroeder, Blair, Bild, jokaisella heistä oli ollut merkittävä rooli Jugoslavian pommituksissa, valtiojohdon demonisoinnissa ja suunnitelmallisen tuhon peittelyssä. Heidän omaatuntoaan ei vaivannut yhden uuden valtion haltuunotto ja miehitys NATO:n tukemilla neo-fasistijoukkioilla.

Varsinaisesta kymmeniä ihmisiä Maidanilla tappaneesta joukosta on runsaasti videokuvaa ja todisteita. Laajin tieteellisessä kongressissa Ottawan yliopistossa 1.10. 2014 esitetty ja Annual Meeting of American Political Science Association kokouksessa San Fransiscossa 3-6-9. 2015 esitetty julkaisu on nimeltään The " Snipers' Massacre" on the Maidan in Ukraine. tekijänä Ivan Katchanovski, PhD. Tutkimus käsittää 79 sivua. Siinä kuvataan valokuvienkin avulla, mistä ja kenen hallussa olevista rakennuksista tarkka-ampujat ampuivat ja keitä.

Sipilän hallitus edellyttää suomalaisten uskovan, että USA/NATO/EU ei ollut vaikuttamassa Ukrainan vallankaappaukseen.

Suomalaiset eivät saa uskoa, että USA valitsi uudet vallankaappausjohtajat valitsemansa pääministeri Jatsenjukin avulla- tilapäisen presidentin, pääministerin, yhdysvaltalaisen valtiovarainministerin, liettualaisen talousministerin, georgialaisen sosiaali- ja terveysministerin. Suomalaiset eivät saa uskoa tietoja, joiden mukaan senaattori Mc Cain ja Victoria Nuland vierailivat usein valvontakäynneillä Ukrainassa, varapresidentti Biden kävi henkiökohtaisesti paikalla Ukrainan parlamentissa antamassa ohjeita ja hänen poikansa Hunter valittiin Ukrainan suurimman yksityisen energiayhtiön hallitukseen.

Suomalaiset eivät saa uskoa sitä, että Ukrainan sota alkoi tilapäisen vallankaappaushallituksen julistamalla "terrorisminvastaisen" sodanjulistuksella, jota edelsi venäjänkielen aseman lopettaminen virallisena kielenä (vaikka puolet väestöstä puhuu sitä äidinkielenään ja lähes kaikki osaavat sitä), merkittävää kannatusta, myös parlamentissa edustaneen kommunistisen puolueen kieltämisellä, pankkitoiminnan ja sosiaaliturvan, myös eläkkeiden lopettamisella Itä-Ukrainasta sekä hyökkäyksellä juutalaisia vastaan ja antisemitismillä.

Yle:n televisio- ja radio-ohjelmat antavat kattavan mahdollisuuden hallituksen harhaanjohtavien käsitysten levittämisen. En ole nähnyt yhtä ainoata ohjelmaa, jossa Ukrainan tapahtumia olisi käsitelty yksityiskohtia eritellen, Syyriasta puhumattakaan. Hallituksen ja tasavallan presidentin kehittäessä ulkopolitiikkaansa Markku Mantilan kuvaileman kehikon pohjalta ajaudumme katastrofiin.

Suomalaiset on historian aikana pystytty ohjailemaan sotaan myönteisesti suhtautuvaksi ehjäksi kansakunnaksi. Mannerheim valmistautui talvisotaan huolellisesti ja ohjasi yleisen mielipiteen tukemaan elämänikäistä haluaan valloittaa Itä-Karjala. Mainilan laukaukset olivat yhdentekeviä kokonaisuudessa. Myös jatkosotaan ryntääminen oli näyteltävä hyökkäyksen uhriksi joutuneen maan puolustussotana.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sipilän hallitus, Markku Mantila, valeuutiset, Mainilan laukaukset, Ukraina, USA, NATO

Sipilän, Orpon ja Halla-ahon arvot

Tiistai 13.6.2017 klo 11:37 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomi on herännyt mielenkiintoiseen arvokeskusteluun. Pääministeri Sipilä ja kokoomuksen valtiovarainministeri Orpo katsovat pitkin nenänvarttaan uutta perussuomalaisten puheenjohtajaa Jussi Halla-ahoa. He leimaavat Halla-ahon jyrkän ja halventavia ilmaisuja sisältävän maahanmuuttovastaisuuden rasismiksi, minkä seurauksena tämän henkilön johtamaa puoluetta ei voi pitää hallituksessa.

Katsotaanpa minkälaisia Sipilän ja Orpon arvot ovat. Asetetaan maahanmuuttaja-sanan tilalle suomalaiset työttömät ja köyhät tai vaikkapa ammattiyhdistysliikkeessä aktiivisesti ihmisten oikeudenmukaista kohtelua ajavat henkilöt.

Ennen edellisiä eduskuntavaaleja Sipilä ja Orpo eivät paljastaneet puolueittensa aikeita peruuttaa suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja militarisoida Suomen ulkopolitiikka ja kansainväliset suhteet.

Nyt kokoomuksen ja Sipilän edustaman keskustan kärkihankkeina ovat sosiaali- ja terveydenhuollon yhtiöittäminen ja yksityistäminen kansainvälisten pääomasijoittajien saalistuskentäksi. Kansainvälisten normien mukaan erinomaisia tuloksia tuottava nykyinen terveydenhuollon organisaatio suunnitellaan purettavaksi ja korvattavaksi hypyllä suureen tuntemattomaan, jossa ainoa varma asia on se, että ahneus ja taloudellisen hyödyn tavoittelu terveyshyötyjen sijaan voittaa.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta edellyttävät puolueet ovat katsoneet perusterveydenhuollon vahvistamisen ja nykyisten organisaatioiden johtamisen laadun parantamisen luovan mahdollisuudet edullisen ja oikeudenmukaisesti kansalaisia palvelevan terveydenhuollon kehittämiseen.

Kokoomus on "valinnan vapaus" termillä harhauttanut kansalaiset luulemaan, että termi merkitsisi samaa kuin auton valinta - Audi tai BMW. Kokoomus ei kerro, että yksityisiin lääkärikeskuksiin hankitut kalliit laitteet ja henkilökunta edellyttävät käyttöä. Kalliita turhia - hienolta ja vapaalta vaikuttavia - tutkimuksia silmät hämmästyksestä pyöreänä käyttävä asiakas ei tiedä, että tutkimukset maksavat. Tähän mennessä terveydenhuoltoon varatut rahat eivät riitä kattamaan "valinnanvapautta". Sen sijaan tarvitaan asiakasmaksuja. Terveydenhuolto ei olekaan enää ilmaista, vaan karkaa köyhien ulottuvilta. 

Kokoomuksen ja Sipilän keskustan arvomaailma hyväksyy Euroopan militarisoimisen hyvien naapuruussuhteiden rakentamisen sijaan. Ne hyväksyvät sodat taloudellisten voittojen saamisen välineenä. Sodat edellyttävät rasismia sotien kohteena olevia kansoja tai kansakuntien johtajia kohtaan. Johtajat ja heitä tukevat ryhmät on demonisoitava, jotta saadaan "moraalinen" oikeutus ryöstöretkeen, jonka perimmäisenä tarkoituksena on hyökkääjien saama taloudellinen hyöty.

Millä tavalla Belgradin laittomat pommitukset vuonna 1999 erosivat "kristalliyöstä"? Kristalliyössä natsit demonisoivat juutalaiset, tuhosivat heidän omaisuutensa ja vaativat juutalaiset maksamaan korvaukset. Natsit pitivät oikeana juutalaisten, serbien ja kommunistien tuhoamista ja heidän omaisuutensa konfiskoimista.

Jugoslavian valtion hajottaminen 1990-luvulla suoritettiin USA:n ja Saksan toimesta suunnitelmallisesti tarkoituksena ottaa Balkan haltuun, tuhon jälkeen ostaa infrastruktuuri halvalla ja siirtää USA:n ja Saksan pääomapiirien omistukseen. Päämäärään pääsemiseksi valtion perustuslakia ja demokratiaan suojelevat serbit oli jälleen demonisoitava. Läntisen valtamedian ja kansainvälisten poliittisten apurien avulla, mutta kansan hirvittävien kärsimysten jälkeen, suunnitelman katsottiin onnistuneen. Nobelin palkintoja jaettiin kaikille  suunnitelmaan osallistuneille tahoille. EU:lle, Ahtisaarelle, Lääkärit ilman rajoja -järjestölle (jonka puheenjotaja paistatteli päivää valokuvissa albaaniterroristien kanssa).

Jotta Nobelin palkintojen oikea osoite ja serbien pahuuden julistamisen oikeutus olisi pysyvä tarvitaan sotapropagandan jatkamista. Balkanilta EU-NATO ja Yhdysvallat siirtyivät töihin Irakiin, Georgiaan, Libyaan, Syyriaan, Ukrainaan ja moniin Afrikan maihin, joista ei viitsitä edes tiedottaa. Jokainen NATO-EU:n sota esitellään valtamediassa oikeutettuna, hyvän voittona pahasta.

Sotapropagandan seuraava vaihe on uhrien itseruoskinta. NATO-EU edellyttää, että pahaksi julistetut demonisoidut ryhmät ja valtiot myöntävät pahuutensa. Vasta tuon myöntämisen jälkeen investointeja tulee ja rahahanat aukeavat. Hyvänä esimerkkinä on Bosnian Srebrenican kansanmurha-myytti, joka on USA:n ja NATO-EU:n propagandan kantava voima.

USA ja NATO-EU ovat omalla kustannuksellaan pystyttäneet ihmisoikeustuomioistuimen Haagiin, jossa niiden itsensä palkkaamat tuomarit jakavat tuomioita. Perustuslakinsa ja kansainvälisten lakien mukaisesti maataan hajottamiselta puolustaneet kenraalit ovat syytettyinä. Kansainvälisten lakien perusteella laittomiin pommituksiin osallistuneet NATO- maiden kenraalit eivät ole syytettyjen penkillä. Arabimaista tuotettuja terroristeja rahoittaneet USA ja Kroatian neo-natseja aseistanut ja tukenut Saksa eivät ole syytettyjen penkillä.

Lukuisissa tutkimuksissa on todistettu, että mitään kansanmurhaa ei tapahtunut. Ei ole 8000 teloitettua muslimi-miestä ja poikaa. Siitä huolimatta Euroopan parlamentti edellyttää, että kukaan ei saa kieltää tuota myyttiä. Jopa Serbian parlamentin on ollut säädettävä laki, joka kieltää Srebrenican kansanmurhan kieltämisen. Siis julistaa USA:n ja NATO:n sotapropagandan edellyttävän serbien demonisoinnin olevan totta. Muuten Serbiaan ei tule investointeja, se ei voi liittyä EUhun ja sen on irrottauduttava ystävyydestä Venäjän kanssa.

Sipilän keskustapuolue ja kokoomus jakavat NATO-EU:n arvot yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Laittomat NATO-pommitukset milloin missäkin maassa, terroristien tukeminen (Afganistanissa, Libyassa, Syyriassa, Ukrainassa) omien taloudellisten tai poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi sopivat viralliselle Suomelle, niin hallitukselle kuin medialle.

Kuinka erilaiset Halla-Ahon arvot itse asiassa ovat näiden kansainväliset sodat ja militarismin hyväksyvien puolueiden arvoista? Halla-Aho näyttää vastustavan sotien seurauksena maahan tuotettavia pakolaisia. Saksassa pakolaisten odotetaan luovan mahdollisuuden vielä puolalaisia ja ukrainalaisiakin siirtotyöläisiä edullisemmalle työvoimalle, jota saadaan miljoonan hädänalaisen pakolaisen reservistä.

EU rakennettiin Yhdysvaltojen ja Euroopan pääomapiirien toiveiden mukaiseksi. Eriarvoisuuden kasvu, halpatyövoima ja terrorismi ovat seurausta ja hinta saaduista voitoista. Halla-Ahon sanavalinnat ovat vastenmielisiä, mutta ovatko arvot loppujen lopuksi epäinhimillisemmät kuin Sipilällä, Orpolla ja EU:n päättäjillä ylipäänsä?

Päätelköön jokainen itse!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hallitus, perussuomalaiset, Sipilä, Orpo, Halla-aho, arvot, maahanmuuttajat, köyhien ihmisoikeudet, militarismi

Natsi-Saksa ja Natsi-Suomi ovat jälleen täällä

Torstai 25.5.2017 klo 11:10 - Pirkko Turpeinen-Saari

Neuvostoliiton hajoaminen ja Saksojen yhdistyminen aloitti uuden natsismia muistuttavan aikakauden. Saksa ei aikaillut alkaessaan hamuta taloudellista hyötyä Yhdysvaltojen vanavedessä.

Yhdysvallat oli jo presidentti Reaganin aikana alkanut järjestelmällisen suunnitelman Jugoslavian hajottamiseksi ja Balkanin sotilaalliseksi valloittamiseksi. Se tarvitsi suunnitelman toimeenpanoon ikiaikaisen liittolaisensa Saksan tukea.

Yhdysvaltojen oikeistolaiset pääomapiirit olivat jo 1930-luvulla tukeneet Hitlerin aseistamista tämän suunnitellessa hyökkäystään Neuvostoliittoa vastaan ja laajempaa maailmanvalloitusta. Pääomapiirit pitivät maailmansotaa välttämättömänä USA:n talouslaman ratkaisemiseksi aseteollisuuden avulla.

Toisen maailmansodan jälkeen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan paenneet natsit keräsivät albaani-diasporan rinnalla rahaa tukeakseen Jugoslavian hajotusta. Toisen maailmansodan aikaiset natsi-liittolaiset Kroatia ja Saksa löysivät jälleen toisensa. ItäSaksan entisistä asevarastoista kuljetettiin aseita väkivaltaisesti Jugoslaviasta itsenäistymään pyrkivään Kroatiaan.

Saksa vaati EUta hyväksymään Kroatian itsenäisyyden 1992 siitä huolimatta, että maa oli ensimmäisten monipuoluevaalien jälkeen säätänyt rasistisen perustuslain, jossa aikaisemmin tasa-arvoiset serbit muutettiin toisen luokan kansalaisiksi. Sen lisäksi mitkään muutkaan itsenäistymisen edellytykset eivät olleet voimassa. On hyvä muistaa, että toisen maailmansodan aikana Saksa oli tukenut fasistisen Kroatian muodostumista. Kroatia sääti tuolloin lain, joka teki mahdolliseksi serbien kansanmurhan. Niin saksalaiset kuin kroaatit tappoivat yhteensä yli miljoona serbiä vain siksi, että he olivat serbejä.

Väkivaltaisesti, USA:n ja EU:n tuella suoritettujen Slovenian, Kroatian ja Bosnian itsenäistymisjulistusten ja tunnustamisten jälkeen seurasi uusi serbien kansanmurha, jossa Saksan rooli oli ratkaiseva.

Yhdysvallat aseisti kroaatteja ja Bosnian muslimeja yhdessä Osama bin Ladenin kanssa. Saksa tuki kroaatti-armeijan hyökkäystä Bosnian puolelle nujertamaan serbien vastarintaa. Kun Britannia olisi halunnut asettaa talouspakotteet Kroatialle tämän tunkeutumisen johdosta, Saksa esti sen.

Saksan sosialidemokraattisessa puolueessa tapahtui merkittävä muutos, joka vaikutti koko Euroopan tilanteeseen. Suuri osa Euroopan sosialidemokraattisista puolueista omaksui opportunistisen Britannian labourin johtajan Tony Blairin kolmannen linjan. Blair liittoutui Yhdysvaltojen presidentti Bill Clintonin kanssa Jugoslavian serbien lopullisessa murskaamisessa.

Tunnetun kaavan mukaan USA ja NATO-EU leimasivat propagandassaan serbien vaaleilla valitun johtajan Milosevicin Hitleriksi samoin kuin myöhemmin Saddam Husseinin, Gaddafin, Assadin jne. jotta sotilaallinen hyökkäys saataisiin oikeutetuksi.

Bosnian serbien ja Serbian serbien puolustaessa perustuslaillisia oikeuksiaan USA:n ja EU:n tukemia jihadisteja ja albaaniterroristeja vastaan heidät demonisoitiin. Muslimi-kalifaattia rakentavan Bosnian presidentti Izetbegovicin tukena Sarajevossa oli yhdysvaltalainen kenraali John Galvin. Kroaattien ajaessa 250.000 serbiasukasta Kroatian Krajinasta, kroatian joukkoja oli kymmenen kuukauden ajan valmentanut yhdysvaltalaisten kenraaleiden MPRI organisaatio.

Sosialidemokraattisten EU-johtajien peruste sotatoimilleen oli "humanitaarinen interventio". Bill Clintonin ja Tony Blairin johdolla NATO ryhtyi haltuunottosuunnitelmansa mukaan pommittamaan Jugoslavian hajotuksesta jäljelle jäänyttä osaa Serbian ja Montenegron muodostamaa Jugoslaviaa. Tavoitteena oli aikaisemmin toteutuneen Bosnian NATO-miehityksen lisäksi toteuttaa Kosovon miehitys ja myöhempi haltuunotto. Tämän saavuttamiseksi USA ja monet NATO-maat rahoittivat ja ohjasivat albaaniterroristien KLA-järjestöä, joka oli kunnostautunut elin- ja huumekaupassa ja joidenjohtaja oli Interpolin etsintäkuulutettujen listalla. KLA:n avulla lietsottiin sieppauksia ja murhia. Kun poliisi puuttui toimintaan syntyi "humanitaarinen ongelma".

Saksan sosialidemokraattien moraalinen kriisi kulminoitui tähän pommitukseen. Oscar Lafontaine, entinen puolueen puheenjohtaja ja ministeri, erosi hallituksesta vain pari päivää ennen pommitusten alkamista. Saksa osallistui perustuslakinsa vastaisesti pommituksiin. Huonoa omaatuntoa kuvaa se, että se keskeytti pommitukset vuorokauden ajaksi, joka oli toisen maailmansodan aikaisen Belgradin pommituksen vuosipäivä. Tuossa pommtuksessa kuoli yhden päivän aikana 20.000 belgradilaista.

Saksa hyötyi Jugoslavian hajottamisesta taloudellisesti. Se on ostanut halvalla erityisesti Kroatian, mutta myös Serbian infrastruktuurin. Kroatian pankit, vakuutuslitokset, hotellit jne ovat saksalaisomstuksessa. Myös serbit kuulevat uutisiaan saksalaisomisteisesta mediasta. Tony Blair toimii Serbian pääministerin neuvonantajana maan taivuttamiseksi ylikansallisen pääoman toimenpideohjelmaan.

Saksa on yhdistymisellään "ansainnut" natsirikosten unohduksen. Ei ole enää Neuvostoliittoa eikä DDRää muistuttamassa siitä kouriintuntuvasti.

Entä Suomi sitten. EUun liittymisen jälkeen Suomi on kokenut saman natsiajan unohduksen.  Heti 1990-luvun alussa puolustusministeri Elisabeth Rehn palautti asekätkijöiden kunnian mikäli se koskaan oli hävinnytkään. Natsimielisinä kielletyt suojeluskunnat ja lotat nousivat uuteen arvoon samaan aikaan kun sisällissodan hävinneen osapuolen kunnia edelleen odottaa palautustaan. Marsalkka Mannerheimin rooli rasististen suomalaisten Itä-Karjalan keskitysleirien suunnittelijana, pystyttäjänä ja hallinnoijana painetaan villaisella.

Saksan johtaman EU:n uusi rooli antaa myös Suomelle mahdollisuuden toteuttaa osuuttaan uuden militarismiin pohjautuvan maailmanvalloituksen rattaana. Kokoomuspuolue on ottanut ohjat niin ulko- kuin sisäpolitiikassa. Rauhaan ja yhteistyöhön uskonut presidentti Kekkonen piti kokoomusta vaarallisena Suomelle.

Suomen politiikassa tapahtui käänne Martti Ahtisaaren tultua valituksi presidentiksi. Hän edusti Yhdysvaltojen ja NATOn myötäilyyn perustuvaa "humanitaarista interventio"-politiikkaa. Hänen tuellaan sosialidemokraattinen puolueen moraali mureni. Mauno Koivisto oli selkeästi NATOa vastaan ja halusi hyvät suhteet Venäjään. Ahtisaari oli päinvastainen.

1930-luvulla sosialidemokraattinen puolue oli vastaavassa tilanteessa. Väinö Tannerin edustama osa tuki sotapropagandaa ja kehotti työväestöä liittymään suojeluskuntiin, järjestöön, joka vain pari vuosikymmentä aikaisemmin oli teloittanut työväestöä tuhatmäärin.

Natsi-Saksan juutalaiset on korvattu venäläisillä. Militarismin voimistamiseksi tarvitaan vihollinen ja se on muovattu venäläisten rooliksi. Natsi-Saksan suurin uhrauksin voittanut moraaliltaan ylivertainen kansa on leimattu halveksittavaksi joukoksi. Serbit olivat myös kansa, joka omalla taistelullaan voitti natsi-kroaatit ja saksalaiset toisen maailmansodan aikana.

Tämä uusi "juutalaisten" joukko, venäläiset ja serbit, on saatu aikaan voimakkaalla propagandalla. Suomessa propagandaa hoitavat Helsingin Sanomat, Yle, Otava ja WSOY.

Yle on oikeistohallitusten vallassa ja todistettavasti lobbaukselle alttiina. Helsingin Sanomien historia pohjautuu sotavankitoimiston johtajaan Eljas Erkkoon, joka ennen talvisotaa ulko/puolustusministerinä neuvotteli Saksan ja Ison-Britannian sotilasjohdon sekä Pohjolan päämiesten ja ulkoministerien kanssa siitä, että Saksan hyökkäystä Neuvostoliittoon ei Suomen toimesta estettäisi.

Otava kustansi Mannerheimia ihannoivat muistelmat, jotka kirjoitti Ranskan ja USA:n tiedustelupalvelussa työskennellyt päämajan tiedustelu-upseeri Aladar Paasonen.

WSOY:n historiaan liittyy Valtiollisen poliisin johdossa toiminut Eino Suolahti, jota jyrkkyytensä johdosta kutsuttiin Eino veriseksi. Hän oli IKL:n fasistisen isänmaallisen kansanliikkeen perustajia, Uuden Suomen johtokunnan jäsen ja sotien jälkeen hänen poikansa Eino E.Suolahti oli WSOY:n kirjallinen johtaja. Saksan keskitys- ja tuhoamisleirien organisoija Heinrich Himmler vietti kesäisiä päiviä heidän huvilallaan.

Suomen media ja kustannustoiminta on merkittäviltä osin muovautunut EU:n edellyttämän uuden rasistisen natsiajan edistäjäksi. Venäläiset, uudet juutalaiset, ovat ilman todisteita syylliset milloin mihinkin keksittyyn epäkohtaan. Siten Suomen mediasta ja kirjallisuudesta on turha etsiä totuudenmukaista kuvaa Balkanin tilanteesta, Ukrainan vallankaappauksesta tai Syyrian konfliktista.

Natsiaikaa muistuttava joukkopsykoosi on valmis. Näen mielessäni käsivarret kohoamassa USA:n ja Saksan pääomapiirien vallan edellyttämmään ojoon ylös oikealle.

Tämä valta edellyttää sotia ja niiden aiheuttamaa kansainvaellusta. Tämän vaelluksen uhrit otetaan vauraaseen Eurooppaan, mutta heille maksetaan mitätöntä palkkaa. Sotien aiheuttama jihadismi otetaan vastaan pääomien tarpeiden sivutuotteena. Terroritekojen perusteella poliisien ja armeijoiden miesvahvuutta kasvatetaan. Näillä miesvahvuuksilla saadaan myös reiluja työoloja vaativat kansalaiset kuriin. Kyynelkaasulla, pampuilla pomminvarmoilla miehistönkuljetusajoneuvoilla.

Saksan ja Ruotsin hallitukset vaativat kansalaisia sopeutumaan uuteen todellisuuteen. Uuteen Saksaan, uuteen Ruotsiin. Se ei ole ainoastaan monikulttuurisuutta vaan sotien ja väkivallan hyväksymistä, armeijoiden läsnäoloa kaduilla ja lentokentillä. Uusi uljas aikausi on edessämme. Unohtakaamme empatia ja moraali. Pääoman tarpeet ovat omiamme tärkeämmät.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: natsi-Saksa, natsi-Suomi, Euroopan sosialidemokratia, Lafontaine, EU-jihadistit

Yle ja oikeuslaitos flirttailevat natsismin kanssa

Lauantai 22.4.2017 klo 11:25 - Pirkko Turpeinen-Saari

1930-luvulla Suomessa vallitsi myötämielinen suhtautuminen Saksaan ja natsismiin. Sisäministeri Urho Kekkosen yritykset vuodesta 1938 lähtien lakkauttaa fasistisena pitämänsä järjestö, IKL, tyssäsivät oikeuslaitoksen ja lehdistön heijastelemaan kansalaismielipiteeseen. Eduskunta päätti lakkauttamisesta, lehdistö nosti metelin ja raastuvanoikeus kumosi päätöksen äänestyksellä. Myöhemmin korkein oikeus vahvisti raastuvanoikeuden päätöksen.

Tämä Suomessa vallinnut ilmapiiri loi Mannerheimille tilaisuuden paitsi toimittaa tuhannet toisinajattelijat kaltereiden taakse tai teloitettaviksi, myös miehittää Neuvostoliiton Itä-Karjala, jakaa sen väestö rasistisin perustein "kansallisiin" ja "ei-kansallisiin" väestöyhmiin ja sulkea "ei-kansalliset" naiset, vanhukset ja lapset keskitysleireihin. 23.984 siviiliä virui leireillä kuollen nälkään, tauteihin ja epäinhimilliseen työntekoon. Menehtyneitä oli pelkästtä 1942 kesällä 500-600 henkilöä kuukaudessa.

Eilen 21.4.2017 saimme kokea kaksi tapahtumaa, jotka palauttavat mieliin sen, että kehitys on menossa hyvää vauhtia 1930-luvun suuntaan. Toinen tapahtuma oli käsittämätön oikeuden päätös ja toinen Yle:n natsismia vähättelevä, itse asiassa sitä markkinoiva Perjantai- niminen ohjelma.

Jyväskylässä tapahtunut neo-natsien väkivaltainen mielenosoitus painettiin oikeudessa lähes villaisella. Mielenosoittajat olivat hyökkännet ihmisten kimppuun, kaataneet maahan, potkineet päähän ja estäneet poliisia pääsemästä pelastamaan uhreja. Väkivaltaiset henkilöt saivat lieviä ehdollisia tuomioita.

Perjantai-ohjelmaan vuorostaan oli otettu perussuomalaisten puheenjohtajaehdokkaat Sampo Terho ja Jussi Halla-aho. Heitä täydensi Suomen sisu uusnatsijärjestön edustaja. Suomen sisu sai esitellä itseään pehmeässä valossa. Hätkähdyttävin oli Sampo Terhon leikittelevä, kepeä puheenvuoro Suomen jatkosodan aikaisesta Itä-Karjalan miehityksestä.

Terho piti miehitystä pikkujuttuna, eivätkä Perjantain toimittajat mitenkään pyrkineet/kyenneet valottamaan Suomen toimien rikollista luonnetta.

Miehitetty Itä-Karjala oli Mannerheimin luomus. Hän oli päiväkäskyllän määrännyt rasistisista toimista alueella. Alue oli sotilashallinnon alainen ja sen johtoon määrättiin suoraan päämajan alainen sotilashallintoesikunta. Kaikki rikokset sotatoimialueella määrättiin käsiteltäviksi sotatoimiyhtymien kenttäoikeuksissa.

Flirttailu natsismilla ei onnistu vastaavalla tavalla esimerkiksi Saksassa. Mies päätyi vankilaan natsitatuoinnin perusteella, joka oli näkyvillä uimahallissa käynnin yhteydessa joitakin tunteja.

Suomen oikeuslaitos ja media näyttävät löytäneen toisensa 1930-luvun malliin. Mannerheimia ja Saksan roolia sisällissodassa ja toisessa maailmansodassa ihannoivat teokset myyvät hyvin. Satavuotisen Suomen itsenäisyysjuhla saa valkoisen Suomen militaristisen kuorrutuksen. Pahaa aavistamaton nuoriso ja nuoret aikuiset ovat altis kohde tälle mediavyörytykselle. Sota ja rasismi myyvät hyvin.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: suomalaiset keskitysleirit, Yle:n Perjantai-ohjelma, Sampo Terho, natsismin ihailu, Suomen sisu, oikeuslaitos

Pääministeri Sipilä ja eurooppalaiset arvot

Torstai 9.3.2017 klo 10:57 - Pirkko Turpeinen-Saari

Säälin ja myötähäpeän vallassa luin pääministeri Sipilän Vieraskynä-artikkelia 3.3.2017 Helsingin Sanomista. Katsoin tiedostoista milloin päministerimme on syntynyt. Olisiko siinä selitys sille, että hän ei nuoruutensa vuoksi olisi selvillä esimerkiksi Saksan roolista Jugoslavian hajottamissodissa.Hänen kliseinen käsityksensä eurooppalaisista arvoista ei selity iällä. Jugoslavian pommitusten aikana hän oli kypsässä keski-iässä.

Saksa hyökkäsi Jugoslavian kuningaskuntaa vastaan jo keväällä 1941 Suomen valmistautuessa hyökkäämään Neuvostoliittoon yhdessä Saksan kanssa. Belgradin pommitukset alkoivat 6.4.1941. Niissä kuoli 20 000 ihmistä yhden päivän aikana.

Saksalaiset suorittivat serbien kansanmurhan yhdessä liittolaisensa fasistisen Kroatian kanssa.Kroaattien johtaja Ante Pavelic antoi 30.4.1941 julistuksen, jossa kroaattien julistettiin olevan arjalaisia. Serbien teloitukset alkoivat samaan aikaan, sillä Pavelic oli julistanut serbien vainoamisen mahdollistavat lait.

Sekä saksalaiset että kroaatit perustivat keskitysleirejä serbeille ja juutalaisille. Pelkästään massiivisessa Jasenovacin keskitysleirissä tapettin 700 000 serbiä. Saksalaisten sotavankileireissäkin serbit saivat erityiskohtelun. Kuolleisuus oli 60%.

Suomi tunnusti fasistisen Kroatian.

Saksojen yhdistyminen ja Neuvostoliiton hajoaminen 1990-luvun taitteessa poisti tarpeen surra natsiaikojen kauhuja. Natsien puolella taistelleet ja natsi-ideologian omaksuneet saivat kokea voitonriemua - vihdoinkin. Pieni murto-osa natsiajan rikollisista tuli tuomituksi ja kohtalainen joukko pakeni turvaan Yhdysvaltoihin, Kanadaan, Etelä-Amerikkaan ja Iso-Britanniaan. Muut jäivät virkoihinsa ja toimiinsa kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sama tapahtui Suomessa 1918 kansanmurhan jälkeen. Touko-kesäkuun 1918 teloittajat jätettiin rankaisematta ja he saivat jatkaa yhteiskunnallista herruuttaan ja sortoaan toisen maailmansodan loppuun saakka. Neuvostoliiton hajoaminen nosti jälleen kukoistukseensa järjestöt, jotka oli sodan jälkeen kielletty fasistisina.

Natsit ja heidän jälkeläisensä palasivat jälleen Eurooppaan. Yhdysvalloissa ja Kanadassa heidän muodostamansa lobbausjärjestöt vaikuttivat päättäjiin Jugoslavian hajottamiseksi. Yhdysvallat oli jo Reaganin ajoista lähtien tehnyt päätöksiä sosialististen valtioiden hallitusten vaihdoksista. CIA sai miljoonia dollareita nationalismin ja kansanryhmien vastakkainsettelun kärjistämiseksi muun muassa Jugoslaviassa. CIA:n entinen agentti Robert Baer on kirjoittanut  tästä useita teoksia.

Jugoslavian hajoittamisen keskiössä oli revanssi serbejä vastaan. Serbit olivat toisen maailmansodan ja kansanmurhan jälkeen nousseet Jugoslavian liittovaltion johtavaksi voimaksi ja perustuslaillisuuden takaajiksi.

Saksan intressissä oli Jugoslavian hajoittaminen yhdessä Yhdysvaltojen kanssa. Se edellytti serbien demonisointia ja murskaamista. Toisen maailmansodan kansanmurhan uhrit oli nyt tuhottava lopullisesti.

Voisimmeko kuvitella Saksaa hyökkäämässä Tel Aviviin perusteenaan juutalaisten saaminen polvilleen?

Bosnian sodan aikana Saksan ulkoministeriksi tullut entinen salaisen poliisin johtaja Klaus Kinkel julisti suurelle toimittajajoukolle: "Serbit on saatava polvilleen."

Vuoden 1999 maaliskuussa Jugoslavia kieltäytyi suostumasta Rambuillet'in sopimuksen B-liitteen edellyttämään koko maan NATO-miehitykseen ja koko infrastruktuurin alistamiseen NATO:lle.

Yhdysvallat ja muut NATO-maat olivat kouluttaneet ja tukeneet Albaniasta käsin operoivia albaaniterroristeja saadakseen toteutettua tavoitteensa Jugoslavian haltuunotosta. Voimakkaalla media-propagandalla terroristit (joiden pääelinkeinoja olivat huume- ja elinkauppa) kuvattiin uhreina, joita Jugoslavian armeija vainosi. Presidentti Clinton muiden NATO-maiden johtajien kanssa odotti tilaisuutta aloittaa pommitukset.

Suomi kiiruhti toisen maailmansodan aikaisen kumppaninsa avuksi. Yhdysvallat käytti Racakin kylässä tapahtunutta taistelua Jugoslavian poliisivoimien ja KLA:n terroristien välillä provokaationa pommitusten aloittamiseksi. Silminnäkijätodistuksista (AFP videoi koko päivän taistelut) huolimatta taistelun albaaniuhrien väitettiin tulleen julmalla tavalla teloitetuiksi.

Suomalainen oikeuslääketieteellinen ryhmä totesi että kyseessä eivät olisi olleet teloitukset. Jugoslavialainen oikeuslääketieteellinen ryhmä avasi ruumiit yhdessä suomalaisten ja valko-venäläisten oikeuslääkäreiden kanssa. Kaikki oikeuslääkärit olivat samaa mieltä tuloksista. 

Saksan ulkoministeriö ja Suomen ulkoministeriö estivät suomalaisia oikeuslääkäreitä allekirjoittamasta tulosta. Suomen oikeuslääketieteellisen ryhmän puheenjohtajaksi ulkoministeriö oli - kummallista kyllä - valinnut oikeushammaslääkäri Helena Rannan, jonka kapasiteettiin ei kuulu kuolinsyyn tutkiminen. Hän kuitenkin allekirjoituksen sijaan julisti tapahtuman olleen " rikos ihmisyyttä vastaan" kun siinä kuoli niin paljon ihmisiä!

Toisin sanoen oikeuslääkäreiden tieteellinen etiikka ohitettiin ja puheenjohtaja muutettiin Saksan ja saksalaisten vasallin Suomen politrukiksi. Kansainvälinen media, presidentti Clinton, pääministeri Blair ja Saksa saivat syyn pommitusten aloittamiseen perusteenaan " kaamea teloitus, jossa uhrit pakotettiin ojaan, kaulat katkottiin, ehkä jotkut suorastaan yrittivät ryömiä ojasta pakoon"

Saksan ulkoministeriksi tullut Joschka Fischer totesi Berliner Zeitungin haastattelussa Racakin olevan hänen kohdallaan käännekohta ja sodan olevan ainoa ratkaisu.

Nyt Saksa pääsi pommittamaan serbit lopullisesti polvilleen, mikä ei toisen maailmansodan kansanmurhassa ollut onnistunut.

USA:n ja Saksan johdolla NATO suoritti 35 000 pommituslentoa, laukaisi 3000 ohjusta ja pudotti 10 000 pommia. Ekokatastrofi oli pahin sitten Vietnamin sodan. Käytössä olivat uraanipommit ja pommitusten kohteet olivat kemiantehtaita, öljyjalostamoja ja polttoainevarastoja. Saasteet levisivät jokiin, joista moni elinkeino oli riippuvainen. Ydinfyysikko Vojin Joksimovic,  toteaa kirjassaan Kosovo Crisis; foreign policy mismanagement, että kyseessä oli suunnitelmallinen ja harkittu ihmisen elinympäristön tuhoaminen.

6.4.1999 Saksa piti hienotunteisuussyistä Belgradin pommituksissa tauon sillä tuo päivä oli toisen maailmansodan Belgradin pommitusten vuosipäivä.

Suomalaisten rooli ei loppunut Racakin kylän tapahtumiin. Presidentti Ahtisaari osallistui neuvotteluihin pommitusten lopettamiseksi. Hän uhkasi presidentti Milosevicia Belgradin mattopommituksilla, joissa viikossa syntyisi 500.000 uhria, ellei Milosevic alistu Kosovon miehitykseen. 

Neuvottelu palveli Yhdysvaltojen ja Saksan tavoitteita. Päivänä, jolloin pommitukset lakkasivat,yhdysvaltalaisten palkkaamat albaanit aloittivat suurimman amerikkalaisen sotilastukikohdan rakentamisen sitten Vietnamin sodan. USA alkoi rakentaa tuota jättitukikohtaa Serbian maille. Myöhemmin presidentti Ahtisaaren neuvotteluavulla Kosovo siirrettiin pois Serbiasta kyseenalaisen itsenäistymisprosessin seurauksena. Eihän sotilastukikohta Bondsteel voinut pysyvästi sijaita Serbiassa. Maapala oli itsenäistettävä.

Samaan aikaan NATO-joukkojen valvovan silmän alla albaaniterroristit  jatkoivat keskiaikaisten ortodoksisten luostareiden ja kirkkojen tuhoamista, jotta serbien keskiaikainen perintö katoaisi alueelta.

Eurooppalaisten arvojen osoituksena Saksa Yhdysvaltojen vasallina auttoi sitä saavuttamaan sotilaallisen määräysvallan Balkanilla. Bosnian ja Kosovon USA-NATO -miehitys takasi tämän. Saksan ei tarvinnut miehittää Balkania sotilaallisesti. Kroatia teki sen Saksan puolesta. Saksalla on nyt infrastruktuurimiehitys Sloveniassa ja Kroatiassa. Serbia ja Montenegro ovat nöyrtymässä USA-NATO:n globaaliin hegemoniaan.

Suomi on käpertynyt Saksan syliin ja vasalliksi kuten aina ennenkin. Suomen pitkäaikainen ulkoministeri Erkki Tuomioja sai tästä palkinnoksi korkean saksalaisen kunniamerkin.

EU:n arvojen ylläpitäminen edellyttää militarismia kuten ylläolevasta voi päätellä. Suomen ja Saksan johtaman EU:n polku on sama. Ilman Saksaa Yhdysvallat ei voisi vakoilla kattavasti. Ilman Saksaa lennokkimurhat eivät voisi toteutua Afrikassa. Militarismi edellyttää vihollista, joksi Yhdysvallat ja Saksa ovat sopineet Venäjän.

Kuten 1930-luvulla Suomen militaristinen Venäjä-vastainen yhteenliittymä halkesi keskeltä sosialidemokraattista puoluetta. Tanner kehotti työläisiä liittymään teloittajia edustaviin suojeluskuntiin. Toisinajattelijat vangittiin, osa teloitettiin.

Sinipuna-hallitus lähetti taannoin 100 suomalaista ideologiseen oppiin Venäjän kyberuhkaa vastaan Yhdysvaltoihin vaikka tiedetään, että maailman johtava kyberuhka on  Yhdysvallat. Viime päivinä on luettu, että jokainen valtioneuvoston jäsen istuessaan Samsung- televisionsa äärellä- on se sitten auki tai kiinni- on USA:n tarkkailun alla. 

Eurooppalaisista arvoista puhuessaan pääministeri Sipilän olisi syytä kertoa, mitä hän eurooppalaisilla arvoilla tarkoittaa. Pääministerin puoluetoveri Olli Rehn on toteuttanut Saksalaisten pankkien arvoja Kreikassa ja USA:n ja Saksan taloudellisia hegemonistisia tavoitteita Ukrainassa. Viimeksimainitussakin on turvauduttu aseisiin kuten Jugoslaviassa.

Onko demokratialla vielä mahdollisuus? Vai onko ahneus ja militarismi valtauskontomme?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ahtisaari, kansanmurhat, Sipilä, eurooppalaiset arvot, EU:n rauhanprojekti

USA ja EU terrorismin tukijoina; Venäjä vastustaa terrorismia

Torstai 6.10.2016 klo 5:13 - Pirkko Turpeinen-Saari

Yhdysvaltojen kongressi teki ratkaisevan päätöksen. Se salli WTC-tornien terrorismin uhrien haastaa Saudi-Arabia oikeuteen.Useimmat WTC-torneihin törmänneiden lentokoneiden kaappareista olivat saudeja. Presidentti Obama ei olisi sallinut tätä oikeudenkäyntiä. Asialla saattaa olla kauaskantoiset seuraukset ellei Yhdysvallat aloita laajaa sotaa peitelläkseen todellisia syyllisiä, terrorismista hyötyjiä, USA:ta ja sen liittolaisia EU:n NATO-maita.

Yhdysvallat synnytti terrorismin Afganistanissa 1980-luvulla. Osama bin Laden toimi yhteistyössä USA:n kanssa. Jugoslavian hajottamisen yhteydessä Osama bin Laden ja Yhdysvallat yhdessä tukivat kalifaattia rakentavaa Bosnian presidentti Izetbegovicia. Aselasteista osa meni Kroatian neo-fasisteille ja osa muslimijoukoille Bosniassa. Kauloja katkovia jihadisteja tuli rahoituksen avulla n. 10.000. Uhreina olivat perustuslaillista järjestystä, tasa-arvoa ja yhtenäistä valtiota puolustavat serbit.EU:n NATO-maat, erityisesti Saksa loivat USA:n suorittamalle Jugoslavian hajotukselle eurooppalaisen sivustatuen.

Todistettavasti samoja taistelijoita, jotka taistelivat jihadistijoukoissa, jäi Eurooppaan mm Saksaan. Esimerkiksi Mohamed Atta toimi terroristisolussa Saksassa.Useita soluja jäi myös NATO:n miehittämään Bosniaan. Nämä Bosnian sodan terroristit suorittivat WTC-iskut.

Yhdysvallat, EU ja Saudi-Arabia ovat kouluttaneet terroristeja taistelemaan Syyriassa. Koulutuspaikkana on ollut mm Jordania.Turkki on toiminut kanavana USA:n tuelle terroristeille.

Syyria on liittoutumaton, itsenäinen sekulaarinen valtio, joka ei hyväksy Yhdysvaltojen vallankäyttöä ja terrorismin tukemista Lähi-Idässä. USA:n, Britannian ja Tanskan aloittaman, laajaksi NATO-sodaksi laajentuneen Irakin sodan seurauksena 1,5 miljoonaa Irakin pakolaista sai turvan Syyriassa puolen miljoonan Palestiinan pakolaisen lisäksi. 

Syyria kutsui Venäjän tukemaan taisteluaan terrorismia vastaan. Yhdysvallat haluaa saada aikaan vallanvaihdoksen ja syöstä vaaleilla valittu presidentti vallasta. Tämän aikaansaamiseksi Yhdysvallat on voimistanut tukeaan terroristeille välitttämällä heille erittäin kehittyneitä asejärjestelmiä Turkin kautta.

Objektiivisesti ajatteleva henkilö näkee, että Venäjä tekee ihmiskunnan kannalta hyvää työtä tukiessaan Syyrian hallitusta. Terrorismin tukemiseen on kuitenkin osallistunut niin suuri määrä Yhdysvaltojen NATO- ja muita liittolaisia sen itsensä lisäksi, että koko läntinen tiedonvälitys/propagandakoneisto on valjastettu kuvaamaan Venäjä rikolliseksi ja terrorismin tukijat viattomiksi hyväntekijöiksi.

Suomen edellinen valtioneuvosto lähetti 100 suomalaista henkilöä opiskelemaan kuinka tiedonvälitys toteutetaan yhdysvaltalaisittain. Samoin itsenäisesti ajattelevat toimijat on leimattu Venäjän trolleiksi tai muuten epäluotettaviksi tahoiksi. Tiedonvälitys on toiminut täydellisen yksipuolisesti. TV:n uutisissa, ajankohtaisohjelmissa ja viihteessä on läpäisyperiaatteella toteutettu Venäjälle vihamielistä, panettelevaa ja venäläisten ihmisarvoa alentavaa propagandaa. Sanomalehdet ovat huolehtineet omasta osuudestaan kiitettävästi.

Vuosina 1940- 44 toisinajattelijat Suomessa olivat vankilassa ja moni heistä teloitettiin. Ystävyysseura Suomi-Neuvostoliittoseuran jäsenyys tai sen toimihenkilöys oli tuomittavaa. Suomessa toimi Suomen Aseveljien Työjärjestö/Vapaus Isänmaa Aseveljeys järjestö. Se harjoitti propagandaa ja mielialojen hoitoa siviiliväestön keskuudessa. Toiminta perustui tehokkaaseen salassapitoon ja psykososiaaliseen vaikuttamiseen. Järjestön johdossa toimi joukko Suomen vaikutusvaltaisimpia henkilöitä kaikista yhteiskunnallisista sektoreista esimerkiksi työmarkkinajärjestöistä, puolustusministeriöstä ja valtiollisesta poliisista. Järjestön tehtävänä oli luoda valtakunnallisesti kattava ilmianto- ja mielialojamuokkaava järjestelmä, jolla synnytettäisiin ja ylläpidettaisiin psykologisesti kestävä yhteinen kuva todellisuudesta.

Martti Ruutu on kuvannut kirjassaan Me uskoimme Suomeen kuinka VIA/SAT henkilöjärjestelmän tiedot poltettiin Kallion koulun uunissa samalla tavalla kuin aikanaan tiedot sisällissodan valkoisten rikoksista sekä toisen maailmansodan aikaiset arkistot tuhottiin.

Valtioneuvoston toimesta on nyt saatu aikaan VIA/SAT järjestelmän moderni versio. Yle tavoittaa kaikki kansalaiset eikä vaihtoehtoista lehdistöä muusta tiedonvälityksestä puhumattakaan ole.Virallisessa tiedonvälityksessä Internetin kautta saatava tieto demonisoidaan.Globaali todellisuus ja ihmisten tietoisuus halutaan ottaa valtiollisesti ohjatun tiedonvälityksen huomaan.

Suomi on jälleen valinnut puolensa väärin. Täysin johdonmukaisesti ja todistettavasti Länsimaat tukevat ahneuksissaan terrorismia ja erityisesti terrorismista hyötyvää  ja terroristiseen toimintaan ryhtyvää Yhdysvaltoja (lennokkimurhat, kidutus). Venäjä ei ole koskaan tukenut terrorismia eikä fasismia eikä pyrkinyt hyötymään siitä.

Yhdysvaltojen kansalaiset joutuvat johtamaan hallituksensa sen tosiasian eteen, että WTC-iskut ja muut hirmuteot, sodat Irakisssa Libyassa ja Syyriassa ovat omien hallitusten syytä. Tätä todellisuutta Yhdysvaltojen sotateollisuus ja sodan logiikan vammauttaneet poliitikot eivät halua paljastaa. Siksi koko globaalia aseteollisuuden valtaa tukeva propagandakoneisto on ollut valjastettava Venäjän ja presidentti Putinin kimppuun.

Suomen Yle on säälittävässä länsipropagandan myötäilyssään paljastanut itsensä. Toivotaan, että WTC-tornin iskujen uhrit ehtivät nostaa todellisuuden esiin ennen kuin kolmas maailmansota alkaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: USA, Venäjä, terrorismin vastainen taistelu, Afganistan, Bosnia, WTC-oikeudenkäynti

Lahtari, Punikki ja Teurastaja - kenen harkintakyky petti?

Sunnuntai 18.9.2016 klo 16:53 - Pirkko Turpeinen-Saari

Otavan mediapäällikkö Petri Korhonen esittelee twitterissä teostani Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Mannner ja Ratko Mladic historian henkilöinä (Into) ja päätyy siihen, että Into-publishing julkaisee hyvin laadukasta kamaa,"mutta tossa Mladic-fanikirjassa harkintakyky petti".

Mikä saa Otavan edustajan näin huolestumaan?

Kirjani on omistettu lapsenlapsille. Sen tarkoituksena on kertoa dokumentoitu totuus Suomen historiasta. Se ei ole kenenkään fanikirja vaan surullinen tarina siitä, miten sotapropaganda vääristää totuuden. Kuinka valheen totuudeksi omaksuneet kansat toistavat historian virheitä.

Lukiessani eduskunnan pöytäkirjoja vuosilta 1917 ja 1918 en voinut käsittää kuinka ilmiselvät tosiasiat on painettu pimentoon, jotta voittajien todellisuus jäisi vallitsevaksi totuudeksi. Työväenkaartien ja porvarillisten suojeluskuntien maassa porvarillinen hallitus ja eduskunta julistivat 11.1. 1918 tuon porvarillisen suojeluskunnan maan lailliseksi armeijaksi!

Sisällissodan päätyttyä eduskunta jatkoi yhtä lukuunottamatta puhtaasti porvarillisena "tynkäeduskuntana" josta siis puuttui lähes puolet kansanedustajista. Tuo eduskunta päätti viidenkymmenenkuuden sosialidemokraattisen kansanedustajan vangitsemisesta 15. toukokuuta 1918.

Heinäkuun 5. päivänä tuo eduskunta vuorostaan keskusteli voimaan saattamansa kuolemanrangaistuksen käytännön toteutuksesta. Lain ensimmäisen pykälän mukaan kuolemanrangaistuksen toteuttamistapa olisi ampuminen. Monet edustajat olivat sitä mieltä, että mestausta tulisi myös voida harkita täydentävänä menetelmänä, koska tapauksia olisi niin paljon. Pääteltiin, että mestaajan ammattiin olisi vaikea saada työntekijöitä koska ammattia ei kunnioitettu. Siksi ehdotettiinkin virkaan muun muassa romaniteloittajia.

Sisällissotaan osallistuneet tai heihin myötämielisesti suhtautuneet sodan hävinneet työläiset joko teloitettiin tai tuomittiin pitkiin keskitysleirirangaistuksiin. Heidän omaisensa jäivät puille paljaille. Pidättäjät, syyttäjät,todistajat, tuomarit, teloittajat ja vanginvartijat olivat kaikki valkoisia. Valkoiset armahdettiin lailla vuoden 1918 lopulla.

Kuvaan Mannerheimiä ja Manneria psykiatrin ja ihmisoikeustuntijan näkökulmasta. Kuvan Suomen historian kulkua itsenäisyyden sadan vuoden ajalta tuoreesta näkökulmasta - ihmisoikeuksien kannalta. Lukija voi tapahtumatiedoista päätellä miten itse suhtautuu tapahtumiin.

Miksi Bosnian serbikenraali Ratko Mladic kuuluu samaan kirjaan? Hän joutui Jugoslavian liittovaltiota suunnitelmallisesti hajoittamaan pyrkivän ja siinä onnistuneen Yhdysvaltojen ja sen NATO-liittolaisten propagandan päämaaliksi.

Bosnian sisällissota muistuttaa Suomen sisällissotaa. Myös siinä voittajat (jihadisti-terroristeja ja neonatseja tukeneet maailman vahvimmat sotavoimat/taloudelliset voimat) sanelivat lopputuloksen.

Jugoslavian liittovaltio oli liittoutumaton demokraattista sosialismia toteuttava YK:n perustajavaltio, joka ei uhannut ketään. Silti jo presidentti Reaganista lähtien sen hajottamista alettiin valmistella. Paras kansantajuinen esitys tästä on dokumenttielokuva "Weight of Chains" I ja II. Kun hajottamisen alusta on kulunut yli 20 vuotta, tapahtumien kulkua alkavat valottaa myös asianosaiset kuten edellisessä blogissani mainitsemani kellonsoittajaksi ryhtynyt entinen CIA:n agentti Robert Baer, joka on teoksessaan "Secrets of the White House" kertoo saamistaan kymmenistä miljoonista dollareista, joita hän sai eri kansalaisjärjestöjen rahoittamiseen jotta ne vaikuttaisivat kansanryhmien välisiä ristiriitoja kärjistävästi. Tietyt avainhenkilöt kuuluivat rahoituksen kohteisiin. Monesta tuli sittemmin Bosnian, Kroatian ja Slovenian presidenttejä.

Suomen diplomaatit ja valtiojohto alkoivat Suomen lähentyessä EU:ta nähdä kansainvälisen politiikan yhä voimakkaammin USA:n ja sen tahtoa toteuttavan Saksan silmälasien läpi. Saksa koki Jugoslavian hajottamisen itselleen taloudellisesti hyödylliseksi ja USA vuorostaan näki sotilaallisen vallan laajentamisen ja muun muassa energiavirtojen valvonnan Euroopassa tulevan mahdolliseksi.

Kymmenen vuoden sotimisen ja epävakauden aikana Jugoslavian liittovaltiota ja sen etua ylläpitäneet voimat (lähinnä enemmistönä olleet serbit) oli tarkoituksenmukaista demonisoida. Yhdysvaltojen taloudellinen, sotilaallinen ja sotilasjohdollinen tuki Bosniassa kalifaattia rakentavalle presidentti Izetbegovicille ja hänen muslimiarmeijalleen johti Bosnian serbikylien ja kaupunginosien tuhoon muistuttaen toisen maailmansodan aikuista serbien kansanmurhaa.Myös talouspakotteet määrättiin vain serbeille/Jugoslavialle.

Bosnian serbikenraali, joka viimeisessä henkikirjoituksessa ennen sotaa oli merkinnyt identiteetikseen jugoslaavi, tuli symboloimaan kaikkea sitä pahaa mitä Yhdysvallat ja mainostoimisto Ruder-Finn halusi hänen edustavan. Kirjassani kerron kuitenkin minkälainen hän todellisuudessa on.

Bosnian sodan jälkeen pidättäjät (NATO-sotilaita) kuulustelijat, todistajat ja tuomarit edustivat kaikki voittanutta osapuolta. Haagin Jugoslavia-tribunaali perustettiin kiinnittämään huomio sodassa kärsineisiin ja sodan hävinneisiin syyllisinä kun taas sodan aloittajat, aseistajat ja terroristeja tukeneet jatkoivat presidentteinä(Clinton) tai pääministereinä.

Miksi tämä ärsyttää Otava-kustantamon edustajaa? Ärsyttää jopa niin paljon, että katsoo Into-kustantamon harkintakyvyn pettäneen tämän julkaistessa teokseni.

Otava on tunnetusti Mannerheim-myytin keskeinen rakentaja - Mannerheimin ikonisoija. Otava maksoi merkittävän summan rahaa Mannerheimille saadakseen hänestä sankarimuistelmat, joiden avulla valkoinen todellisuus Suomen sodista saisi uuden vahvistuksen. Muistelmat kirjoitti päämajan tiedusteluosaston päällikkö Aladar Paasonen, jota oli kehotettu pakenemaan Suomesta jatkosodan jälkeen asekätkennän ja Stella-Polaris-asiakirja- salakuljetuksen vuoksi. Hän työskenteli CIA:n palveluksessa. Muistelmissa annetaan marsalkasta todellisuutta vastaamaton kuva ja siinä suhtautuminen Neuvostoliittoon on erittäin kielteistä. Mannerheim katsoi, että minkään muunlaiset kirjat eivät lännessä myisi hyvin.

Ensi vuonna on Suomen itsenäisyyden juhlavuosi samoin Mannerheimin syntymästä tulee kuluneeksi 150 vuotta. Millainen käsitys suomalaisille halutaan jättää näistä merkkivuosista. Todellinen vai onnettomuuden ja surun toistamiseen johtava harhainen käsitys.

Eräs lapsenlapsistani totesi haluavansa viedä kirjani hänen historianopettajalleen, joka oli sanonut, että Suomessa ei ollut keskitysleirejä. Punaisia säilöneet vankileirit, tuhannet Itä-Karjalan keskitysleireillä kuolleet ja 20.000 sotavankileirillä kuollutta venäläistä sotavankia olisi historianopettajan mukaan haihtunut ilmaan.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sisällissota, Lahtari, Punikki ja Teurastaja, Otavan mediapäällikkö, Into-kustannus, Mannerheim, Mladic,

Putin ja Niinistö

Lauantai 2.7.2016 klo 10:05 - Pirkko Turpeinen-Saari

Seurasin Yle:n ohjelmatarjontaa Venäjän presidentti Putinin vierailusta presidentti Niinistön luona Kultarannassa. Näytelmä oli mielenkiintoinen.

Jos presidentit laiturilla seisoessaan näkisivät hukkuvan kamppailevan meressä, Putin hyppäisi ja uisi pelastamaan häntä Niinistön jäädessä seisomaan laiturille, koska laiturin päähän oli kiinnitetty kyltti: Laiturilta hyppääminen kielletty!

Tämä Niinistön legalistinen asenne sitoo hänet siihen porvarilliseen valtaan, jota hän kokoomuspuolueen valinneena edustaa. Globaalissa vallankäytössä hän on lojaali sille yhden prosentin vallalle, joka hallitsee globaalia taloudellista valtaa, josta aseteollisuuden osuus on suuri.

Suomen historian henkilöinä Putin edustaisi 1900-luvun alun työväenjoukkojen johtajaa Kullervo Manneria, joka eläytyi voimakkaasti köyhien piikojen, torppareiden ja muiden vähäväkisten asemaan ja toimi niin eduskunnan puhemiehenä kuin punaisten joukkojen "diktaattorina" näiden aseman parantamiseksi ja demokraattisen lainsäädännön aikaan saamiseksi.

Niinistö edustaisi 1918 tammikuun porvarillista hallitusta, joka perusti porvarillisen valkoisen armeijan eriarvoisuutta tukevan politiikkansa pönkäksi.

Presidentti Putin on toiminut johdonmukaisesti Yhdysvaltojen edustamaa yksinapaista, harvojen taloudelliseen valtaan pohjautuvaa vallankäyttöä vastaan. Hän on korostanut YK:n merkitystä.

Yhdysvaltojen presidentit toinen toisensa perään ovat korostaneet aseellista valtaa taloudellisten etujensa takaajana. Ei Yhdysvaltojen johtama NATO ole Euroopassa Euroopan pikkuvaltioita puolustamassa vaan takaamassa omaa taloudellisen valtansa laajenemista ja varmistamista. USA:n varapresidentti Biden on useasti korostanut sitä kuinka hän joutui painostamaan EU:ta panemaan Venäjä-vastaiset pakotteet voimaan.

Presidentti Putinin kommentti siitä, että Suomi tottelee kiltisti pakotemääräyksiä, ei tyhjentynyt EU:n määräyksiin vaan USA-EU riippuvuuteen. Niinistö vastasi tuttuun tapaansa uhmakkaasti, Suomen olleen itse tekemässä pakotteita. Sehän ei täysin pidä paikkaansa, sillä USA:han Suomen mielipiteellä ei juuri ole vaikutusta.

Suomen tämän hetkinen poliittinen- varsinkin ulko-ja turvallisuuspoliittinen tilanne muistuttaa yllättäen enemmänkin vuotta 1918 kuin 1930-lukua. Eriarvoisuus alkaa tulla yhä arkaaisemmaksi. USA-johtoiseen NATO:on kytkeytyminen yhä tiiviimmin kytkee Suomen kansainväliseen 1% :n valtaan ja militarismiin saumattomasti.

Tällainen kehitys edellyttää sotapropagandaa, viholliskuvaa, joksi USA on valinnut klassisesti Venäjän. Propaganda on rakennettu huolella markkinointitoimisto Hill& Knowltonin ja USA:n valtaa myötäilevän kansainvälisen median avulla. EU on toiminut liukastusaineena. Yhdysvaltojen monen vuoden vaivalla ja miljardeilla rahoitetut värivallankumoukset Ukrainassa, joista viimeisin päättyi verisesti osoittavat sen, kuinka sen taloudellisen vallan laajentaminen tapahtuu yhä kouristuksenomaisemmin. Verisen vallankumouksen johtajat on koulutettu osin myös saksalaisella rahoituksella.

Kun Olli Rehn kutsuttiin presidenttien päivällispöytään Kultarantaan, ajattelin, että nythän olisi tilaisuus avata vähän sitä EU:n väkivaltaan päättynyttä laajentumista Ukrainaan. Kuinka EU ei Yhdysvaltoja palvellessaan ja kiireessään kyennyt ottamaan huomioon Ukrainan syviä taloudellisia riippuvuuksia Venäjästä. EU ei myöskään ollut huomaavinaan eikä kokenut tarvetta neuvotella Venäjän kanssa siitä, että tullit ja muut kauppasopimukset saattavat olla ristiriidassa EU:n järjestelyjen kanssa. EU:n vastuuton käytös johti siihen, että Ukraina joutui ojasta allikkoon niin taloudellisesti kuin turvallisuuspoliittisesti.

Vallankäyttäjille ei usein ole tyypillistä, että ne ottaisivat vastuuta toimiensa seurauksista. Olen juuri painokoneissa olevassa kirjassani "Lahtari, Punikki ja Teurastaja; marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöina" pyrkinyt kuvaamaan globaalien valtasuhteitten vaikutusta henkilöihin ja heidän rooleihinsa.

Presidentit Putin ja Niinistö tulevat olemaan oman persoonallisuutensa ja toimintansa perusteella oman aikakautensa symboleita. Tällä hetkellä suomalaisen median kattava sotapropaganda muistuttaa viime vuosisadan alun lukutaidottomuuden, kirkon ja lehdistön vaikutusvaltaa ihmisten mieleen.Niinistö, omasta poliittisesta vakaumuksestaan ja "lännen" liittolaisuudestaan johtuen on suomalaisessa mediassa maalattu "hyväksi" kun sen sijaan USA:n viholliseksi julistama presidentti Putin on leimattu systemaattisen dogmaattisesti kielteisin värein, mistä 1.7. Yle:n ohjelma näytti johdonmukaisen esimerkin. Edes vahingossa Yle:een ei pääse luikahtamaan asiantuntijaa, joka kuvaisi globaalia valtapolitiikkaa niin kuin se on.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Putin, Niinistö, Yle, oikeudentunto, läntiset arvot, militarismi, 1%:n valta

Kultaranta-keskustelut, presidentti Niinistön ja Yle:n vaalikampanjan avaus

Tiistai 21.6.2016 klo 3:54 - Pirkko Turpeinen-Saari

Olen juuri sulkenut TV:n karamellinkorean kuvan Kultarannan puutarhasta. Presidentti Niinistö on pannut pisteen säröttömälle maailman turvallisuuspolitiikan kuvaukselle, jossa Venäjä on vihollinen, jota vastaan Eurooppa suojautuu USA:n turvaan luottaen. Presidentti Niinistön ei tarvitse sanoa pahinta sanaa Venäjästä, Ruotsi sanoo sen. Presidentin kasvoille nousee tyytyväinen hymy Ruotsin pääministerin mainitessa äskeisen Pohjoismaiden johtajien vierailun presidentti Obaman luona. 

Suomalaisten odotetaan, hartaana kuin 1900-luvun alun kirkon penkissä istuvan lukutaidottoman maanmiehemme, uskovan tätä näin vakuuttavaa arvovaltaista sanomaa. Venäjä uhkaa, mutta Saksan/USA:n armeija pelastaa. Yle takaa sen, että suomalaisten mieleen ei nouse muita ajatuksia.

Avaan TV:n suljettuani juuri postista hakemani Noam Chomskyn kirjan "Who Rules the World". Sen takakannessa New York Times Book Review toteaa Chomskyn olevan "maailmankuulu ilmiö... Hän on luultavasti planeetan luetuin amerikkalainen ulkopolitiikan ääni", New Statesman toteaa vuorostaan: "Jokaiselle, joka haluaa tietää enemmän maailmasta, jossa elämme... on vain yksi vastaus: lukea Noam Chomskya."

Luvun 17 otsikko on: Yhdysvallat on johtava terroristivaltio. Chomsky kuvaa kuinka minkään muun valtion kohdalla ei tulisi kuulonkaan, että maan tiedustelupalvelu selostaisi maan presidentille hallituksen suorittamia terrorioperaatioita eri puolilla maapalloa pyrkien arvioimaan niitä tekijöitä, jotka johtivat joko niiden onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Chomsky viittaa New York Times-lehden asiaa koskevaan kirjoitukseen jossa kuvataan presidentti Obaman selostaneen kuinka hän antoi CIA:lle tehtäväksi tutkia asiaa, jotta voitaisiin selvittää"mitkä tavat rahoittaa ja aseistaa kapinallisryhmiä tietyissä maissa toimivat hyvin. Ja eivät löytäneet paljoakaan."

Chomsky toteaa, että tieto asiasta ei hätkähdyttänyt ketään. Hänen mukaansa "Läntisessä poliittisessa kulttuurissa on luonnollista ja hyväksyttävää, että Vapaan maailman johtomaa on terroristinen roistovaltio ja avoimesti julistaa kunnostautuvansa vastaavissa rikoksissa. Ja että on vain luonnollista ja hyväksyttävää, että Nobelin rauhanpalkinnon saaja, koulutukseltaan perustuslakijuristi, joka pitää vallan ohjaksia käsissään on vain huolissaan siitä kuinka näitä rikoksia tehtäisiin entistä tehokkaammin.

Suomi liittoutui Venäjää vastaan taistelevan Saksan keisarin kanssa, jonka tehtäväksi tuli murskata suomalaisten työläisten toive oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Suomi liittoutui myös Hitlerin Saksan kanssa. Hitlerin valtakunta ei ollut yhtä laaja kuin se mitä USA nykyisin hallitsee.

Ruotsi on liittoutunut vallan kanssa pysyen sivussa sodista 200 vuoden ajan, mutta ei ulkopuolella.Ruotsalaiset auttoivat saksalaisten rinnalla murskaamaan suomalaiset työläiset. Hitler pystyi sotimaan Ruotsin malmivarojen avulla.Oikeudenmukaisempaa Ruotsia rakentaneet kommunistit kortistoitiin CIA:n avulla 1960-70 luvuilla.Samaan aikaan Indonesian kommunistit, 1,5 miljoonaa, tapettiin CIA:n luetteloiden avulla mutta omien naapureiden toimesta. Ruotsissa vain kortistoitiin. 1980-luvun Suomen eduskunnassa tiedettiin, että Ruotsin suurlähettilään kanssa puhuminen oli sama kuin olisi puhunut Yhdysvaltojen kanssa.

Muistamme kuinka CIA auttoi Mandelan vangitsemisessa. Kuinka Yhdysvallat tuki Etelä-Afrikan rotusortoa, jonka murtumisessa Kuuban tuki Angolassa oli avainasemassa. Kuuba ja Neuvostoliitto/Venäjä ovat johdonmukaisesti tukeneet kansojen itsemääräysoikeutta ja vapautta. Chomsky käy läpi maailmanpolitiikan vaiheita itsenäisyys, solidaarisuus ja tasa-arvo johtotähtenään.

Kultarantakeskusteluista, niinkuin Yle ne välitti jäi loppupäätelmäksi kammottava näytelmä, jossa Suomen ulkopoliittinen johtoeliitti on muuttunut saumattomaksi osaksi Yhdysvaltojen maailmanvaltaa. Tuon eliitin oikeustaju on peruuttamattomasti vaurioitunut. Lännen, niin USA:n, EU:n kuin NATO:n rikokset eivät ole rikoksia ollenkaan. Chomsky tuo esimerkkinä esiin Belgradin pommituksissa 1999 tahallaan tuhotun TV-aseman. "Kaikki murskautui. Ei päässyt ulos. Savua kaikkialla. Ihmiset huusivat. Oli kuin painajaisessa." New York Timesin Erlanger raportoi. NATO:n ohjus tuhosi Serbian valtiollisen TV-kanavan rakennuksen tappaen 16 toimittajaa. Chomsky ironisoi: ei ollut maailmanlaajuisia surunvalitteluja "olemme Charlie" tapaan, kuten terroristien tapettua ranskalaisen lehden toimittajia. Päinvastoin. Yhdysvaltalainen diplomaatti Richard Holbrooke julisti: onnistunut isku TV-asemaan oli" äärimmäisen tärkeätä ja uskoakseni positiivista kehitystä". Haagin Jugoslavia tribunaali ei pitänyt rikosta rikoksena lainkaan ja vaikka uhreja oli "valitettavan paljon, niiden määrä ei ollut suhteeton".

Tällaiseen "Lännen rikollisjengiin" olemme nyt siis virallisesti ja hymyssä suin uineet sisään kuin kalat veteen. Minusta tuntuu kuitenkin niljakkaalta enkä suostu siihen. Toivon, että moni muukaan ei suostu. Historiamme jäljet peloittavat.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Obaman terrorismi, Noam Chomsky, Kultaranta-keskustelut, presidentinvaalit, USA Euroopan turvana, Venäjä

Kun ihmisoikeusloukkauksista tehdään laillisia

Sunnuntai 12.6.2016 klo 9:58 - Pirkko Turpeinen-Saari

Runsaat sata vuotta sitten palvelijan saattoi myydä talon ja huonekalujen mukana seuraavalle omistajalle. Asia oli luonnollinen ja laillinen niin palvelijan kuin ympärillä elävien ihmisten mielestä. Laillisuus pohjautui vauraiden kansalaisten päätöksiin ja kirkon saarnoihin.Köyhän tajunta oli ulkoaopetettuun laillisuteen pohjautuvaa ajattelua.

Olen viime päivinä miettinyt millä alueella suomalainen voi kokea tai on voinut kokea oikeudenmukaisuutta. Oikeudenmukaisuudella tarkoitan sitä,että tunne oikeudenmukaisuudesta vastaa tietoa oikeudenmukaisuudesta. 

Päädyin toteamaan, että päivähoidossa, silloin kun subjektiivien oikeus päivähoitoon oli taattua. Miksi juuri päiväkodissa? Päiväkodissa lapset olivat, ennen työttömien lapsia koskevia rajoituksia, tasaveroisesti ja oikeudenmukaisesti kohdeltuja. Oikeudenmukaisuus on päiväkotien johtavia periaatteita. 

Lasten omissa perheissä näin ei välttämätä ole asian laita. Joissakin kodeissa lapset kuulevat vanhemmiltaan kuinka jotkut perheet ovat "rättipäitä", joiden lasten kanssa ei pidä leikkiä. Perheet saattavat haluta kasvattaa omat lapset vain omien vanhempien toimesta, jotta lapset eivät oppisi vääriä mielipiteitä. 

Nykyinen hallitus ja oikeistoenemmistöinen eduskunta katsoivat oikeaksi purkaa lasten oikeudenmukaisen kohtelun. Subjektiivisen oikeuden purkamisen jälkeen pienille lapsille opetetaan miksi työttömän lapsi ei saa olla samaa määrää tarhassa kuin muut lapset. Lapsen tulee oppia tuntemaan tämä epäoikeudenmukaisuus oikeudenmukaisena. Tämä indoktrinaatio tulee jatkumaan lapsen elämässä läpi koulu- ja työelämän.

Lapsen kasvaessa syyllisyydentunnot alkavat muodostaa oikeustajun ytimen. Lapsi alkaa tuntea syyllisyyttä, ellei tunne kielteisiä tunteita "rättipäitä" kohtaan. Läheinen hiljan edesmennyt ystävämme professori Arno Gruen kirjoitti kirjassaan Der Fremde in Uns kuinka syyllisyyden seurauksena ihminen pystyy liipasinta painamalla tappamaan ystävällisesti itseenä suhtautuvan "vihollisen" edustajan, koska sormi liipasimella tottelee kasvatusta eikä eläytymistä.

Kyse ei ole vain hyvinvointivaltion purkamisesta vaan ihmisoikeuksien purkamisesta. Se edellyttää yhtä voimakasta indoktrinaatiota kuin lapsen maailmassa merkitsee tuo selitys siitä miksi työttömien vanhempien lasten oikeuksia on rajoitettu. Subjektiivisen päivähoidon purkaminen tapahtuu samalla tavalla kuin liipasimen painaminen. Oikeistolaiseen oikeustajuun kuuluu kyky olla eläytymättä "toisiin" kunhan "omia" ei hätyytetä veronmaksuun.

Eräs indoktrinaation väline on sana "vapaus". Itsekkyys ja muista piittaamattomuus on korvattu sanalla vapaus. Vapaus olle ajattelematta mitä minun "vapauteni" merkitsee jonkin toisen oikeuksien näkökulmasta.

Suomessa on jonkin verran keskusteltu oikeudesta olla maksamatta veroja. Sata vuotta sitten torpparit olivat sidottuja maahan omistajien hyödyksi. Nykyisin pääomatuloja ei veroteta kuten palkkatuloja eivätkä kaikki maksa kunnallisveroa. Näiden verotulojen menetykset kompensoidaan verottamalla tämän päivän "torppareita" entistä enemmän. Sanotaan, että valtio muutoin velkaantuu liikaa. Suomalaisten oikeustaju halutaan muuttaa sellaiseksi, että tuo "vapaus" verotuksesta koetaan oikeudenmukaiseksi kuten palvelijan myyminen huonekalujen mukana.

Samanlainen oikeustajun muutoksen indoktrinointi tapahtuu ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kansalaiset eivät saa tuntea mikä on oikeudenmukaista vaan poliitikot ja media todistavat tiedotuksessaan, mitä kansalaisten tulee oppia kokemaan oikeudenmukaisena tosiasioista riippumatta.

Euroopan unionia hallitsee Teollisuusyritysten pyöreän pöydän imperiumin tavoitteet, jotka ovat kytkeytyneet ylikansallisiin globaaleihin teollisuuden ja pankkimaailman tavoitteisiin. Euroopan Unioni ja sen komissio eivät täytä demokratian kriteereitä.

Ukrainan tilanne on kärjistetty esimerkki EU:n itsenäisyydenputteesta ja demokratiavajeesta. Heti yhdistymisensä jälkeen Saksa, täysin riippuvaisena Yhdysvalloista aloitti vomakkaan taloudellisen ja sotilaallisen laajenemisen.Balkanin sotien aikana Saksa ensimmäistä kertaa maailmansodan jälkeen, oman perustuslakinsa vastaisesti pommitti Jugoslavian siviilikohteita taloudellisen hyödyn saavuttamiseksi yhdessä Yhdysvaltojen kanssa.

Jugoslavian sotien päätyttyä USA ja Saksa jatkoivat jäännösvaltioiden infrastruktuurin haltuunottoa taannuttaen jäännösvaltiot kansantuotteeltaan lähes kehitysmaiden luokkaan.

EU ja Yhdysvallat käänsivät katseensa 2000-luvulla Ukrainaan. Indoktrinaation välineeksi otettiin Venäjän uhka. Venäjän ilmoittauduttua presidentti Putinin suulla haluttomaksi tukemaan Yhdysvaltojen ja EU:n globaalia NATO:n avulla pönkitettyä maailmanvaltaa, tykit kohdistettiinVenäjään ja erityisesti Putiniin.

Suomalaiset lapset ja aikuiset säästettiin tältä valtapelin tiedostamiselta.Yhdysvaltojen, Saksan ja EU-komission Ukrainan oligarkkien kanssa huolellisesti suunnittelema Ukrainan "haltuunotto" johti väkivaltaan. Jugoslavian pommitusten kaltaisia toimia ei tarvittu koska Ukrainassa oli yhteistyökumppaneina natsi-mielinen äärioikeisto soihtukulkueineen ja natsilippuineen.

Ukrainan parlamentista ajettiin ulos parlamentin enemmistöä edustaneita alueiden puoleen jäseniä väkivallalla uhaten. Väkivaltaisen kansanjoukon osan huutoäänestyksellä valitsema hallitus, jota Yhdysvallat tuki paitsi piparkakuin myös Victoria Nulandin ilmoituksen mukaan 3300 asiantuntijan voimin. Tämä hallitus jatkoi hallitsemista "tynkäparamentin" avulla. Ukrainan perustuslakia rikkoen presidentin virkaa alkoi hoitaa parlamentin puhemies. Itä- ukrainalaisia alettiin kutsua terroristeiksi. "Presidentti" ryhtyi laittoman hallituksen kanssa aseelliseen hyökkäykseen itä-ukrainalaisia vastaan.

Toukokuussa 2014 Ukrainan kommunistisen puolueen puheenjohtaja käytti parlamentissa presidentin ja hallituksen toimintaa kritisoivan puheenvuoron. Hän totesi, että jos hän johtaisi maata, hän vetaisi armeijan pois Itä-Ukrainasta. Tästä lähtivät liikkeelle toimet kommunistisen puolueen lakkautamiseksi Ukrainassa. Heinäkuussa samana vuonna presidentti Obama ilmoitti lähettävänsä lisää neuvonantajia ja tukea aseistuksen kehittämiselle ja käytölle. 2015 Yhdysvaltojen kongressi ensin yksimielisesti päätti, että se ei aseista äärioikeistolaista Azovin pataljoonaa, mutta pyörsi päätöksensä jo muutamaa kuukautta myöhemmin Pentagonin painostuksesta.

Venäjä suojeli Krimin asukkaiden ihmisoikeuksia USA:n ja EU:n yhdessä aiheuttamalta väkivallalta. Tämä halutaan saada näyttämään rikokselta. Itä-ukrainalaisilta peruutettiin laittoman eduskunnan toimesta ihmisoikeudet, kuten oikeus kieleen ja uskontoon. Jopa lähes laillisilla vaaleilla valittu nykyinen presidentti Poroshenko julistaa, että Ukrainassa on aina ollut vain yksi kieli- ukrainankieli.

Suomen poliittinen eliitti ja media on visusti joko vaiennut tai ilmaissut valheita ja puolitotuuksia Ukrainan tapahtumista. Pyöreän pöydän teollisuusmiesten, brittiläisten ja amerikkalaisten öljy-yhtiöiden ja Monsanton gmo-hankkeiden etuja ei haluta vaarantaa. Yhdysvaltojen varapresidentti Bidenin poika on suurimman yksityisen energiayrityksen hallituksessa yhdessä Puolan entisen presidentin kanssa. Shellilla ja Chevronilla on 50-vuoden sopimukset liuskekaasun hyödyntämisestä.

Voimistaakseen Venäjä-vastaista propagandaansa Pentagon on saanut kongressin päättämään sodanjulistuksesta Venäjää vastaan 4.12.2014 niin, että presidentin ei sotaa aloittaessaan tarvitse enää kääntyä kongressin puoleen.

Sodanuhan voimistamiseksi Yhdysvallat on yhdessä NATO-liittolaistensa kanssa tunkeutunut paitsi Mustalle merelle myös Itämerelle. Mustalla merellä on Venäjälle tärkeä sotilastukikohta Sevastopol ja Itämerellä Kaliningrad. Suomen media on poliittisten johtajien myötävaikutuksella julistanut USA:n tunkeutumisen aikaisemmin rauhallisille alueille olevankin Venäjän aggressiota. Jokainen tunteva omaa päättelykykyään arvostava kansalainen käsittää, että aggressio on Balkanilta lähtien ollut USA:n ja EU-Saksan aggressiota eikä Venäjän.

Olemme pakotettuja niin sisä- kuin ulkopolitiikassa hylkäämään oikeustajun. Meille opetetaan kirkon asemaan asettuneen median toimesta hyväksymään musta valkoiseksi ja valkoinen mustaksi. Sisällissodasta lähtien sotapropaganda piti huolen siitä, että kukin tiesi laillisen paikkansa. Nyt oikeistohallitus tekee ihmisoikeusloukkaukset laillisiksi ja valheellisilla perusteilla sotaan valmistautumisen naapuriystävyyttä tärkeämmäksi.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisoikeusloukkausten laillistaminen, oikeustaju, propaganda, media, SSS-hallitus, EU

Euroviisujen politisoituminen ja demokratia

Maanantai 16.5.2016 klo 10:27 - Pirkko Turpeinen-Saari

Suomen media on suhtautunut Ukrainan poliittisen euroviisun voittoon myönteisesti. Helsingin Sanomat on antanut laajasti palstatilaa laulun sanomalle. Yle vuorostaan korosti sitä kuinka Venäjä on huono häviäjä, ohittaen täysin Venäjän protestin syvät ja merkittävät syyt.

Euroopan yleisradioliiton ja Ukrainan provokaatio onnistui erinomaisesti. Esittämällä surullinen tarina viitekehyksestään irrotettuna, saatiin aikaan myötäelämisen tunne karkotettuja tataareja kohtaan, mutta ei SS-tataarien hirmutekojen uhreja kohtaan. Tähän päivään siirrettynä tataarit on kuvattu Krimin Venäjään liittymisen synnyttäminä uhreina. Jälleen unohdetaan se, että kaikki tataarit eivät koe olevansa uhreja. Sanaakaan ei ole sanottu niistä tataareista, jotka räjäyttivät Krimille vievät korkeajännite sähkö johdot aiheuttaen koko Krimin niemimaan sähköhuollon katkeamisen.

Suomen median ohjailemana suomalaiset äänestäjät ovat uineet syvälle sisälle vanhaan natsimyönteiseen historiaamme. Siksi oli mielenkiintoista tarkastella kuinka sotilaallisesti liittoutumattomien tai muilla tavoilla tunnetusti ihmisoikeuksia puolustavien maiden viisukannatukset kehittyivät.

Islanti on saanut julkisuutta suorasta demokratiastaan pankkikriisin ratkaisussa. Islanti on myös tunnustanut Palestiinan, joka omissa arvioissani nostaa kansakunnan ihmisoikeuksien puolustajana korkealle. Islanti ei antanut yhtään ääntä Ukrainalle.

Puolueeton Itävalta tyytyi 10 pisteeseen, Irlanti antoi 4, Sveitsi 10, Ruotsi, joka on tunnustanut Palestiinan antoi 4.

Asioista perilläolevat tietävät USA:n johtaneen tapahtumia, jotka johtivat Ukrainan väkivaltaiseen vallankaappaukseen. Silloin olettaisi, että Ukrainan poliittista provokaatiota tukisivat erityisesti maat, joilla on läheinen riippuvuussuhde Ukrainan neo-fasisteja aseellisesti tukevaan USA:han. Israelilta tuli 20 pistettä, siirtomaaherran johtamalta Bosnia ja Hertzegovinalta 19 pistettä, salaisia USA:n vankiloita ylläpitäneeltä Puolalta 24 pistettä, Liettualta 18, Latvialta 22, Moldovalta 22.

Jotta ei poliittisissa lauluissa tarvitsisi mennä 70 vuoden taakse, löytyisi Euroopasta tuoreempiakin laulun aiheita. Kroatian asejoukot ajoivat elokuussa 1995 250.000 serbiä Krajinasta, serbien keskiajalta saakka peräisin olevilta asuinsijoiltaan tappaen tuhansia. Koska Kroatian asejoukot olivat saanet koulutuksen ja aseet Yhdysvalloilta ja Saksalta, ei moista laulua tulla kuulemaan USA:n naruissaan pitelemästä Euroopasta.

Euroopan valtamedia ja teollinen musiikkituotanto ovat alisteisia Yhdysvaltojen pyrkimyksille. Musiikin väärinkäyttö neo-natsipropagandassa on julmempaa kuin propaganda painetussa mediassa. Musiikki demokratian edistäjänä ja oikeudenmukaisuuden tunteen nostattajana lisää inhimillisyyttä. Neo-natsi-ideologian palvelijana se jättää likaisen tunteen, joka ei lähde pesemälläkään.

Hitler käytti urheilua propagandassaan 1930-luvulla.Peittämään sotilaallisia maailmanvalloitussuunnitelmiaan.

USA:n johtamat nykyajan sodat aloitetaan myös urheilukilpailujen yhteydessä. Pekingin olympialaiset haluttiin pilata Georgian sodalla, USA:n tukeman Saakashvilin johtaessa Georgian sotajoukot Etelä-Ossetian venäläisten rauhanturvaajien kimppuun ja Sotshin olympialaiset Maidanin vallankaappauksella. Suuri yleisö pidetään median avulla tietämättömänä sotiin vaikuttavasta USA:n globaaliin valtaan pyrkivästä doktriinista. Suomen poliittinen eliitti myötäilee USA:n globaaleja pyrkimyksiä. Muistetaan Stubbin syytökset Venäjää vastaan muka Georgian sodan aloittamisesta.

Nytkin Suomen media visusti vaikenee Ukrainan tosiasiallisesta tilanteesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: neo-fasismi, Ukrainan euroviisu, Suomen media, sotilaallinen liittoutumattomuus

Ukrainan euroviisu on osa natsismin kunnianpalautusta

Torstai 12.5.2016 klo 14:17 - Pirkko Turpeinen-Saari

Ukrainan euroviisu kertoo surullisen tataari-isoäidin tarinan siitä kun Stalin karkotti Krimin tataarit, isoäiti mukaanluettuna, Aasiaan toisen maailmansodan jälkeen.Ukraina on johdonmukainen natsismin kunnianpalautuksessaan. Jo yli kymmenen vuoden ajan maahan on nimetty uudelleen katuja natsimielisten taistelijoiden kunniaksi. 

Miksi Stalin sitten karkoitti tataarit? Tataarit kunnostautuivat Hitlerin liittolaisina ja olivat erityisen tunnettuja julmuudestaan. Suomen saksalaisia, siviilejä, jotka eivät olleet syyllistyneet mihinkään rikoksiin, siirrettiin leireihin kuten monissa muissa maissa. Stalin ilmeisesti menetettyään yli 25 miljoonaa ihmistä saksalaisten joukkojen ja tataarien julmuuksissa halusi toisenlaisen seuraamuksen.

Miksi Euroopan yleisradioyhtiö katsoo, että Ukrainan laulu ei ole poliittinen? Siihen ei voine olla muuta syytä kuin se, että ilmapiiri Euroopassa on laajasti ottaen myönteinen Ukrainan ja monen muun maan natsismin rehabilitoinnille. 

Lukiessani tämän päivän Helsingin Sanomien myönteistä artikkelia Yhdysvaltojen "sotilaspuolustuskilvestä", toista artikkelia Romanialaisesta kylästä, johon on rakennettu Yhdysvaltojen sotilaspuolustus tukikohta sekä kolmannen myönteisen artikkelin Ukrainan Euroviisu-kappaleesta, en voinut tulla muuhun johtopäätökseen kuin että Suomen media, ainakin näiden esimerkkien mukaan, tukee vahvasti natsismin uutta nousua.

Yleisradio näytti eilen dokumentin modernista saksalaisesta natsismista, jonka ilmentymänä murhattiin useita maahanmuuttajia. Nähdyssä osassa ei vielä paljastunut se tosiseikka, että pitkittyneiden tutkimusten jälkiselvittelyissä todettiin osan viranomaisista tietäneen asiasta.

Katsoessani dokumenttia en voinut olla ajattelematta sitä suurempaa kuviota, joka tekee kaiken tämän mahdolliseksi. Läntisessä maailmassa natsismi on yhä hyväksyttävämpää vallan välineenä. Yhdysvallat on yhdessä Saksan kanssa Jugoslaviaa hajottaessaan tukeutunut sekä kalifaattia rakentaviin jihadisteihin, että neo-fasisteihin. Kammottavimmaksi asian tekee se, että toisen maailmansodan holokaustin uhrit serbit, olivat uhreina myös 1990-luvulla. Ukrainassa länsipropaganda on häivyttänyt Yhdysvaltojen osuuden neo-natsien ja äärioikeistolaisten puolueiden tukijana, mutta myös siellä juutalaiset, kommunistit ja itsenäisesti ajattelevat ihmiset ovat samalla tavalla neo-natsien väkivallan kohteina kuin Jugoslaviassakin.

Siten Euroopan yleisradioyhtiö voi nukkua yönsä rauhassa. Sillä on asenteelleen maailman suurimman sotilasmahdin aatteellinen tuki.

Venäjä on protestoinut Ukrainan laulun hyväksymistä kilpailuun sen poliittisuuden vuoksi. Kulttuurisesti kypsä ja sivistynyt Venäjä ei laula siitä kuinka tataarit polttivat natsismin vastustajia elävältä. Ranskalaiset eivät laula siitä kuinka tataarit polttivat ranskalaisen kylän asukkaat elävältä.Venäjä ei myöskään laula siitä kuinka suomalaiset rahtasivat kylmässä tavaravaunussa kymmeniätuhansia siviilejä keskitysleireihin kuolemaan ja kitumaan Itä-Karjalassa.Saksalaiset eivät laula siitä kuinka rankkaa Hitlerillä oli kun oli pakko tehdä itsemurha. Ballaadi Hitlerin surusta odottaa tulemistaan.

Suomen mediapropaganda on lyömätöntä. Yhdysvallat, maailman eniten sotarikoksia tehnyt, sotilaallista- ja taloudellista pakottamista käyttävä epähumaani järjestelmä kuvataan myönteisenä voimana. Sotilastukikohta on "puolustustukikohta", asevoimat on puolustusvoimat. Yhdysvallat "puolustaa" Eurooppaa. Itämerellä vain kilometrejä Venäjän rajasta liikkuvat sota-alukset puolustavat meitä kaikkia Iranilta. Yhdysvallat puolusti Eurooppaa pommittamalla liittoutumatonta Jugoslaviaa uraanipommeilla tähdäten nimenomaan siviilikohteisiin. Voi vain kuvitella minkälainen ääni tulee kelloon, jos jokin sotilastukikohdan alusmaa äänestäisi demokraattisesti, että tukikohta on poistettava. Miten kävisi, jos jokin EU-maa katsoisi tarpeelliseksi palauttaa normaalit suhteet USA:n yksipuolisesti viholliseksi julistamaan Venäjään?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ukrainan euroviisu, natsismi, tataari SS-joukot, euroopan yleisradioyhtiö,

Vanhemmat kirjoitukset »